Tätäkö on nykyajan kolmekymppisen elämä? Olen ollut yksissä häissä ja kymmenissä

Olen 35 ja olen ollut kolme kertaa elämässäni hautajaisissa. Molempien mummojeni ja yhden nuorena kuolleen sukulaisen. Häissä olen ollut parikymmentä kertaa ja ristiäisissä 7 kertaa. Eli ei, kaikki kolmekymppiset eivät käy vain hautajaisissa. 

"Elämä ei etene"

Mitäköhän tuokin tarkoittaa? Muut ei elä elämää jota sinä koet olevan sitä oikeaa elämää? Mun elämä etenee ihan joka päivä.

Ensi viikolla on synttärit ja taas tulee vuosi täyteen.

Olen onnellinen.

Lopeta muiden kyttääminen ja arvostelu. Ihmiset lähtökohtaisesti elää haluamaansa elämää ja meidän kaikkien pitäisi olla tästä ihan mielettömän onnellisia ja iloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Siis mihin tämän elämän pitäisi edetä? Mihin sä kuvittelet että se elämä etenee jos menee naimisiin ja tekee lapsia?

Kuulostaa erikoiselta, mulla on ihan eri kokemukset. Olen 35 ja ollut elämäni aikana kolmissa hautajaisissa, mummoni, setäni ja ystäväni miehen. Ystävien ja sukulaisten häitä ja ristiäisiä taas on monet vuodessa. 

Minä taidan sitten olla todella erilainen kolmekymppinen. En ole näet koskaan ollut hautajaisissa. Häissä useinkin ja muutaman kerran ristiäisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Oon itse eronnut enkä omien traumojeni takia edes halua lapsia, mutta tosiaan: eipä tämä tästä etene. Parisuhde tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää. 

Itse olen paikkoin 30, itsllä sattunut aikalailla yhtä paljon kaikkia juhlia. Muutamat häät, muutamat ristiäiset ja muutamat hautajaiset. Miehen suvunpuolelta ollut pelkkiä hautajaisia tämän 7 vuoden aikana mikä ollaan oltu yhessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Oon itse eronnut enkä omien traumojeni takia edes halua lapsia, mutta tosiaan: eipä tämä tästä etene. Parisuhde tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää. 

Elämä etenee ilman parisuhdettakin. Usein jopa parempaan suuntaan kuin parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Siis mihin tämän elämän pitäisi edetä? Mihin sä kuvittelet että se elämä etenee jos menee naimisiin ja tekee lapsia?

Tää on joku pelaajasukupolvi, luulee et tulee level up ja taso 2.

Ihan yhtä hukassa ja keskeneräinen olo naimisissa ja lasten kanssa.

Itse olen 38v. ja häitä on ollut niin paljon että en jaksa edes laskea, hautajaisissa olen viimeksi käynyt 20 vuotta sitten kun mummo kuoli ja sitä ennen papan ja ukin hautajaisissa ja ristiäisiä ei minun lähipiirissäni pidetä. 

Riippuu varmaan tuttavapiiristä, suvusta ja asuinpaikasta. Minä olen kohta 35-v, ja ollut vain kaksissa hautajaisissa, yli 70-v olivat. Häitä ja ristiäisiä/nimiäisiä on ollut.

Nyt taitaa kyllä olla kiinni omista piireistä. Olen itse 29-vuotias. Häitä on ollut vain muutamat, mutta ristiäisiä ja nimiäisiä senkin edestä! Vauvoja syntyy tuttavapiiriin aivan uskomatonta, kiihtyvää tahtia, ja ystävät ovat monilta eri koulutustasoilta ja - aloilta. Osa vielä opiskelee. Myös omat häät on juhlittu pari vuotta sitten ja vauvaa odotellaan alkuvuodesta syntyväksi. Itsellä AMK-koulutus, jos sillä siis jotain väliä johonkin.

Hautajaisiakin on ollut muutamia, mutta kyseessä vain suvun vanhimpia, vanhuuteen kuolleita yli 80-vuotiaita ihmisiä kaikki.

Olen aikuisiällå ollut 11 häissä (omia ei lasketa), viimeiset tosin ykstoista vuotta sitten. Ristiäisiä on ollut niinikään 11 (5 kummilasta ja omia ei oo mukana laskuissa). Hautajaisia on ollut aikuisiällä 2, toinen mienehi isoäiti, toinen mieheni isä. Ystäviä ei onneksi ole tarvinnut hautaan saatella. Olen 45v.

En tiedä, millaista ystäväpiiriä teillä on, jos joudutte useammin hautajaisiin, kuin häihin tai ristiäisiin.

