Otatteko kaikkien suvun uusperheiden bonuslapset osaksi sukua?

No ei oteta. Puhutaan "Minnan lapsista" eikä suinkaan "serkkupojan lapsista", ei osteta lahjoja, ei mennä rippijuhliinsa jne. Heillä on omat sukunsa, harva teini kaipaa bonussukua.

No ei tietenkään rakastavasti tai osaksi sukua (mitä se sitten tarkoittaakaan), mutta kohteliaasti ja ystävällisesti ja vieraanvaraisesti pitää kaikenikäisiä ihmisiä kohdella. 

Kyllä kaikkia, jotka istuvat siinä saman pöydän äärellä, tulee kohdella yhtä rakastavasti.

No poikapuoleni avovaimon teinitytöt eivät ehkä kylläkään ole ihan perhettä. Toinen hengailee poikakaverinsa kanssa ja toinen asuu isällään eikä siis poikapuoleni kanssa. Välillä kyllä heillä juhlissa heitä näen, mutta esim. jouluna emme heitä sen kummemmin lahjo. Myöskään minun teinityttöni eivät aikanaan tulleet miehen "sukuun" mutta toki ovat nähneet mieheni lapsia juhlissa. On me vissiin yksi joulukin vietetty siten että kaikki nuoret ja aikuiset lapsemme olivat yhtä aikaa meillä. Mutta enempi on pidetty ne lapset erikseen. He tekevät kyllä aktiivisesti yhteistyötä esim. kun meillä on ollut hätätilanteita minun tai puolisoni vakavasti sairastuessa, auttavat toisiaan tarvittaessa ja näin.

No enhän mä nyt muutenkaan tunne useimpien sukulaisten lapsia kovin hyvin! Totta kai suhtaudun heihin ihan samalla tavalla kuin muihinkin.

Ei tietenkään. Oikeastaan en koe edes itse, että mieheni lapset olisivat osa perhettä. Ne ovat mieheni ja hänen exänsä lapsia, eivät millään lailla minun. Samoin minun lapseni ei ole millään lailla mieheni suvun osa, llisi todella kummallista, jos vaikkahänen vanhempansa vaikka soittaisivat hänelle tai antaisivat syntymäpäivä- tai joululahjan. Ei ole koskasn tapahtunut, suvuilta ei anneta noita lahjoja eikä heillä ole uusperhepuolisin lasten yhteystietojakaan. Itseasiasa minullakaan ei ole mieheni lasten puhelinnumeroita edes. Uusperhe on ihan eri asia kuin ydinperhe.

En osaa suhtautua erityisen rakastavasti, mutta jos he ovat osa sukulaiseni perhettä, he ovat osa sukua.

Minulle suvun lapset ovat rakkaita. Mutta yksi uusperheen äiti kerjää omille lapsilleen huomiota, ja se on ihan rasittavaa. Kohteliaita ollaan, mutta ne ovat ihan vieraita lapsia, naapureiden lapsetkin ovat tutumpia. Lasten luokkakavereistakin tiedetään paljon enemmän kuin noista lapsista. Niillä on oma sukunsa, mihin ihmeeseen tarvitsevat meidän sukuakin. 

En ota. En tiedä heistä yhtään mitään ja en ole edes kiinnostunut heidän taustoistaan ja jutuistaan. En ole muutenkaan mikään sukurakas ihminen. Osaan kyllä käyttäytyä ja olla kohtelias, mutta se saa riittää.

Vierailija kirjoitti:

En osaa suhtautua erityisen rakastavasti, mutta jos he ovat osa sukulaiseni perhettä, he ovat osa sukua.

Eivät kyllä ole osa sukua. Ei mitään verisidettä sukuun. Ei adoptiota sukuun. Ei avioliittoa sukuun.

Ovat sukulaisen miesystävän sukulaisia. 

Ei. Ne on vain sen uuden puolison lapsia, joille toki voi olla ystävällinen ja kiva, mutta esim veljeni ex-vaimon tytär ei kyllä ole sukuani, eikä ole ollutkaan. Edelleen joulukortit yms mutta ei muuta.

Tietysti otan, aivan kuten perheiden adoptio- ja sijaislapset sekä sukulaisten puolisot. Minusta ihmiset ovat mielenkiintoisia ja tutustun heihin mielelläni.

