Miksi elämä on niin vaikeaa?
Mutta joillekkin se on vaan niin helppoa. Ei rahahuolia, ei yksinäisyyttä, ei pelkoa tai ahdistusta mistään ja kaikki on vaan niin kivaa. Juu ei ole maailma oikeudenmukainen paikka, voin myöntää olevani todella katkera ja kun näen onnellisia ihmisiä nousee oikeasti suuttumus ja myöhemmin myös häpeä katkeruudestani.
Kommentit (38)
Tämä ruikutus on sitä itäistä perinnettä, joka näkyy itsemurhatilastoissa ja lyhyemmässä elämässäkin. Kun nykyään kukaan ei opeta, että työhön (=mihin tahansa puuhaan) kannattaa ottaa positiivinen asenne, niin se tuntuu helpommalta. Näin osattiin opettaa Marthojen keittokirjassa jos sata vuotta sitten, nykyään ajatusmalli on unohtunut.
Äitini kuoli ja nyt tajuan että ei sillä ole väliä mitä omistat täällä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Vaikka asutaan ns. hyvinvointivaltiossa, niin en voi sille mitään, että etenkin raha-asiat ahdistavat todella paljon. Kaiken muun lisäksi tietenkin. Joskus mietin, että olisiko elämä jopa helpompaa, tai ainakin vähemmän ahdistavaa jos eläisi alkukantaisesti jossain kehitysmaassa tai viidakossa ja viljelisi/metsästäisi ruokansa ja rakentaisi itse oman mökkinsä mihin huvittaa jne.
Ainakin siellä köyhässä maassa olisi tunne että aidosti voi itse hallita elämäänsä. Täällä ei oikein tunnu hyödyttävän mikään kun on niin kallista asua ja kaikki raha menee siihen kämppään mikä tulee.
Mee töihin.
Ei jää aikaa harmitella muiden rahahuolettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmillä on aina vaikeaa. Se ajatusmalli jossa lasi on aina vain puolillaan, tekee perushyvästä elämästä surkeaa.
Tästä tuli mieleeni jae Sananlaskujen kirjasta: "Kurjalle ovat kurjia kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot".
En usko että kenenkään elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Tulet onnellisemmaksi, kun hankit todellisia arvoja elämääsi.
Minusta tuli vasta silloin onneton, kun aloin vihdoin kuunnella itseäni ja sisäistin omat arvoni. Siinä kun tuli hoksattua kerralla se, kuinka väärin ja omaa arvomaailmaansa vastaan oli siihen asti elänyt kuten myös se, ettei enää myöskään voi korjata elämäänsä perustuksiaan myöten sellaiseksi joka tuntuisi aidosti omanlaiselta.
Mennyttä aikaa ei takaisin saa eikä niitä vääriä muistoja/kokemuksia saa vaihdetuksi paremmin itselle sopiviksi vaan ne väärätkin vaikuttaa loppuiän siihen millainen ihmisenä on vaikka ei todellakaan tahtoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä olen. Vaikka asutaan ns. hyvinvointivaltiossa, niin en voi sille mitään, että etenkin raha-asiat ahdistavat todella paljon. Kaiken muun lisäksi tietenkin. Joskus mietin, että olisiko elämä jopa helpompaa, tai ainakin vähemmän ahdistavaa jos eläisi alkukantaisesti jossain kehitysmaassa tai viidakossa ja viljelisi/metsästäisi ruokansa ja rakentaisi itse oman mökkinsä mihin huvittaa jne.
Ainakin siellä köyhässä maassa olisi tunne että aidosti voi itse hallita elämäänsä. Täällä ei oikein tunnu hyödyttävän mikään kun on niin kallista asua ja kaikki raha menee siihen kämppään mikä tulee.
Äärettömän lapsellista ajattelua.
Jokaisella ihmisellä on omat taistelunsa, ennemmin tai myöhemmin.Asenne ratkaisee katkeroituuko niistä vai jatkaako urheasti leuka rintaan vasten kohti uusia pettymyksiä.
Jos et iloitse muiden onnesta, et itse saa ikinä onnea.Sitä saa mitä antaa.Jos rakastat, saat rakkautta ym.
Mitä energiaa ihminen säteilee maailmankaikkeuteen, sitä samaa hän saa takaisin eli vetää puoleensa.Sen vuoksi positiiviset itsevarmat ihmiset menestyvät ja ovat kuin Hannu Hanhia.
Tutustukaa vetovoimanlakiin, niin tiedätte mistä jatkuva epäonnenne johtuu.Se on itsestä kiinni.Vaihtamalla ajatuksensa saa vaihdettua elämänsä.
Siitähän se Jeesuskin opetti."Mitä kylvätte, sitä niitätte .Millä mittaatte, sillä teille mitataan.Uskokaa jo saaneenne,niin teille annetaan."
Kiitollisuus on tärkeää menestymisen kannalta.Mitä enemmän kiität, sitä enemmän saat.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se vain on.
Täällä ihmiset kirjoittavat loistavia ja perusteltuja tarinoita kokemuksistaan. Ja sun panos oli tuo lause. Just.
Vierailija kirjoitti:
Jos et iloitse muiden onnesta, et itse saa ikinä onnea.Sitä saa mitä antaa.Jos rakastat, saat rakkautta ym.
Mitä energiaa ihminen säteilee maailmankaikkeuteen, sitä samaa hän saa takaisin eli vetää puoleensa.Sen vuoksi positiiviset itsevarmat ihmiset menestyvät ja ovat kuin Hannu Hanhia.
Tutustukaa vetovoimanlakiin, niin tiedätte mistä jatkuva epäonnenne johtuu.Se on itsestä kiinni.Vaihtamalla ajatuksensa saa vaihdettua elämänsä.
Siitähän se Jeesuskin opetti."Mitä kylvätte, sitä niitätte .Millä mittaatte, sillä teille mitataan.Uskokaa jo saaneenne,niin teille annetaan."
Kiitollisuus on tärkeää menestymisen kannalta.Mitä enemmän kiität, sitä enemmän saat.
Tämä! Sodan lapsiseksiorjat ovat säteilleet maailmankaikkeuteen varjoisaa energiaa, ja siksi kävi miten kävi, osalta lähtee henkikin, niin pimeyttä hehkuivat! Eivät perkele olleet olleet kiittollisia! Not.
Häpeä nyt saatana höpinöitäsi. Mieti vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulut käytännössä maailman onnekkaimpaan 10% jolla on mahdollisuus muokata itse omaa elämääsi. Koulutus käden ulottuvilla, senkun laitat hakupaperit menemään. Jos ei mikään huvita, niin voit istua himassa tekemättä mitään ja valtio elättää kotiisi. Aika harvalla tämän maapallon elävällä on elämä yhtä helppoa. Mitta onhan se kieltämättä hankalaa kun pitää itse siivota kämppä ja käydä kaupassa ja tiedostaa se, että lopulta suurin este omalle onnellesi olit sinä itse.
kyllä ihan kaikkialla maailmassa on tota samaa herää unesta
Minä olen tullut kusetetuksi parisuhteissa, töissä,jopa viranomaisten taholta. En luota mihinkään enää. Enkä usko että mitään hyvää tulee elämääni.
Tyhmillä on aina vaikeaa. Se ajatusmalli jossa lasi on aina vain puolillaan, tekee perushyvästä elämästä surkeaa.