Miten olla katkeroitumatta ikisinkkuudesta?

Jos olet muuten täyspäinen, menet ja hankkiudu raskasksi. Nythän on käsittääkseni kumppanuusvanhemmuus myös mahdollinen.

Jousta romanttisesta rakkaudesta ja ota joku täysipäinen samassa veneessä oleva mies

MIKSI siitä pitäisi olla katkeroitumatta? Väärinhän se on. Olen itse mies ja koen että elämä on ollut täysin epäreilu asian suhteen, mutta lohduttaudun sillä, että aina voisi olla huonommin. Minulla on kuitenkin terveys tallella ja katto pään päällä, asioita jotka eivät ole kaikille itsestään selviä.

Olet jo pilannut itsesi tinderöinnillä, en usko että löydät elämääsi enää ketään joka nauraisi ja rakastaisi kanssasi aidosti.

Olen mies ja minulla vaan jotenkin kai päässä "naksahti". Aiemmin se huoletti ja stressaannutti kauheasti, etten tulisi löytämään ketään. Hain naista suorastaan epätoivoisesti. Mutta nyt ei haittaa enää yhtään. Tähän kai vaadittiin vielä ne muutamat viimeisimmät epäonnistuneet sähellykset, kunnes tajusin että on se vaan ainakin minulle itsekseen parempi ja helpompi olla, eikä minulla ole parisuhteessa juurikaan tarjottavaa. Olenhan jo niin kaavoihini kangistunut ja seikkailuhaluton nahjus, että kuka nainen tällastaki jaksaa katsoa :D

Vierailija kirjoitti:

Jousta romanttisesta rakkaudesta ja ota joku täysipäinen samassa veneessä oleva mies

Sanotaanko näin, että mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä enemmän olen joustanut kriteereistäni. Suhtaudun asiaan realistisesti, enkä odota akateemisen varakkaan prinssin noutavan minua kotoa. Mitään varsinaista kriteerilistaa ei ole, kunhan olisi jonkinlaista keskinäistä harmoniaa ja kemiaa ja yhteensopivat elämäntavat ja -tyylit, edes jollain tavalla.

En ole ikinä rakastunut, joten en odota sopivan miehen lyövän jalkoja altani heti kuten elokuvissa konsanaan. Toivoin vain löytäväni miehen joka saisi minut nauramaan, olisi kunnon tyyppi ja joka olisi minusta vastavuoroisesti kiinnostunut. Ei ole osunut kohdalle. Miehet eivät hakeudu seuraani, enkä ole muistaakseni ikinä käännyttänyt ketään poiskaan. Eli minkäänlaisista kriteereistä on vaikeaa enää joustaa, ellen sitten repäise kadulta jotain moniongelmaista miestä hoidettavakseni tai ala deittailla siivousmoppia jolle laitan lippiksen päähän. AP

Katkeruus (tms) oli ensin. Se estää sinulta parisuhteet. Älä usko tasoteorioihin ym. huuhaahan, sinä itse estät itseäsi. Sama pätee paskiaisiin, joiden mielestä on naisten vika, että he eivät "saa pildeä".

Jos joku niin kuvottava kuin Soini tai Hjallis tai Halla-aho kelpaa naisille, niin eivät naiset kyllä ole nirsoja.

Mieti haluatko älyä vai lihasmassaa ja etsi se. Älä näytä epätoivoasi.

Tinderissä ei ole mitään vikaa, se on pelkkä työkalu. Parempi kuin räkälä.

Vierailija kirjoitti:

MIKSI siitä pitäisi olla katkeroitumatta? Väärinhän se on. Olen itse mies ja koen että elämä on ollut täysin epäreilu asian suhteen, mutta lohduttaudun sillä, että aina voisi olla huonommin. Minulla on kuitenkin terveys tallella ja katto pään päällä, asioita jotka eivät ole kaikille itsestään selviä.

