Tietääkö joku, voiko 13 v. lapsi päättää, kumman vanhemman luona asuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Siitä päivästä kun lapsi syntyy. :D Koululaiselta voimme jo alkaa vaatimaan niitä itsenäistymisen merkkejä ikätasonsa mukaisesti, ettei vanhemmat ohjaile ja säätele joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Viimeistään armeijaikäisen äitin pitäisi osata olla soittelematta sinne armeijaan miten pojalla menee. No, suhteutetaan nyt vaikka koulumaailmaan viidennestä luokasta lähtien taitaa koulukin jo vaatia kovenmalla kouralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä mennyt noin helposti. Yli 10v olen ollut yh, lasten isä kuun alussa kertoi miten asiat päätetään ja nyt lapsi asuu siis isällä, lapsella yli 10km koulumatka vaikka meiltä olisi ollut 3km, lapsella ei ole kavereita isän luona vaan kaikki on täällä.Lapsi on 14v ja sitä ei kuunnellut kukaan. Eli sossu ja isä päätti asiasta keskenään, itsellä ei ollut sananvaltaa.

Helpolla pääset murrosiästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ja sinä aikuisena pyörit iltaisin vain kaupungilla? Sinusta aikuisuus on ryypppäämistä ja rälläämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Jos 12 vuotiasta jo kuullaan omissa asumiseen liittyvissä asioissa, olisiko se hyvä ikä? Yhteiskunnallisissa rakenteissa kolmasluokkaisella ei ole enää "oikeutta" iltapäiväkerhotoimintaan(joka ei ole lakisääteistä), eikä vanhemmilla oikeutta tehdä lyhennettyä päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen pojan isä sanoo asiaan? Haluaako se, että poika asuu isänsä luona viikot? Vai onko sille ”ihan sama”?

Pojan isä on sanonut ystävälleni, että hänelle tämä on parempi järjestely, että poika on vuoroviikoin. Oletan, että pyrkii tekemään iltavuoroja just sillä viikolla kun lapset on äitinsä luona. Ainakin silloin kun asuivat yhdessä, mies ei laittanut ruokaa ikinä. Jos ei ole toisille tavoille oppinut, eiköhän jääkaappikin ole tyhjä, jos lapset ei ole siellä. Tämä nyt vain arvailua. Mutta pojan isä oli myös sanonut, että mikäpä hän on kieltämään, jos poika tahtoo itse muuttaa vanhaan kotiinsa.

-ap

No tulihan se sieltä ;)

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa asua lähekkäin. Silloin ei tule tätä ongelmaa.

Monilla on syy, miks eivät asu lähekkäin. Esim. mä menetin autoni ex-miehelle, kun erottiin. Auto oli hänen nimissään, vaikka olin ite maksanu bensat, huollot, korjaukset, jopa verot koko ajan. Mun oli pakko muuttaa paikkaan, josta pääsee helposti duunipaikalle. Ex-mies taas muutti kiusallaan pikkukylään, kun oli saatu yhteinen asunto myytyy. Sit hän uhkaili kanteella, jos en saa tuotua lapsia sinne to klo 18, niinkun oli sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Ei pysty muuttamaan, jos haluaa itse. Jos isä lähtee lastenvalvojalle päin ajamaan asiaa, niin sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Miten niin naisjuristi? Tuskin 13 v poika lähtee oikeuteen vaatimaan muuttoa isänsä luo. Ja tuskin 13 v pojalla on siihen rahaakaan.

Miten koulumatka ja kaverit on tärkeempiä kuin äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Miten niin naisjuristi? Tuskin 13 v poika lähtee oikeuteen vaatimaan muuttoa isänsä luo. Ja tuskin 13 v pojalla on siihen rahaakaan.

äiti tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Miten niin naisjuristi? Tuskin 13 v poika lähtee oikeuteen vaatimaan muuttoa isänsä luo. Ja tuskin 13 v pojalla on siihen rahaakaan.

Sellanen tuntuma on että kyllä 13v lapsi hakea oikeudelta ratkaisua asiaan jos ei muuten selviä. Yhteiskunta maksaa kulut.

Tiedän esim jossa 14v sai kanteen läpi väärän isyyden purkamisesta ja ei ole maksanut mitään.

Toinen esimerkki minkä ikäistä kuullaan on kun 12- 13v tytölle tehdään abortti niin jos tyttö kieltää ettei vanhemmat saa tietää, se salataan heiltä.

Nuoret ovat hyvin eritasoisia henkiseltä kuin fyysiseltä kypsyydeltään

Jokainen käsitellään yksilönä eikä tuijoteta ainostaan ikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?

ei saa lapsen isä  lähivanhemmuutta koska on iltavuoroja. Kannattaa ottaa naisjuristi. 

Miten niin naisjuristi? Tuskin 13 v poika lähtee oikeuteen vaatimaan muuttoa isänsä luo. Ja tuskin 13 v pojalla on siihen rahaakaan.

Sellanen tuntuma on että kyllä 13v lapsi hakea oikeudelta ratkaisua asiaan jos ei muuten selviä. Yhteiskunta maksaa kulut.

Tiedän esim jossa 14v sai kanteen läpi väärän isyyden purkamisesta ja ei ole maksanut mitään.

Toinen esimerkki minkä ikäistä kuullaan on kun 12- 13v tytölle tehdään abortti niin jos tyttö kieltää ettei vanhemmat saa tietää, se salataan heiltä.

Nuoret ovat hyvin eritasoisia henkiseltä kuin fyysiseltä kypsyydeltään

Jokainen käsitellään yksilönä eikä tuijoteta ainostaan ikään.

Utopiaa. Huoltajuus on kylläkin ensisijaisesti vanhempien asia. Vanhemmat riitelevät keskenään huoltajuudesta ja asumisjärjestelyistä. En ole ikinä kuullutkaan, että lapsi alkaisi lakiteitse vaatia asumista toisen vanhemman luona siksi, että koulu ja kaverit olisivat lähempänä.

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiasta pitää virallisesti kuulla, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin, että 12-v saa päättää.

Ei sitä vuoden väliajoin kutsuta kuultavaksi. Jos vanh. erosivat vuosi sitten ja asumisjärjestelyistä sovittu, ei vuoden päästä ketään enää kutsuta kuultavaksi.

Vierailija kirjoitti:

12v päättää itse ja se on varma.

Joku lapsi on tainnut nyt hahmottaa asian väärin. Ei se, että lapsi kertoo kumman luona asuu ja näin tapahtuu tarkoita, että lapsi olisi sitä päättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiasta pitää virallisesti kuulla, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin, että 12-v saa päättää.

Ei sitä vuoden väliajoin kutsuta kuultavaksi. Jos vanh. erosivat vuosi sitten ja asumisjärjestelyistä sovittu, ei vuoden päästä ketään enää kutsuta kuultavaksi.

Jos lapsi täyttää 12 ja haluaa tulla kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.

Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?

Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.

13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.

Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?

Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.

Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.

Ei kai itsenäisyyteen ja aikuisuuteen tähtäävä kasvatus sitä tarkoita, että lapsi ei vietä aikaansa perheen kanssa vaan notkuu vain kyllillä :D Kai sinä sentään heiltä jotain itsenäistymisen merkkejä odotat? 

Aivan. Mutta täasä se tarkoitti että lapsi voi viettää illat yksin

Hetkinen :D Onko 13 vuotiaat, jotenkin kädettömiä ettei he voi viettää iltojaan yksin?! Virallisten suosituksen mukaan he voivat jopa viettää yhden yönkin yksin kunhan ei koko viikonloppua.