Yritän suhtautua kaikkiin suvun bonushenkilöihin ihan samalla tavalla kuin muihinkin. Olen itse uusperheen äiti, ja vieläpä sellaisen löyhän perheen, jossa ei asuta yhdessä. Siis seurustelemme vain ja lapsemme, yhteensä 5, ovat vain välillä yhdessä. Silti kutstutaan miehen kanssa puolin ja toisin joskus sukutapaamisiin joulupöytiin ja muihin. Minusta on ihanaa kun meidät hyväksytään aika mukavasti ja itsekin yritän olla kaikille hyväksyvä.  Nykyaikana nuo suvut nyt ovat muutenkin aika löyhiä, joten enpä nyt tiedä onko vaikka serkkuni lapset sen läheisempiä minulle kuin mieheni sukulaisten lapset, joita näen ihan yhtä usein. En ymmärrä miksi nämä kumppanini lapset olisivat niin vastenmielisiä minunkaan suvulleni, mukavia tenavia ja siinähän ne menevät joukon jatkona. Jos tuntuu vaikealta,  voi vaikka ajatella menneisyyttä, jolloin ihmiset ottivat ottolapsia ja adoptoivat vanhojakin lapsia, ja sukulaisuus oli aika lailla oma päätös. Ketään ei kannata syrjiä, vaan kaikille kannattaa olla lämmin ja rakastava, se ei ole alkuperäiseltä suvulta pois. Se että ketä sydämessään rakastaa eniten on toinen asia, mutta enpä minä nyt päätäni vaivaa silläkään, että kuka on minun lempiserkkuni tai tätini. Kaikki mukaan vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa suhtautua erityisen rakastavasti, mutta jos he ovat osa sukulaiseni perhettä, he ovat osa sukua.

Eivät kyllä ole osa sukua. Ei mitään verisidettä sukuun. Ei adoptiota sukuun. Ei avioliittoa sukuun.

Ovat sukulaisen miesystävän sukulaisia. 

Omassa suvussani bouslapset ovat osa sukua, osallistuvat mahdollisuuksien mukaan suvun juhliin ym. siinä missä perheen yhteisetkin lapset.

Eipä ole suvussa bonuslapsia. Ollaan yksiavioisia. :) 

Ei tietenkään oteta. Kohdellaan ystävällisesti niinkuin kohdeltaisiin muitakin tuttavia mutta ei yritetäkään luoda mitään läheistä sukulaisuussuhdetta. Enkä halua että entisen mieheni uusi puoliso tai hänen sukulaisensakaan luovat mitään läheistä suhdetta minun ja entisen mieheni lapsiin. Lapsemme tietenkin ovat sukua sitten sekä minun että entisen mieheni sukulaisille sekä sisaruspuolia entisen mieheni ja nykyisen puolisonsa yhteiselle lapselle mutta eivät esim. mene uuden puolison suvun sukujuhliin tms. Eikä tuo uussuhteen napero tai uusi puoliso tule minun sukuni juhliin. Korkeintaan näiden sisaruspuolten rippijuhlat, lakkiaiset, häät ym. voisivat olla sellaisia, jossa kaikkien kaikki sukulaiset tapaisivat. 

Miettikääpäs nyt taas omalle kohdalle. Miltä tuntuisi tietää, ettei ole tervetullut ja hyväksytty? Ei ole kivaa, voin sanoa uusperheen kasvattina.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole suvussa bonuslapsia. Ollaan yksiavioisia. :) 

Lucky you!

Onhan se tietenkin kiva ajatus, että otetaan kaikki avosylin vastaan.

Mutta todellisuudessa niihin bonuslapsiin tutustutaan ties missä iässä. Heitä ei olla tunnettu vauvasta asti kuten muut sukulaiset. Heillä on oma sukunsa, jota ei olla ikinä tavattu. Eli heidän juuriaan ei tunne lainkaan, ei taustoja, ei todellista luonnetta, jne. On vain se yhtäkkiä kuvioon tullut iso lapsi, joka on kenties vieraskorea meille vieraille ihmisille. Tuo irrallisuus tekee sen, että heihin ei ole samanlaista sidettä kuin sukulaisiin. He voivat olla jopa ärsyttäviä, kun ei ole mitään mihin suhteuttaa käytöstä tai luonnetta, ei tiedä mistä mikäkin juttu on peritty. Ja luonnekin on erilainen kuin muulla suvulla, joka geeneistä ja taustoista johtuen saattavat olla hyvinkin samanhenkisiä.

Luonnollisesti uusi äitipuoli tai isäpuoli on motivoitunut suhtautumaan läheisemmin ja haluaa rakkaansa vuoksi luoda lapsiin läheisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Osaatteko te yhtäkkiä suhtautua sukuun tulleiden uusperheiden uusiin teineihin tosi rakastavasti? Kun sukujuhliin ja tapaamisiin pölähtää lapsia, joista ette tiedä mitään, joita olette nähneet muutaman kerran, joiden sukulaisista teillä ei ole mitään tietoa.

Eivät ne kuulu sukuun eikä niitä tarvitse raahata toisten sukujuhliin. Jääkööt kotio.