Lue keskustelun säännöt.
Mistä enää köyhäillä, kun ei osta mitään take away latteja? Mt-ongelmat ja hallituksen kepit...
28.09.2018 |
Tarinani on seuraava. Opiskelujen jälkeen olin pari vuotta työelämässä (hetken työttömyyden jälkeen) ja ostettiin miehen kanssa asunto. Uuvuin töistä ja mt-ongelmat puski päälle. Nyt sitten väliaikaisella eläkkeellä. Käyn terapiassa, tarkoituksena toipua, mutta tuntuu, että koko ajan on raskaampaa. Varsinkin kun hallitus paukuttelee keppiä ja aktiivimalleja. Tiedän, etten saa heti töitä kuntoutumisen jälkeen ja tulevaisuus pelottaa. Kun maksaa asuntoa, ja mies on töissä, niin ei mitään sossun tukia saa, jos aktiivimallin karenssit karsii tukia. Yritän jatkuvasti säästää, jotta on maksaa asuntoa, ja jotain pahanpäivän varallekin. Mt-ongelmia kun on, niin jaksaminenkin on rajallista, että mitä pystyy päivässä tekemään. Nyt iso osa energiasta menee penninvenytykseen. Terapia ja kuntoutuminen väkisinkin kärsii tästä, ja se harmittaa. Tahdon takaisin työelämään, ja mahdollisimman pian, mutta pelkään uudelleen uupumista. Nyt en keksi muuta, kuin karsia menoja, jotta jotenkin saisi mielenrauhaa.
Tämänhetkinen tilanne:
-Vaatteet kirpparilta.
-Parsin ja ompelen itse. Vaatteet käytetään loppuun.
-Jääkaapin pakkaspuoli täynnä marjoja, ja itse tehtyjä leipiä&leivonnaisia ja ruokaa.
-Ei tilata lehtiä.
-Ruuat alennuksella, joko päiväystuotteita, tai muuten tarjoustuotteita.
-Seuraan mainoslehtiä, ja käyn hakemassa halvat tarjoukset (jos siis tarvetta!).
-Sähkö ja netti&puhelinliittymät kilpailutettu halvimpiin.
-Puuropäivät, jolloin syödään vain puuroa.
-Ei netflixiä ym maksullisia palveluja.
-Ei salijäsenyyttä; jumppaa kotona.
-Ei maksullisia harrastuksia. Käsitöitä kierrätysjutuista.
-Melkein kaikki minkä voi myydä on myyty (siis itselle turha). Pari tavaraa odottaa vielä, että saisin energiaa laittaa myyntiin.
-Leikkaan omat, ja miehen hiukset.
-Meikit ostan kerran vuodessa, meikkaan aika harvoin. Meikkivoide, ripsari, peiteaine ja muutamat huulipunat.
-Asuntolainaa maksetaan kaikkein pienimmällä mahdollisella mitä voi.
-Ei tupakkaa eikä alkoa yms.
Tässä voi vielä petrata:
-Herkut. Viikottainen irtokarkkipussi alennuksesta (kilohinta 4€).
-Liharuuat. Mies on fyysisessä työssä, ja meinaa ettei kasvisruuat täytä yhtä hyvin. Useimmat meidän ruuat sisältää lihaa jossain määrin. Nyt olen pyrkinyt korvaamaan osan kasviksilla.
-Kavereita näen kerran-pari kuussa, ja silloin kahvilassa. Halvemmaksi tulisi kotona.
-Pihalle on tarkoitus laittaa kasvamaan jotain ruoaksi kelpaavaa. Piha on pieni, ja en oikeastaan ole kasvattanut kuin jotain persiljaa aiemmin, joten saa nähdä kuinka käy (ensi kesänä).
-Käytän palashampoota ja hoitoainetta. Nämä saattaa ehkä tulla kalliimaksi, kuin halvimmat markettishampoot, en ole varma. Toistaiseksi olen tahtonut pitää näistä kiinni (ekologinen ajatus), mutta en tiedä miten jatkossa.
