Mikä on mennyt pieleen suomalaisessa lasten kasvatuksessa?! TILANNE ERITTÄIN HUOLESTUTTAVA!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän pomppii nykyään lapset ja teinit ihan silmille. Ei minkäänlaista kunnioitusta!!

Olen kiertänyt kouluissa tekemässä sijaishommia sekä myös kouluvierailuja, sekä ala- että yläasteella.

Pienet lapset vaan riehuu ja mekastaa, teinit räplää puhelinta ja opettajaa ei kunnioiteta vaikka mitä sanois.

Ja tämä ei ole vain oma kokemukseni vaan myös muiden opettajien.

Sellasta lellimistä aamusta iltaan nykylapsille eikä sormellakaan uskalla koskea kun naapuri voi tehdä lastensuojeluilmotuksen.

Nykynuoret kävelee kaupungillakin niin ettei tajua antaa muille edes tilaa vaan valtaavat koko tien. Sit jos siitä huomauttaa niin huudetaan keskisormi pystyssä et painu v . .

Olen itsekin 3-vuotiaan lapsen äiti enkä todellakaan haluaisi että lapsestani tulee ihminen joka ei osaa ottaa muita huomioon.

Vai onko meno ollut aina tällaista, ehkä joku vanhempi osaa kertoa. Itse olen vasta kolmikymppinen.

Siinäpä sulle tulee pulma, kun noin pientä lastasi kasvatat. Jos opetat hänelle että kaikkia tulee kunnioittaa, ja että pitää olla kiltti, niin nämä toisin kasvatetut tulevat jyräämään hänet 100-0 aikuisenakin, puhumattakaan siitä että häntä tullaan kiusaamaan kouluaikana.

Jos taas opetat samaa mitä muutkin, niin olet tekopyhä kun täällä arvostelet toisia siitä mitä itsekin teet. Kuule, et voi voittaa.

Niin joo, ja syy on muuten yhteiskunnassa. Vanhemmilta on viety kasvatusoikeus, mutta vastuutetaan kyllä senkin edestä. Eli keinot otettiin pois, mutta silti vaaditaan tuloksia. 

En ymmärrä vastaustasi : mikä ihmeen kasvatusoikeus vanhemmilta on viety pois ?? Ei muuta kun oikeesti kasvattamaan niitä lapsia !! Olen itse kasvattunut kolme fiksua ja empaattista ihmistä tähän maailmaan ja pahalta tuntuu katsoa tätä menoa tänä päivänä. Olden pk:ssa töissä ja olen huomannut, etteivät vanhemmat uskalla, osaa eivätkä enää jaksa mitään. Huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän pomppii nykyään lapset ja teinit ihan silmille. Ei minkäänlaista kunnioitusta!!

Olen kiertänyt kouluissa tekemässä sijaishommia sekä myös kouluvierailuja, sekä ala- että yläasteella.

Pienet lapset vaan riehuu ja mekastaa, teinit räplää puhelinta ja opettajaa ei kunnioiteta vaikka mitä sanois.

Ja tämä ei ole vain oma kokemukseni vaan myös muiden opettajien.

Sellasta lellimistä aamusta iltaan nykylapsille eikä sormellakaan uskalla koskea kun naapuri voi tehdä lastensuojeluilmotuksen.

Nykynuoret kävelee kaupungillakin niin ettei tajua antaa muille edes tilaa vaan valtaavat koko tien. Sit jos siitä huomauttaa niin huudetaan keskisormi pystyssä et painu v . .

Olen itsekin 3-vuotiaan lapsen äiti enkä todellakaan haluaisi että lapsestani tulee ihminen joka ei osaa ottaa muita huomioon.

Vai onko meno ollut aina tällaista, ehkä joku vanhempi osaa kertoa. Itse olen vasta kolmikymppinen.

