Richsplaining; "köyhällä ei pitäisi olla varaa koiraan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhällä on aikaa olla sen koiran kanssa. Töissäkäyvät ovat päivittäin poissa vähintään 8h, sekö on sitä hyvää elämää koiralle? Ilmankos rikkailla on oudot käsitykset koiranhoitokuluista, kun lemmikkinsä järsivät ikävissään kalusteita ja piskejä on kiikutettava ties mihin suolileikkauksiin ja psykologille vähän väliä.

Ei sille koiralle riitä elämäksi tupakan ja viinanhuuruinen yksiö, josta pääsee ulos viideksi minuutiksi kerrallaan. Ei, vaikka köyhä onkin koko päivän kotona koiran kanssa.

Voisin väittää että melko marginaalisia oloja nyt kuvailet. Sen sijaan koira yksin kotona 8-10 tuntia on ihan normi eikä sitä kyseenalaisteta siitäkään huolimatta, että koira on laumaeläin. Siksi veikkaan että koira on tyytyväisempi röökikämpässä paijaavan Reiskan kanssa, kuin yksin Westendissä designtyynyillä maaten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa tähän koirakeskusteluun, että tiedän kolme sosiaalituilla elävää perhettä, joissa on koira tai kaksi tai jopa kolme. Tilaa ei ole edes ihmisille, mutta koira pitää olla. Yhdessäkään perheessä koirat ei saa tarpeeksi liikuntaa, eikä niitä ole osattu myöskään kouluttaa. Yhdessä perheessä koira suljetaan makuuhuoneeseen, jossa se haukkuu koko sen ajan, kun ollaan kylässä. Muiden pariin sitä ei voi päästää, koska se on arvaamaton vieraiden kanssa.

Yhdessä perheessä on neljä lasta kaupungin vuokrakolmiossa, ja kaksi isoa koiraa. Ja tämän perheen lapset eivät pääse koskaan mihinkään, ellei joku heistä saa synttärikutsua Hopoloppiin tai uimahalliin :/ Ihanko totta on ihmisiä, joiden mielestä tällainen lemmikkienpito on oikein? Kyllä ihmisten pitäisi aina tulla ensin, aina. 

Ikävä kuulla, mutta ilman sosiaalitukiakin on huonoja koiranpitäjiä. Ei mitään tietoa lajityypillisestä käyttäytymisestä, pennun kasvatuksesta jne. Ulkoilutus pelkkää käyttämistä omakotitalon pihalla jne. Koira haukkuu yksin kymmenen tuntia kun iskä töissä ja harrastuksissa. Hankitaan koira lapsille ja voivotellaan karvanlähtöä, olipa yllätys. 

Ei tämä sinun esimerkkisi poista sitä tosiasiaa, että köyhä on huono sekä lasten että koirien pidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harrastanut vissiin richsplainingia, kun olen noin puoli vuotta ennen joulua mm. tällä palstalla muistutellut, että nyt olisi hyvä aika alkaa säästää pari kymppiä kuussa jouluruokiin ja lahjoihin jos niitä kaipaa ja viime jouluna teki tiukkaa tai on pitänyt pyydellä apua netissä.

Niin oletkin. Miksi sinun pitäisi siitä muistutella? Jokainen järkevä ihminen suunnittelee itse joulunsa ja osaa varata siihen rahaa ja muut eivät muuta tapojaan vaikka sinä sormi pystyssä muistuttelet. Nostaa vaan lähinnä niskakarvat pystyyn.

Mulla nousee karvat pystyyn niistä joka vuotisista kerjäysketjuista ja fb-ryhmistä. Nykyään kerjäämiseen on jo sovelluksia, jotta se olisi helpompaa. Jouluruoka ei maksa mielettömiä jos vähän suunnittelee hankinnat ja pienet lahjatkin saa perheelle 5-10e naama... ei kun sori nyt meni taas richsplainingiksi, palataan jouluna asiaan niin voitte poorsplainata miksi tänäkin vuonna jonkun muun pitäisi maksaa joulusi.