-Pari kertaa kuussa haetaan ruokaa, pizzaa, kiinalaista tms. Tuon jos karsii täysin pois, niin tulisi jonkin verran säästöä. Toistaiseksi tuo on ollut väsyneille päiville piristys ja pieni luksus.
Tuossa nyt ainakin osa, mitä tuli mieleen. Ideoita ja ajatuksia otetaan vastaan!
Kommentit (109)
Onko teillä auto ja jos on, niin onko se pakollinen? Jos viihdettä kaipaa, niin kirjastossa voi käydä. Ehkä pizzan hakemisen sijaan voisi itse tehdä pizzaa? Sekin olisi kuitenkin mukavaa.
Tsemppiä kuitenkin tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi uuvuit töissä ja miten miehen kanssa menee?
No vielä tuli muutama mieleen
-Kuukuppi ja kestosuojat.
-Palasaippua (vieraita varten nestesaippua).
-Leivän päällä vain voita. (on kyllä kalliimpaa kuin margariini, mutta terveys/luonnonmukaisuusnäkökulmasta ajateltu)
No kissakin on, mutta elämänsä ehtoopuolella, eikä sen jälkeen ole tarkoitus hankkia toista lemmikkiä. Osittain syynä on rahatilanne, että olisi varmasti varaa tarjota eläinlääkärit ja lääkkeet jos näin käy (nyt jätetään itse syömättä, jos rahat ei muuten riitä).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos niitä töitä..
Sinne on tarkoitus, ja häpeän tilannettani (vaikka sairaus tämä on siinä missä jalan murtuminenkin). Toistaiseksi en tahdo selvitä normaalista arjestakaan. Välillä on kohtuullisia päiviä, ja sitten taas on niitä, kun aivot on yhtä sumua ja p*skaa täynnä, ja hyvä jos pääsee sängystä ylös. Niitä päiviä varten olen pakastanut ruokia pakkaseen, että voi edes yrittää syödä (vinkkinä muille mt-ongelmaisille). Ihan on lääkärin kanssa tilannetta selvitetty, ja toistaiseksi olen eläkkeellä.
Ap
Toisaalta jos ei koskaan tee yhtään mitään kivaa, niin se ei edistä mielenterveyttä, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä auto ja jos on, niin onko se pakollinen? Jos viihdettä kaipaa, niin kirjastossa voi käydä. Ehkä pizzan hakemisen sijaan voisi itse tehdä pizzaa? Sekin olisi kuitenkin mukavaa.
Tsemppiä kuitenkin tilanteeseen!
Auto on, ja mies käy sillä töissä. Eli valitettavasti pakollinen. Ollaan mietitty voisiko siitä luopua, mutta julkiset ei kulje kunnolla miehen töihin, ja työpäivä venyisi ihan kohtuuttomaksi.
Kirjastosta olen nyt hakenut paljon self-help kirjoja. Se on kyllä hyvä vinkki! Nytkin muutama lukusessa, ja yritän oppia mindfullnessia, jos se auttaisi tilannettani.
Tarkoituksenani on saada pakkaseen hätävarapizzaa, mutta vielä en ole saanut energiaa siihen. Mutta hyvä ajatus. Kiinalaistakin olen kokeillut tehdä kotona, mutta vielä en ole saanut tehtyä yhtä hyvää, kuin mitä ravintolasta saa.
Ap
Onko kaikki penninvenytys todelliseen tarpeeseen, vai onko siitä tullut sulle tuttu ja turvallinen stressitekijä? Kysyn tätä koska mieheni käy myös terapiassa ahdistushäiriön vuoksi. Heti kun alkaa jostain pilvennurkasta päivä paistamaan, se kehittelee jonkun uuden huolenaiheen. Ei osaa päästää irti pahasta olostaan, kun ne asiat on jo niin pitkään siellä mielenpäällä pyörineet.