Lopunajat

Raamattu kuvaa, millaista lopunaika on ja millaista on varsinkin juuri ennen Jeesuksen paluuta. Se puhuu sodista, nälänhädästä ja maanjäristyksistä (Matt 24,6-7). Tai se sanoo, että lopunaikana ihmiset ovat vanhemmilleen tottelemattomia ja rakastavat vain rahaa (2 Tim 3,1-9). Ahdistus maan päällä on suuri ja monet luopuvat pois oikeasta uskosta. On pahoja sairauksia ja kristittyjä vainotaan. Raamattu ei lupaa, että maan päälle saataisiin paratiisi. Ennemminkin se piirtää sen kuvan, että kuljemme kohti yhä vaikeampia aikoja. Ja vasta sitten, kun Herramme saapuu ja tekee tästä maailmasta lopun, kasvava pahuus loppuu. Sotia, nälänhätää, luonnonmullistuksia ja kristittyjen vainoja on ollut ennenkin, mutta Raamattu kuvaa, että mitä lähemmäksi viimeistä päivää tullaan, sitä suurempina nämä toteutuvat. Ihmiskunnan historia on osoittanut Raamatun olevan tässäkin oikeassa. Keskiajalla sodassa saattoi kuolla kymmeniä tuhansia ihmisiä, toisessa maailmansodassa kuolleita oli kymmeniä miljoonia.

Raamattussa kun tykätään myös kivittää ihmisiä ja vanhassa testamentissakin on monta jumala jne. Täynnä epäloogisuuksia, joten jätän tämän omaan arvoonsa

Aikaisemmin tasapäistettiin kaikki samaan muottiin. Nyt ei eroteta normaaleja ja epänormaaleja, on vain erilaisia oppijoita jokaisen erilaisuus otetaan huomioon. Opet ei jaksanut ja rahat on tiukilla. Tuloksena kaaos jossa kumminkaan ei ole opittu sen paremmin kuin ennenkään, jopa huonommin, kun oppilaat itse joutuvat ottamaan enemmän vastuuta omasta oppimisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia jos ne ei sitten ole kiinnostuneita niiden kasvattamisesta? Jättäis lapset tekemättä ja nyhjäis sen luurin kanssa rauhassa. Ja sais keskustella vain aikuisille, jotka ovat oikeasti tasavertaisia, toisin kuin lapset joille ei kuulu antaa paljoa vastuuta omasta elämästään.

Kun nykyajan uusavuttomat aikuiset eivät hallitse ehkäisyä. Sitten tulee näitä vahinkoja. Mutta onneksi tukea saa av-palstalta ja facesta. Lapsen tarpeista viis.

Milloin aikaisemmin Suomen historiassa lapsen asema, hyvinvointi, terveys, osaaminen ja taidot ovat olleet näin korkeat kuin tänä päivänä?

Tai milloin aikaisemmin vanhemmat ovat lastensa kanssa viettäneet yhteistä aikaa, leikkineet ja lukeneet tai antaneet rakkautta, hellyyttä ja perusturvaa ja vastanneet lapsensa tarpeisiin?

Ja kaikki tämä näkyy lapsen hyvinvoinnissa ja suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hyvin ja saa hyvät eväät aikuisuuteen.

Ja pahoinvoipia lapsia on yhä vähemmän ja heillekin on tarjolla hoitoa, mitattiin sitä millä mittarilla tahansa ja mihin vuosikymmeniin tahansa.

Tämä on harhaa. Ei nykyään mitenkään automaattisesti rakasteta lapsia enemmän kuin ennen. Miksi näin olisi? Hoitoa, perusturvaa ja hellyyttä on tarjottu lapsille aiemminkin. Se, että nykyään toimitaan uusimpien tutkimustulosten ohjeiden mukaan, ei tarkoita, että lapset olisivat sen rakastetumpia tai voisivat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Oijoi tätä sensuuria tällä palstalla. Ei mene tälläinen normi kommenttikaan läpi millään. Olin siis kirjoittamassa, että ei ne nykynuoret ole sen kummallisempia kuin ennenkään. 70-luvulla meno oli ihan yhtä hurjaa, ellei pahempaakin. Tunnilla lähinnä pojat metelöi niin, ettei opettajan puhetta kuullut. Yhtä opettajaa oppilaat itketti vuosikausia. Kaikkien meidän kamalien nuorten oletettiin sortuvan huumeisiin ja muutenkin joutuvan sillanalle. Musiikki oli paheellista ja hel*vetillistä rokkia jne.