Itselläni on nettotulot n. 800e, joten lukisin jonkin sortin köyhäksi itseni. Asumiskustannuksiin ja auton kuluihin menee n. 350e kuussa. Opiskelen omaehtoisesti ansisidonnaisella, en saa mitään tukia. Käteen jää 450e kuussa. Asun avoliitossa ja asumis- ja ruokakustannukset meillä menee puolison kanssa puoliksi, mutta omat laskut ja menot maksetaan omasta pussista. Itse maksan myös omat koirani ja niiden kulut yksin. Koirat oli jo ennen opiskeluakin, jolloin olin kokoaikatyössä, samoiten ennen miestä, joten miksi maksattaisin niiden kulut puolisollani, kun ei hänellä ole osaa eikä arpaa niihin. Silti sekä minä, että koirat pärjätään hyvin, vaikka vain kaikki tarpeellinen hankitaan.

Puh.laskun, hygieniatarvikkeiden jne. lisäksi on silti hyvin varaa elättää kaksi koiraa (18kg ja 35kg) sekä vielä harrastaakin niiden kanssa. Ja ompa niillä vielä vakuutuksetkin (38e/koira/vuosi). Viime vuonna koiriin meni 2178e, sisältäen mm. 700e leikkauksen, jäsenmaksut, madotukset & rokotukset, ruoat, herkut, harrastustarvikkeiden pakollinen päivitys, toisen koiran lonkkien ja selän kuvaus.. 

Koskaan en ole ollut suurituloinen, mutta aina on ollut vähintään yksi koira, eikä ne ole ikinä jääneet ilman ruokaa tai huolenpitoa taikka fyysisiä tai henkisiä aktiviteetteja vaille.  Juju on siinä, että mihin sen rahan priorisoi. Toinen laittaa sen röökiin, toinen koiraan. Itse olen työssä ollessani laittanut molempiin, mutta totesin, että kumpaankin mielihyvän tuottajaan ei ole varaa, joten panostin henkisesti ja fyysisesti terveempään rahanmenoon. 

Olen minäkin kuullu monesti, että miten minulla ei sais olla koiraa, koska se jää satavarmasti hoitamatta, kun itselläni ei ole varaa lähteä edes Ikeaan shoppailemaan.. mutta kun on elänyt aina koirien kanssa ja jo vanhemmat opetti, että jos eläimen ottaa, itse voi syödä vaikka kaurapuuroa, mutta eläimellä pitää olla aina ruokaa ja hoitoa saatavana, koska se on täysin riippuvainen meistä. Toisaalta köyhyys opettaa kekseliääksi ja pitkäjänteiseksikin, kun ei ole varaa kaikkeen tosta noin vaan. Koiran kanssakin voi harrastaa ilmaiseksi ihan vain ympäristöä hyväksi käyttäen. Luonto tarjoaa koiralle monenmoisia mahdollisuuksia nenähommista puhtaaseen hauskanpitoon ja toisaalta koira/lemmikkieläin ylipäätään opettaa vastuullisuuttakin. Itse olen opetellut mm. hieronnan salat ja käynyt erilaisia kursseja ja koulutuksia mm. rakenteeseen ja periytyvyyteen liittyen. Köyhälle koira ei ole useinkaan kulutustavaraa, koska siihen on niin paljon vähiä rahoja laitettu ja sijoituksesta halutaan pitää kiinni. 

Ääripäitä on toki niin rikkaissa kuin köyhissäkin, mutta ei se katso sitä paljonko tilillä on rahaa, jos ei eläin saa tarvitsemaansa huolenpitoa.

huono omistaja :) kirjoitti:

Itselläni on nettotulot n. 800e, joten lukisin jonkin sortin köyhäksi itseni. Asumiskustannuksiin ja auton kuluihin menee n. 350e kuussa. Opiskelen omaehtoisesti ansisidonnaisella, en saa mitään tukia. Käteen jää 450e kuussa. Asun avoliitossa ja asumis- ja ruokakustannukset meillä menee puolison kanssa puoliksi, mutta omat laskut ja menot maksetaan omasta pussista. Itse maksan myös omat koirani ja niiden kulut yksin. Koirat oli jo ennen opiskeluakin, jolloin olin kokoaikatyössä, samoiten ennen miestä, joten miksi maksattaisin niiden kulut puolisollani, kun ei hänellä ole osaa eikä arpaa niihin. Silti sekä minä, että koirat pärjätään hyvin, vaikka vain kaikki tarpeellinen hankitaan.

Puh.laskun, hygieniatarvikkeiden jne. lisäksi on silti hyvin varaa elättää kaksi koiraa (18kg ja 35kg) sekä vielä harrastaakin niiden kanssa. Ja ompa niillä vielä vakuutuksetkin (38e/koira/vuosi). Viime vuonna koiriin meni 2178e, sisältäen mm. 700e leikkauksen, jäsenmaksut, madotukset & rokotukset, ruoat, herkut, harrastustarvikkeiden pakollinen päivitys, toisen koiran lonkkien ja selän kuvaus.. 