Tuli vaan mieleen kun sulla on tuossa aika kattava valikoima säästöniksejä, ja lisää kyselet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi uuvuit töissä ja miten miehen kanssa menee?
Miehen kanssa menee hyvin. Ymmärtää onneksi tilanteeni, ja tukee minua, muuten en oikein jaksaisikaan. Töissä oli kova tahti, ja aika epäeettinen meno, joten uuvuin. Taustalla oli tuo mt-ongelma, joka sitten kunnolla roihahti. Toisaalta olen aina ollut hieman masentunut, mutta työolot vyörytti ongelmat kunnolla esiin. Eli kai se oli ajan kysymys, milloin ongelmat pahataa kunnolla päälle, ja työstressi sai kaiken pintaan. Se on sitten pelkona jatkossa. Kun nykytyöelämä näyttää olevan kiivasta tahtia, niin kuinka tulen pärjäämään toipumisen jälkeen? Haaveilen ihan normaalista elämästä, jossa käyn töissä, ehkä perustetaan miehen kanssa perhe, ja saadaan asunto maksettua. Käydään kerran vuodessa jossain reissussa ja vietetään normaalia mukavaa arkea. Ei mitään korkealentoista haavetta, mutta nyt tuo kaikki tuntuu kaukaiselta ja saavuttamattomalta.
Ap
Pointsit puutarhaharrastuksesta! Sen parissa riittää intoiltavaa ja opittavaa loputtomasti. Voit aloittaa jo nyt, kaupan yrttiruukut pärjäävät valoisalla ikkunalla läpi vuoden. Mullan ja luonnon kanssa puuhastelu on myös tervehdyttävää, tuoksut ja altistus bakteereille parantavat vastustuskykyä ja mielialaa.
Shampoot ja saippuat voi myös jättää kokonaan pois (erityisesti, jos kerran vesi on ilmaista).
Liharuokahomma on myös vähän niin ja näin, esimerkiksi herne- ja muut palkokasviruuat on ihan älyttömän täyttäviä. Liharuokaa perustellaan usein myös proteiinintarpeella, mutta ihmisvartalo pystyy hyödyntämään vain noin 50g proteiinia kerrallaan ja loput poltetaan energiaksi. Liharuokavaliolla saa ihan älyttömästi proteiinia yli tarpeensa. Toki täyspainoiseen kasvisruokavalioon siirtyminen on iso opettelu sekin, mutta kyse on pääasiassa vaan totuttelusta ja uuden rytmin opettelusta. Toki mies voi esimerkiksi syödä liharuokansa lounaalla ja kotona keskitytte kasvisruokiin.
Myös idätys on ilmainen keino nostaa ravinnon laatua ilmaiseksi, esimerkiksi riisien ja herneiden osalta ravintoarvot paranevat päivän idätyksellä. Tätä voi myös tehdä talvella. Kasvien parissa puuhastelu on mukavaa sisälläkin, myös pienet hedelmäpuut menestyvät sisäolosuhteissa!
Elän itse 500 eurolla kuukaudessa (ja olen elänyt jo vuosia) ja kun ei ole aiheesta kiusaavia ihmisiä ympärillä, elämä on oikeasti ihan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos ei koskaan tee yhtään mitään kivaa, niin se ei edistä mielenterveyttä, päinvastoin.
Tiedän. Siksi on tuo viikottainen herkku, ja pari kertaa kuukaudessa haetaan ruokaa. Ne on niitä pieniä arjen luksuksia. Olen onneksi aika erakkoluontoinen, joten viihdyn kotona. Ja harrastukset on ilmaisia, joten siinämielessä puuhailtavaa löytyy. Jos jotain kaipaisin, niin kerran vuodessa olisi mukava päästä kotiympyröistä pois lomalle miehen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki penninvenytys todelliseen tarpeeseen, vai onko siitä tullut sulle tuttu ja turvallinen stressitekijä? Kysyn tätä koska mieheni käy myös terapiassa ahdistushäiriön vuoksi. Heti kun alkaa jostain pilvennurkasta päivä paistamaan, se kehittelee jonkun uuden huolenaiheen. Ei osaa päästää irti pahasta olostaan, kun ne asiat on jo niin pitkään siellä mielenpäällä pyörineet.
