Lue keskustelun säännöt.
Peukutusketju: TV-muistot
Muistan kun salkkareiden alkamista mainostettiin vuonna -99 putoavan avainnipun kanssa.
Kommentit (1604)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, joko on mainittu, mutta Haku-Palat, jossa oli Aila Paloniemi ja Meku Manner. Itsekin lähetin sinne kortteja, kun joku etsi sellaisia jossa olisi kansallispukuisia ihmisiä.
Nää juontajat oli niin samannäköisiä.
https://is.mediadelivery.fi/img/some/default/f7ff4983dcb5474dbfeb93bd26…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupla City on lännessä kaupunki
ja tässä on kaupungin sheriffi
hän nättejä neitoja naurattaa.
(däy-däy-däy-däy-dängdäng-dängdäng)
Tätä riemua tuplasti jatkua vois
jos ei lännessä ilkeitä rosvoja ois
he veivät kaupungin tuplat pois
(däy-däy-däy-däy-dängdäng-dängdäng)
Vaan eipä hätää, sheriffi uljas tää
hän rosvojen perään ennättää
hän tuo kaikille tuplat takaisin
on kaupunki ilosta sekaisin
Oliko tämä se legendaarinen jäniskevennys?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Muistan lapsuudesta sellaisen kuin Pupu Ruutukorva. Siitä olisi hauska nähdä klippi nyt vuosikymmeniä myöhemmin, onko vieläkin niin ihana kuin muistan.
Haikailin pitkään sellaisen sarjan perään, joka kertoi Janina David-jotain -nimisestä tytöstä, joka asui Varsovan ghetossa ja selvisi juutalaisvainosta. Etsin sarjan nimeä vuosituhannen alussa jopa yliopiston mikrofilmeiltä, Hesarin ohjelmatiedoista, kun muistelin, että sitä olisi esitetty joskus 1984–1985 aikana.
Täällä, joko tässä ketjussa tai jossain aiemmassa muisteloketjussa joku sitten mainitsi sarjan, Pala taivasta, pala maata. Sillä nimellä sitten löytyy lisätietoa ja Youtubesta löytyy jaksojakin. Lievä pettymys oli kyllä katsoa niitä. Muistin, että olisi ollut paljon jännittävämpi ja paremmin näytelty. Niin sitä menee lapselle läpi mikä vaan.
Taiteilijan tytär taisi tulla niin myöhään illalla, etten saanut katsoa sitä. Tai sitten siinä oli jotain muuta lapsilta kiellettyä. Muistelen kuitenkin kuulleeni tunnarin ja että se olisi ollut Only love.
Adventureria ei ole vielä mainittu. Sarja tuli myöhemmin 80-luvun lopussa tai jopa vuonna 1990. Olin mielestäni jo lukion ekalla ja rakastuin päähenkilö Jack Vincentiin jostain syystä niin palavasti, että matkustin myöhemmin Adventurerin jalanjäljissä Uuteen Seelantiin. Kirjoitin myös pöytälaatikkoromaanin vastaavasta naisseikkailijattaresta, joka oli tietysti alter egoni.
Kaikkea sitä. Nykyään pääosan esittäjä Oliver Tobias on jo vanha, turpea hänestä tuli jo vuosia sitten samaan tapaan kuin ketjussa aiemmin mainittu Tom Berenger, jossa on muuten vähän samaa näköä.
Miksi tv-sarjat vaikuttavat niin voimakkaasti ja ovat tietyssä ikävaiheessa niin tärkeitä?
Muistan kun vanha kettu ammuttiin jossain laiturilla tai rannassa, se alkuperäinen Köster.
Oli traagista, kun Vanha Kettu oli jo niin rakas joka viikkoinen setä.
Tilalle tuli sitten uusi, johon tottuminen vei aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, joko on mainittu, mutta Haku-Palat, jossa oli Aila Paloniemi ja Meku Manner. Itsekin lähetin sinne kortteja, kun joku etsi sellaisia jossa olisi kansallispukuisia ihmisiä.
