Mikä on mennyt pieleen suomalaisessa lasten kasvatuksessa?! TILANNE ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA!!!!

Suurin syy tuohon kokemaasi on se, ettei erillisiä tarkkisluokkia enää ole, vaan ne on integroitu normiluokkiin. Siinä missä ennen ne pahimmat häiriköijät pistettiin tarkkisluokalle niin nykyisin se on "lapsen kehitystä vastaan".

Vierailija kirjoitti:

Onpa jännä kun minä en näihin riiviöihin törmää koko ajan. Suurin osa lapsista on ihan mukavia.

Jäitä hattuun..

Asuinympäristölläkin on merkityksensä. Kaupungin vuokrataloista omaan muutettuamme loppui myös ilkivallan teko. Ystävät kertovat samaa.  Ja asuimme useissa kunnan luukuissa eri taloissa, kun piti aina isompaan vaihtaa perheen kasvaessa.

Joskus ongelmat kulminoituvat tietyille alueille, mutta ihan löytyy hienoimmistakin piireistä, että eipä sillä. Tyhmyydellä on tapana tiivistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset etuilee kaupoissa, rähjää myyjille, tytöttelee ja sikailee. Kuka heille olisi opettanut tapoja?

Pysy aiheessa. Nyt puhutaan lapsista. Nykyajan eläkeläiset ovat käyttäytyneet lapsina. Vaan minkäänlaisia ovatkaan nykypennut eläkeläisinä?

Olen eläkeläinen ja luulen nykypentujen olevan paljon fiksumpia kuin me nytten.

Ihanko oikeasti kuvittelet, meidän eläkeläisten olleen 50-60-luvulla pulmusia. Myös silloin koulussa oli järjestyshäiriöitä, vaikks opettaja liehui ja löi karttakepillä ja hiljaisuus ei tullut opettajan auktoriteetilla, vaan alistamalla ja pelolla, joka vie kunnioituksen viimeiset rippeet ja seurauksena oppilaan elinikäinen heikko itsetunto, eikä uskoa omiin taitoihin.

En ihan oikeasti enkä väärästi kuvittele yhtään mitään vaan olen nähnyt koululaisten muutoksen yli 30 vuoden takaa tähän päivään. Käytöstavoissa, työskentelytaidoissa ja itsesäätelyssä on tapahtunut radikaalia muutosta - huonompaan suuntaan.

Mutta miksi ihmeessä lasten ja nuorten huono käytös keskittyy vain kouluun? Ymmärrän tosin, että siellä lapset viettävät paljon aikaa, mutta silti.

Kun samoja ongelmia ei ole esim. srk-kerhoissa, nuorisotaloissa tai harrastuspiireissä, poliisilla jne. Itse asun koulun vieressä ja usein ulkoilutan koiraa, niin lapset tulevat juttelemaan ja ovat tosi sosiaallisia ja fiksuja, jopa tervehtivät, toisin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Ja erituisesti ympäristön roskaaminen on jäänyt tyystin pois, joka ennen oli yleistä.

Kouluun on kaikkien mentävä ja siellä on velvotteita. Kerhoihin ja harrastuksiin mennään jos kiinnostaa ja haluaa. Kaks eri asiaa.

Kun ei niitä uskalla ottaa olkapäästäkään kiinni ja viedä rauhoittumaan, kun lyövät nyrkillä nenään. Meillä on varsin temperamenttinen pikku-isäntä. 8 vuotiaana jo kaataa äidin maahan ja vääntää käden lukkoon.

Meillä oli pitkään 5-6vuotiaana ongelmana raivokohtaukset joissa hän mukiloi minut maahan siten että itku pääsi. Isäntäkään ei uskaltanut ottaa kiinni kun löi nenään ja isäntäkin perääntyi.

Lapselle on todettu adhd ja asperkerin syntrooma. Ja saa psykiatrista apua vaivoihinsa. Vaikeaa on erityislapsen vanhempana.

Onneksi suomessa on neuvola ja terveydenhoitojärjestelmä. Voitte kuvitella millainen gansteri tämä 8 vuotias muuten olisi. Hän terrorisoisi koko naapurustoa ja kukaan ei kykenisi hänelle yhtään mitään.

