Onko tämä erolla uhkailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä rehellistä on kertoa, jos oikeasti mietit eroa. Erolla uhkailu on törkeää jos sitä käyttää manipuloimisessa, mutta mun mielestä törkeää on myös se, jos ihan tosissaan miettii eroa, muttei siitä mitään kumppanille mainitse. Jos teillä on puhe yhteys hyvin kunnossa, niin mun mielestä voit asiallisesti tuosta mainita.

Puheyhteys ei ole kunnossa, mies leikkii mykkäkoulua kun yritän puhua ongelmista, ja se on juuri yksi niistä asioista joiden vuoksi mietin eroa. En voi hyvin suhteessa, jossa ei ole puheyhteyttä. Ap

Tässä pitää huomioida, että on olemassa erolla uhkailua ja eron puheeksi ottamista. Mun mielestä on terveempää keskustella reilusti siitä, että on pyöritellyt ajatusta erosta, jos ongelmista ei päästä sopuun. Sen sijaan erolla uhkailu on sairasta vallankäyttöä, jossa yritetään altavastaaja saada pysymään asemassaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehkä ottaisi eroa puheeksi ennenkuin olisin selvittänyt itselleni, mitä ero omalla kohdallani todellakin tarkoittaisi. Koska lapsi on vasta 2 v,  miten olit ajatellut hänen asumisjärjestelynsä/tapaamisensa? Mikä tulisi olemaan taloudellinen tilanteesi eron jälkeen? Olisitko tyytyväinen omaan ja lapsesi elintasoon yksinhuoltajanakin? Kumpi jäisi nykyiseen asuntoon vai ei kumpikaan? Millaiset työajat sulla on eli tavitsetko lapsellesi hoitajaa muulloinkin kuin päiväkodin aukioloaikaan? Onko sulla sellaisia tukiverkostoja, mistä saat tarvitsemasi lastenhoitoavun? Entä noin muuten elämä yksinhuoltajana, kun lapsi sairastaa tai sinä sairastat?

Kun on vain yksi lapsi, miehellesi voi olla jopa toivotumpi ratkaisu, että erotaan epätyydyttävästä suhteesta ja mies maksaa vain yhdestä lapsesta elarit ja tapaa lastaan tapaamissopimuksen mukaan. Ja kun sinä vielä haet eroa, mies on tarinan hyvis ja sinä tarinan pahis ulkopuolisten silmissä. Ei siis kannata uhkailla tai kiristää sellaisella asialla, joka onkin toisen mielestä hyvä juttu. "Jos et nyt ala imuroimaan, saat levyn Fazerin sinistä"...juu, en imuroisi :D

Jos mies toivoo eroa, niin silloin on parasta erota. En halua olla liitossa, jossa mies ei halua olla kanssani. Siis jos tällaisesta on nyt kyse.

Ulkopuolisten ajatuksista en välitä, minulle on aivan sama mitä muut ajattelee eron syistä. 

Yksinhuoltajana olisi vaikeaa, mutta on vaikeaa nytkin liitossa, jossa voin pahoin. Ap

Miestä, joka jättää perheensä lapsen ollessa vasta 2 v, pidetään aika sikana. Ehkä mies ei puhu omista erotoiveistaan juuri siksi vaan toivoo, että sinä haet eroa. Sua ei haittaa, mitä muut ajattelevat, mutta miestäsi ehkä haittaa. 

Voit jättää eroasian puhumatta ja ottaa eron, kun saat tarpeeksesi. Tai ottaa eroasian puheeksi ja ottaa eron, jos mies ei muutu. Ja jos mies muuttuu, mutta ei pidä suhdettanne enää sellaisena, jonka vasta kuolema erottaa, eroat jokatapauksessa jossain vaiheessa. Tai sitten mies ottaa asian ihan tosissaan, alatte puhua asioista ja alatte tehdä sellaisia asioita, jotka pitävät parisuhteenne kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tai sitten voisit ajatella, että se vaikuttaa päätöksiin niin, että et voi tehdä mitä tahansa päätöksiä yksin, vaan sinun on otettava myös vaimo huomioon, sillä hänen ei ole pakko jäädä vain sen takia, että niin on sovittu...

Tarkoitin enemmänkin, että vaikka olenkin luvannut muuttua ja olla parempi aviomies, silti "erouhkauksen" jälkeen mietin arkisia asioita (esim. talous) siltä kantilta, että eroilmoitus voi tulla milloin vaan. Jos en ole muuttunut tarpeeksi.