Nää juontajat oli niin samannäköisiä.
https://is.mediadelivery.fi/img/some/default/f7ff4983dcb5474dbfeb93bd26…
Joku olikin edellisellä sivulla muistellut tätä ohjelmaa. Luin vain otsikon ja vastasin 😊
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vanha kettu ammuttiin jossain laiturilla tai rannassa, se alkuperäinen Köster.
Oli traagista, kun Vanha Kettu oli jo niin rakas joka viikkoinen setä.
Tilalle tuli sitten uusi, johon tottuminen vei aikansa.
Olikohan se sitten jokin mökki, sillä minä muistan Kösteriä ammutun jonkin oven läpi.
Sairaalaan Köster vietiin ja Heymann kävi sitä siellä katsomassa, ja Köster jutteli tuttuun tapaansa sängyssä maatessaan. Siitä sitten Heymann palasi poliisilaitokselle ja totesi pöydän ääressä puhelimen luuri kädessään istuneelle Brennerille jotain Kösterin kunnosta ja töihinpaluusta tms. Brenner sanoi, että sairaalasta soitettiin juuri: Köster on kuollut. Muistaakseni kamera siirtyi Heymanniin, joka käveli ikkunan ääreen ja katseli äänettömänä sateen muodostamia kuvioita ikkunaruutuun. Fade to black. Noin minä sen muistan, mutta en sataprosenttisesti ole dialogista varma, koska siitä on juuri näihin aikoihin kulunut 33 vuotta. Olin itse parikymppinen, ja vollotin jakson loputtua aivan hirveästi. Ihan kuin oma isoisäni olisi kuollut, niin kamalalta ja tyhjältä tuntui. Näin syvästi sitä fiktiiviset roolihahmot fiktiivisissä tarinoissa meihin voivat vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako kukaan, englantilainen tai amerikkalainen minisarja, esitettiin 80-luvun alkupuolella. Tyttö oli sihteerikoulussa (?) ja tapasi hurmaavan opiskelijapojan hyvästä yliopistosta ja ehkä ylemmästä yhreiskuntaluokasta. He tapailivat, harrastivat vihdoin viimein seksiä ja sitten poika jo hylkäsikin tytön. Olisikohan peräti ollut kihloissa tai kihlautunut. Muistaako kukaan muu?
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta sellaisen kuin Pupu Ruutukorva. Siitä olisi hauska nähdä klippi nyt vuosikymmeniä myöhemmin, onko vieläkin niin ihana kuin muistan.
Haikailin pitkään sellaisen sarjan perään, joka kertoi Janina David-jotain -nimisestä tytöstä, joka asui Varsovan ghetossa ja selvisi juutalaisvainosta. Etsin sarjan nimeä vuosituhannen alussa jopa yliopiston mikrofilmeiltä, Hesarin ohjelmatiedoista, kun muistelin, että sitä olisi esitetty joskus 1984–1985 aikana.
Täällä, joko tässä ketjussa tai jossain aiemmassa muisteloketjussa joku sitten mainitsi sarjan, Pala taivasta, pala maata. Sillä nimellä sitten löytyy lisätietoa ja Youtubesta löytyy jaksojakin. Lievä pettymys oli kyllä katsoa niitä. Muistin, että olisi ollut paljon jännittävämpi ja paremmin näytelty. Niin sitä menee lapselle läpi mikä vaan.
Taiteilijan tytär taisi tulla niin myöhään illalla, etten saanut katsoa sitä. Tai sitten siinä oli jotain muuta lapsilta kiellettyä. Muistelen kuitenkin kuulleeni tunnarin ja että se olisi ollut Only love.
Adventureria ei ole vielä mainittu. Sarja tuli myöhemmin 80-luvun lopussa tai jopa vuonna 1990. Olin mielestäni jo lukion ekalla ja rakastuin päähenkilö Jack Vincentiin jostain syystä niin palavasti, että matkustin myöhemmin Adventurerin jalanjäljissä Uuteen Seelantiin. Kirjoitin myös pöytälaatikkoromaanin vastaavasta naisseikkailijattaresta, joka oli tietysti alter egoni.
Kaikkea sitä. Nykyään pääosan esittäjä Oliver Tobias on jo vanha, turpea hänestä tuli jo vuosia sitten samaan tapaan kuin ketjussa aiemmin mainittu Tom Berenger, jossa on muuten vähän samaa näköä.
