Onko tämä erolla uhkailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä rehellistä on kertoa, jos oikeasti mietit eroa. Erolla uhkailu on törkeää jos sitä käyttää manipuloimisessa, mutta mun mielestä törkeää on myös se, jos ihan tosissaan miettii eroa, muttei siitä mitään kumppanille mainitse. Jos teillä on puhe yhteys hyvin kunnossa, niin mun mielestä voit asiallisesti tuosta mainita.

Puheyhteys ei ole kunnossa, mies leikkii mykkäkoulua kun yritän puhua ongelmista, ja se on juuri yksi niistä asioista joiden vuoksi mietin eroa. En voi hyvin suhteessa, jossa ei ole puheyhteyttä. Ap

Tässä pitää huomioida, että on olemassa erolla uhkailua ja eron puheeksi ottamista. Mun mielestä on terveempää keskustella reilusti siitä, että on pyöritellyt ajatusta erosta, jos ongelmista ei päästä sopuun. Sen sijaan erolla uhkailu on sairasta vallankäyttöä, jossa yritetään altavastaaja saada pysymään asemassaan.  

Sairasta vallankäyttöä? Missä mielessä? Missä asemassa kumppania halutaan pitää? Siinäkö, että hänen tulisi ottaa kumppanin kokemus huomioon?

MInä en ole ollut koskaan nalkuttaja suhteessa, olen liiankin kiltti ihminen.

Jos olen pitkään toivonut jotain asiaa kumppanin käytöksessä, sitten pyytänyt jotain muutosta, että voisiko joskus edes tehdä noin - ei vaikutusta. Saattaa mennä vuosi, kaksi ja pyydän uudelleen. Ei ole ollut mitään vaikutusta. Lähdin sitten 2 ja 7 vuotiaiden kanssa talosta kävelemään. Erosta kerroin samalla. Olin niin loppu ja asian miettinyt ettei enää paluuta entiseen ollut vaikka mies lupasi kuun taivaalta. Tunteet oli kaikki kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

MInä en ole ollut koskaan nalkuttaja suhteessa, olen liiankin kiltti ihminen.

Jos olen pitkään toivonut jotain asiaa kumppanin käytöksessä, sitten pyytänyt jotain muutosta, että voisiko joskus edes tehdä noin - ei vaikutusta. Saattaa mennä vuosi, kaksi ja pyydän uudelleen. Ei ole ollut mitään vaikutusta. Lähdin sitten 2 ja 7 vuotiaiden kanssa talosta kävelemään. Erosta kerroin samalla. Olin niin loppu ja asian miettinyt ettei enää paluuta entiseen ollut vaikka mies lupasi kuun taivaalta. Tunteet oli kaikki kuolleet.

Tuo ei kovin kiltiltä kuulosta. Elit rankaisuhaaveen vallassa ja sitten annoit itsellesi luvan toteuttaa sen. Toinen tuskin edes havaitsi saati sitten muistaa sinun pyytäneen mitään.

Mietipä tätä vaihtoehtoa sinä, joka koet suhteenne huonontuneen koska vaimo otti ero-sanan esiin. Olisiko tämä onnellisempi vaihtoehto, jos vaimosi olisi toiminut kuten tuon kirjoittaja? Koska jos puhutaan asiasta, joka tulee olemaan suhteen surma jatkuessaan, niin kovin monta eri mahdollista reaktiotapaa ei taida pettyneelle jäädä, jos puhe ei mene perille. Niin no, minä lähdin vieraisiin. Joku toinen taputtelisi sinua paistinpannulla. Kolmas masentuisi ja neljäs alkaisi rähjätä lapsille. Jotain epätoivoistahan siinä aletaan tekemään lopulta, kun ristiriita vain pysyy ja pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muut ongelmat mykkäkoulun lisäksi ovat?

Sitoutumattomuus lapsen hoitoon silloin kun minulla olisi menoja. Minulla on eräs harrastus, joka on aina tiettyyn aikaan yhtenä iltana viikossa. En voi koskaan luottaa, että mies on silloin lapsen kanssa, että pääsen siihen harrastukseen. Hän yleensä on, mutta voi yllättäen jättää olematta ilman mitään työhön tms. liittyvää syytä. Ap

Ja mitenkä meinasit järjestää sitten lapsen hoidon harrastuksen ajaksi, kun olette eronneet?

Voin lapsen takia yksinhuoltajana luopuakin siitä harrastuksesta joiksikin vuosiksi. Mutta se ei ole se juttu tässä vaan se, että en voi luottaa mieheeni, että hän pitää tuollaisista sovituista asioista kiinni. Ap

No voitko luottaa mieheesi siinä, että hän pitäisi tapaamissopimuksista kiinni? Vai muuttuisiko eronne jälkeen elämäsi vieläkin hankalammaksi, kun et koskaan voisi tietää, tuleeko mies hakemaan lapsen luokseen  vai ei?

