Lue keskustelun säännöt.
Miten olla katkeroitumatta ikisinkkuudesta?
23.09.2018 |
Olen aikuinen nainen ja haaveilin ja ajattelin aina että kumppani tulee automaattisesti vastaan, homma etenee omalla painollaan ja päädyn elämään keskiluokkaista perhe-elämää lähiöön - niinhän se tuntui tapahtuvan muillakin läheisillä ja tutuilla.
No ei se ollutkaan niin yksinkertaista. Tomerana naisena aloin itse aktiivisesti, tinderöin, nettideittailin, kävin treffeillä, ulkona, kerhoissa ja sosiaalisissa tapahtumissa. Lähestyin miehiä suoraan ja ei-niin suoraan. Loppusaldona joitain yhden illan juttuja, (tietämättäni) toisena naisena toimimista ja ghostatuksi tulemisia.
Nyt olen siinä vaiheessa elämääni jossa on pakko vaan myöntää että olen kirottu, huono-onninen tai jotenkin viallinen, sillä en ole ikinä nauttinut miesten huomiosta, vastaanottanut treffikutsuja tai ollut minkäänlaisessa parisuhteessa. Olen kokeillut vaikka ja mitä, myös passiivisuutta mutta silloin kaikki mieskontaktit putoaa nollaan.
Tämän keskustelun aiheena ei ole arvuutella syitä miehettömyydelleni, vaan tarjota jotain työkaluja siihen että miten voin päästä sen pettymyksen yli ja käsitellä sen että en ole ikinä ollut kenenkään henkilön romanttisen rakkauden kohde ja etten näillä näkymin tule todennäköisesti pariutumaan saatikka hankkimaan lapsia ainakaan ydinperheeseen. Enkä toivoisi kuulevani "keskity työhön/keskity harrastuksiin/keskity matkailuu" -tyylisiä asioita, sillä työ on jo isoin asia elämässäni, harrastan aktiivisesti ja vietän paljon aikaa ystävieni kanssa - joskin ystäväni ovat etenevissä määrin kiinni omissa perheaskareissaan. Täytän elämääni jo kaikenlaisilla aktiviteeteilla, mutta kipu siitä että toivoin joskus maagisesti löytäväni jonkun minulle sopivan ihmisen ja perustavani perheen ja saavani lapsia ei vaan korviketoiminnalla poistu.
Kuulisin toki mielelläni myös kommentteja muilta samassa tilanteessa olevilta naisilta tai miksei miehiltäkin. Normielämässä aihe on arka, eivätkä "helposti" pariutuneet ja perheellistyneet ystävät oikein ymmärrä tuskaa ja luonnollisesti vain lohduttelevat laukomalla (hyväntahtoisesti) kliseitä siitä miten kyllä se löytyy kun sitä vähiten odottaa.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju
Lähti liian aikaisin, mutta siis ihmiset eivät etsi nykyään parisuhteita. Halutaan jotain mutta sitten ei kuitenkaan aidosti haluta. Kristityt vielä pariutuu, mutta pitää olla itsekin kristitty ja antaa elämä Jeesukselle jotta suhde hänen kautta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yksin 45-vuotiaasta saakka. Nyt olen liki 60-v. Ennen yksin jäämistä en ollut koskaan asunut yksikseni. Tällaisen yksinolon jälkeen on hyvin vaikea enää kuvitellakaan, että jaksaisin jotain toista ihmistä vielä huomioida. Pelkkä ajatuskin saa huokailemaan. Parisuhteessa on hyvät puolensa, mutta on siinä huonojakin puolia. Toivon, että saan omasta elämästäni entistäkin kiinnostavampaa niin, ettei tarvitse ajatellakaan jotain parisuhteen hankkimista. Vielä nyt elämä ei ole ihan täysin oman näköistäni. Mutta kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin todella katkera sillä en myöskään ole koskaan saanut parisuhdetta. Miehet ovat ainoastaan valehdelleet, käyttäneet hyväksi ja kohdelleet kuin pskaa. Panoksi olen kelvannut siihen asti kunnes ovat alkaneet seurustella ja kun suhde on loppunut, olettavat että olen taas haarat levällään kunnes taas samalla etsivät sitä vaimoa itselleen. Juu ei mene enää mun osalta noin. Yksin ikisinkkuna hautaan. Käyn töissä, katson leffoja, luen ja matkustan. Siinä mun loppuelämäni. Rakkausleffoja en enää viitsi katsoa, saa vaan pahan mielen.