Tunnilla olis siis hiljaista, jos opettaa heti alkuun näytti, että tällä tunnilla ei sitten meluta, mutta jos ei auktoriteetti riittänyt, niin meno oli hurjaa. 

Ennen ei kyllä tultu opettajaa vastaan kadulla, koska vaihtettiin kadunpuolta, jos nähtiin, että ope tulee vastaan.

Kyllä nykynuoret on kaikella lailla fiksumpia kuin me aikoinaan.  Jo antiikin Kreikan aikaan oltiin huolisaan nuorisosta, että tuleekohan niistä ikinä kunnon kansalaisia. 

ja aina on tullut. Vapaata kasvatusta on syytetty kaikesta niin kauan kuin muistan, mutta luulen, että nykyään lapsia kasvatetaan paljon enemmän, kuin koskaan ennen. Ja lasten kanssa ollaan. Näin ei suinkaan aina ole ollut.

Itse me kamala 70-luvun sukupolvi ollaan nyt niitä mummoikäisiä ja niiiiin kunnollisia ja nuoret luulee, että silloin kaikki oli paremmin ja ihmiset osasi käyttäytyä. Ja kissan korvat, eivät osanneet.

Kyllä kaikki on nykyään paremmin kuin ennen.

Viimeinen lauseesi kertoo, ettet sittenkään ole ihan kartalla asioista.

Syypäät ovat vanhemmat, joilla on vain oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Kun kullannuppu oirehtii, syy on missä vaan muussa, muissa, muttei mitenkään vanhemmissa...

Ettekö tajua, että teette lapsenne elämästä helvetin, tarjoamalla ns. vapaan kasvatuksen. Siinä aikuisena jäävät jalkoihin, kun eivät osaa olla osa yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen keskikokoisen suomalaisen työläiskaupungin isossa yhtenäiskoulussa ja minusta lapset on ihan fiksuja nykyään. Tosi vähän on huonoa käytöstä. Vähän semmoisia "minä, minä"-tyyppisiä on paljon, mutta se on luonnollista, kun kodeissakin lapsia pidetään kaiken keskiönä. Itse olen kasvattajana samanlainen. Lapset helposti pyörii tarpeineen elämäni keskiössä. En voi syyttää toisia vanhempia siitä, mihin itsekin syyllistyn. Nämä "minä, minä" -tyypit on enemmistö, mutta samalla ne on rakastettuja ja hyvinpidettyjä lapsia. Peruspalikat on kunnossa ja tunne-elämä tasapainossa. Kyllä niistä ihmisiä tulee, koska osaavat antaa, kun ovat itsekin saaneet paljon.

.

Olen vähän eri mieltä. Itsekeskeisiksi kasvatetut minä ensin -lapset tuppaavat pysymään sellaisina jatkossakin. Lapselle voi antaa paljon rakkautta ja huomiota, kasvattamatta häntä kuitenkaan kaiken keskipisteeksi. Muillakin perheenjäsenillä voi olla tarpeita, viimeistään perheen ulkopuolella tulee vastaan ihmisiä, joilla on omia tarpeita. Lapset pitäisi opettaa huomioimaan myös toiset ihmiset ja antamaan tilaa heille, olematta itse koko ajan äänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällähän pomppii nykyään lapset ja teinit ihan silmille. Ei minkäänlaista kunnioitusta!!

Olen kiertänyt kouluissa tekemässä sijaishommia sekä myös kouluvierailuja, sekä ala- että yläasteella.

Pienet lapset vaan riehuu ja mekastaa, teinit räplää puhelinta ja opettajaa ei kunnioiteta vaikka mitä sanois.

Ja tämä ei ole vain oma kokemukseni vaan myös muiden opettajien.

Sellasta lellimistä aamusta iltaan nykylapsille eikä sormellakaan uskalla koskea kun naapuri voi tehdä lastensuojeluilmotuksen.

Nykynuoret kävelee kaupungillakin niin ettei tajua antaa muille edes tilaa vaan valtaavat koko tien. Sit jos siitä huomauttaa niin huudetaan keskisormi pystyssä et painu v . .