Tuli vaan mieleen kun sulla on tuossa aika kattava valikoima säästöniksejä, ja lisää kyselet.
No mies on kyllä kommentoinut minulle hieman samaa, että aina minulla pitää olla jotain stressattavaa. Eli on taipumusta sellaiseen. On tämä rahatilanne ollut tiukka jo pitkään, mutta kun nuita aktiivimalli kakkosen juttuihin törmäsin, niin alkoi stressaamaan taas tuleva. Toisaalta turha tässä vaiheessa stressata, kun ei tiedä milloin on työkuntoinen, mutta sitten taas osa minusta haluaa kerätä jonkin hätävaraston mahdollista karenssia varten. Ja vuotuista hammaslääkärikäyntiä olen vältellyt, kun tiedän että siitä tulee taas lisämenoja, eikä meillä olisi siihen varaa. Pakko kuitenkin kohta käydä, jottei tule isompaa laskua, mutta sitä varten tahtoisin hieman säästön, mikä toisaalta ei ole nopeaa heti mahdollista.
Joo, melkoinen hermoilija olen, mutta senkin takia käyn terapiassa. Mieli ei osaa laantua, ennen kuin on suunnilleen kaikki mahdollinen suunniteltuna. Yritän oppia tästä pois, mutta väsyneenä ja huonoina päivinä sitä vastaan on hankala taistella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uuvuit töissä ja miten miehen kanssa menee?
Miehen kanssa menee hyvin. Ymmärtää onneksi tilanteeni, ja tukee minua, muuten en oikein jaksaisikaan. Töissä oli kova tahti, ja aika epäeettinen meno, joten uuvuin. Taustalla oli tuo mt-ongelma, joka sitten kunnolla roihahti. Toisaalta olen aina ollut hieman masentunut, mutta työolot vyörytti ongelmat kunnolla esiin. Eli kai se oli ajan kysymys, milloin ongelmat pahataa kunnolla päälle, ja työstressi sai kaiken pintaan. Se on sitten pelkona jatkossa. Kun nykytyöelämä näyttää olevan kiivasta tahtia, niin kuinka tulen pärjäämään toipumisen jälkeen? Haaveilen ihan normaalista elämästä, jossa käyn töissä, ehkä perustetaan miehen kanssa perhe, ja saadaan asunto maksettua. Käydään kerran vuodessa jossain reissussa ja vietetään normaalia mukavaa arkea. Ei mitään korkealentoista haavetta, mutta nyt tuo kaikki tuntuu kaukaiselta ja saavuttamattomalta.
Ap
Aika seikkaperäistä kerrontaa mutta siinäkin voidaan vedota kontekstiin. Ihan fiksua.
Minäkin kyseenalaistan että onko nyt kyse enää pakollisesta säästämisestä, vai onko tuosta tullut sinulle vain pakko-oire. Se että ihan tosissasi pohdit voitko käyttää pari euroa kuussa karkkiin ei ole enää tervettä! Sillä parilla eurolla kuussa ei ole minkään maailman merkitystä. Oikeastaan kaikki nuo sun säästämiset oli pikkunäpertelyä. Jos teillä oikeasti on rahasta pulaa ja se stressaa, tuollainen vain lisää stressiä ja silti säästö on muutamia euroja. Elämä alkaa pyöriä sen säästämisen ympärillä. Myykää asunto ja muuttakaa lähemmäs miehen töitä niin että voitte luopua autosta, siitä se todellinen säästö tulee ja tarvittaessa saatte ehkä paremmin tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki penninvenytys todelliseen tarpeeseen, vai onko siitä tullut sulle tuttu ja turvallinen stressitekijä? Kysyn tätä koska mieheni käy myös terapiassa ahdistushäiriön vuoksi. Heti kun alkaa jostain pilvennurkasta päivä paistamaan, se kehittelee jonkun uuden huolenaiheen. Ei osaa päästää irti pahasta olostaan, kun ne asiat on jo niin pitkään siellä mielenpäällä pyörineet.