Voin allekirjoittaa Ap:n kokemukset täysin. Itsekin olen ollut yläkouluissa sijaisena, ja muksut hyppivät ihan täysin silmille. Edes rehtoria ei totella. Hauskinta tässä on se, että vanhempien koulutus ei korreloi yhtään lapsen käytöksen kanssa. Mm. erään matematiikan opettajan lapsi oli koko koulun pahin häirikkö.

Vierailija kirjoitti:

Oijoi tätä sensuuria tällä palstalla. Ei mene tälläinen normi kommenttikaan läpi millään. Olin siis kirjoittamassa, että ei ne nykynuoret ole sen kummallisempia kuin ennenkään. 70-luvulla meno oli ihan yhtä hurjaa, ellei pahempaakin. Tunnilla lähinnä pojat metelöi niin, ettei opettajan puhetta kuullut. Yhtä opettajaa oppilaat itketti vuosikausia. Kaikkien meidän kamalien nuorten oletettiin sortuvan huumeisiin ja muutenkin joutuvan sillanalle. Musiikki oli paheellista ja hel*vetillistä rokkia jne.

Tunnilla olis siis hiljaista, jos opettaa heti alkuun näytti, että tällä tunnilla ei sitten meluta, mutta jos ei auktoriteetti riittänyt, niin meno oli hurjaa. 

Ennen ei kyllä tultu opettajaa vastaan kadulla, koska vaihtettiin kadunpuolta, jos nähtiin, että ope tulee vastaan.

Kyllä nykynuoret on kaikella lailla fiksumpia kuin me aikoinaan.  Jo antiikin Kreikan aikaan oltiin huolisaan nuorisosta, että tuleekohan niistä ikinä kunnon kansalaisia. 

ja aina on tullut. Vapaata kasvatusta on syytetty kaikesta niin kauan kuin muistan, mutta luulen, että nykyään lapsia kasvatetaan paljon enemmän, kuin koskaan ennen. Ja lasten kanssa ollaan. Näin ei suinkaan aina ole ollut.

Itse me kamala 70-luvun sukupolvi ollaan nyt niitä mummoikäisiä ja niiiiin kunnollisia ja nuoret luulee, että silloin kaikki oli paremmin ja ihmiset osasi käyttäytyä. Ja kissan korvat, eivät osanneet.

Kyllä kaikki on nykyään paremmin kuin ennen.

Hehheh...yhtä hurjaa se oli 60-luvulla ja yhdessä luokassa saattoi olla 40-45 oppilasta (suuret ikäluokat).

Ja kaiken pahan alku ja suuri oli mustavalkoinen tv, joka säteli lasten ja nuorten aivoihin ja lapset oli tuhoon tuomittu. Paheksunta oli vielä voimakkaampaa kuin tämän päivän älykännykästä. Samoin lukemista paheksuttiin, kun se tuhosi silmät.

Muistan yhden matikan opettajan, joka oli huivipäinen vaatimattoman näköinen maalaistalon emäntä ja koskaan en kuullut hänen korottavan ääntä, eikä hän pitänyt mitään kuria luokassa, mutta jostakin syystä oppilaat, myös pojat olivat hiiren hiljaa ja opettajan johdolla, monelle matikasta tuli lempiaine ja hänen tunnillaan oli kiva olla. Oli varmaan aikaansa edellä, koska opetus oli vuorovaikutteista. Kaikki oppilaat muistavat tuota opettajaa lämmöllä, hänellä oli karismaa paljon.

Luulen, monet tämän päivän opettajan olevan kauhuissaan, jos olisivat opettajia 60-70-luvulla, jolloin luokkaerot oli suuret ja luokalla oli 40-45 oppilasta ja kaikki opetus tapahtui liitutaululla ja helmitaululla, myöhemmin laskutikulla.

Päiväkodin pihalla kuultua iltapäivällä: 

Äiti: "Haluaisitko lähteä kotiin? Vai haluaisitko vielä jatkaa leikkiä?" Lapsi ei reagoi vaan jatkaa leikkiä. Äiti kääntyy kasvattajan puoleen:

"Oletteko vasta tulleet pihalle?"

Lastenhoitaja vastaa: "Tulimme puoli tuntia sitten."

Äiti. "No ei sitten ihme, ettei Pirja-Tuulikki halua vielä kotiin. Minä käynkin tässä ensin kaupassa ja palaan sitten uudestaan katsomaan, joska sitten jo haluaisi lähteä."

