Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tietääkö joku, voiko 13 v. lapsi päättää, kumman vanhemman luona asuu?
25.09.2018 |
Ystävälläni siis sellainen tilanne, että erosi vuosi sitten lastensa isästä. Mies jäi asumaan entiseen kotiin, ystäväni osti uuden (rivitalosta). Heillä on lasten vuoroviikkoasunisesta sopimus, eikä kumpikaan maksa elatusmaksuja. Nyt ystäväni poika haluaisi muuttaa asumaan viikot isänsä luona, koska on lyhyempi koulumatka ja vanhat kaverit siinä lähellä. Ystäväni suree nyt, että näkyisikö poikaa juuri koskaan. Pojalla on vieläpä harrastus pe-iltana ja toinen harrastus, joka sitoo aika paljon viikonloppuisin. Minä lohdutin, että ei kai poika voi yksin päättää muutosta, kun on sopimus. Pojan isällä on välillä iltaisinkin työvuoroja, joten poika olisi mahdollisesti yksin tai kaverin luona, jos isä töissä klo 22 asti. Miten se menee, että pitääkö yli 12-vuotiasta juridisesti kuulla asumisasiassa, jos hän haluaa muutosta?
Kommentit (72)
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.
Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?
Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.
Äidilleen lapsi menee kiltisti suoraan koulusta?
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ja kyllä se koulunkäyntikin pitää tehdä lapselle mahdollisemman mielekkääksi. Sitä tässä ei kerrota miten pitkästä matkaerosta on kyse, mutta kyllähän sekin on lapsen etu että saa nukkua aamulla pidempään.
Siis äitikö tosissaan haluaa heittää kapuloita rattaisiin, ja sanoa, että ei käy pojan muutto?
Ennustan hyvin vaikeaa äiti-poika-suhdetta nyt ja tulevaisuudessa. Voi olla, että jää ikuisesti katkeraksi äidin itsekkyydestä, kun ei tukenut pojan kaverisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ja kyllä se koulunkäyntikin pitää tehdä lapselle mahdollisemman mielekkääksi. Sitä tässä ei kerrota miten pitkästä matkaerosta on kyse, mutta kyllähän sekin on lapsen etu että saa nukkua aamulla pidempään.
Tietenkin. Mutta myös siihen koulujaksamiseen vaikuttaa ne kaverit. Jos kaveriasiat ei ole kunnossa, kaikki muukin mättää.
Eikä se kaverien merkitys suinkaan tuosta vähene.
t. 13- ja 15-vuotiaiden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lohdutti äitiä sanomalla, että kyllä hän voi pakottaa nuoren asumaan kanssaan??? Siis mitä ihmettä, miksi, mitä järkeä? Jos oikeasti haluat ystävääsi tukea, niin auta häntä hyväksymään että nuori kasvaa joka tapauksessa pian aikuiseksi eikä äiti voi takertua häneen, vaan pitää keksiä vähitellen jotain omaakin sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ja kyllä se koulunkäyntikin pitää tehdä lapselle mahdollisemman mielekkääksi. Sitä tässä ei kerrota miten pitkästä matkaerosta on kyse, mutta kyllähän sekin on lapsen etu että saa nukkua aamulla pidempään.
Tietenkin. Mutta myös siihen koulujaksamiseen vaikuttaa ne kaverit. Jos kaveriasiat ei ole kunnossa, kaikki muukin mättää.
Eikä se kaverien merkitys suinkaan tuosta vähene.
t. 13- ja 15-vuotiaiden äiti
Tuo oli vain lisäys edelliseen, ei tarvitse "hyökätä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ja kyllä se koulunkäyntikin pitää tehdä lapselle mahdollisemman mielekkääksi. Sitä tässä ei kerrota miten pitkästä matkaerosta on kyse, mutta kyllähän sekin on lapsen etu että saa nukkua aamulla pidempään.
Tietenkin. Mutta myös siihen koulujaksamiseen vaikuttaa ne kaverit. Jos kaveriasiat ei ole kunnossa, kaikki muukin mättää.
Eikä se kaverien merkitys suinkaan tuosta vähene.
t. 13- ja 15-vuotiaiden äiti
Tuo oli vain lisäys edelliseen, ei tarvitse "hyökätä"
Anteeksi, ei ollut tarkoitus hyökätä. Kirjoitustyylini on vain vähän töksähtävä.
Ystävällesi se vinkki, että poikaa ei tule tulevaisuudessa näkymään ollenkaan, jos asettuu tuota vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.
Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?
Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.
Äidilleen lapsi menee kiltisti suoraan koulusta?
Jos ylipäätänsä menee sinne kouluun. Murrosikä koettelee nuorta ja siihen päälle vielä ero. Irtautumisprosessi voi olla äidistä rajukin.
Ystävälle voisi antaa senkin vinkin, että kaikki me vanhemmat joudumme irroittamaan otteemme siitä lapsesta. Hän kasvaa osaksi yhteisöä, ei tyydyttämään meidän itsekäitä tarpeita. Jos äiti on elänyt vain lapsen kautta nyt olisi jo korkea aika hakea muutakin sisältöä elämään. Lapset on vain lainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sen pojan isä sanoo asiaan? Haluaako se, että poika asuu isänsä luona viikot? Vai onko sille ”ihan sama”?
