Moniko ihminen on rakastanut sinua täydestä sydämestään?

Enpäs osaa sanoa, rakkaus kun ei välttämättä tule sellaisessa muodossa, mikä itseä miellyttää tai mikä "kelpaa". Eikä se välttämättä vaadi edes romanttisia tekoja, vaikka romanttinen tunteena olisikin.

Kaksi. Ensimmäisen pilasin tyhmyyttäni ja kokemattomuuttani. Nykyisen kanssa en halua tehdä samaa virhettä.

Yhdestä neljään-en ole varma (enää).

Yksi hetken, mutta hänen täysi sydän on jonkun muun sydämestä siivu. Yksi toinen pidempään ei niin täydellä sydämellä, mutta hänen täysi sydän on niin iso että sinne mahtuisi monta pienempää.

En ole koskaan kysynyt eikä asia rehellisesti  sanottuna paljon edes kiinnosta.

2

Olen kyllä seurustellut moneen eri otteeseen ja takanani on myös muutama useamman vuoden avioliitto, mutta nyt kun asiaa mietin, niin kukaan ihminen (puoliso, sukulaiset, ystävät) ei ole ikinä sanonut rakastavansa minua.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä seurustellut moneen eri otteeseen ja takanani on myös muutama useamman vuoden avioliitto, mutta nyt kun asiaa mietin, niin kukaan ihminen (puoliso, sukulaiset, ystävät) ei ole ikinä sanonut rakastavansa minua.

Hups.. tarkoitin tietenkin avoliittoa

Luulin, että vanhemmat rakastaa lastaan aina. No, luulo ei ole tiedon väärti. Isän rakkaus kun loppui, mut heivattiin koko suvusta pihalle. Rikoksia en ole tehnyt, mutta sairastuin henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä seurustellut moneen eri otteeseen ja takanani on myös muutama useamman vuoden avioliitto, mutta nyt kun asiaa mietin, niin kukaan ihminen (puoliso, sukulaiset, ystävät) ei ole ikinä sanonut rakastavansa minua.

Käsitinkö oikein? Olet seurustellut sekä ollut myös avoliitossa ilman että kukaan on sanonut rakastavasi sinua? Miten tuo on mahdollista.

Äitini.

0.

Nykyinen mies on ensimmäinen. Hän tuntuu todella näkevän kuka olen - ja rakastavan minua silti.

1 eksä jota en itse rakastanut (harmi, oli kiva tyyppi). Luulin pitkään toisen eksän rakastaneen mutta tajusin lopulta että miten kohteli mua kieli ettei oikeasti rakastanut - ehkä oli vaan rakastunut mut ei oikeasti rakastanut. Nykyinen mies rakastaa. <3

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti monikin, olen aika hurmaava luonne.

Ja mä olen ajattelussani niin änkyrä että hurmaavaan luonteeseenkaan ihastuminen ei kelpaa mulle oikeaksi rakkaudeksi, läheskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä seurustellut moneen eri otteeseen ja takanani on myös muutama useamman vuoden avioliitto, mutta nyt kun asiaa mietin, niin kukaan ihminen (puoliso, sukulaiset, ystävät) ei ole ikinä sanonut rakastavansa minua.

Käsitinkö oikein? Olet seurustellut sekä ollut myös avoliitossa ilman että kukaan on sanonut rakastavasi sinua? Miten tuo on mahdollista.

Käsitit ihan oikein. Pisin suhteeni oli noin kolme vuotta, joista asuimme yli puolet yhdessä. En osaa sanoa miten se on mahdollista... Ensimmäisessä vakavassa suhteessa kerroin tyttöystävälleni rakastavani häntä ja hän ei vastannut yhtään mitään. Myöhemmin erosimme uskottomuuden takia. Tämän jälkeen muutuin aika varovaiseksi ja en myöskään itse pahemmin jaellut suullisia rakkaudentunnustuksia, vaikka muutamaa naista koko sydämestä rakastinkin ja pyrin myös osoittamaan sitä teoilla.

On minua kuitenkin joskus kutsuttu parisuhteessa esimerkiksi rakkaaksi, joten oletan että minua on ainakin jollain tasolla rakastettu joskaan ei varmasti 'täydestä sydämestä'

Uskoisin että kaksi; lapseni.  Sellaista lapsen rakkautta äitiä kohtaan.

Ei varmaan kukaan toistaseks. So what? Oma mummoni?

No ei kukaan. Pidän täytenä rakastamisena sitä, että toinen ei häippäse jos itse vaikka halvaantuu tai naama palaa, ei ole tosin rakastettu muutenkaan.