Lastenhoitaja: "Valitettavasti noin ei voi tehdä. Kun huoltaja tulee lasta hakemaan, hän on heti huoltajan vastuulla. Päiväkotiin ei voi sen jälkeen jäädä leikkimään.."

Äiti alkaa inttämään. Kasvattajia ottaa pannuun.

Äiti käyttää koko ajan lapselle puhuessaan konditionaalia, isi isi isi.. Sen sijaan että sanoisi: "Nyt on aika lähteä kotiin. Viehän lelut takaisin koriin."

Jämäkkyys ja aikuisen terve rooli puuttuvat. Jatkuvasti laitetaan pieni lapsi päättämään omista asioistaan, vaikka hän ei vielä siihen kykene. "Haluaisitko, söisitkö, tulisitko, menisitkö.."

Haluan opettaa lapsille kohteliaita käytöstapoja, ja siksi puhun heille usein "Antaisitko sen sukan." Samaa opetetaan lapsille päiväkodissa, lisää ruokaa, juomaa jne saa vasta kun osaa pyytää kauniisti. Jostain syystä omat lapseni, etenkin pienempi on sisäistänyt tämän esimerkin kautta hyvin.. 3-vuotias kysyy: "Saisinko maitoa, kiitos." En usko, että onnistuis jos olisin itse käyttänyt aina lausahdusta "Anna sukka!!" Ja samalla toitottanut kohteliaista tavoista. Se, että käyttää ansaisitko muotoa ei vielä kerro kurinpuutteesta. Ei ole vielä koskaan tarvinu raahata lasta toisessa kainalossa, ja vaatteita toisessa kainalossa, vaan lapset on totelleet muutenkin. Niin moni asia vaikuttaa auktoriteettiin..

t: Äiti ja varhaiskasvattaja

Eikös tuo ole vähän ammatinvalinta kysymys?

Ihan samalla tavalla kuin poliisin, parkkipirkon, lääkärin, ulosottomiehen, sos.työntekijän, kätilön ja sh, esimies jne. työ, joka ei aina ole ruusuilla tanssimista, vaan päivittäin on omat haasteensa.

Tein kymmenen vuotta sitten opettajan sijaisuuksia ja erehdyin menemään yläasteelle englannin opettajan sijaisuutta tekemään, Helsingissä..

Se oli yhtä helvettiä.

Tunnilla huomasin yhdellä pojalla viinapullon, jossa oli pohjalla vielä vähän kirkasta ja poika joi sitä estoitta tunnilla. Menin hakemaan pulloa pojalta pois, ja hän kaatoi sisällön päähäni.

Rehtori ei reagoinut mitenkään. Asiaa ei sen jälkeen selvitelty millään lailla, ei rehtorin, ei pojan eikä hänen huoltajiensa kanssa.

Lähdin sieltä pois. Yksi vakio-opettajista soitti ja kertoi, että kaikki sijaiset sieltä lähtevät, eivätkä vakkaritkaan viihdy.

fjfnnfnf kirjoitti:

Haluan opettaa lapsille kohteliaita käytöstapoja, ja siksi puhun heille usein "Antaisitko sen sukan." Samaa opetetaan lapsille päiväkodissa, lisää ruokaa, juomaa jne saa vasta kun osaa pyytää kauniisti. Jostain syystä omat lapseni, etenkin pienempi on sisäistänyt tämän esimerkin kautta hyvin.. 3-vuotias kysyy: "Saisinko maitoa, kiitos." En usko, että onnistuis jos olisin itse käyttänyt aina lausahdusta "Anna sukka!!" Ja samalla toitottanut kohteliaista tavoista. Se, että käyttää ansaisitko muotoa ei vielä kerro kurinpuutteesta. Ei ole vielä koskaan tarvinu raahata lasta toisessa kainalossa, ja vaatteita toisessa kainalossa, vaan lapset on totelleet muutenkin. Niin moni asia vaikuttaa auktoriteettiin..

t: Äiti ja varhaiskasvattaja

Missasit pointin, ehkä tahallasi?

Ei ole epäkohteliasta sanoa lapselle: "Istu alas, ole hyvä" 

Ongelmallisempaa on tämä asenne: "Haluaisitko istua nyt alas?"