Miksi tv-sarjat vaikuttavat niin voimakkaasti ja ovat tietyssä ikävaiheessa niin tärkeitä?
Tein Hesarin aikakoneessa haun. Löytyi Franz Peter Wirthin ohjaama sarja Pala taivasta - pala maata, joka perustuu Janina Davidin (Davidowicz) kirjoihin. Sitä esitettiin tv:ssä vuoden 1983 alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mahtais olla tää sarja?
Tuli muistaakseni 1989 tai 1990, oli ranskalainen ja jatkoa Kapina laivalla-leffalle: Valkoiset merimiehet olivat päässeet tahitilaisjoukon kanssa perille Pitcairn-saarelle mutta siellä kaikki alkoi hajota käsiin. En ole löytänyt imdb:stä juonikuvauksella, näyttelijöistä ei tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, englantilainen tai amerikkalainen minisarja, esitettiin 80-luvun alkupuolella. Tyttö oli sihteerikoulussa (?) ja tapasi hurmaavan opiskelijapojan hyvästä yliopistosta ja ehkä ylemmästä yhreiskuntaluokasta. He tapailivat, harrastivat vihdoin viimein seksiä ja sitten poika jo hylkäsikin tytön. Olisikohan peräti ollut kihloissa tai kihlautunut. Muistaako kukaan muu?
Mietin lisää ja opiskelija pojan nimi taisi olla Jake
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vanha kettu ammuttiin jossain laiturilla tai rannassa, se alkuperäinen Köster.
Oli traagista, kun Vanha Kettu oli jo niin rakas joka viikkoinen setä.
Tilalle tuli sitten uusi, johon tottuminen vei aikansa.Olikohan se sitten jokin mökki, sillä minä muistan Kösteriä ammutun jonkin oven läpi.
Sairaalaan Köster vietiin ja Heymann kävi sitä siellä katsomassa, ja Köster jutteli tuttuun tapaansa sängyssä maatessaan. Siitä sitten Heymann palasi poliisilaitokselle ja totesi pöydän ääressä puhelimen luuri kädessään istuneelle Brennerille jotain Kösterin kunnosta ja töihinpaluusta tms. Brenner sanoi, että sairaalasta soitettiin juuri: Köster on kuollut. Muistaakseni kamera siirtyi Heymanniin, joka käveli ikkunan ääreen ja katseli äänettömänä sateen muodostamia kuvioita ikkunaruutuun. Fade to black. Noin minä sen muistan, mutta en sataprosenttisesti ole dialogista varma, koska siitä on juuri näihin aikoihin kulunut 33 vuotta. Olin itse parikymppinen, ja vollotin jakson loputtua aivan hirveästi. Ihan kuin oma isoisäni olisi kuollut, niin kamalalta ja tyhjältä tuntui. Näin syvästi sitä fiktiiviset roolihahmot fiktiivisissä tarinoissa meihin voivat vaikuttaa.
Hyvä kun kerroit, näin se tosiaan taisi mennä.
Muistin vain sen rannan, pienen mökin(tosiaan) ja laiturin, Köster muistaakseni tippui veteen kun ammuttiin.
Nyt kun kerroit suru-uutisen kertomisesta, se jotenkin palautuu mieleen.
Olin tuollon ala-asteikänen, mutta aina sain Vanhan Ketun katsoa isän ja äitin kanssa, muistaakseni tuli lauantaisin. Siinä ennen puoli9 uutisia?
Sen kyllä muistan että oli se surullista kaikkien mielestä, oli se niin rakas ukkeli meiän perheessä.
Taytyypä etsiä Kösterin kuolema tubesta kun jaksaa.
Joku muukin voi, jos ehtii ensin.
t.äskeinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun vanha kettu ammuttiin jossain laiturilla tai rannassa, se alkuperäinen Köster.
Oli traagista, kun Vanha Kettu oli jo niin rakas joka viikkoinen setä.
Tilalle tuli sitten uusi, johon tottuminen vei aikansa.Olikohan se sitten jokin mökki, sillä minä muistan Kösteriä ammutun jonkin oven läpi.
