Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan lesken pitää salailla uutta suhdetta lapsiltaan ja entisen puolison sukulaisilta?
leski
24.09.2018 |
Lapset eivät voi saada uutta vanhempaa, sisarus ei voi saada uutta sisarusta, vanhemmat eivät voi saada uutta lasta, joten ymmärrän, että lapsilleni, puolison sisaruksille ja vanhemmille voi ottaa koville siinä vaiheessa, kun minä löydän uuden elämänkumppanin.
Elämäni romahti sillä hetkellä, kun puolisolla todettiin kuolemaan johtava sairaus. Suru ja murhe on ollut valtava ja puolison sairausaika oli raskasta. Käsittelin asioita jo pitkään ennen puolisoni kuolemaa ja päätin, että aion selviytyä ja jatkaa elämääni. Samaa olisin vaatinut puolisoltanikin, jos osamme olisi olleet toisinpäin.
Valitettavasti ihmisten asenteet ovat kovin tuomitsevia lesken uutta suhdetta kohtaan ja monet ovat kärkkäästi määrittelemässä erilaisia aikarajoja, joita ennen leski ei saisi ajatella omaa elämäänsä, mukavia asioita, rentoutumista ja tarpeitaan.
Muiden mielipiteistä en välitä, mutta sukulaisia kohtaan haluaisin olla hienotunteinen ja lasten tunteet otan tietenkin huomioon. Mietin, mikä olisi kohtuullinen aika, jolloin kertoa kaikille avoimesti, että on löytänyt uuden parisuhteen?
Vielä ei ole uutta suhdetta tullut elämääni, mutta kaipaan toista ihmistä juttuseuraksi ja lähelleni. En halua vuosikausiksi eristäytyä yksinäisyyteen. Puolison kuolema avasi silmäni sille, että meillä on vain yksi elämä, eikä sitä kannata heittää hukkaan.
Kommentit (76)
Mun mielestä turhaan etukäteen murehdit tulevia. Kun sopiva kumppani tulee elämään, niin se on menoa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä et ole kyllä tilivelvollinen tuosta asiasta muille, kuin omille lapsillesi, sukulaiset ymmärtävät tai ovat ymmärtämättä, mutta ei sen pitäisi heille kuulua, milloin löydät uuden kumppanin. Toisaalta voisi olla myös hyvä käsitellä itse ensin puolison menetys kunnolla ennen uuteen suhteeseen hyppäämistä, ettet ala suhteeseen vain, koska et ole tottunut olemaan yksin ja koet tarvitsevasi sitä toista ihmistä arkeesi.
Lasten ikä vaikuttaa myös oman kokemukseni pohjalta siihen, milloin heille kannattaa uusi puoliso esitellä. Minulta kuoli isä yllättäen ollessani teini-ikäinen ja kun äiti noin vuosi isän kuolemasta esitteli uuden miehen niin en vpinut hyväksyä asiaa lainkaan, vaikka en sitä ääneen uskaltanutkaan sanoa, mutta pahalta se tuntui ja olin vihainen asiasta. No se suhde ei kovin pitkään kuitenkaan kestänyt ja siitä pari vuotta eteenpäin vasta "hyväksyin" äidillä uuden kumppanin ja sitäkin helpotti se, että tuo mies oli aika etäinen minua kohtaan eikä laisinkaan edes yrittänyt ottaa mitään isäpuolen roolia. Minulle kaikki äidin uudet puoliset ovatkin olleet vain sitä, äidin uusia miehiä, eivätkä isäpuolia.
Omalta kokemuspohjalta siis sanoisin, että jos lapsesi ovat jo teini-iässä niin pari vuotta isän kuolemasta saattaisi olla sopivaa esitellä uusi kumppani.
Lapseni ovat teini-ikäisiä eli kovin herkässä iässä. Se tässä huolestuttaakin.
En tarvitse toista ihmistä arkeeni. En halua mitään uusperhekuvioita, enkä halua muuttaa yhteen asumaan uuden kumppanin kanssa niin kauan kuin lapseni asuvat kotona. Kaipaisin kuitenkin aikuista ihmissuhdetta, jossa välitetään toisesta ja tapaillaan säännöllisesti.
Kuinka kauan olet ollut leski
Muutaman kuukauden. Puoliso sairastisitä ennen vajaan vuoden.