Silloin kun jotain on oikeasti tehtävä, se on sanottava vastaan hangoittelevalle lapselle jämäkästi. Sitähän lapsi etsii, rajaa. 

Lässyttämällä et hallitse tilannetta silloin kun pitäisi hallita. Vai annatko lapsen valita esim. lentokoneessakin haluaisiko hän istua vai riehua ilman turvavyötä?

Vierailija kirjoitti:

fjfnnfnf kirjoitti:

Haluan opettaa lapsille kohteliaita käytöstapoja, ja siksi puhun heille usein "Antaisitko sen sukan." Samaa opetetaan lapsille päiväkodissa, lisää ruokaa, juomaa jne saa vasta kun osaa pyytää kauniisti. Jostain syystä omat lapseni, etenkin pienempi on sisäistänyt tämän esimerkin kautta hyvin.. 3-vuotias kysyy: "Saisinko maitoa, kiitos." En usko, että onnistuis jos olisin itse käyttänyt aina lausahdusta "Anna sukka!!" Ja samalla toitottanut kohteliaista tavoista. Se, että käyttää ansaisitko muotoa ei vielä kerro kurinpuutteesta. Ei ole vielä koskaan tarvinu raahata lasta toisessa kainalossa, ja vaatteita toisessa kainalossa, vaan lapset on totelleet muutenkin. Niin moni asia vaikuttaa auktoriteettiin..

t: Äiti ja varhaiskasvattaja

Missasit pointin, ehkä tahallasi?

Ei ole epäkohteliasta sanoa lapselle: "Istu alas, ole hyvä" 

Ongelmallisempaa on tämä asenne: "Haluaisitko istua nyt alas?"

Silloin kun jotain on oikeasti tehtävä, se on sanottava vastaan hangoittelevalle lapselle jämäkästi. Sitähän lapsi etsii, rajaa. 

Lässyttämällä et hallitse tilannetta silloin kun pitäisi hallita. Vai annatko lapsen valita esim. lentokoneessakin haluaisiko hän istua vai riehua ilman turvavyötä?

Hahahaa, en ole tuo jolle vastasit, alkoi vaan huvittaa. "Haluatko prinsessamme riehua koneessa ilman turvavyötä tällä kertaa"?

Ruokapöydässä tuskin kukaan sanoo "Anna leipä"! tai "Hae maitoa"! vaan Saisinko leipää? tai Ojentaisitko sen leipäkorin? "Toisiko joku lisää maitoa"? Mikä tämän väärinymmärryksen tarkoitus tosiaan mahtoi olla? Ilmoittaa, kuinka "hienostunut" on?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla että nuoret eivät reagoi enää samanlaiseen kurinpitoon kuin ennen, eivätkä näe opettajaa auktoriteettina? Tämän seurauksena vanhan koulukunnan opettajat ovat pulassa, mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?

”mutta nuoret modernit kasvattajat pärjäävät nuorten kanssa hyvin?”

Eli siis mukailevat nuorten tahtoa. Lapsi on ruvennut ohjailemaan aikuisia.

Metsään menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia jos ne ei sitten ole kiinnostuneita niiden kasvattamisesta? Jättäis lapset tekemättä ja nyhjäis sen luurin kanssa rauhassa. Ja sais keskustella vain aikuisille, jotka ovat oikeasti tasavertaisia, toisin kuin lapset joille ei kuulu antaa paljoa vastuuta omasta elämästään.

Kun nykyajan uusavuttomat aikuiset eivät hallitse ehkäisyä. Sitten tulee näitä vahinkoja. Mutta onneksi tukea saa av-palstalta ja facesta. Lapsen tarpeista viis.

Milloin aikaisemmin Suomen historiassa lapsen asema, hyvinvointi, terveys, osaaminen ja taidot ovat olleet näin korkeat kuin tänä päivänä?

Tai milloin aikaisemmin vanhemmat ovat lastensa kanssa viettäneet yhteistä aikaa, leikkineet ja lukeneet tai antaneet rakkautta, hellyyttä ja perusturvaa ja vastanneet lapsensa tarpeisiin?

Ja kaikki tämä näkyy lapsen hyvinvoinnissa ja suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hyvin ja saa hyvät eväät aikuisuuteen.