Sairaalaan Köster vietiin ja Heymann kävi sitä siellä katsomassa, ja Köster jutteli tuttuun tapaansa sängyssä maatessaan. Siitä sitten Heymann palasi poliisilaitokselle ja totesi pöydän ääressä puhelimen luuri kädessään istuneelle Brennerille jotain Kösterin kunnosta ja töihinpaluusta tms. Brenner sanoi, että sairaalasta soitettiin juuri: Köster on kuollut. Muistaakseni kamera siirtyi Heymanniin, joka käveli ikkunan ääreen ja katseli äänettömänä sateen muodostamia kuvioita ikkunaruutuun. Fade to black. Noin minä sen muistan, mutta en sataprosenttisesti ole dialogista varma, koska siitä on juuri näihin aikoihin kulunut 33 vuotta. Olin itse parikymppinen, ja vollotin jakson loputtua aivan hirveästi. Ihan kuin oma isoisäni olisi kuollut, niin kamalalta ja tyhjältä tuntui. Näin syvästi sitä fiktiiviset roolihahmot fiktiivisissä tarinoissa meihin voivat vaikuttaa.
Hyvä kun kerroit, näin se tosiaan taisi mennä.
Muistin vain sen rannan, pienen mökin(tosiaan) ja laiturin, Köster muistaakseni tippui veteen kun ammuttiin.
Nyt kun kerroit suru-uutisen kertomisesta, se jotenkin palautuu mieleen.
Olin tuollon ala-asteikänen, mutta aina sain Vanhan Ketun katsoa isän ja äitin kanssa, muistaakseni tuli lauantaisin. Siinä ennen puoli9 uutisia?
Sen kyllä muistan että oli se surullista kaikkien mielestä, oli se niin rakas ukkeli meiän perheessä.
Joo, lauantaisin tuli, niin kuin kaikki saksalaiset poliisisarjat ennen muinoin, mutta alkoi tasan yhdeksältä ja kanava oli TV2.
Kaivoin esille vanhan Garfield-päiväkirjani vuodelta 1986. Minulla oli muutaman vuoden ajan tapana merkitä ylös kaikenlaisia tapahtumia, jotka vain mahtuivat Garfield-päiväkirjojen pieniin päiväsarakkeisiin. "Viimeinen Vanha Kettu -jakso" (se oli todellakin viimeinen, sillä seuraavat meillä esitetyt jaksot olivat sitten pelkän Kettu-nimen alla) tuli 15.3.1986 - eli täsmälleen 33 vuotta sitten juuri tänään. Samana päivänä olivat olleet Olof Palmen hautajaiset, jotka televisioitiin suorana meilläkin ja joita olin katsellut isän ja äidin kanssa (asuin vielä silloin lapsuudenkodissani). Loppukaneetiksi sille lauantaille olin kirjoittanut lauseen tosi surullinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
Taytyypä etsiä Kösterin kuolema tubesta kun jaksaa.
Joku muukin voi, jos ehtii ensin.t.äskeinen
Tässähän tämä:
Muistin väärin Brennerin ilmoitustavan. Eihän se pöydän ääressä istunut (joku vastaava tilanne on sitten ollut joskus jossain muussa sarjassa) vaan seisoi jaloillaan, mutta sanat Köster ist tot hän sanoi. Surullinen olo tuosta vieläkin tulee.
Der Alte oli ihana! Heymann oli mun suosikkihahmo. Eikös siitä tullut Der Alte, kun Köster kuoli?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Joko Villahousupakko on mainittu? Areenassa mukava muisto ja aikamatka vuoteen 1977. Timo ja villahousut ja koululääkäri.
Joko Villahousupakko on mainittu? Areenassa mukava muisto ja aikamatka vuoteen 1977. Timo ja villahousut ja koululääkäri.
Frendit
Osaan suunnilleen kaikki repliikit ulkoa 10 tuotantokaudelta. Olen myös oppinut ihmeellistä nippelitietoa Frendeistä ja kun osaan vastata jossain tietovisassa vaikeaan kysymykseen, on aina riemastuttavaa kertoa, että tämän(kin) olen oppinut Frendeistä. Mm. Amelia Earhart.
Hauska kohtaus on esim. Rossin nahkahousut treffeillä :D.