Olen itsekin 3-vuotiaan lapsen äiti enkä todellakaan haluaisi että lapsestani tulee ihminen joka ei osaa ottaa muita huomioon.

Vai onko meno ollut aina tällaista, ehkä joku vanhempi osaa kertoa. Itse olen vasta kolmikymppinen.

Siinäpä sulle tulee pulma, kun noin pientä lastasi kasvatat. Jos opetat hänelle että kaikkia tulee kunnioittaa, ja että pitää olla kiltti, niin nämä toisin kasvatetut tulevat jyräämään hänet 100-0 aikuisenakin, puhumattakaan siitä että häntä tullaan kiusaamaan kouluaikana.

Jos taas opetat samaa mitä muutkin, niin olet tekopyhä kun täällä arvostelet toisia siitä mitä itsekin teet. Kuule, et voi voittaa.

Niin joo, ja syy on muuten yhteiskunnassa. Vanhemmilta on viety kasvatusoikeus, mutta vastuutetaan kyllä senkin edestä. Eli keinot otettiin pois, mutta silti vaaditaan tuloksia. 

En ymmärrä vastaustasi : mikä ihmeen kasvatusoikeus vanhemmilta on viety pois ?? Ei muuta kun oikeesti kasvattamaan niitä lapsia !! Olen itse kasvattunut kolme fiksua ja empaattista ihmistä tähän maailmaan ja pahalta tuntuu katsoa tätä menoa tänä päivänä. Olden pk:ssa töissä ja olen huomannut, etteivät vanhemmat uskalla, osaa eivätkä enää jaksa mitään. Huolestuttavaa.

Se kasvatusoikeus on otettu pois, kun yrittää asettaa lapselle rajoja ja lapsi osoittaa oman mielensä kovaäänisesti huutamalla niin naapuri voi tästä "huolestua" ja tehdä lastensuojeluilmoituksen. Helposti siinä vetäytyy ja alkaa toimia lapsen mielivallan mukaan, koska ei kukaan halua lastensuojelua niskaansa. Tokihan se lapsi siinä hiljaa olisi, jos saisi koko päivän katsoa älylaitteelta videoita ja kaiken muunkin mielensä mukaan, mutta meneekö sekään ihan oikein? Nykyään kun lapsi kokee pienenkin pettymyksen ja huutaa/saa raivokohtauksen, niin joku on heti tehtailemassa lasua ja ilmaisemassa huoltaan. Miten luovia tässä ristiaallokossa, että saisi lapsen kasvatettua ihmiseksi ja vältyttyä naapurin huolilta? Ei tuossa lapsessa ole volyymin säätönappulaa, vaikka joskus niin toivoisikin.

Olen yläkoulun opettaja, ja nuorten käyttäytymisessä on todella suuria koulukohtaisia ja alueellisia eroja. Lisäksi ihan saman koulun sisällä eri ryhmien dynamiikka poikkeaa toisistaan paljon. Yleisesti ottaen levottomassa ryhmässäkin kyse on usein ryhmäilmiöstä, jossa moni imeytyy mukaan parin hulivilin masinoimiin hölmöyksiin. Suurin osa teineistä on kuitenkin ihan tavallisia ja teini-iän kriiseilyä lukuun ottamatta varsin mukavia.

Nuorisosta valitetaan aina. Huonosti käyttäytyvät nuoret eivät todellakaan ole mikään uusi ilmiö, vaan ihan aina on ollut niitä aikuisia, jotka paheksuvat nykyajan ilmiöitä ja joiden mielestä nuoriso on pilalla. Todellisuudessa nuoret nyt eivät ole yhtään pahempia kuin nuoret vaikka kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

Nuorten syyllistyminen rikoksiin on jatkuvasti vähentynyt. Samoin nuorten väkivalta. Nuoret juovat vähemmän alkoholia ja polttavat vähemmän tupakkaa kuin ennen. Niiden nuorten osuus, jotka eivät jatka jatkokoulutukseen peruskoulun jälkeen, on 2000-luvullakin tasaisesti pienin askelin vähentynyt. Yleisesti nykynuorten tilanne on hyvä.