Ja pahoinvoipia lapsia on yhä vähemmän ja heillekin on tarjolla hoitoa, mitattiin sitä millä mittarilla tahansa ja mihin vuosikymmeniin tahansa.

Näin oli ennen. EI OLE ENÄÄ! Räjähdysmäisen nopea muutos on tapahtunut. Ja jälleen kerran suomalaiset vain muistelevat menneitä aikoja, ikäänkuin ne olisivat valideja vielä nykyäänkin.

Kiitos värikkäästä keskustelusta!

Näköjään on kokemuksia molemmista ääripäistä.

Halusin nostaa tämän aiheen esille koska omat kokemukseni ovat yhden kaupungin sisällä, ehkä muualla Suomessa on eri meininki, ehkä ei.

Heräsin todenteolla asiaan kun huomasin Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten järkyttyneen lasten ja teinien käytöksestä kaupungilla.. olisi mielenkiintoista kuulla myös näkemyksiä paljon matkustaneilta, miten lapset ja nuoret käyttäytyvät muualla?

Saattaahan se olla että olen yhtäkkiä mummoutunut, olen kyllä kapinallinen itsekin ollut ja edelleen koen systeemin vieraana mutta kyllä aina olen pyrkinyt silti muistamaan sen asian että täällä maailmassa on muitakin kuin minä ja käyttäytymään sen mukaisesti.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kesällä katselin äitiä pienen tyttölapsensa kanssa hiekkalaatikolla. Äiti lääppi ruutuansa ja lapsi heitteli hiekkaa niin itsensä päälle kuin muidenkin. Mitään muuta tämä lapsi ei osannut hiekkalaatikolla lelujen keskellä tehdä. Mutta eipä äitikään näyttänyt muuhun pystyvän kuin hymyilemään typeryysruudulleen. Oli kesäni surullisimpia hetkiä tämä. Taitavat nykyvanhemmat hymyillä enemmän näille laitteille kuin omalle lapselleen?

Oletko ajatellut että ehkä se oli päivän ainoa hetki jolloin lapsi ei vaatinut aikuisen huomiota tai tarvinnut turvallisuutensa puolesta välitöntä valvontaa ja vanhemmalla ei kouluttanut takaraivossa että pitäis täyttää tiskikone ja ripustaa pyykit? Että sitä puistoon pääsemistä on ehkä edellyttänyt 2-3 tuntia intensiiviläsnäoloa ensin sängyssä pötkötellen ja sitten aamuhommia tehden, ja lapsi oli nyt tyytyväisenä keskittänyt huomionsa muuhun kuin äitiin? Että se hetki hiekkalaatikolla on ehkä se jolloin yksinäisyyttä kokeva äiti vaihtaa muutaman ajatuksen ystävänsä kanssa, jota ei enää uudessa elämäntilanteessa ehdi tai jaksa tavata niin kuin toivoisi?

Toki tosi ikävää että sitä hiekkaa heitettiin muidenkin päälle eikä äiti huomannut. Sanoitko mitään vai veikö paheksunta ja inho kaiken toimintakykysi?

Kaikilla ei varmaan näitä ole, mutta kyllä minulla 6 vuotta kotiäitinä olleena tuli välillä niitäkin päiviä jolloin en jaksanut tuputtaa läsnäoloani jos lapsi leikkii tyytyväisenä, vaan olin vain hetken aikaa tyytyväinen että sain some-keskustella aikuisten kanssa tai tehdä muuta omaa. Niinä päivinä annoin lapsille sen mitä tarvittiin (aika paljon vuorovaikutusta saa ihan niihin siirtymä- ja perushoitotilanteisiin ja niihin joissa lapset sitä pyytää) ja muuten olin ehkä lähinnä ameeba. En näe ongelmaa. Ongelma on tietysti jos kaikki päivät menee ruudun lumoissa eikä lapsen aloitteisiin vastata, mutta voitko tuon tuomion antaa yhden hiekkalaatikkohetken perusteella?

Pääpointti oli se, että tämä lapsi ei osannut tehdä hiekkalaatikolla mitään muuta kuin heittää hiekkaa ilmaan. Kertoo paljon lapsen kehityksen tasosta. Oli kuitenkin sentään 4-5 vuotias. Apinakin osaa ottaa lapion käteen ja tehdä jotain, mutta ei lapsi!

