Onko tämä erolla uhkailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee parisuhteessani todella pahasti muutama asia, joista olen yrittänyt keskustella rauhassa ja nätisti, mutta tuloksetta. Mietin jo eroa niiden asioiden vuoksi. Mieheni ei tiedä, että mietin eroa, mutta hän tietää kyllä, että en hyväksy noita muutamaa asiaa. En itse voi sietää erolla uhkailua, ja ajattelen niin, että kun jompikumpi kerran sanoo sanan ero, edes mahdollisena vaihtoehtona, niin ero tulee tapahtumaan enemmin tai myöhemmin. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö minun kertoa miehelle, että mietin eroa, ja jos muutosta ei tule noihin pariin juttuun, niin minun on pakko lähteä tästä liitosta. Onko se teidän mielestä erolla uhkailua? Ja voiko teidän mielestä suhde vielä parantua, jos sanon nuo sanat, vai johtaako se eroon, että kerron miettineeni eroa?

Tietenkin se on erolla uhkailua. Jos mies ei muutu, sinä otat eron. Mitä muuta se on kuin erolla uhkailua? Mutta tottakai erosta voi puhua kunhan on sitten todellakin valmis eroamaan eikä vain kerta toisensa jälkeen uhkaile. 

Olen valmis eroamaan, jos muutosta ei tule. Mutta pointtini oli se, että jos "uhkaan" erolla, niin voiko suhde enää palautua koskaan siitä? Siis jos oletetaan, että mies muuttaisi toimintaansa noiden parin jutun vuoksi, ja näin en joutuisi hänestä eroamaan. Mutta ero-sana on kuitenkin jo sanottu ääneen, joten pilaako se suhteen joka tapauksessa? Ap 

Onko sun pakko käyttää ero-sanaa, jos sen ääneen lausuminen pelottaa? Eiköhän aika monetkin pariskunnat ole jossain vaiheessa "tienhaarassa" ja miettivät, millä edellytyksin parisuhde voi jatkua ja millä ei. 

No onko se sen parempi, jos käytän vaikkapa sanoja "en voi enää jatkaa tässä liitossa". Eroahan sekin tarkoittaa. Ap

Miksi sun pitäisi salata mieheltäsi se, että et voi enää jatkaa liitossasi, jos teidän suhteenne ei muutu? Vai oletko taikauskoinen ja ajattelet, että jos sanot asian ääneen, se myös toteutuu?

En ole taikauskoinen. Mutta ajattelen, että kun kerran toinen sanoo ääneen sanan ero (liittyen siihen, että on miettinyt eroa), niin suhde ei koskaan toivu siitä ennalleen. Ap

Sekö sinusta on sitten parempi vaihtoehto, että ero tulee toiselle täysin puskasta? Mies pitää mykkäkoulua ja sinä mietit eroa kertomatta siitä miehelle? Kumpi tässä on fiksumpi? Ei kumpikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee parisuhteessani todella pahasti muutama asia, joista olen yrittänyt keskustella rauhassa ja nätisti, mutta tuloksetta. Mietin jo eroa niiden asioiden vuoksi. Mieheni ei tiedä, että mietin eroa, mutta hän tietää kyllä, että en hyväksy noita muutamaa asiaa. En itse voi sietää erolla uhkailua, ja ajattelen niin, että kun jompikumpi kerran sanoo sanan ero, edes mahdollisena vaihtoehtona, niin ero tulee tapahtumaan enemmin tai myöhemmin. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö minun kertoa miehelle, että mietin eroa, ja jos muutosta ei tule noihin pariin juttuun, niin minun on pakko lähteä tästä liitosta. Onko se teidän mielestä erolla uhkailua? Ja voiko teidän mielestä suhde vielä parantua, jos sanon nuo sanat, vai johtaako se eroon, että kerron miettineeni eroa?

Tietenkin se on erolla uhkailua. Jos mies ei muutu, sinä otat eron. Mitä muuta se on kuin erolla uhkailua? Mutta tottakai erosta voi puhua kunhan on sitten todellakin valmis eroamaan eikä vain kerta toisensa jälkeen uhkaile. 