Ennen: oli apukouluja, harjaantumisluokkia, erityisluokkia ja -kouluja

Nyt: lähes kaikki edellämainitut on lopettu ja päättäjät halusivat INTEGRAATIOTA kouluun.Toisin sanoen ideologia sanelee, että luokassa on keskittymiskyvyttömät, erittäin heikot, lähes kehitysvammatasoa olevat oppilaat. Ennen kuin aletaan teilata tässä,niin opettajankokemusta on yli 20 vuotta ja tiedän kokemuksesta, mitä se tarkoittaa! Kyse on samasta,kun lopetetaan mielisairaalat ja vanhainkodit ja siirryttiin avohoitoon. Eihän se ole avohoitoa vaan heiteillejättöä. Sama se on koulussa: erityisopettajia ei riitä millään eikä avustajia kaikille tarvitseville. Koulussa on ns. perusopetusta opiskelmassa psyykkisesti sairaita ja muuten koulukyvyttömiä lapsia ja nuoria.On nuoria, jotka eivät ikinä tule saavuttamaan edes perustaitoja. Kaiken tämän vuoksi älkää enä ihmetelkö, kun päivitellään luku- ja kirjoitustaidottomia peruskoululaisia. Tiedän, mitä se on joka arkipäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia jos ne ei sitten ole kiinnostuneita niiden kasvattamisesta? Jättäis lapset tekemättä ja nyhjäis sen luurin kanssa rauhassa. Ja sais keskustella vain aikuisille, jotka ovat oikeasti tasavertaisia, toisin kuin lapset joille ei kuulu antaa paljoa vastuuta omasta elämästään.

Kun nykyajan uusavuttomat aikuiset eivät hallitse ehkäisyä. Sitten tulee näitä vahinkoja. Mutta onneksi tukea saa av-palstalta ja facesta. Lapsen tarpeista viis.

Milloin aikaisemmin Suomen historiassa lapsen asema, hyvinvointi, terveys, osaaminen ja taidot ovat olleet näin korkeat kuin tänä päivänä?

Tai milloin aikaisemmin vanhemmat ovat lastensa kanssa viettäneet yhteistä aikaa, leikkineet ja lukeneet tai antaneet rakkautta, hellyyttä ja perusturvaa ja vastanneet lapsensa tarpeisiin?

Ja kaikki tämä näkyy lapsen hyvinvoinnissa ja suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hyvin ja saa hyvät eväät aikuisuuteen.

Ja pahoinvoipia lapsia on yhä vähemmän ja heillekin on tarjolla hoitoa, mitattiin sitä millä mittarilla tahansa ja mihin vuosikymmeniin tahansa.

Tämä on harhaa. Ei nykyään mitenkään automaattisesti rakasteta lapsia enemmän kuin ennen. Miksi näin olisi? Hoitoa, perusturvaa ja hellyyttä on tarjottu lapsille aiemminkin. Se, että nykyään toimitaan uusimpien tutkimustulosten ohjeiden mukaan, ei tarkoita, että lapset olisivat sen rakastetumpia tai voisivat paremmin.

Ei ennen vanhemmilla ollut aikaa lapselle, kun se meni työhön ja arjen pyörittämiseen ja lapsen asema oli aivan toinen, kuin nykyään. Jopa sylittelyä pidettiin paheksuttavana ja itku vain vahvisti lapsen keuhkoja. Eikä tietoa ollut juuri saatavilla, ainoastaan kirjasto, jos sattui sellainen olemaan.

Ja mikä pahinta, sodan aikana koetut julmuudet ja kauhut olivat arkipäivää lähes jokaisessa kodissa. Jokainen hoiti traumojaan, miten parhaaksi katsoi. Tästä on tehty elokuva Kahdeksan surmaluotia, joka kertoo 60-luvun Suomesta.

Vielä 70-luvun loppuun saakka, työaika oli 6pv viikossa, myös lauantait tehtiin työtä, vuosiloma 2vk, riippuen työsuhteen kestosta, äitiysloma 1-4kk, kaikki tehtiin itse, niin vastteet, kuin ruuatkin. Jo pyykinpesu vaati kokonaisen päivän jne. Tunteita ei juuri näytetty, eikä hellyydelle ollut sijaa.