Eli vajaa vuosi sitten kuulit sairastumisesta. Hautajaiset on juuri ollut. Perunkirjoitukset? Ja olet järjestelemässä perheen elämää uudella tavalla
Sinulla kuitenkin päällimmäisenä mielessä uusi suhde...
Juu. Ja asia on jo käsitelty toki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin siitä, miten se vaikuttaisi lapsiin, muitten mielipiteet eivät kiinnostaisi.
Sitä olenkin pohdiskellut, kun en etukäteen osaa arvata, miten lapset reagoivat. Ehkä voisin jossain sopivassa tilanteessa kysellä heidän mietteitään siitä, jos joskus alkaisin seurustelemaan.
Sopiva tilanne kysellä ei ole vielä aikoihin. Nyt kannattaa vaan kysellä miten teinit jaksaa ja miten järjestetään teidän elämä
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Voi, oman isäni kohdalla olisi kyllä naisia ollut tyrkyllä. Siksikin olin iloinen, että löysi oikeasti kumppanin eikä ajattele naisia minään hyötykäyttövälineinä joita voi vain vaihtaa tarpeen mukaan.
Elämänkumppani on oikeasti vähän eri asia kuin panokaveri. Täällä AV:lla se ei ole kaikille ihan selvää.
Pitää myös muistaa, että puolison kuolema ei tee menneestä parisuhteesta täydellistä. Aika monessa suhteessa on omat kompastuskivensä, jotka toisen sairastaessa tai menehtyessä täytyy työntää taka-alalle. Kuinka moni leski voi avoimesti sanoa, että ilman puolison menehtymistä oltaisiin luultavasti erottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Täällä on vissiin perintöjä kyttäävää väkeä liikkeellä, kun lesken uusi rakkaus nähdään niin rumana ja vastenmielisenä. Newsflash, avioliitto loppuu kuolemaan eikä kuollut välitä uskollisuudesta. Omaa leskeksi jäänyttä vanhempaansa rakastava lapsi ei pidä uhkana vanhemman uutta liittoa.
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä et ole kyllä tilivelvollinen tuosta asiasta muille, kuin omille lapsillesi, sukulaiset ymmärtävät tai ovat ymmärtämättä, mutta ei sen pitäisi heille kuulua, milloin löydät uuden kumppanin. Toisaalta voisi olla myös hyvä käsitellä itse ensin puolison menetys kunnolla ennen uuteen suhteeseen hyppäämistä, ettet ala suhteeseen vain, koska et ole tottunut olemaan yksin ja koet tarvitsevasi sitä toista ihmistä arkeesi.
Lasten ikä vaikuttaa myös oman kokemukseni pohjalta siihen, milloin heille kannattaa uusi puoliso esitellä. Minulta kuoli isä yllättäen ollessani teini-ikäinen ja kun äiti noin vuosi isän kuolemasta esitteli uuden miehen niin en vpinut hyväksyä asiaa lainkaan, vaikka en sitä ääneen uskaltanutkaan sanoa, mutta pahalta se tuntui ja olin vihainen asiasta. No se suhde ei kovin pitkään kuitenkaan kestänyt ja siitä pari vuotta eteenpäin vasta "hyväksyin" äidillä uuden kumppanin ja sitäkin helpotti se, että tuo mies oli aika etäinen minua kohtaan eikä laisinkaan edes yrittänyt ottaa mitään isäpuolen roolia. Minulle kaikki äidin uudet puoliset ovatkin olleet vain sitä, äidin uusia miehiä, eivätkä isäpuolia.
Omalta kokemuspohjalta siis sanoisin, että jos lapsesi ovat jo teini-iässä niin pari vuotta isän kuolemasta saattaisi olla sopivaa esitellä uusi kumppani.
Lapseni ovat teini-ikäisiä eli kovin herkässä iässä. Se tässä huolestuttaakin.
En tarvitse toista ihmistä arkeeni. En halua mitään uusperhekuvioita, enkä halua muuttaa yhteen asumaan uuden kumppanin kanssa niin kauan kuin lapseni asuvat kotona. Kaipaisin kuitenkin aikuista ihmissuhdetta, jossa välitetään toisesta ja tapaillaan säännöllisesti.
Kuinka kauan olet ollut leski
Muutaman kuukauden. Puoliso sairastisitä ennen vajaan vuoden.