Tuli vaan mieleen kun sulla on tuossa aika kattava valikoima säästöniksejä, ja lisää kyselet.
No mies on kyllä kommentoinut minulle hieman samaa, että aina minulla pitää olla jotain stressattavaa. Eli on taipumusta sellaiseen. On tämä rahatilanne ollut tiukka jo pitkään, mutta kun nuita aktiivimalli kakkosen juttuihin törmäsin, niin alkoi stressaamaan taas tuleva. Toisaalta turha tässä vaiheessa stressata, kun ei tiedä milloin on työkuntoinen, mutta sitten taas osa minusta haluaa kerätä jonkin hätävaraston mahdollista karenssia varten. Ja vuotuista hammaslääkärikäyntiä olen vältellyt, kun tiedän että siitä tulee taas lisämenoja, eikä meillä olisi siihen varaa. Pakko kuitenkin kohta käydä, jottei tule isompaa laskua, mutta sitä varten tahtoisin hieman säästön, mikä toisaalta ei ole nopeaa heti mahdollista.
Joo, melkoinen hermoilija olen, mutta senkin takia käyn terapiassa. Mieli ei osaa laantua, ennen kuin on suunnilleen kaikki mahdollinen suunniteltuna. Yritän oppia tästä pois, mutta väsyneenä ja huonoina päivinä sitä vastaan on hankala taistella.
Ap
Ala pelaamaan go:ta. Se on vähän kuin elämää harjoittelisi. Jos yrittää ennakoida jokaisen liikkeen, mahdollisia vaihtoehtoja on miljoonia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Go :D
Mutta tosissaan tulevaisuuden ennustaminen ja varautuminen on aika lamaannuttavaa. Ja sen lisäksi turhaa - sekä go:ssa että shakissa on maailmanmestareita sekä intuitiivisesti, että loogisesti päättelemällä pelaavia.
Voisitko ottaa jonkun naapuruston koiran hoitoon? Käydä sen kanssa lenkillä ja pidätte toisillenne seuraa? Vaikka et pystyisi joka päivä, niin kuitenkin sen koiran elämä paranisi siitä ja itse saisit vähän rahaa ja liikuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Pointsit puutarhaharrastuksesta! Sen parissa riittää intoiltavaa ja opittavaa loputtomasti. Voit aloittaa jo nyt, kaupan yrttiruukut pärjäävät valoisalla ikkunalla läpi vuoden. Mullan ja luonnon kanssa puuhastelu on myös tervehdyttävää, tuoksut ja altistus bakteereille parantavat vastustuskykyä ja mielialaa.
Shampoot ja saippuat voi myös jättää kokonaan pois (erityisesti, jos kerran vesi on ilmaista).
Liharuokahomma on myös vähän niin ja näin, esimerkiksi herne- ja muut palkokasviruuat on ihan älyttömän täyttäviä. Liharuokaa perustellaan usein myös proteiinintarpeella, mutta ihmisvartalo pystyy hyödyntämään vain noin 50g proteiinia kerrallaan ja loput poltetaan energiaksi. Liharuokavaliolla saa ihan älyttömästi proteiinia yli tarpeensa. Toki täyspainoiseen kasvisruokavalioon siirtyminen on iso opettelu sekin, mutta kyse on pääasiassa vaan totuttelusta ja uuden rytmin opettelusta. Toki mies voi esimerkiksi syödä liharuokansa lounaalla ja kotona keskitytte kasvisruokiin.