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tätä juuri tarkoitan. Ap

Suhtaudutte parisuhteeseem liian tunteenomaisesti. Sen päättyminen ei riipu siitä puhutaanko erosta ennen sen hakemista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Olet ottanut puheeksi, mutta mikään ei ole muuttunut? Et halua ottaa eroa puheeksi, joten sulle ei jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se ero. Tosiasia on, että jos et ota eroa puheeksi, miehesi ei välttämättä ole tajunnut, miten tosissasi haluat hänen muuttuvan. Erosta puhuminen voisi olla hänelle herätys, että kyseessä ei olekaan asia, josta sä "nalkutat" kerta toisensa jälkeen vaan että sä olet ihan tosissasi sen kanssa. Mutta älä tee sitä virhettä, että otat eron puheeksi, mutta et kuitenkaan eroa, vaikka mies ei muuttuisikaan. Silloin sun sanomisesi menettää vieläkin enemmän painoarvoaan ja miehesi ajattelee, että no ei se nyt kuitenkaan eroa, kun ei se eronnut edellisellä kerrallakaan.

Mutta tuli mieleeni, että pelkäätkö sitä, että jos otat eron puheeksi, sun sitten pitää kans pitää sanasi ja ottaa ero? Niin kauan, kun mies ei tiedä eroaikeistasi, sun ei tarvitse tosissasi alkaa täyttämään eropapereita?

Vai pelkäätkö kenties, että miehesi mielestä ero onkin hyvä idea ja hän on valmis eroamaan?

En pelkää. Olen miettinyt paljon, että tätäkö pelkään, mutta en löydä itsestäni sellaista tunnetta, että tuota pelkäisin. Ap

Johtuuko tuo siitä, että olet 99%:n varma, että miehesi ei halua erota? Vai siitä, että sulle on samantekevää, eroatteko vai ette? Jos jälkimmäinen, onko lapsi ainoa syy, miksi ylipäätään olette enää yhdessä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee parisuhteessani todella pahasti muutama asia, joista olen yrittänyt keskustella rauhassa ja nätisti, mutta tuloksetta. Mietin jo eroa niiden asioiden vuoksi. Mieheni ei tiedä, että mietin eroa, mutta hän tietää kyllä, että en hyväksy noita muutamaa asiaa. En itse voi sietää erolla uhkailua, ja ajattelen niin, että kun jompikumpi kerran sanoo sanan ero, edes mahdollisena vaihtoehtona, niin ero tulee tapahtumaan enemmin tai myöhemmin. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö minun kertoa miehelle, että mietin eroa, ja jos muutosta ei tule noihin pariin juttuun, niin minun on pakko lähteä tästä liitosta. Onko se teidän mielestä erolla uhkailua? Ja voiko teidän mielestä suhde vielä parantua, jos sanon nuo sanat, vai johtaako se eroon, että kerron miettineeni eroa?

Tietenkin se on erolla uhkailua. Jos mies ei muutu, sinä otat eron. Mitä muuta se on kuin erolla uhkailua? Mutta tottakai erosta voi puhua kunhan on sitten todellakin valmis eroamaan eikä vain kerta toisensa jälkeen uhkaile. 

Olen valmis eroamaan, jos muutosta ei tule. Mutta pointtini oli se, että jos "uhkaan" erolla, niin voiko suhde enää palautua koskaan siitä? Siis jos oletetaan, että mies muuttaisi toimintaansa noiden parin jutun vuoksi, ja näin en joutuisi hänestä eroamaan. Mutta ero-sana on kuitenkin jo sanottu ääneen, joten pilaako se suhteen joka tapauksessa? Ap 

Oletteko 15-vuotiaita? Tuskin.

Kyllä eron mahdollisuus kuuluu aina parisuhteeseen, eikä sekään ole kovin terveen suhteen merkki, että on tabuja asioita, joita ei saa sanoa ääneen koska muuten suhde on "pilalla".