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ai, kyllä meillä on kaikki kaikessa tasapaino koulun, kavereiden, harrastuksen ja perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12-vuotiasta pitää virallisesti kuulla, mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin, että 12-v saa päättää.
Lain mukaan oikeudessa tehdyn päätöksen (joka siis koskee lapsen asumista ja tapaamista) toimeenpanemiseen ei voi ryhtyä vastoin 12 v täyttäneen tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuonikäiselle kaverit ovat kaikki kaikessa. Tämä pitää ymmärtää ja hyväksyä.
Onnistuneinta on kun kaikki sujuu sovussa ja monihan asuu melkein vierekkäin juuri tämän takia.
Ai, kyllä meillä on kaikki kaikessa tasapaino koulun, kavereiden, harrastuksen ja perheen kesken.
Mikään noista muista ei toimi, jos kavereita ei ole tai niiden kanssa mättää.
t. yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.
Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?
Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.
13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.
Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.
Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?
Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.
13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.
Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?
Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.
Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sen pojan isä sanoo asiaan? Haluaako se, että poika asuu isänsä luona viikot? Vai onko sille ”ihan sama”?
Pojan isä on sanonut ystävälleni, että hänelle tämä on parempi järjestely, että poika on vuoroviikoin. Oletan, että pyrkii tekemään iltavuoroja just sillä viikolla kun lapset on äitinsä luona. Ainakin silloin kun asuivat yhdessä, mies ei laittanut ruokaa ikinä. Jos ei ole toisille tavoille oppinut, eiköhän jääkaappikin ole tyhjä, jos lapset ei ole siellä. Tämä nyt vain arvailua. Mutta pojan isä oli myös sanonut, että mikäpä hän on kieltämään, jos poika tahtoo itse muuttaa vanhaan kotiinsa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ystäväsi nyt vähän itsekäs? Yrittäisi edes asettua sen lapsen asemaan, joka on kokenut eron järkyttävimmän seurauksen. 13 vuotiasta tulee jo kuulla ja ottaa huomioon hänen mielipiteet. Lapsen tehtävä ei ole täyttää aikuisen ihmisen läheisyyden kaipuutta.
Jos asia etenesi oikeuteen asti isän aseman olisi äidin asemaan vahvempi. Kaikki puoltaa, että isällä asuminen olisi lapsen etu. Oma tahto, vanha tuttu koti, koulu, harrastus, kaverit. Ja mahdollisesti myös talous?
Juu, ja se, että 13-vuotias varmaan mielellään haluaa asua kodissa, jossa isä on iltaisin kymmeneen asti töissä. Eipä ole kukaan vahtimassa, mitä pentu puuhaa.
13-vuotias on jo iässä, joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuiseen ja voi jo vallan hyvin olla illat yksin kotona. Ja antaa vähän sitä luottoa. Tuskin poika äidinkään luona istuu pitämässä tätä kädestä kiinni. Mutta parempi kai se on kymmenen aikaa kulkea vanhojen kaveiden luota uuteen kotiinsa.
Milloin tämä itsenäisyyteen ja aikuuseen tähtäävä ikä alkaa?
Samaa mietin minäkin. Meillä 12- ja 14-vuotiaat on vielä lapsia, etenkin nuorempi viettää paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Yhdessä katsotaan telkkaria, käydään pyöräilemässä, kalassa yms. Lisäksi harrastavat molemmat joukkueurheilua, joten kuljetusta tarvitsevat monena iltana viikossa. Muutaman viikon välein käydään la tai su mummilassa, jonne lähtevät mielellään, kun siellä on koiria ja meillä kotona ei.
Meillä ei kumpikaan pyöri kaupungilla iltaisin, eikä niitä edes kiinnosta. Vanhempi käy kavereiden kanssa leffassa tai mäkkärissä usein viikonloppuisin, tai sitten vaan pelaavat meillä kaverin kanssa. Nuorempi kutsuu joskus kavereita yökylään, mutta usein ei halua itse mennä kavereille. En ole pakottanut. Enkä aio vaatia mitään ”aikuisuuteen tähtäävää toimintaa”, jos ei heitä itseään kiinnosta.
Yläkoulussa se alkaa.
Lukion alkaessa tyypin pitäisi olla jo suht aikuismainen ja itsenäinen olento. ”Opiskelija”, ei enää ”oppilas”.
Alue: Aihe vapaa
Sisareni meni naimisiin eronneen miehen kanssa, jolla 11- ja 9- vuotiaat lapset edellisest liitosta.
Poika, 11 vuotta, ilmoitti halunsa muuttaa sisareni ja isänsä luo. Ihan omasta halustaan ja omatoimisesti esitti toiveensa, ja niinpä sai muuttaa heidän luokseen Tampereelle, äiti ja sisko asuvat Haminassa.
Tyttö jäi äidin luo, mutta vierailee usein sisareni ja isänsä luona. Välit on asialliset kumpaankin suuntaan. Kaikki tyytyväisiä.
Lasta kuullaan kun katsotaan hänen olevan tarpeeksi kypsä tekemään päätöksiä ja ymmärtämään niiden seuraukset. Tietysti myös olosuhteet toisen vanhemman luona vaikuttavat.