Katkeroitumisella tarkoitan sellaista naista syövää pahaa energiaa ja pohjatonta surua ja vihaa tilanteen johdosta. En ole varsinaisesti katkera esimerkiksi miehille eikä tämä katkeroitumiseni mitenkään näy ulospäin. Se näkyy ja tuntuu vain kun olen yksikseni ja mietin sitä kaikkea mitä toivoin saavuttavani mutta mikä on jäänyt omalla kohdallani välistä. Toki asia tulee aina olemaan jollain tasolla arka paikka, mutta haluaisin jotenkin käsitellä asiaa jotten jossain kohden sitten murru paineen alla kun kyseinen menetys nousee pintaan. AP.

Mä olen ainakin todella katkera sillä en myöskään ole koskaan saanut parisuhdetta. Miehet ovat ainoastaan valehdelleet, käyttäneet hyväksi ja kohdelleet kuin pskaa. Panoksi olen kelvannut siihen asti kunnes ovat alkaneet seurustella ja kun suhde on loppunut, olettavat että olen taas haarat levällään kunnes taas samalla etsivät sitä vaimoa itselleen. Juu ei mene enää mun osalta noin. Yksin ikisinkkuna hautaan. Käyn töissä, katson leffoja, luen ja matkustan. Siinä mun loppuelämäni. Rakkausleffoja en enää viitsi katsoa, saa vaan pahan mielen.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus (tms) oli ensin. Se estää sinulta parisuhteet. Älä usko tasoteorioihin ym. huuhaahan, sinä itse estät itseäsi. Sama pätee paskiaisiin, joiden mielestä on naisten vika, että he eivät "saa pildeä".

Jos joku niin kuvottava kuin Soini tai Hjallis tai Halla-aho kelpaa naisille, niin eivät naiset kyllä ole nirsoja.

Mieti haluatko älyä vai lihasmassaa ja etsi se. Älä näytä epätoivoasi.

Tinderissä ei ole mitään vikaa, se on pelkkä työkalu. Parempi kuin räkälä.

En ole katkera siinä mielessä ettäkö se välittyisi ulkopuolelle. Miessuhteeni ovat olleet niin kovin pinnallisia ja lyhyitä ettei mitään syviä arpia ole ikinä syntynyt. En vihaa miehiä, itseäni vaan joskus korkeintaan mutta vanhemmiten suhtautuminen omaan itseenikin on melko armollinen. Olen vain surullinen siitä ettei kukaan mies ole ikinä tykännyt minusta, pitänyt hyvänä ja etten saa olla äiti ja muodostaa perinteistä perhettä. AP

Oma oloni helpottui kuvittelemalla itselle sellainen mielekkäältä tuntuva tulevaisuus, joka ei sisällä miestä tai lapsia. Vaikka epäreilulta tuntuisikin, monet ovat eläneet ja tulevat elämään niin. Monet heistä päihteettömiä, hoitavat velvollisuutensa kunniallisesti, ovat löytäneet kutsumuksensa ja kokevat elämänsä merkitykselliseksi. Joka tapauksessa se elämänvaihe on edessä ainakin jossain määrin siinä vaiheessa, kun lapset ovat lentäneet pesästä. On pakko keksiä omia harrastuksia ja olla tyytyväinen vain omaan seuraansa, muuten on rasite kaikille ympärilleen, erityisesti läheisille.

Törmäsin joskus kirjaan, joka sisälsi kuolemaa tekevän äidin kirjeitä tyttärelleen. Äiti kirjoitti että sellaiset naiset, jotka eivät saa omia lapsia, ovat kaikkien äitejä :)

Yritä ajatella, että kaikilla on joku/joitakin surullisia ja traagisia asioita elämässään. Ne vaan voi olla hyvin erilaisia. Myös lapsiin ja parisuhteeseen voi liittyä paljon surua ja katkeruuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Yritä ajatella, että kaikilla on joku/joitakin surullisia ja traagisia asioita elämässään. Ne vaan voi olla hyvin erilaisia. Myös lapsiin ja parisuhteeseen voi liittyä paljon surua ja katkeruuttakin.