Koskaan en ole ollut suurituloinen, mutta aina on ollut vähintään yksi koira, eikä ne ole ikinä jääneet ilman ruokaa tai huolenpitoa taikka fyysisiä tai henkisiä aktiviteetteja vaille.  Juju on siinä, että mihin sen rahan priorisoi. Toinen laittaa sen röökiin, toinen koiraan. Itse olen työssä ollessani laittanut molempiin, mutta totesin, että kumpaankin mielihyvän tuottajaan ei ole varaa, joten panostin henkisesti ja fyysisesti terveempään rahanmenoon. 

Olen minäkin kuullu monesti, että miten minulla ei sais olla koiraa, koska se jää satavarmasti hoitamatta, kun itselläni ei ole varaa lähteä edes Ikeaan shoppailemaan.. mutta kun on elänyt aina koirien kanssa ja jo vanhemmat opetti, että jos eläimen ottaa, itse voi syödä vaikka kaurapuuroa, mutta eläimellä pitää olla aina ruokaa ja hoitoa saatavana, koska se on täysin riippuvainen meistä. Toisaalta köyhyys opettaa kekseliääksi ja pitkäjänteiseksikin, kun ei ole varaa kaikkeen tosta noin vaan. Koiran kanssakin voi harrastaa ilmaiseksi ihan vain ympäristöä hyväksi käyttäen. Luonto tarjoaa koiralle monenmoisia mahdollisuuksia nenähommista puhtaaseen hauskanpitoon ja toisaalta koira/lemmikkieläin ylipäätään opettaa vastuullisuuttakin. Itse olen opetellut mm. hieronnan salat ja käynyt erilaisia kursseja ja koulutuksia mm. rakenteeseen ja periytyvyyteen liittyen. Köyhälle koira ei ole useinkaan kulutustavaraa, koska siihen on niin paljon vähiä rahoja laitettu ja sijoituksesta halutaan pitää kiinni. 

Ääripäitä on toki niin rikkaissa kuin köyhissäkin, mutta ei se katso sitä paljonko tilillä on rahaa, jos ei eläin saa tarvitsemaansa huolenpitoa.

Koirasi ovat varmasti hyvin onnellisia, ihan liikutuin

Köyhän kannattaa ottaa minipossu..mielellään keväällä.

Possu syö kaikkea..ihan kaikkea.

Kun koittaa joulu..laittaa köyhä possun lihoiksi

Pitkät pyhät nautitaan kinkkua , pekonia makkaraa

Elämä on ihanaa

Sit uusi possu kun on entinen syöty

Köyhät pitää pakkosterilisoida.

Kerran köyhä aina köyhä

Köyhyys tyhmentää.

Köyhyys lihottaa.

Köyhyys on oma vika

Koira syö LIHAA.

Koiran omistaja tukee lihateollisuutta, jossa eläimet ahdetaan karsinoihin.

Vegaani koiran omistaja on tekopyhä itseään täynnä oleva perse.

Vierailija kirjoitti:

Koira syö LIHAA.

Koiran omistaja tukee lihateollisuutta, jossa eläimet ahdetaan karsinoihin.

Vegaani koiran omistaja on tekopyhä itseään täynnä oleva perse.

Kissa syö lihaa.

Kissan omistaja hyväksyy eläinten kasvattamisen toisten eläinten ruuaksi.

Itselläni ei lemmikeitä

Hävetkäää....lemmikit ovat tarpeettomia

OSTAKAA SIKA JA SYÖKÄÄ SE!

Syökö koirat ÄITIEN valmistamaa ruokaa?

Ta.ppavatko saarioisten äidit sikoja?

Mistä Äidit tekevvät ruuan?

Työttömät voisi ruveta rikkaille lemmikeiksi.

"murrelle" olisi oma punkka lattialla.

Vaatteisiin ei kuluisi rahaa kun koirat on alasti, toki toppahaalari talveksi.

Kampaaja leikkaisi hiukset ja muut karvat muodin mukaan.

Kynsihuoltaja hoitaisi kynnet.

Murre voisi noutaa omistajalleen kaljapullon kaapista herkkua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Työttömät voisi ruveta rikkaille lemmikeiksi.

"murrelle" olisi oma punkka lattialla.