Olen valmis eroamaan, jos muutosta ei tule. Mutta pointtini oli se, että jos "uhkaan" erolla, niin voiko suhde enää palautua koskaan siitä? Siis jos oletetaan, että mies muuttaisi toimintaansa noiden parin jutun vuoksi, ja näin en joutuisi hänestä eroamaan. Mutta ero-sana on kuitenkin jo sanottu ääneen, joten pilaako se suhteen joka tapauksessa? Ap 

Onko sun pakko käyttää ero-sanaa, jos sen ääneen lausuminen pelottaa? Eiköhän aika monetkin pariskunnat ole jossain vaiheessa "tienhaarassa" ja miettivät, millä edellytyksin parisuhde voi jatkua ja millä ei. 

No onko se sen parempi, jos käytän vaikkapa sanoja "en voi enää jatkaa tässä liitossa". Eroahan sekin tarkoittaa. Ap

Miksi sun pitäisi salata mieheltäsi se, että et voi enää jatkaa liitossasi, jos teidän suhteenne ei muutu? Vai oletko taikauskoinen ja ajattelet, että jos sanot asian ääneen, se myös toteutuu?

En ole taikauskoinen. Mutta ajattelen, että kun kerran toinen sanoo ääneen sanan ero (liittyen siihen, että on miettinyt eroa), niin suhde ei koskaan toivu siitä ennalleen. Ap

Meillä ainakin on joskus puhuttu erosta ja suhde on hyvällä tolalla.

Oletko harkinnut, että hakisit sisältöä elämääsi joksikin aikaa parisuhteen ulkopuolelta? Unohtaisit miehen ja parisuhteenne "kehittämisen" ja syventyisit johonkin muuhun intohimoon. Itselläni on ainakin tapana tuhota kaikki sellaiset viritelmät, joita yritän jollain tavalla hallita. Mutta kun keskittyy useampaan asiaan kerrallaan, kaikki kehittyy vähän kuin itsestään.

Uskomatonta naiiviutta! Sinulla on de facto urpo miesystävä, joka on kykenemätön sellaiseen perusasiaan kuin teidän keskinen normaali kommunikaatio. Ilman sitä suhdetta ei vain voi olla.

Ja sinä kärsit aiheesta. Sen sijaan että antaisit miehellesi selkeät vaihtoehdot: joko opettelette kommunikoimaan pariterapiassa (tiedoksesi: mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa) tai sinä lopetat suhteen.

Olet huonoitsetuntoinen jo hölmö kun syyllistät itseäsi jo valmiiksi, että "voi ei jos miesraukalla tulisi vaikka paha mieli nyyh" (facepalm)

Ihan aikuinen mies on kyseessä ja tasavertainen ihminen kanssasi. Kyllä häneltäkin voi odottaa vastuunkantoa suhteestanne ja sinun hyvinvoinnistasi siinä = oikeasti molempien. Ja ihan itse mies on perseillyt, toistuvasti.

Pahaan mieleen ei kuole, ei kuole eroonkaan. Tee nyt hyvä nainen ryhtiliike kun ei vielä lapsia ole ja lopeta nettivalitus ja sen sijaan laita suhteesi ja elämäsi kuntoon - tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut, että hakisit sisältöä elämääsi joksikin aikaa parisuhteen ulkopuolelta? Unohtaisit miehen ja parisuhteenne "kehittämisen" ja syventyisit johonkin muuhun intohimoon. Itselläni on ainakin tapana tuhota kaikki sellaiset viritelmät, joita yritän jollain tavalla hallita. Mutta kun keskittyy useampaan asiaan kerrallaan, kaikki kehittyy vähän kuin itsestään.

Enkä siis puhu sivusuhteesta vaan harrastuksista ja muista kiinnostuksenkohteista.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta naiiviutta! Sinulla on de facto urpo miesystävä, joka on kykenemätön sellaiseen perusasiaan kuin teidän keskinen normaali kommunikaatio. Ilman sitä suhdetta ei vain voi olla.

Ja sinä kärsit aiheesta. Sen sijaan että antaisit miehellesi selkeät vaihtoehdot: joko opettelette kommunikoimaan pariterapiassa (tiedoksesi: mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa) tai sinä lopetat suhteen.

Olet huonoitsetuntoinen jo hölmö kun syyllistät itseäsi jo valmiiksi, että "voi ei jos miesraukalla tulisi vaikka paha mieli nyyh" (facepalm)

Ihan aikuinen mies on kyseessä ja tasavertainen ihminen kanssasi. Kyllä häneltäkin voi odottaa vastuunkantoa suhteestanne ja sinun hyvinvoinnistasi siinä = oikeasti molempien. Ja ihan itse mies on perseillyt, toistuvasti.