Nyt on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat ja perhevapaat, kaupan hyllyt notkuvat vaatteista, eineksistä ja kertak.vaipoista, on kodinkoneet jne. Ja hyvä niin, jotka parantavat vanhemmuutta ja lasten hyvinvointia ja asemaa.

Yritin viikolla pistää järjestykseen muutamaa järjettömästi koheltanutta murrosikäistä. Nää jätkät ei vaivautuneet edes kuuntelemaan, vaan jatkoivat älytöntä huutamistaan ihan kuin paikalla ei olisi ketään muita ollutkaan. Ennen vanhaan sentään "vanhempia" ihmisiä edes yritettiin kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen: oli apukouluja, harjaantumisluokkia, erityisluokkia ja -kouluja

Nyt: lähes kaikki edellämainitut on lopettu ja päättäjät halusivat INTEGRAATIOTA kouluun.Toisin sanoen ideologia sanelee, että luokassa on keskittymiskyvyttömät, erittäin heikot, lähes kehitysvammatasoa olevat oppilaat. Ennen kuin aletaan teilata tässä,niin opettajankokemusta on yli 20 vuotta ja tiedän kokemuksesta, mitä se tarkoittaa! Kyse on samasta,kun lopetetaan mielisairaalat ja vanhainkodit ja siirryttiin avohoitoon. Eihän se ole avohoitoa vaan heiteillejättöä. Sama se on koulussa: erityisopettajia ei riitä millään eikä avustajia kaikille tarvitseville. Koulussa on ns. perusopetusta opiskelmassa psyykkisesti sairaita ja muuten koulukyvyttömiä lapsia ja nuoria.On nuoria, jotka eivät ikinä tule saavuttamaan edes perustaitoja. Kaiken tämän vuoksi älkää enä ihmetelkö, kun päivitellään luku- ja kirjoitustaidottomia peruskoululaisia. Tiedän, mitä se on joka arkipäivä. 

Stigmatisoinnin välttämiseksi apua tarvitsevat eivät sitä saa. Surullista. Tarkkailu- ja w

Ei tulisi ottaa taas käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia jos ne ei sitten ole kiinnostuneita niiden kasvattamisesta? Jättäis lapset tekemättä ja nyhjäis sen luurin kanssa rauhassa. Ja sais keskustella vain aikuisille, jotka ovat oikeasti tasavertaisia, toisin kuin lapset joille ei kuulu antaa paljoa vastuuta omasta elämästään.

Kun nykyajan uusavuttomat aikuiset eivät hallitse ehkäisyä. Sitten tulee näitä vahinkoja. Mutta onneksi tukea saa av-palstalta ja facesta. Lapsen tarpeista viis.

Milloin aikaisemmin Suomen historiassa lapsen asema, hyvinvointi, terveys, osaaminen ja taidot ovat olleet näin korkeat kuin tänä päivänä?

Tai milloin aikaisemmin vanhemmat ovat lastensa kanssa viettäneet yhteistä aikaa, leikkineet ja lukeneet tai antaneet rakkautta, hellyyttä ja perusturvaa ja vastanneet lapsensa tarpeisiin?

Ja kaikki tämä näkyy lapsen hyvinvoinnissa ja suurin osa lapsista ja nuorista voi todella hyvin ja saa hyvät eväät aikuisuuteen.

Ja pahoinvoipia lapsia on yhä vähemmän ja heillekin on tarjolla hoitoa, mitattiin sitä millä mittarilla tahansa ja mihin vuosikymmeniin tahansa.

Tämä on harhaa. Ei nykyään mitenkään automaattisesti rakasteta lapsia enemmän kuin ennen. Miksi näin olisi? Hoitoa, perusturvaa ja hellyyttä on tarjottu lapsille aiemminkin. Se, että nykyään toimitaan uusimpien tutkimustulosten ohjeiden mukaan, ei tarkoita, että lapset olisivat sen rakastetumpia tai voisivat paremmin.