Vaatteisiin ei kuluisi rahaa kun koirat on alasti, toki toppahaalari talveksi.

Kampaaja leikkaisi hiukset ja muut karvat muodin mukaan.

Kynsihuoltaja hoitaisi kynnet.

Murre voisi noutaa omistajalleen kaljapullon kaapista herkkua vastaan.

VAROITUS: tämä on koiran todellisuutta

Olen opiskelija ja vanhemmat olivat alkuunsa sitä mieltä ettei lainaa saisi missään nimessä ottaa. Niin, millähän sitä sitten kuuluisi elää, kun vanhemmatkaan eivät ole lainkaan tukeneet, vaan päinvastoin - ottivat rahaa jopa muuttoavusta. Kuulemma töissä pitäisi käydä, mutta en kyllä tiedä mistä saisin työn jossa on riittävän suuri palkka elämiseen muttei niin paljon tunteja, etteikö ehtisi opiskella.

Kuulen myös sitä että miksi asun niin kalliissa asunnossa - yksiö melkein 700 euroa. Asun joo, koska olen ihan törkeän hyvällä sijainnilla ja toisekseen jos pk-seudulla jonkun kämpän saa, ei viitsi hirveästi valikoida tai jää kokonaan ilman. Muut menot ovatkin sitten minimaalisen pienet, ruokakauppaan menee kuussa 100-150 euroa ja 200 jos mieheni on meillä. Vaatteita, laitteita, tavaraa ei osteta ennen kuin joku menee rikki jne. Säästän ihan mukavasti rahaa jopa opintolainasta.

Ääh, ihan hyvä ketju tämäkin, mutta aina tulee joku, joka ei saanut lapsena tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan ja joka pilaa muiden lukunautinnon.

Mulla on kuukausitulot 3500-> ja en siltikään koe, että tässä olisi varaa koiraan, kissaan tai hevoseen. Toisaalta minusta mikään elukka ei edes kuulu kaupunkikaksioon tai edes kolmioon. Pitää olla tilaa ja vapautta elukan olla ulkona ja toteuttaa sitä lajityyppistä käyttäytymistä. Säälittää koirat, joita tyypillisesti nuoret naiset hankkii pikkuyksiöihinsä - päivät mami on töissä ja koira käkkii 9 tuntia pienessä asunnossa. Sitten mami tulee töistä, vie koiran pikaiselle kusilenkille ja siinä se. Taas voi lähteä zumbaan ja shoppaileen. Seuraava kusilenkki aamulla.

No, ainakin bisnespirkolla on paremmin varaa viedä se nojatuolin ikäväänsä syönyt koira eläinlääkärille ja maksaa muutama tuhat mahalaukun tähystyksestä ja pienestä leikkauksesta. Köyhän on vaan laitettava varpaat ristiin, että se hurtta pärjää halvalla markettimuonalla eikä sitä tartte kuljetella hammaskiven poistoihin, rokotuksiin tai ensiaputyypisille eläinlääkärivisiiteille.

Kuka tässä nyt syytön on, ei kukaan. Paitsi se viisas, joka tajuaa, että ei ole joko a) aikaa b) tilaa c) rahaa pitää sitä elukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ääh, ihan hyvä ketju tämäkin, mutta aina tulee joku, joka ei saanut lapsena tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan ja joka pilaa muiden lukunautinnon.

Tämä on muuten totta

Isäni am pui itsensä kun olin 14v

Äiti piti nälässä ja löi

Olen silti sitä mieltä, että lemmikit ovat tarpeettomia.

Ehkä erojakin olisi vähemmän , jos hellyys jaettaisiin vain kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuukausitulot 3500-> ja en siltikään koe, että tässä olisi varaa koiraan, kissaan tai hevoseen. Toisaalta minusta mikään elukka ei edes kuulu kaupunkikaksioon tai edes kolmioon. Pitää olla tilaa ja vapautta elukan olla ulkona ja toteuttaa sitä lajityyppistä käyttäytymistä. Säälittää koirat, joita tyypillisesti nuoret naiset hankkii pikkuyksiöihinsä - päivät mami on töissä ja koira käkkii 9 tuntia pienessä asunnossa. Sitten mami tulee töistä, vie koiran pikaiselle kusilenkille ja siinä se. Taas voi lähteä zumbaan ja shoppaileen. Seuraava kusilenkki aamulla.