Ehkä sinun pitäisi päästä yli tuosta ajatuksesta, ettei erosta voi edes teoreettisella tasolla puhua. Hyvä, joustava ja terve suhde kyllä kestää sen, että erokin otetaan esille, jos on selviä arvoeroja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Olet siis valmis luopumaan koko harrastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Voin lapsen takia yksinhuoltajana luopuakin siitä harrastuksesta joiksikin vuosiksi. Mutta se ei ole se juttu tässä vaan se, että en voi luottaa mieheeni, että hän pitää tuollaisista sovituista asioista kiinni. Ap

Minusta on eri asia mainita että "olen henkisesti väsynyt asiaan X ja Y, ja olen jopa pohtinut eroa tämän ahdistuksen takia" kuin se että esim. riidan aikana vaahdotaan aina erosta jota ei koskaan tule.

Ensimmäisestä tapauksessa puhutaan omista tunteista ja kokemuksesta kun taas toisessa suoranaisesti syytetään ja uhkaillaan henkistä väkivaltaa käyttäen. Jos kuitenkin sitten tulee siihen tulokseen että ero on ainoa ratkaisu, niin sitä puhetta EI KOSKAAN oteta esille ennen kuin se ero on oikeasti loppuun mietitty ja se viedään läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Voin lapsen takia yksinhuoltajana luopuakin siitä harrastuksesta joiksikin vuosiksi. Mutta se ei ole se juttu tässä vaan se, että en voi luottaa mieheeni, että hän pitää tuollaisista sovituista asioista kiinni. Ap

No voitko luottaa mieheesi siinä, että hän pitäisi tapaamissopimuksista kiinni? Vai muuttuisiko eronne jälkeen elämäsi vieläkin hankalammaksi, kun et koskaan voisi tietää, tuleeko mies hakemaan lapsen luokseen  vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Voin lapsen takia yksinhuoltajana luopuakin siitä harrastuksesta joiksikin vuosiksi. Mutta se ei ole se juttu tässä vaan se, että en voi luottaa mieheeni, että hän pitää tuollaisista sovituista asioista kiinni. Ap

No voitko luottaa mieheesi siinä, että hän pitäisi tapaamissopimuksista kiinni? Vai muuttuisiko eronne jälkeen elämäsi vieläkin hankalammaksi, kun et koskaan voisi tietää, tuleeko mies hakemaan lapsen luokseen  vai ei?

En ehkä voi luottaa, mutta onko se syy jäädä tähän liittoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

En nyt halua loukata, mutta tuollainen syy kyllä kuulostaa enemmän sellaiselta, että jossain muussa mättää enemmän ja tavallaan hakemalla haetaan lisäongelmia. Kategoriaa: tämäkin minua ärsyttää kumppanissa.

Koska kyllä se tilanne on tuota lähes kaikilla muillakin parisuhteessa pikkulapsiperheessä - sekä miehillä että naisilla. Yleensä päästään omaan harrastukseen, mutta ei aina koska kumppanille tulee sille illalle jotain muuta menoa tai on todella väsynyt.

Se on sitten ihan eri asia, jos mies on aina omissa menoissa ja sinä vain harvoin. Mutta tilanne jossa pääset esim. Kahden kuukauden sisällä kuusi kertaa kahdeksasta harrastukseesi ei ole kyllä mielestäni vielä eroharkinnan paikka, varsinkin jos lapset ovat pieniä (alle 3).

Eka sanoit että pari pikkujuttua häiritsee ja sitten käykin ilmi, että teillä ei vuorovaikutus ja keskusteluyhteys toimi ja mies on epäluotettava lapseen liittyvissä asioissa! Kuinka paljon pilalle voi suhde tosta vielä mennä? Eli musta noi on isoja juttuja joista on todellakin keskusteltava. Jos miestä ei kiinnosta, niin eiköhän se ole niin ettei mitään toipumista ole odotettavissa - puhuit erosta tai et..

Vierailija kirjoitti:

Eka sanoit että pari pikkujuttua häiritsee ja sitten käykin ilmi, että teillä ei vuorovaikutus ja keskusteluyhteys toimi ja mies on epäluotettava lapseen liittyvissä asioissa! Kuinka paljon pilalle voi suhde tosta vielä mennä? Eli musta noi on isoja juttuja joista on todellakin keskusteltava. Jos miestä ei kiinnosta, niin eiköhän se ole niin ettei mitään toipumista ole odotettavissa - puhuit erosta tai et..

En kai sanonut niitä pikkuasioiksi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tai sitten voisit ajatella, että se vaikuttaa päätöksiin niin, että et voi tehdä mitä tahansa päätöksiä yksin, vaan sinun on otettava myös vaimo huomioon, sillä hänen ei ole pakko jäädä vain sen takia, että niin on sovittu...