Parisuhteella ei tee yhtään mitään, jollei se ole aitoa rakkautta molemmin puolin. Ja harvoilla se on. Yritäpä ap ajatella niin.

Nosto.

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin joskus kirjaan, joka sisälsi kuolemaa tekevän äidin kirjeitä tyttärelleen. Äiti kirjoitti että sellaiset naiset, jotka eivät saa omia lapsia, ovat kaikkien äitejä :)

Vela-naisen kannattaa siis äkkiä tehdä vain yksi lapsi, että on mahdollisimman vähän äiti...

Täällä ikisinkku M35. Koska minussa ei ulkopuolisten silmin ilmeisesti ole suurempia vikoja, niin sukulaiset ovat ratkaisseet tämän kysymyksen sillä tavalla, että minun täytyy olla homo. En nykyään enää osallistu sukujuhliin tai oikeastaan mihinkään muihinkaan juhliin, sillä avecittomana olemiseen kyllästyy jossain vaiheessa. 

Kyllähän se välillä katkeroittaa kun vaikka minkälaiset huithappelit ja mieslapset elelevät ja pomppivat parisuhteista toiseen ja itse on aina ollut yksin. Toisaalta ei varmaan tässä iässä enää osaisikaan seurustella ns. vakavasti kenenkään kanssa. Esim samassa asunnossa jonkun kanssa asuminen olisi varmaan aivan liian ahdistavaa, kun siihen ei ole koskaan altistunut. 

Onneksi ystäviä (kaikki luonnollisesti miespuoleisia), harrastuksia ja työpaikka löytyy. Ettei kaikki kuitenkaan huonosti ole. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä ikisinkku M35. Koska minussa ei ulkopuolisten silmin ilmeisesti ole suurempia vikoja, niin sukulaiset ovat ratkaisseet tämän kysymyksen sillä tavalla, että minun täytyy olla homo. En nykyään enää osallistu sukujuhliin tai oikeastaan mihinkään muihinkaan juhliin, sillä avecittomana olemiseen kyllästyy jossain vaiheessa. 

Kyllähän se välillä katkeroittaa kun vaikka minkälaiset huithappelit ja mieslapset elelevät ja pomppivat parisuhteista toiseen ja itse on aina ollut yksin. Toisaalta ei varmaan tässä iässä enää osaisikaan seurustella ns. vakavasti kenenkään kanssa. Esim samassa asunnossa jonkun kanssa asuminen olisi varmaan aivan liian ahdistavaa, kun siihen ei ole koskaan altistunut. 

Onneksi ystäviä (kaikki luonnollisesti miespuoleisia), harrastuksia ja työpaikka löytyy. Ettei kaikki kuitenkaan huonosti ole. 

Samat kokemukset täälläkin, ikisinkkuna naisena. Äitini ja jopa parhaimmat ja läheisimmät ystäväni ovat kysyneet olenko lesbo kun en ole koskaan seurustellut. Niin, he kun itse menevät kaikki suhteesta suhteeseen ja aina on riittänyt miehiä, eivät tajua sitä, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Miksi sinkkuus=lesbous?

Mä kyllä kuvittelen, että "osaisin" olla suhteessa, vaikka sinkkuna olen ollutkin pitkään. Ehkä koska on lapsi, niin olen tottunut toisen huomioon ottamiseen ja kompromisseihin.

Meitä itsellisiä ihmisiä on paljon :) Ja kun kaikki, siis 100% avioliitot päättyy joko a) eroon b) kuolemaan, jokaisen on opeteltava viihtymään omassa seurassaan. Itsellisillä se vaihe tulee aiemmin, perheellisillä sitten kun lapset on isoja / lentää pesästä / tulee ero / kumppani kuolee.

Katkeruus on minusta sydämen jäykkyyttä ja kankeuteen auttaa jumppailu. Muistelen ihania seksi/mieskokemuksia, mietin kuinka rikasta on että sellaisenkin sain kokea! Herättelen kiitollisuutta: olen vaatimattomista oloista, mutta minulla on sentään asunto, ammatti ja yksi ystävä johon luotan kuin vuoreen.