Pahaan mieleen ei kuole, ei kuole eroonkaan. Tee nyt hyvä nainen ryhtiliike kun ei vielä lapsia ole ja lopeta nettivalitus ja sen sijaan laita suhteesi ja elämäsi kuntoon - tavalla tai toisella.

Kyseessä on aviomieheni. Meillä on kaksivuotias lapsi. Ongelmat kuten miehen mykkäkoulu alkoi lapsen ollessa 66 kk ikäinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta naiiviutta! Sinulla on de facto urpo miesystävä, joka on kykenemätön sellaiseen perusasiaan kuin teidän keskinen normaali kommunikaatio. Ilman sitä suhdetta ei vain voi olla.

Ja sinä kärsit aiheesta. Sen sijaan että antaisit miehellesi selkeät vaihtoehdot: joko opettelette kommunikoimaan pariterapiassa (tiedoksesi: mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa) tai sinä lopetat suhteen.

Olet huonoitsetuntoinen jo hölmö kun syyllistät itseäsi jo valmiiksi, että "voi ei jos miesraukalla tulisi vaikka paha mieli nyyh" (facepalm)

Ihan aikuinen mies on kyseessä ja tasavertainen ihminen kanssasi. Kyllä häneltäkin voi odottaa vastuunkantoa suhteestanne ja sinun hyvinvoinnistasi siinä = oikeasti molempien. Ja ihan itse mies on perseillyt, toistuvasti.

Pahaan mieleen ei kuole, ei kuole eroonkaan. Tee nyt hyvä nainen ryhtiliike kun ei vielä lapsia ole ja lopeta nettivalitus ja sen sijaan laita suhteesi ja elämäsi kuntoon - tavalla tai toisella.

Kyseessä on aviomieheni. Meillä on kaksivuotias lapsi. Ongelmat kuten miehen mykkäkoulu alkoi lapsen ollessa 66 kk ikäinen. Ap

6 kk tietenkin, kirjoitusvirhe. Ap 

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä rehellistä on kertoa, jos oikeasti mietit eroa. Erolla uhkailu on törkeää jos sitä käyttää manipuloimisessa, mutta mun mielestä törkeää on myös se, jos ihan tosissaan miettii eroa, muttei siitä mitään kumppanille mainitse. Jos teillä on puhe yhteys hyvin kunnossa, niin mun mielestä voit asiallisesti tuosta mainita.

Puheyhteys ei ole kunnossa, mies leikkii mykkäkoulua kun yritän puhua ongelmista, ja se on juuri yksi niistä asioista joiden vuoksi mietin eroa. En voi hyvin suhteessa, jossa ei ole puheyhteyttä. Ap

Mykkäkoulu ja puhumattomuus suistavat suhteen raiteiltaan paljon varmemmin kuin eron esiin ottaminen mahdollisuutena.

Voit esimerkiksi sanoa:

"En voi hyvin, koska x."

"Mitä voisin tehdä, että asiat muuttuisivat?"

"Joudun miettiä ratkaisua, ellei oloni/kokemukseni muutu, koska en voi hyvin."

Jos mieheni sanoisi näin, pelästyisin (ja ehkä vähän loukkaantuisin), mutta todellakin pyrkisin muuttamaan tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Olet ottanut puheeksi, mutta mikään ei ole muuttunut? Et halua ottaa eroa puheeksi, joten sulle ei jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se ero. Tosiasia on, että jos et ota eroa puheeksi, miehesi ei välttämättä ole tajunnut, miten tosissasi haluat hänen muuttuvan. Erosta puhuminen voisi olla hänelle herätys, että kyseessä ei olekaan asia, josta sä "nalkutat" kerta toisensa jälkeen vaan että sä olet ihan tosissasi sen kanssa. Mutta älä tee sitä virhettä, että otat eron puheeksi, mutta et kuitenkaan eroa, vaikka mies ei muuttuisikaan. Silloin sun sanomisesi menettää vieläkin enemmän painoarvoaan ja miehesi ajattelee, että no ei se nyt kuitenkaan eroa, kun ei se eronnut edellisellä kerrallakaan.