Myös idätys on ilmainen keino nostaa ravinnon laatua ilmaiseksi, esimerkiksi riisien ja herneiden osalta ravintoarvot paranevat päivän idätyksellä. Tätä voi myös tehdä talvella. Kasvien parissa puuhastelu on mukavaa sisälläkin, myös pienet hedelmäpuut menestyvät sisäolosuhteissa!
Elän itse 500 eurolla kuukaudessa (ja olen elänyt jo vuosia) ja kun ei ole aiheesta kiusaavia ihmisiä ympärillä, elämä on oikeasti ihan kivaa.
Kiitos vinkeistä!
Olen joskus kokeillut kasvattaa yrttejä sisällä, mutta sain ne tapettua aika nopsaan. Pitää kokeilla uudestaan, jos nyt onnistuisi paremmin. Jotenkin jäi nuista aiemmista vain kokemus, ettei ole mahdollista kasvattaa talvella yrttejä. Mutta, kai se on vain harjoittelusta kiinni!
Shampoota ja saippuaa en ihan kokonaan uskalla jättää pois. Pelkään että haisen, kun olen kuitenkin kova hikoilemaan. En tiedä, tulisiko niiden itse tekeminen halvemmaksi? Ja siinä olisi taas uusi opetteluala (vaatii aina jonkin verran energiaa opetella uutta, ja energia on vähissä useina päivinä).
Linssejä voisin taas kokeilla laittaa ruokiin. Minulla tahtoo täyskasvisruoista tulla aika pahan makuisia, joten pitäisi oppia kuinka ne saa maustettua kunnolla. Tuossa tuli kyllä paljon uutta tietoa proteiinin kohdalta.
Itsellä vastaavanlainen elintapa on ollut melkein aina. Työaikana ei ehtinyt niin paljoa tehdä kaikkea ruokaa itse, ja silloin tuli haettuakin enemmän valmisruokia ja ravintolasta. Ja tarjoustuotteita ei tarvinnut metsästämällä metsästää. Mutta muuten aikalailla samat tavat on ollut. Nyt yritän sitten keksiä jotain uutta tuon lisäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi uuvuit töissä ja miten miehen kanssa menee?
Miehen kanssa menee hyvin. Ymmärtää onneksi tilanteeni, ja tukee minua, muuten en oikein jaksaisikaan. Töissä oli kova tahti, ja aika epäeettinen meno, joten uuvuin. Taustalla oli tuo mt-ongelma, joka sitten kunnolla roihahti. Toisaalta olen aina ollut hieman masentunut, mutta työolot vyörytti ongelmat kunnolla esiin. Eli kai se oli ajan kysymys, milloin ongelmat pahataa kunnolla päälle, ja työstressi sai kaiken pintaan. Se on sitten pelkona jatkossa. Kun nykytyöelämä näyttää olevan kiivasta tahtia, niin kuinka tulen pärjäämään toipumisen jälkeen? Haaveilen ihan normaalista elämästä, jossa käyn töissä, ehkä perustetaan miehen kanssa perhe, ja saadaan asunto maksettua. Käydään kerran vuodessa jossain reissussa ja vietetään normaalia mukavaa arkea. Ei mitään korkealentoista haavetta, mutta nyt tuo kaikki tuntuu kaukaiselta ja saavuttamattomalta.
ApAika seikkaperäistä kerrontaa mutta siinäkin voidaan vedota kontekstiin. Ihan fiksua.
No nyt en ymmärtänyt?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kyseenalaistan että onko nyt kyse enää pakollisesta säästämisestä, vai onko tuosta tullut sinulle vain pakko-oire. Se että ihan tosissasi pohdit voitko käyttää pari euroa kuussa karkkiin ei ole enää tervettä! Sillä parilla eurolla kuussa ei ole minkään maailman merkitystä. Oikeastaan kaikki nuo sun säästämiset oli pikkunäpertelyä. Jos teillä oikeasti on rahasta pulaa ja se stressaa, tuollainen vain lisää stressiä ja silti säästö on muutamia euroja. Elämä alkaa pyöriä sen säästämisen ympärillä. Myykää asunto ja muuttakaa lähemmäs miehen töitä niin että voitte luopua autosta, siitä se todellinen säästö tulee ja tarvittaessa saatte ehkä paremmin tukia.