Tarkoitin enemmänkin, että vaikka olenkin luvannut muuttua ja olla parempi aviomies, silti "erouhkauksen" jälkeen mietin arkisia asioita (esim. talous) siltä kantilta, että eroilmoitus voi tulla milloin vaan. Jos en ole muuttunut tarpeeksi.

... tai siten voisit miettiä niitä siltä kantilta, että olet etuoikeutettu, koska sinulla on vaimo joka ei tyydy pitämään tyytymättömyyttään omana tietonaan, vaan näkee vaivaa kertoakseen sinulle, mitä hän on paitsi vaikka sinä et ole halunnut sitä kuulla, etkä osaa edelleenkään katsoa asiaa hänen kannaltaan. Olet siis vähemmän vaarassa joutua yllätyksenomaisesti dumpatuksi kuin joku toinen.

Mikään ei estä sinua halutessasi kyselemästä, onko suunta oikea ja muutosvauhti riittävä. Mitenpä voisitkaan hahmottaa hänen näkökulmaansa, jos ette keskustele asiasta, ja mieluummin sinun aloitteestasi. Voisit myös kertoa pelostasi, jos se vaikuttaa arkeenkin.

Niin moni mies tuudittautuu poikamaiseen rooliin ja pakottaa naisen leikkimään äitiä hänellekin, että olet etuoikeutettu siinäkin, että olet oikeasti ottanut tärkeän askeleen aikuisuutta kohti. Vaikka vaimo rakastaisi sinua miten ehdottomasti, on asioita jotka silti saattavat laittaa hänet päättelemään, että eläminen kanssasi ei tule kysymykseen jos hänen tarpeitaan ei kuunnella. Ei sinulla pitäisikään olla vakaumusta, että suhde on pysyvä sinun toimistasi riippumatta.

Nyt kyllä kuulostat siltä, että olet kaunainen ja siksi sabotoit suhdettanne. Silloin todellakin ihan itse olet suhteenne uhka, koska teet valintoja, jotka vievät sinua kohti ennustamaasi lopputulosta. Sellaista on vaikea ymmärtää. Puhu jonkun kanssa siitä, miten syviä loukkaantumisentunteita koet asiasta, jotta pääsisit niiden yli. Ja pystyisit näkemään vaimosi teon olevan teidän molempien parhaaksi.

Ole valmis arvostamaan häntä oman pahan mielesi yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Voin lapsen takia yksinhuoltajana luopuakin siitä harrastuksesta joiksikin vuosiksi. Mutta se ei ole se juttu tässä vaan se, että en voi luottaa mieheeni, että hän pitää tuollaisista sovituista asioista kiinni. Ap

No voitko luottaa mieheesi siinä, että hän pitäisi tapaamissopimuksista kiinni? Vai muuttuisiko eronne jälkeen elämäsi vieläkin hankalammaksi, kun et koskaan voisi tietää, tuleeko mies hakemaan lapsen luokseen  vai ei?

En ehkä voi luottaa, mutta onko se syy jäädä tähän liittoon?

Niin onko? Se sinun pitää itse päättää. Verrata tilannetta yksinhuoltajana ja nykyistä tilannettasi. Oletko varma, että sulla ei tule vielä moneen vuoteen olemaan sellaista työpaikkaa, jossa sun pitäisi mennä viikonloppuna töihin? Ja olisit siis laskenut työvuorosi sen varaan, että miehesi ottaa sovitusti lapsen viikonlopuksi luokseen ja hän ilmoittaakin hetkeä ennen sovittua hakua lähtevänsä uuden naisystävänsä kanssa Tallinnaan?

Mä ymmärrän hyvin, että haluaisit saada muutoksen teidän parisuhteeseen. Mutta oletko aivan varma, että eron myötä et joudu nk ojasta allikkoon? Mä olen eronnut silloin, kun nuorin lapsistani oli 2 v. Ja kasvattanut lapseni yksinhuoltajana aikuisiksi. Mulla tosin on ollut hyvä ja kattava tukiverkosto koko ajan, joten mulle itselleni eropäätös oli oikea. Ja oli se exällenikin, koska muutaman vuoden päästä hän löysi uuden naisen, jonka kanssa suhde on kestänyt jo yli 15 vuotta. 

Onko teidän parisuhteessanne enää mitään hyvää? Jos on, mikä sen painoarvo elämässäsi on? Koska erossahan menetät myös sen hyvän.