Sama juttu sillä erotuksella, että itse en katsellut mitään rakkausleffoja koskaan nuorena vaan pidin niitä joutavana hömppänä joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Pari-kolme vuotta sitten joulun alla löysin nämä romanttiset joululeffat ja jäin ihan koukkuun vaikka itkua tihrustaen niitä katsonkin. Samalla olen ymmärtänyt että olen hirvittävän romanttinen luonne jolla olisi paljon rakkautta ja hellyyttä annettavana, mutta ei tietenkään yksipuolisesti. Siitä yksipuolisesta kiinnostuksesta ym toisen huomioimisesta sain jo nuorena yliannostuksen koska ikinä siihen ei aitoa vastavuoroisuutta muodostunut vaan olin vain se johon hetkeksi tyydyttiin paremman / mieluisamman puuttuessa.
Jos olisin ollut nuorena fiksumpi niin mun varmasti olisi kannattanut kiinnostua vaan jostain naistennaurattaja-hunkseista koska sama lopputulos se olisi ollut mitä näiden tavismiestenkin kanssa joista usein sai ikään hohtimilla nyhtää ulos edes jonkinlaista mielipidettä. Olisi sitten edes ollut hauskaa seuraa sen hetken ajan näiden naama nutturalla jurottavien sijaan :(
Ja kyllä, minä olen katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju
Lähti liian aikaisin, mutta siis ihmiset eivät etsi nykyään parisuhteita. Halutaan jotain mutta sitten ei kuitenkaan aidosti haluta. Kristityt vielä pariutuu, mutta pitää olla itsekin kristitty ja antaa elämä Jeesukselle jotta suhde hänen kautta löytyy.
Tuomisetko nyt minut sitten syntiseksi vain helvetin tulessa palavaksi vai ehkä olen saanut tietämättä jumalan kirousken päälleni kun en ole yrityksistäni ja toiveista huolimatta mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa.
Älkäämme tumitko, jottei meitä tuomittaisi. Tuskin kristilinen vakaumuseni on ollut suurin este löttää kumppani mutta ei se sitä ole mitenkään helpottanutkaan. - Jos ei helpotuksena pidä sitä, että haluan uskoa. että kaikella on tarkoituksensa vaikka joskus pahalta ja ikävältä tuntuukin; moneen isompaan murheeseen ja suruun nähden se, että olen elänyt ikäni (40+ vuotta) sinkkuna ei ole lähelläkään suurinta, enkä nyt ole julistamassa kilpailua, että kuka tai ketkä joutuvat kärsimäämn eniten vastoin omaa syytään. Tai kuinka jotkut elävät synnissä kun eivät ole osanneet elää parisuhteessa kumppaniaan kunnioittaen ja arvostaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju
Lähti liian aikaisin, mutta siis ihmiset eivät etsi nykyään parisuhteita. Halutaan jotain mutta sitten ei kuitenkaan aidosti haluta. Kristityt vielä pariutuu, mutta pitää olla itsekin kristitty ja antaa elämä Jeesukselle jotta suhde hänen kautta löytyy.
Tuomisetko nyt minut sitten syntiseksi vain helvetin tulessa palavaksi vai ehkä olen saanut tietämättä jumalan kirousken päälleni kun en ole yrityksistäni ja toiveista huolimatta mahdollsiuutta elää ja olla parisuhteessa.
Älkäämme tumitko, jottei meitä tuomittaisi. Tuskin kristilinen vakaumuseni on ollut suurin este löttää kumppani mutta ei se sitä ole mitenkään helpottanutkaan. - Jos ei helpotuksena pidä sitä, että haluan uskoa. että kaikella on tarkoituksensa vaikka joskus pahalta ja ikävältä tuntuukin; moneen isompaan murheeseen ja suru
En tiedä kenelle puhut, mutta ainoa joka tuomitsee yhtään ketään on Jumala.
Mitä Suomesta puuttuu on aito kristillisyys, aito yhteys Jeesukseen. Vain Jeesuksen kautta käy tie Jumalaan ja sitä kautta voi sitten alkaa rukoilemaan löytääkseen kumppanin. Pitää jättää synti ja ottaa kumppanikseen vain toinen uskovainen, aito Jeesukseen uskova henkilö jolloin keskiönä on Jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Tämä. Itse tunnen työelämästä kaksikin vastaavaa naista.
Molemmat kiinnostuvat miehistä jotka ovat pitkiä, komeita, älykkäitä, menestyneitä ja sosiaalisesti taitavia. Nämä naiset näkevät itsensä vastaavina, ovathan he hyvässä työssä, klassisen kauniita (naisten silmissä upeita) ja omasta mielestään sosiaalisia/hauskoja.
