Tietääkö joku, voiko 13 v. lapsi päättää, kumman vanhemman luona asuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Tietenkään lapset eivät päätä yhtikäs mistään. Mutta tottakai hänen mielipidettään kuullaan, ja muutkin asiat näyttäisivät sitä puoltavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Miten niin naisjuristi? Tuskin 13 v poika lähtee oikeuteen vaatimaan muuttoa isänsä luo. Ja tuskin 13 v pojalla on siihen rahaakaan.

Sellanen tuntuma on että kyllä 13v lapsi hakea oikeudelta ratkaisua asiaan jos ei muuten selviä. Yhteiskunta maksaa kulut.

Tiedän esim jossa 14v sai kanteen läpi väärän isyyden purkamisesta ja ei ole maksanut mitään.

Toinen esimerkki minkä ikäistä kuullaan on kun 12- 13v tytölle tehdään abortti niin jos tyttö kieltää ettei vanhemmat saa tietää, se salataan heiltä.

Nuoret ovat hyvin eritasoisia henkiseltä kuin fyysiseltä kypsyydeltään

Jokainen käsitellään yksilönä eikä tuijoteta ainostaan ikään.

Utopiaa. Huoltajuus on kylläkin ensisijaisesti vanhempien asia. Vanhemmat riitelevät keskenään huoltajuudesta ja asumisjärjestelyistä. En ole ikinä kuullutkaan, että lapsi alkaisi lakiteitse vaatia asumista toisen vanhemman luona siksi, että koulu ja kaverit olisivat lähempänä.

Sitä paitsi lähtökohtaisesti 13-vuotiaan ajatusmaailma voi olla aika lapsellinen. Jos toisen vanhemman luota on kouluun matkaa vaikka 100 m ja toisen luota 2 km, lasta saattaa laiskottaa ja haluaa siksi päästä helpolla. Muistan ihan omasta nuoruudestani, että tivasin muuttoa keskustaan, kun ärsytti kulkea kouluun, harrastuksiin ja kotiin. Matka oli juurikin 2 km. Nyt aikuisena vasta olen tajunnut, että sehän oli hyötyliikuntaa parhaimmillaan: vähintään 4 km päivässä, 8 km parhaimmillaan. Hyvä vaan, etteivät vanhemmat suostuneet muuttoon eivätkä kuljettaneet autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Aivan varmaan vuorotyöläisen lapsi joutuu olemaan iltojalin yksin. Aika nuoretkin ja oppivat siihen. Riippuu lapsesta luottaisinko olemaan yksin useita tunteja koulun jälkeen mutta jos on esim 12v niin alkaa sujua kun asiat on sovittu ja neuvottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Mitä voimme päätellä siitä, että vastaat kysymykseen kysymyksellä? Sinulla ei taida olla esittää mitään perusteluja? Se on vain uskomus, joka kumpuaa jostain sisältäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Itse olen ottamassa lapseni vastaan, kun hän tulee koulusta kotiin. Tehdään läksyt ja syödään yhdessä, jne. Minä lähden töihin ja lapsi kimppakyydillä harrastukseen, kaverille tai on vaan kotona. Ja sitten olenkin taas kotona ennen kun lapsi menee nukkumaan. Miten teillä?

Ehkä ystäväsi esikoinen haluaa myös vähän enemmän isä/poika-aikaa, hengailuaikaa kavereiden kanssa ja yksinoloa tyhjässä asunnossa. Kuulostaa hyvin normaalilta murrosikäiselle eroperheen lapselle. Luultavasti kaverisi lapsineen on muuttanut eron jälkeen pienempään asuntoon, vaikka teinit päin vastoin tarvivat omaa tilaa ja tätä poikaa voi rassata asua totuttua pienemmässä talossa, joka kuhisee pikkusisaruksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Itse olen ottamassa lapseni vastaan, kun hän tulee koulusta kotiin. Tehdään läksyt ja syödään yhdessä, jne. Minä lähden töihin ja lapsi kimppakyydillä harrastukseen, kaverille tai on vaan kotona. Ja sitten olenkin taas kotona ennen kun lapsi menee nukkumaan. Miten teillä?