Eli vajaa vuosi sitten kuulit sairastumisesta. Hautajaiset on juuri ollut. Perunkirjoitukset? Ja olet järjestelemässä perheen elämää uudella tavalla
Sinulla kuitenkin päällimmäisenä mielessä uusi suhde...
Juu. Ja asia on jo käsitelty toki
Missä vaiheessa kuvittelet, että asia on käsitelty? Onko sinulla omakohtaista kokemusta asiasta?
Surua tulee kulkemaan rinnalla loppuelämän ajan. Ei sitä voi käsitellä pois. On parempi, että saa surra itselleen sopivissa annoksissa. Ehkä sinä haluat itkeä ja rypeä itsesäälissä vuosikausia 24/7 ja se on ihan ok. Minun psyykeni ei sitä kestäisi. Minä tarvitsen elämääni suremisen lisäksi myös iloisia hetkiä, tulevaisuudentoivoa, tasapainoa ja seesteisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin siitä, miten se vaikuttaisi lapsiin, muitten mielipiteet eivät kiinnostaisi.
Sitä olenkin pohdiskellut, kun en etukäteen osaa arvata, miten lapset reagoivat. Ehkä voisin jossain sopivassa tilanteessa kysellä heidän mietteitään siitä, jos joskus alkaisin seurustelemaan.
Sopiva tilanne kysellä ei ole vielä aikoihin. Nyt kannattaa vaan kysellä miten teinit jaksaa ja miten järjestetään teidän elämä
Tämä ehdottamasti! Oikeasti en kehtaisi edes puhua asiasta ennekuin kaikki lapset on surunsa saaneet surra ja siinä kestää ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Voi, oman isäni kohdalla olisi kyllä naisia ollut tyrkyllä. Siksikin olin iloinen, että löysi oikeasti kumppanin eikä ajattele naisia minään hyötykäyttövälineinä joita voi vain vaihtaa tarpeen mukaan.
Elämänkumppani on oikeasti vähän eri asia kuin panokaveri. Täällä AV:lla se ei ole kaikille ihan selvää.
Isälläni pimpit vaihtuivat ja vaihtuvat tiuhaan edelleen, yhtäkään näistä en ole suostunut tapaamaan enkä tapaa vaikka on yritetty esitellä. Leikkiköön uusperhettä yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuriin tuli uusi vaimokokelas 3 kk ennen edellisen kuolemaan. Siinä oli teini-ikäisillä lapsilla ihmettelemistä, kun isällä oli tuore ihana rakkaus ja äiti teki kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Täällä on vissiin perintöjä kyttäävää väkeä liikkeellä, kun lesken uusi rakkaus nähdään niin rumana ja vastenmielisenä. Newsflash, avioliitto loppuu kuolemaan eikä kuollut välitä uskollisuudesta. Omaa leskeksi jäänyttä vanhempaansa rakastava lapsi ei pidä uhkana vanhemman uutta liittoa.
Vai kyttääkö lesken uusi kumppani lesken omaisuutta? Miten on? Onneksi lapsen ei ole mikään pakko olla yhteydessä tällaiseen vanhempaan. Kannattaa muistaa että uusikin suhde päättyy joskus. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Eli kaikki eronneetkin unohtavat lapset, kun löytävät uuden kumppanin? En oikein ymmärrä logiikkaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Täällä on vissiin perintöjä kyttäävää väkeä liikkeellä, kun lesken uusi rakkaus nähdään niin rumana ja vastenmielisenä. Newsflash, avioliitto loppuu kuolemaan eikä kuollut välitä uskollisuudesta. Omaa leskeksi jäänyttä vanhempaansa rakastava lapsi ei pidä uhkana vanhemman uutta liittoa.
Vai kyttääkö lesken uusi kumppani lesken omaisuutta? Miten on? Onneksi lapsen ei ole mikään pakko olla yhteydessä tällaiseen vanhempaan. Kannattaa muistaa että uusikin suhde päättyy joskus. Aina.
Sillä tavallahan se rakastava ja empaattinen ihminen kohtelee lähimpäänsä. Ei riitä, että läheinen menettää puolisonsa. Sen pitää vielä kestää se, että lapsi ahneuksissaan katkoo välinsä, koska ei kykene ymmärtämään, että aikuinen vanhempikin on mies tai nainen ja haluaa elää parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Pitää myös muistaa, että puolison kuolema ei tee menneestä parisuhteesta täydellistä. Aika monessa suhteessa on omat kompastuskivensä, jotka toisen sairastaessa tai menehtyessä täytyy työntää taka-alalle. Kuinka moni leski voi avoimesti sanoa, että ilman puolison menehtymistä oltaisiin luultavasti erottu?