Mutta tuli mieleeni, että pelkäätkö sitä, että jos otat eron puheeksi, sun sitten pitää kans pitää sanasi ja ottaa ero? Niin kauan, kun mies ei tiedä eroaikeistasi, sun ei tarvitse tosissasi alkaa täyttämään eropapereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Jos sana "ero" tuntuu uhkailusta, voitko sanoa esim. "Koen että olemme usein etäisiä." "Kaipaan yhteyttä sinuun." "Haluan parisuhteelta tunteiden jakamista."

Jne.

Ja jos tilanne ei muutu, sanot vaikka että "mietit sopivaa ratkaisua, koska nykyinen tilanne ei toimi."

"Teen ratkaisun 2 kk kuluessa."

Ja sitten teet ratkaisun, etkä ota asiaa enää uudestaan puheeksi, kun päätös on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Olet ottanut puheeksi, mutta mikään ei ole muuttunut? Et halua ottaa eroa puheeksi, joten sulle ei jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se ero. Tosiasia on, että jos et ota eroa puheeksi, miehesi ei välttämättä ole tajunnut, miten tosissasi haluat hänen muuttuvan. Erosta puhuminen voisi olla hänelle herätys, että kyseessä ei olekaan asia, josta sä "nalkutat" kerta toisensa jälkeen vaan että sä olet ihan tosissasi sen kanssa. Mutta älä tee sitä virhettä, että otat eron puheeksi, mutta et kuitenkaan eroa, vaikka mies ei muuttuisikaan. Silloin sun sanomisesi menettää vieläkin enemmän painoarvoaan ja miehesi ajattelee, että no ei se nyt kuitenkaan eroa, kun ei se eronnut edellisellä kerrallakaan.

Mutta tuli mieleeni, että pelkäätkö sitä, että jos otat eron puheeksi, sun sitten pitää kans pitää sanasi ja ottaa ero? Niin kauan, kun mies ei tiedä eroaikeistasi, sun ei tarvitse tosissasi alkaa täyttämään eropapereita?

Vai pelkäätkö kenties, että miehesi mielestä ero onkin hyvä idea ja hän on valmis eroamaan?

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

En ehkä ottaisi eroa puheeksi ennenkuin olisin selvittänyt itselleni, mitä ero omalla kohdallani todellakin tarkoittaisi. Koska lapsi on vasta 2 v,  miten olit ajatellut hänen asumisjärjestelynsä/tapaamisensa? Mikä tulisi olemaan taloudellinen tilanteesi eron jälkeen? Olisitko tyytyväinen omaan ja lapsesi elintasoon yksinhuoltajanakin? Kumpi jäisi nykyiseen asuntoon vai ei kumpikaan? Millaiset työajat sulla on eli tavitsetko lapsellesi hoitajaa muulloinkin kuin päiväkodin aukioloaikaan? Onko sulla sellaisia tukiverkostoja, mistä saat tarvitsemasi lastenhoitoavun? Entä noin muuten elämä yksinhuoltajana, kun lapsi sairastaa tai sinä sairastat?

Kun on vain yksi lapsi, miehellesi voi olla jopa toivotumpi ratkaisu, että erotaan epätyydyttävästä suhteesta ja mies maksaa vain yhdestä lapsesta elarit ja tapaa lastaan tapaamissopimuksen mukaan. Ja kun sinä vielä haet eroa, mies on tarinan hyvis ja sinä tarinan pahis ulkopuolisten silmissä. Ei siis kannata uhkailla tai kiristää sellaisella asialla, joka onkin toisen mielestä hyvä juttu. "Jos et nyt ala imuroimaan, saat levyn Fazerin sinistä"...juu, en imuroisi :D

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tätä juuri tarkoitan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään ymmärrä sua. Olet jo päättänyt, että jos mies ei muutu, otat eron. Et kuitenkaan kerro tätä miehellesi vaan oletat, että hän osaa lukea ajatuksiasi. Nooh, mies ei osaa lukea ajatuksiasi eikä muutu, joten sinä otat eron. Mikä tässä skenaariossa on pahempi asia kuin että ottaisit eron puheeksi?