Ei ennen vanhemmilla ollut aikaa lapselle, kun se meni työhön ja arjen pyörittämiseen ja lapsen asema oli aivan toinen, kuin nykyään. Jopa sylittelyä pidettiin paheksuttavana ja itku vain vahvisti lapsen keuhkoja. Eikä tietoa ollut juuri saatavilla, ainoastaan kirjasto, jos sattui sellainen olemaan.

Ja mikä pahinta, sodan aikana koetut julmuudet ja kauhut olivat arkipäivää lähes jokaisessa kodissa. Jokainen hoiti traumojaan, miten parhaaksi katsoi. Tästä on tehty elokuva Kahdeksan surmaluotia, joka kertoo 60-luvun Suomesta.

Vielä 70-luvun loppuun saakka, työaika oli 6pv viikossa, myös lauantait tehtiin työtä, vuosiloma 2vk, riippuen työsuhteen kestosta, äitiysloma 1-4kk, kaikki tehtiin itse, niin vastteet, kuin ruuatkin. Jo pyykinpesu vaati kokonaisen päivän jne. Tunteita ei juuri näytetty, eikä hellyydelle ollut sijaa.

Nyt on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat ja perhevapaat, kaupan hyllyt notkuvat vaatteista, eineksistä ja kertak.vaipoista, on kodinkoneet jne. Ja hyvä niin, jotka parantavat vanhemmuutta ja lasten hyvinvointia ja asemaa.

Sinulla on vääriä tietoja. Viisipäiväinen työviikko tuli jo 60-luvun lopulla. Muutenkin kaupungeissa elämä on ollut melko samankaltaista kuin nykyäänkin, tietysti teknisiä vempaimia on ollut vähemmän. Mutta 70-luvulla pyykinpesu ei todellakaan vienyt koko päivää, vaatteet ostettiin ihan kaupasta ym. Äitiysloma oli lyhyt, mutta lapsille annettiin hellyyttä ja tunteita näytettiin monessa perheissä. Kuvailusi kuulostaa joltain keski-ajalta, haloo.

Sitä paitsi nykyäänhän monet myös tekevät todella pitkää työpäivää.

Vierailija kirjoitti:

Yritin viikolla pistää järjestykseen muutamaa järjettömästi koheltanutta murrosikäistä. Nää jätkät ei vaivautuneet edes kuuntelemaan, vaan jatkoivat älytöntä huutamistaan ihan kuin paikalla ei olisi ketään muita ollutkaan. Ennen vanhaan sentään "vanhempia" ihmisiä edes yritettiin kunnioittaa.

MILLOIN teinit on kunnioittaneet vanhempia ihmisiä? 😂

Jos korotat ääntäsi lapsellesi, kohta joku naapuri on tehnyt lasun .Vaikka Ei lasta voi kasvattaa silkkihanskat käsissä, joskus on esim. nostettava ääntä saadakseen asioita tapahtumaan. Ei lapsi mene rikki jos äiti/isä välillä karjaisee kovemmin, eri asia on jos koko ajan huudetaan naama punaisena.

Ongelma on vanhemmat, jotka eivät ota vastuuta. Eivät uskalla olla auktoriteetteja lapsillensa. Pelkäävät, että lapsensa saavat traumoja jos heille asetetaan rajat. Ja juuri se on ainoa asia, joka huonosti käyttäytyvien lasten käytöstä muuttaisi. Auktoriteetti, joka asettaa rajat, joita ei ylitetä. Löysät vanhemmat, katsokaa peiliin ja ottakaa itseänne niskasta kiinni, laittakaa älypuhelin pois ja kasvattakaa lapsenne. Murrosiässä se on sitten myöhäistä alkaa esittämään auktoriteettia jos johdonmukaista pohjaa sille ei ole lapsuudesta asti. Ja antakaa myös opettajien pitää kuria teidän lapsellenne. Näin. Asia ratkaistu. Hyvää sunnuntain jatkoa.

Onko käynyt mielessä, että paljonko vaikuttaa lasten näkemä malli muista ihmisistä?