En ehkä voi luottaa, mutta onko se syy jäädä tähän liittoon?

Niin onko? Se sinun pitää itse päättää. Verrata tilannetta yksinhuoltajana ja nykyistä tilannettasi. Oletko varma, että sulla ei tule vielä moneen vuoteen olemaan sellaista työpaikkaa, jossa sun pitäisi mennä viikonloppuna töihin? Ja olisit siis laskenut työvuorosi sen varaan, että miehesi ottaa sovitusti lapsen viikonlopuksi luokseen ja hän ilmoittaakin hetkeä ennen sovittua hakua lähtevänsä uuden naisystävänsä kanssa Tallinnaan?

Mä ymmärrän hyvin, että haluaisit saada muutoksen teidän parisuhteeseen. Mutta oletko aivan varma, että eron myötä et joudu nk ojasta allikkoon? Mä olen eronnut silloin, kun nuorin lapsistani oli 2 v. Ja kasvattanut lapseni yksinhuoltajana aikuisiksi. Mulla tosin on ollut hyvä ja kattava tukiverkosto koko ajan, joten mulle itselleni eropäätös oli oikea. Ja oli se exällenikin, koska muutaman vuoden päästä hän löysi uuden naisen, jonka kanssa suhde on kestänyt jo yli 15 vuotta. 

Työskentelen alalla, jossa ei kukaan tee viikonloppuisin eikä iltaisin töitä, joten se ei ole ongelma. Mutta muuten kysymyksesi on hyviä. Luultavasti en voisi laskea mitään omia menojani sen varaan, että mies ottaa lapsen sovittuna tapaamisaikana luokseen. Mutta toisaalta en voi nytkään luottaa siihen, että mies on sovittuna aikana lapsen kanssa, joten tilanne ei niin eroa. Ap

Kiitoksia kaikille tähän mennessä kommentoineille, olen saanut paljon ajateltavaa kommenteistanne. Ryhdyin myös miettimään, että onko oikeastaan epäolennaista nyt miettiä edes, että voiko suhde toipua siitä, jos uhkaan erolla eli sanon miettiväni eroa. Olisiko olennaisempaa nyt miettiä, että voiko suhde toipua siitä, että mietin eroa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille tähän mennessä kommentoineille, olen saanut paljon ajateltavaa kommenteistanne. Ryhdyin myös miettimään, että onko oikeastaan epäolennaista nyt miettiä edes, että voiko suhde toipua siitä, jos uhkaan erolla eli sanon miettiväni eroa. Olisiko olennaisempaa nyt miettiä, että voiko suhde toipua siitä, että mietin eroa? Ap

Suhtautumisesi parisuhteeseen tuntuu todella lapsenomaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille tähän mennessä kommentoineille, olen saanut paljon ajateltavaa kommenteistanne. Ryhdyin myös miettimään, että onko oikeastaan epäolennaista nyt miettiä edes, että voiko suhde toipua siitä, jos uhkaan erolla eli sanon miettiväni eroa. Olisiko olennaisempaa nyt miettiä, että voiko suhde toipua siitä, että mietin eroa? Ap

Suhtautumisesi parisuhteeseen tuntuu todella lapsenomaiselta.

Millä tavalla? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia kaikille tähän mennessä kommentoineille, olen saanut paljon ajateltavaa kommenteistanne. Ryhdyin myös miettimään, että onko oikeastaan epäolennaista nyt miettiä edes, että voiko suhde toipua siitä, jos uhkaan erolla eli sanon miettiväni eroa. Olisiko olennaisempaa nyt miettiä, että voiko suhde toipua siitä, että mietin eroa? Ap

Suhtautumisesi parisuhteeseen tuntuu todella lapsenomaiselta.

Millä tavalla? Ap

Sillä, että moni ihminen miettii suhteen käännekohdissa eroa, jopa puhuu siitä. Jos suhde on vahvalla pohjalla, niin nämä ajatukset jäävät myöhemmin taka-alalla. Jos niitä muistellaan, niin muistellaan, että tästäkin selvittiin.

Menkää terapiaan. Jostain syystä miehes käyttäytyy noin. Johtuu todennäköisesti hänen historiasta eikä muuta osaa. Ja sun painostus vaan lisää ahdinkoa. Avoin keskustelu ja ongelmanratkaisutaidot on tärkeitä. Mut jostain (lapsuuden) syystä säkin olet valinnut tuollaisen miehen. Hakekaa apua, ei niitä tottumuksia ja omaa käsitystä niin helposti osaa kyseenalaistaa