Miesten silmissä he ovat vanhoja, suoravartaloisina ei kovin hedelmällisen näköisiä, ja kaiken lisäksi omituisia. Hyvä työ ei paina vaakakupissa ollenkaan.
Molempiin on parikin miestä ihastunut, juuri sellaiset hieman omituiset tapaukset. Mutta kun ei oma vastinkappale kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minä tunnen samanlaisen tyypin, jolla on hyvin epärealistinen käsitys itsestään, huono itsetuntemus. Mekin olemme keskustelleet siitä, että miksi hänellä ei ole ollut koskaan seurustelusuhteita. Hän on omasta mielestään komea, sosiaalinen, kiva, jne. Jos hän jotain syytä yrittää keksiä seurustelemattomuudelleen, niin sanoo ujouden. Hänelle pakit antaneet ovat sanoneet syyksi vastavuoroisuuden puutteen, epäluotettavuuden, ongelmat. Ja nämä eivät oikein täsmää sen kanssa miten hän itseään kuvailee.
Ja luonnollisesti hän itse ihastuu niihin kauneimpiin naisiin. Itse hän ei kuulu niihin komeimpiin miehiin, paitsi omasta mielestä.
No mun ongelma aivan päinvastainen. Mut haluaisi moni, ja mua ei ole koskaan kiinnostanut kukaan, mikä sitten kavereista ja sukulaisista outoa. Sanoisin, että kannattaa olla puutarha, joka houkuttelee perhosia, eikä epätoivoinen, joka yrittää jahdata niitä perhosia. On huomattu, että mitä vähemmän kiinnostaa, sitä enemmän on ehdokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kerroppa missä, miten ja kuka opettaa olemaan ja reagoimaan sosiaalisissa tilanteissa oikein? Minulla ei ole ystäviäkään joilta kysyä. Kerrotko sinä?
Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle sosiaaliset taidot. Toki tiedämme, että kaikki vanhemmat eivät hommiaan hoida.
Vierailija kirjoitti:
Jotain yhteistä nimittäjä kannattaa yrittää pohtia, jos tosiaan kaikki suhteet tyssäävöt alkuunsa.
Liian korkeat odotukset? Vai alatko ottaa liian nopeasti esiin ajatusta parisuhteesta, avioliitosta ja lapsista, ja sillä säikäytät ehdokkaat pois?
Vaikka tätä on alapeukutettu, niin totta tuo on, että sitä voisi vähän analysoida mikä yhteinen nimittäjä mieshistoriasta löytyy. Kyllä sieltä nimittäin jotain löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on hauskoja ketjuja, joissa on 7 vuoden tauko välillä. Silti uudetkin kommentit on usein annettu ap:lle.
Hei onpas jännää nähdä oma vanha postaus. :D Joten voin antaa tähän postaukseen päivityksen näin 7v myöhemmin. Pari vuotta postauksesta löysin kumppanin jonka kanssa olen samalla polulla edelleenkin. Lapsia ei ole ainakaan vielä, mutta se on suunnitelmissa. Parisuhde ei ole ollut pelkkää auvoa ja unelmaa, mutta en jäänyt Bridget Jonesiksi loppuelämäkseni vaikka niin uumoilin. T. alkuperäinen AP vuonna 2025 (joka tajusi että viettää tällä palstalla liikaa aikaa edelleen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei onpas jännää nähdä oma vanha postaus. :D Joten voin antaa tähän postaukseen päivityksen näin 7v myöhemmin. Pari vuotta postauksesta löysin kumppanin jonka kanssa olen samalla polulla edelleenkin. Lapsia ei ole ainakaan vielä, mutta se on suunnitelmissa. Parisuhde ei ole ollut pelkkää auvoa ja unelmaa, mutta en jäänyt Bridget Jonesiksi loppuelämäkseni vaikka niin uumoilin. T. alkuperäinen AP vuonna 2025 (joka tajusi että viettää tällä palstalla liikaa aikaa edelleen.)
Onko elämä jotenkin paremmin nyt kun on oma äijä?
Tätä suosittelen. Ns. järkiavioliitot on mielestäni aliarvostettuja. Minulla ja miehelläni ei ole ikinä ollut välillämme mitään suurta keskinäistä rakkautta, mutta molemmat saatiin kuitenkin avioliiton kautta se mitä ollaan aina haluttu eli oma perhe. Lisäksi elintaso yhdessä on merkittävästi korkeampi kuin mihin sinkkuna olisi ikinä mahdollisuutta