Minä järkytän näitä omistushaluisia vanhempia vähän lisää :D Kolmivuorotyötä tekevänä yksinhuoltajana joudun jättämään yläkouluikäisiä lapsia yöksikin yksin kotiin. Toki naapurin eläkeläispariskunta katsoo vähän perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Itse olen ottamassa lapseni vastaan, kun hän tulee koulusta kotiin. Tehdään läksyt ja syödään yhdessä, jne. Minä lähden töihin ja lapsi kimppakyydillä harrastukseen, kaverille tai on vaan kotona. Ja sitten olenkin taas kotona ennen kun lapsi menee nukkumaan. Miten teillä?

En oo sama, mut kuinka ihmeessä lapsi ehtii tulla kotiin ennenkuin sä lähdet töihin ja on vielä valveilla kun tuut kotiin? Teen itse vuorotyötä hoitsuna. Iltavuoroon lähtö klo 12.30 ja paluu klo 22.30. Tai jos on lyhyt ilta, niin oon kotona klo 21.30. Meillä kolme kouluikäistä lasta ja mies reissutyössä 3-14 päivää kuussa. Mummoa tarvii ilta-avuksi kerran tai pari kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Itse olen ottamassa lapseni vastaan, kun hän tulee koulusta kotiin. Tehdään läksyt ja syödään yhdessä, jne. Minä lähden töihin ja lapsi kimppakyydillä harrastukseen, kaverille tai on vaan kotona. Ja sitten olenkin taas kotona ennen kun lapsi menee nukkumaan. Miten teillä?

En oo sama, mut kuinka ihmeessä lapsi ehtii tulla kotiin ennenkuin sä lähdet töihin ja on vielä valveilla kun tuut kotiin? Teen itse vuorotyötä hoitsuna. Iltavuoroon lähtö klo 12.30 ja paluu klo 22.30. Tai jos on lyhyt ilta, niin oon kotona klo 21.30. Meillä kolme kouluikäistä lasta ja mies reissutyössä 3-14 päivää kuussa. Mummoa tarvii ilta-avuksi kerran tai pari kuussa.

Asumme käytännössä samalla pihalla, jossa työpaikkani on ja iltavuoro alkaa klo 16:00 ja päättyy 22:00. Päivät on kuitenkin ok olla koululaisten kotona. Mikä niissä illoissa pelottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Alakouluikäiset viettää pikiäkin aikoja päivisin yksin. Mikä tekee illasta erilaisen, ettei lasta voi jättää yksin?

Ei kai se ihan sama ole, onko yksin kotona klo 17 vai klo 22.30 asti?

Itse olen ottamassa lapseni vastaan, kun hän tulee koulusta kotiin. Tehdään läksyt ja syödään yhdessä, jne. Minä lähden töihin ja lapsi kimppakyydillä harrastukseen, kaverille tai on vaan kotona. Ja sitten olenkin taas kotona ennen kun lapsi menee nukkumaan. Miten teillä?

En oo sama, mut kuinka ihmeessä lapsi ehtii tulla kotiin ennenkuin sä lähdet töihin ja on vielä valveilla kun tuut kotiin? Teen itse vuorotyötä hoitsuna. Iltavuoroon lähtö klo 12.30 ja paluu klo 22.30. Tai jos on lyhyt ilta, niin oon kotona klo 21.30. Meillä kolme kouluikäistä lasta ja mies reissutyössä 3-14 päivää kuussa. Mummoa tarvii ilta-avuksi kerran tai pari kuussa.

Asumme käytännössä samalla pihalla, jossa työpaikkani on ja iltavuoro alkaa klo 16:00 ja päättyy 22:00. Päivät on kuitenkin ok olla koululaisten kotona. Mikä niissä illoissa pelottaa?

Kuulostaapa uskomattomalta tuurilta. Ettei vain olisi peräti Porvoossa tuollainen unelmatyö, jossa työpaikka samassa pihapiirissä ja vuorotkin sopivasti klo 16-22. Aamuvuoro on sitten varmaan klo 7-11.