Esim. olemme 2 -vuotiaani kanssa kauppakeskuksessa ostoksilla. Lapsi kävelee itse ja katselee ihastellen ympärilleen, kunnes yhtäkkiä kompastui ja kaatuu alkaen itkemään. Takaamme tulevat, sekä vastaantulevat, aikuiset ihmiset tuhahtelevat ja jupisevat, kun ihan JOUTUVAT väistämään itkevää lasta, kunnes saan kopattua hänet syliini. Kyse muutamasta sekunnista ja pienestä väistämisestä, mutta jo se on heille liikaa.

Ruokakaupassa lapsi alkoi itkeä, kun ei saanut jotain haluamaansa. Lähellä seisova aikuinen mies alkoi pilkallisesti matkia lapseni itkua.

Tälle jo huikkasin, että mikäs on herran ongelma. Katosi äkkiä paikalta.

Kyn rattaiden kanssa liikutaan, niin ahtaissa väleissä pyydän ystävällisesti, että "anteeksi, pääsisimmekö ohi". Näissä on tullut vastaan sitö, että aikuinen ihminen alkaa pilkallisesti huudella, että "juu eihän meillä muilla mitään väliä olekaan!"'

Näitä esimerkkejä riittää... Ja joka kerta joudun yhä uudelleen ja uudelleen sanomaan lapselleni, että älä ota mallia vaikka iso osa aikuisista ihmisistä käyttäytyy aivan järkyttävän huonosti.

Joten mieti, minkä mallin SINÄ ITSE aikuinen annat lapsille julkisilla paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos korotat ääntäsi lapsellesi, kohta joku naapuri on tehnyt lasun .Vaikka Ei lasta voi kasvattaa silkkihanskat käsissä, joskus on esim. nostettava ääntä saadakseen asioita tapahtumaan. Ei lapsi mene rikki jos äiti/isä välillä karjaisee kovemmin, eri asia on jos koko ajan huudetaan naama punaisena.

En ole KOSKAAN karjaissut lapselle. Olen täysin tyyni ja rauhallinen näiden raivokohtausten ajan. Eikä lasussa ollut edes mainittu, että minun huutoani olisi kuulunut, vain lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Onko käynyt mielessä, että paljonko vaikuttaa lasten näkemä malli muista ihmisistä?

Esim. olemme 2 -vuotiaani kanssa kauppakeskuksessa ostoksilla. Lapsi kävelee itse ja katselee ihastellen ympärilleen, kunnes yhtäkkiä kompastui ja kaatuu alkaen itkemään. Takaamme tulevat, sekä vastaantulevat, aikuiset ihmiset tuhahtelevat ja jupisevat, kun ihan JOUTUVAT väistämään itkevää lasta, kunnes saan kopattua hänet syliini. Kyse muutamasta sekunnista ja pienestä väistämisestä, mutta jo se on heille liikaa.

Ruokakaupassa lapsi alkoi itkeä, kun ei saanut jotain haluamaansa. Lähellä seisova aikuinen mies alkoi pilkallisesti matkia lapseni itkua.

Tälle jo huikkasin, että mikäs on herran ongelma. Katosi äkkiä paikalta.

Kyn rattaiden kanssa liikutaan, niin ahtaissa väleissä pyydän ystävällisesti, että "anteeksi, pääsisimmekö ohi". Näissä on tullut vastaan sitö, että aikuinen ihminen alkaa pilkallisesti huudella, että "juu eihän meillä muilla mitään väliä olekaan!"'

Näitä esimerkkejä riittää... Ja joka kerta joudun yhä uudelleen ja uudelleen sanomaan lapselleni, että älä ota mallia vaikka iso osa aikuisista ihmisistä käyttäytyy aivan järkyttävän huonosti.

Joten mieti, minkä mallin SINÄ ITSE aikuinen annat lapsille julkisilla paikoilla.

Joku kolumnisti viisaasti sanoi, että kun lapsia on vähän, heitä ei siedettäisi silmissä yhtään. Kuvaavaa on myös räjähtäneet riidat taloyhtiöissä siitä saavatko talon lapset leikkiä pihalla vai ei. Kukaan ei tulisi sanomaan grillaaville ja kaljaa kittaaville aikuisille, että koko homma on kiellettyä.