No, ainakin bisnespirkolla on paremmin varaa viedä se nojatuolin ikäväänsä syönyt koira eläinlääkärille ja maksaa muutama tuhat mahalaukun tähystyksestä ja pienestä leikkauksesta. Köyhän on vaan laitettava varpaat ristiin, että se hurtta pärjää halvalla markettimuonalla eikä sitä tartte kuljetella hammaskiven poistoihin, rokotuksiin tai ensiaputyypisille eläinlääkärivisiiteille.

Kuka tässä nyt syytön on, ei kukaan. Paitsi se viisas, joka tajuaa, että ei ole joko a) aikaa b) tilaa c) rahaa pitää sitä elukkaa.

olet fiksu ihminen

Vierailija kirjoitti:

Ääh, ihan hyvä ketju tämäkin, mutta aina tulee joku, joka ei saanut lapsena tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan ja joka pilaa muiden lukunautinnon.

Henkilökohtainen kysymys?

Rakastaako koira idioottia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ääh, ihan hyvä ketju tämäkin, mutta aina tulee joku, joka ei saanut lapsena tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan ja joka pilaa muiden lukunautinnon.

Henkilökohtainen kysymys?

Rakastaako koira idioottia?

Ei rakasta, mutta voiko Idiootti ostaa koiran?

Kyllä voi!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kuukausitulot 3500-> ja en siltikään koe, että tässä olisi varaa koiraan, kissaan tai hevoseen. Toisaalta minusta mikään elukka ei edes kuulu kaupunkikaksioon tai edes kolmioon. Pitää olla tilaa ja vapautta elukan olla ulkona ja toteuttaa sitä lajityyppistä käyttäytymistä. Säälittää koirat, joita tyypillisesti nuoret naiset hankkii pikkuyksiöihinsä - päivät mami on töissä ja koira käkkii 9 tuntia pienessä asunnossa. Sitten mami tulee töistä, vie koiran pikaiselle kusilenkille ja siinä se. Taas voi lähteä zumbaan ja shoppaileen. Seuraava kusilenkki aamulla.

No, ainakin bisnespirkolla on paremmin varaa viedä se nojatuolin ikäväänsä syönyt koira eläinlääkärille ja maksaa muutama tuhat mahalaukun tähystyksestä ja pienestä leikkauksesta. Köyhän on vaan laitettava varpaat ristiin, että se hurtta pärjää halvalla markettimuonalla eikä sitä tartte kuljetella hammaskiven poistoihin, rokotuksiin tai ensiaputyypisille eläinlääkärivisiiteille.

Kuka tässä nyt syytön on, ei kukaan. Paitsi se viisas, joka tajuaa, että ei ole joko a) aikaa b) tilaa c) rahaa pitää sitä elukkaa.

Minulla opiskeluaika oli nimenomaan otollisinta aikaa pitää koiraa. Koulupäivän jälkeen lähdettiin tunneiksi ulos kävelemään, koira oli usein irti metsässä tai juostiin yhdessä. Tultiin vasta iltamyöhällä takaisin. Opinnot olivat sen verran raskaat, että pää tarvitsi lepoa, jota sai parhaiten metsässä tai pimeinä talvi-iltoina katulamppujen alla hölkäten. Yliopistossa tunteja ei ollut niin paljon etteikö aikaa olisi ollut. Lukiessani olin kuitenkin koiran kanssa samassa tilassa ja kun pidin taukoa, leikin sen kanssa esim. vetolelulla.

Rahaakin oli kivasti. Elin lainalla, jonka maksoin kerralla pois valmistumisen jälkeen ja kesäisin olin kesätöissä. Koira pystyi elämään hyvin, kun osti sille kerralla isomman satsin ruokaa, vaikka se opiskelijaa joskus kirpaisikin. Kennelrehulta isompia satseja lihoja (pakastinhan oli pelkästään koiranruuan käytössä...) mitä nyt oli milloinkin tarjouksessa, ja kaveriksi hauhaun nappulaa. Joskus kun oli parempi taloustilanne, ostin jopa jonkun toko/temppu/agilitykurssin.

Nyt työelämässä ja aikaa koiralle jää paljon vähemmän. Olen tosin palkannut naapurin mummon sen seuraksi - mummon oma koira kuoli pari vuotta sitten ja koiraikävä jäi. Koirani menee sinne "päivähoitoon" kunnes töiden jälkeen haen sen ja menemme ulos. Aikaa ei vaan ole samalla tavalla, rahaa kyllä enemmän mutta silti.