Näinhän se useimmilla on. Avioeroa ei oteta, ettei menetetä puolta omaisuudesta kun tiedetään pian jäävän leskeksi. Turhaan ei leskiä ahneiksi sanota. Krokotiilinkyyneliä vuodatetaan hautajaisissa ja nauretaan uuden, jo valmiina odottavan, kumppanin kanssa matkalla pankkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Täällä on vissiin perintöjä kyttäävää väkeä liikkeellä, kun lesken uusi rakkaus nähdään niin rumana ja vastenmielisenä. Newsflash, avioliitto loppuu kuolemaan eikä kuollut välitä uskollisuudesta. Omaa leskeksi jäänyttä vanhempaansa rakastava lapsi ei pidä uhkana vanhemman uutta liittoa.
Vai kyttääkö lesken uusi kumppani lesken omaisuutta? Miten on? Onneksi lapsen ei ole mikään pakko olla yhteydessä tällaiseen vanhempaan. Kannattaa muistaa että uusikin suhde päättyy joskus. Aina.
Lapset saavat vähintään lakiosansa. Viisaat vanhemmat ovat turvanneet lasten perinnön testamentilla, kuten mekin teimme. Uusi rakkaus on myös helppo sulkea pois perintöä kärkkymästä avioehdolla, mikäli leski menee uudestaan naimisiin.
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Eli kaikki eronneetkin unohtavat lapset, kun löytävät uuden kumppanin? En oikein ymmärrä logiikkaasi.
Huomaan että olet yksinkertainen. Eronneilla on toinen vanhempi lasten tukena, eivät ole yhden vanhemman varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
leski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä jatkuu ja saa jatkua. Sitä se menehtynytkin olisi toivonut.
Oma isäni toi naisystävän "näytille" vasta noin vuosi puolisonsa kuoleman jälkeen. Olivat kuitenkin tapailleet siinä vaiheessa jo kuukausia. Ihmettelin, miksi niin kauan meni kunnes toi. Pelkäsikö, miten reagoisin?
Miesten kohdalla ainakin automaattisesti ajattelen, että pärjäisikökään ne yksin kun ovat tottuneet kumppaniin ja yhteiseloon. Hyvä jos löytävät nopeasti jonkun arjen kaveriksi rinnalle.
Niin, pilluhan se on aina mielessä. Raukat avuttomat pilalle passatut miehet. Mitenkään eivät yksin pärjäisi edes vuotta.
Miksi pitäisi pärjätä vuosi yksin, jos sitä ennen tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jatkaa yhdessä eteenpäin?
Ei tietenkään pidä. Unohda lapset. Sinä olet maailman napa ja keskus. Hautajaisissakin olisi ollut hyvä olla jo mukava ihminen tukena, mitä sitä turhaan odottelemaan.
Täällä on vissiin perintöjä kyttäävää väkeä liikkeellä, kun lesken uusi rakkaus nähdään niin rumana ja vastenmielisenä. Newsflash, avioliitto loppuu kuolemaan eikä kuollut välitä uskollisuudesta. Omaa leskeksi jäänyttä vanhempaansa rakastava lapsi ei pidä uhkana vanhemman uutta liittoa.
Vai kyttääkö lesken uusi kumppani lesken omaisuutta? Miten on? Onneksi lapsen ei ole mikään pakko olla yhteydessä tällaiseen vanhempaan. Kannattaa muistaa että uusikin suhde päättyy joskus. Aina.
Sillä tavallahan se rakastava ja empaattinen ihminen kohtelee lähimpäänsä. Ei riitä, että läheinen menettää puolisonsa. Sen pitää vielä kestää se, että lapsi ahneuksissaan katkoo välinsä, koska ei kykene ymmärtämään, että aikuinen vanhempikin on mies tai nainen ja haluaa elää parisuhteessa.
Eli alapää johdattaa elämää. Tämä on tullut selväksi ja sellaista ei lapsen onneksi tarvitse sietää.
Sitä olenkin pohdiskellut, kun en etukäteen osaa arvata, miten lapset reagoivat. Ehkä voisin jossain sopivassa tilanteessa kysellä heidän mietteitään siitä, jos joskus alkaisin seurustelemaan.