Tuohan se olisi paras säästö, mutta siihen en ihan mielelläni ryhtyisi. Mies etsii lähempää töitä jatkuvasti, mutta ei ole onnistunut saamaan. Haaveena olisi tosiaan se, että pääsisin myös pian työelämään, ja saataisiin asunto maksettua pois ja sitten olisi auvoista. Tietty tuo pihistely voi olla jonkinlainen pakko-oire. Toistaalta, olen lapsesta asti tottunut tuollaiseen elämään, kun oli köyhää, joten en koe sitä ihan mahdottomana urotekona. Pikunäpertelyähän tuo kaikki vielä on, kun en parempaakaan keksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki penninvenytys todelliseen tarpeeseen, vai onko siitä tullut sulle tuttu ja turvallinen stressitekijä? Kysyn tätä koska mieheni käy myös terapiassa ahdistushäiriön vuoksi. Heti kun alkaa jostain pilvennurkasta päivä paistamaan, se kehittelee jonkun uuden huolenaiheen. Ei osaa päästää irti pahasta olostaan, kun ne asiat on jo niin pitkään siellä mielenpäällä pyörineet.
Tuli vaan mieleen kun sulla on tuossa aika kattava valikoima säästöniksejä, ja lisää kyselet.
No mies on kyllä kommentoinut minulle hieman samaa, että aina minulla pitää olla jotain stressattavaa. Eli on taipumusta sellaiseen. On tämä rahatilanne ollut tiukka jo pitkään, mutta kun nuita aktiivimalli kakkosen juttuihin törmäsin, niin alkoi stressaamaan taas tuleva. Toisaalta turha tässä vaiheessa stressata, kun ei tiedä milloin on työkuntoinen, mutta sitten taas osa minusta haluaa kerätä jonkin hätävaraston mahdollista karenssia varten. Ja vuotuista hammaslääkärikäyntiä olen vältellyt, kun tiedän että siitä tulee taas lisämenoja, eikä meillä olisi siihen varaa. Pakko kuitenkin kohta käydä, jottei tule isompaa laskua, mutta sitä varten tahtoisin hieman säästön, mikä toisaalta ei ole nopeaa heti mahdollista.
Joo, melkoinen hermoilija olen, mutta senkin takia käyn terapiassa. Mieli ei osaa laantua, ennen kuin on suunnilleen kaikki mahdollinen suunniteltuna. Yritän oppia tästä pois, mutta väsyneenä ja huonoina päivinä sitä vastaan on hankala taistella.
ApAla pelaamaan go:ta. Se on vähän kuin elämää harjoittelisi. Jos yrittää ennakoida jokaisen liikkeen, mahdollisia vaihtoehtoja on miljoonia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Go :D
Mutta tosissaan tulevaisuuden ennustaminen ja varautuminen on aika lamaannuttavaa. Ja sen lisäksi turhaa - sekä go:ssa että shakissa on maailmanmestareita sekä intuitiivisesti, että loogisesti päättelemällä pelaavia.
Hieno vertaus! Joo, hieman turhaahan tämä kaikki stressaus on, mutta se on osa tätä minun mt-ongelmaa. Tulevaisuuden pelko on suuri, ja luotto omaan pärjäämiseen pieni. Töissä ehti tottua siihen lohduttavaan ajatukseen, että edes jotain rahaa saa hieman säästöön. Nyt säästöt on käytetty, ja suunnilleen kaikki menee mikä tulee. Se ei ole mitenkään järkevää, ja talous kaatuu heti jos jotain yllättävää menoa tulee. Joten en parempaakaan keksinyt, kuin että käydä kriittisesti läpi omaa rahankäyttöä, löytyykö sieltä jotain ratkaisua.
Ap
Jos niitä töitä..