Pääpointti jäi sitten ehkä kertomatta, kun tilannekuvauksessa ei mainittu lapsen ikää tai sitä että juuri kehitysviive olisi huolen aihe, joten oli perusteltua olettaa kuvatun käytöksen perusteella että kyseessä on vauva/taapero eikä isompi leikki-ikäinen joka käyttäytyy kuin vauva/taapero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyn lapseltani kohteliaasti, että haluaisiko hän välipalaa. Auktoriteettia osoitan ihan muuten kuin siten, että pyrkisin komentamaan häntä kuin koiraa.

Ihmislapsi oppii mallista.

Täysin samaa mieltä. Ei ole ihme jos lapsista tulee puupäitä kun moni ei edes näin yksinkertaisia asioita ymmärrä. Tuijotetaan ruutua ja loppuaika komennetaan kuin koiraa, koska kyllähän minä sentään pidän niin hyvin kuria ja minulla on auktoriteetti.

Niin auktoriteettihän on nimenomaan lapsen ohjaamista, opastamista ja kasvattamista aikuisen elämänkokemuksella. Huutamisella ja komentelulla ei ole mitään tekemistä auktoriteetin kanssa. Huutaja on menettänyt pelin, lapsenkin silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja lukiossa, ja kun 2000 -luvulla syntyneet aloittivat lukion muuttui meininki täysin. Ei minkäänlaista kunnioitusta, tunneille tulee jatkuvasti yli 70% luokasta myöhässä ja jatkuvaa tirskumista ja suoraansanottuna vittuilua. En todellakaan tiedä, mitä siinä vuoden vaihteessa on tapahtunut kun vielä 1999 syntyneet olivat oikein fiksuja ja tottelevaisia oppilaita (paria lukioon pakotettua hokaria lukuunottamatta..). Kollegani ja jopa ne vanhemmat oppilaat huomasivat suuren eron noitten ikäluokkien välillä, eikä meno ole parantunut myöhemmin 2000 -luvulla syntyneiden kohdallakaan. 

Ovat näitä diginatiiveja.

Jep. Kun kommunikointi tapahtuu ruuduilla, niin ei enää osata tulla toimeen oikeiden ihmisten kanssa vuorovaikutustilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin nuoriso on tilastojen mukaan kunnollisempaa kuin ikinä ennen ja tilastojenkin mukaan yli 90% lapsista ja nuorista voi hyvin.

Juuri piti kirjoittamani samaa. Nuoriso on jopa vähentänyt radikaalisti ryyppäämistä ja kännissä n*imista verrattuna mun nuoruuteeni.

Ei se johdu nuorten yleisestä kunnollisuudesta, vaan alkoholikontrollin tiukentumisesta. 

Ja huumeiden käytön lisääntymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuntouttanut veteraaneja ja näin ollen ollut heidän kanssaan paljon tekemisissä. Heidän koulumuistonsa ovat olleet täynnä väkivaltaa, sekä opettajien, että toisten oppilaitten tekemänä. Karttakeppi on hiuhunut tiuhaan tahtiin ja nurkassa on seisotettu, kun "nuorisohuligaaneja" on laitettu kuriin. Yhtäkin opettaja oli lyönyt niin lujaa korvalle, että kuulo oli vaurioitunut. ja vain sen takia, kun joku toinen oli tönäissyt   häntä niin lujaa, että oli kaatunut päin ikkunaa ja ikkuna oli mennyt rikki. Yksi opettaja oli laitattanut kurittomat pojat seisomaan kuuman kakluunin viereen ja kädet kuumaan kakluuniin.

Ja eräs sanoi, että ei niillä naisopettajilla ollut mitään keinoa saada niitä kurittomia poikia ojennukseen, vaan välillä piti hakea miesopettaja painimaan oppilaan kanssa.

Lapset vetelivät sätkää jo pikku-poikina ja miehet opettivat juomaan vii*aa. Aika moni oli oppinut polttamaan jo 12 vuotiaana. 

Samalla lailla osattiin kiusata ja heikompia/köyhempiä sortaa jo silloinkin.

Kyllä nykyään kaikki on paremmin ja nuoriso huomattavasti fiksumpaa kuin ennen. 

Nämä veteraanit pitivät Suomen Suomena, henkensä kaupalla.

Mitenköhän onnistuisi nykynuorilta?

”Se komentaa mua😯”