Olen siis monta kertaa ottanut puheeksi ne asiat, joihin toivon muutosta. Ei miehen tarvitse niiden suhteen mikään ajatustenlukija olla. Haluaisin, että asiat muuttuisi ilman, että pitää sanoa eromietteistä. Ap

Olet ottanut puheeksi, mutta mikään ei ole muuttunut? Et halua ottaa eroa puheeksi, joten sulle ei jää oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se ero. Tosiasia on, että jos et ota eroa puheeksi, miehesi ei välttämättä ole tajunnut, miten tosissasi haluat hänen muuttuvan. Erosta puhuminen voisi olla hänelle herätys, että kyseessä ei olekaan asia, josta sä "nalkutat" kerta toisensa jälkeen vaan että sä olet ihan tosissasi sen kanssa. Mutta älä tee sitä virhettä, että otat eron puheeksi, mutta et kuitenkaan eroa, vaikka mies ei muuttuisikaan. Silloin sun sanomisesi menettää vieläkin enemmän painoarvoaan ja miehesi ajattelee, että no ei se nyt kuitenkaan eroa, kun ei se eronnut edellisellä kerrallakaan.

Mutta tuli mieleeni, että pelkäätkö sitä, että jos otat eron puheeksi, sun sitten pitää kans pitää sanasi ja ottaa ero? Niin kauan, kun mies ei tiedä eroaikeistasi, sun ei tarvitse tosissasi alkaa täyttämään eropapereita?

Vai pelkäätkö kenties, että miehesi mielestä ero onkin hyvä idea ja hän on valmis eroamaan?

En pelkää. Olen miettinyt paljon, että tätäkö pelkään, mutta en löydä itsestäni sellaista tunnetta, että tuota pelkäisin. Ap

Vierailija kirjoitti:

En ehkä ottaisi eroa puheeksi ennenkuin olisin selvittänyt itselleni, mitä ero omalla kohdallani todellakin tarkoittaisi. Koska lapsi on vasta 2 v,  miten olit ajatellut hänen asumisjärjestelynsä/tapaamisensa? Mikä tulisi olemaan taloudellinen tilanteesi eron jälkeen? Olisitko tyytyväinen omaan ja lapsesi elintasoon yksinhuoltajanakin? Kumpi jäisi nykyiseen asuntoon vai ei kumpikaan? Millaiset työajat sulla on eli tavitsetko lapsellesi hoitajaa muulloinkin kuin päiväkodin aukioloaikaan? Onko sulla sellaisia tukiverkostoja, mistä saat tarvitsemasi lastenhoitoavun? Entä noin muuten elämä yksinhuoltajana, kun lapsi sairastaa tai sinä sairastat?

Kun on vain yksi lapsi, miehellesi voi olla jopa toivotumpi ratkaisu, että erotaan epätyydyttävästä suhteesta ja mies maksaa vain yhdestä lapsesta elarit ja tapaa lastaan tapaamissopimuksen mukaan. Ja kun sinä vielä haet eroa, mies on tarinan hyvis ja sinä tarinan pahis ulkopuolisten silmissä. Ei siis kannata uhkailla tai kiristää sellaisella asialla, joka onkin toisen mielestä hyvä juttu. "Jos et nyt ala imuroimaan, saat levyn Fazerin sinistä"...juu, en imuroisi :D

Jos mies toivoo eroa, niin silloin on parasta erota. En halua olla liitossa, jossa mies ei halua olla kanssani. Siis jos tällaisesta on nyt kyse.

Ulkopuolisten ajatuksista en välitä, minulle on aivan sama mitä muut ajattelee eron syistä. 

Yksinhuoltajana olisi vaikeaa, mutta on vaikeaa nytkin liitossa, jossa voin pahoin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tai sitten voisit ajatella, että se vaikuttaa päätöksiin niin, että et voi tehdä mitä tahansa päätöksiä yksin, vaan sinun on otettava myös vaimo huomioon, sillä hänen ei ole pakko jäädä vain sen takia, että niin on sovittu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni on sanonut minulle että haluaa eron jos en muutu. Lupasin, ja olenkin yrittänyt muuttua.  Lasten takia. Mutta siitä "ero" sanasta lähtien olen tiennyt ettei me olla yhdessä kuolemaan asti niin kuin on luvattu. Vaan ehkä vain seuraavaan kriisiin, tai korkeintaan siihen kun lapset on aikuisia. Ja kyllä se vaikuttaa arjen päätöksiinkin, kun ei voi luottaa että tätä eloa eletään perheenä, vaan loppujen lopuksi kuitenkin yksilöinä.

Tätä juuri tarkoitan. Ap

Ei ne kaksi asiaa voi sulkea toisiaan pois: eron mahdollisuus ja päätösten tekeminen yhteistä tulevaisuutta ajatellen.