Olen jo ylittänyt 40 ja siitä huolimatta laajasta ystäväpiiristä ei ole kuollut kuin yksi henkilö. Puolituttujakin ehkä kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähempänä 50 vuotta ja olen vasta viime vuosina ollut monissa hautajaisissa ja toki myös  rippi-, ylioppilas ja valmistujaisjuhlissa. Sinun iässäsi kävin häissä, nimiäisissä ja kastajaisissa.

Nimenomaan. Asiat ovat muuttuneet. Tuntuu, että elämää ja onnea ei enää juhlita. On vain niitä hautajaisia. Todella surullista.

Ap

"Elämää ja onnea ei enää juhlita". Haiskahtaa ikävästi siltä, että sinulla on vanhat pinttyneet käsitykset siitä, että se elämä ja onni on vain naimisiinmenossa ja lapsissa.  Kumpikaan ei tee ihmistä automaattisesti onnelliseksi eikä kenelläkään ole velvollisuutta niin isoihin sitoumuksiin vain siksi, ettet SINÄ ahdistuisi niin kovasti.

Kovasti aina saarnataan siitä, kuinka ei ihmisten pitäisi pyöriä oman navan ympärillä mutta minusta asia on juuri päinvastoin. Omasta navasta se onni löytyy. Muuten syntyy lisää ap:n kaltaisia, jotka imevät elämänsisältönsä muiden ihmisten tekemisistä ja niiden tekemisten pitäisi olla vielä sellaisia, jotka tekevät nimenomaan hänet onnelliseksi.

Itselläni tilanne on neljät häät ja yhdet hautajaiset. Aika varma, että pian on edessä aikamoinen hautajaissuma, kun sekä isovanhemmat että omat vanhemmat ja sisaret alkavat olla iän ja tautien riivaamia. Lähipiiristä löytyy myös syöpää sun muuta ikävää sekä itsellä että kumppanilla.

Kuitenkin näillä näkymin edessä olisi myös useammat häät. Vauvojakin on tullut ihan mukavasti lähipiiriin. Kai tää on lopun elämää tällaista tasapainoilua.

Olen 57 v ja ollut vain kaksi kertaa alle 60 -vuotiaan hautajaisissa. Molemmat kuolivat syöpään. Ristiäisissä taas omien sekä siskoni lasten ja lisäksi kahden ystäväni lasten, joiden kummi olen. Samojen lasten rippijuhlissa ja yo -juhlissa. Häitä on ollut useampia, mutta kuulun ensimmäiseen sukupolveen, joiden avoliittoja ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ei enää katsottu kieroon. Ei siis koskaan ollut kaveripiirissä mitään hääbuumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiäisiin kutsutaan yleensä vain lähisuku eli lapsuudenperhe. Lisäksi kummit. En ole ollut serkkujeni lasten ristiäisissä, serkkujeni hautajaisissa kyllä. Eli johtuisikohan tuo hautajaisten/ristiäisten suhde ihan siitä, että hautajaiset on näihin päiviin asti ollut isompi tilaisuus kuin ristiäiset. Vasta viime vuosina on yleistynyt se tapa, että hävetään kuolemaa eikä haluta kenenkään tietävän,että puoliso tai vanhemmat on kuolleet.

Niin, tätähän en tiedä, sillä kukaan tuttuni ei ole saanut lasta. Käytännössä yhdellä lapsuudenkaverillani on lapsi, ja hänetkin tunnen enää facebookin kautta. Oma laaja kaveripiirini elää sinkkuelää-tyylistä elämää, joka ei etene lainkaan. Ap

Tämä on varmaan myös kaveripiiristä kiinni, yleensä näin kolmikymppisenä sitä helposti etsiytyy tai ajautuu samassa elämäntilanteessa olevien ystävien ja tuttujen lähipiiriin.

Minä en ole viime vuosina oikein muualla käynytkään kuin häissä ja ristiäisissä, muutamia hautajaisia on ollut omien ja puolison isovanhempien kuollessa. Itse kuuluin ystäväpiirin ensimmäiseen "hääaaltoon" kuutisen vuotta sitten ja ristiäisiäkin olen omasta takaa järjestänyt kahdet.

Ja kuten sanoin, sattuneesta syystä tällä hetkellä tulee pidettyä enemmän yhteyttä niihin joilla on edes suunnilleen sama elämäntilanne. Sinkut uraohjukset liikkuvat niin eri rytmissä ja piireissä että eipä juuri ehditä muuten kuin facessa vilkaista kuulumisia.

Asutko Castle Rockissa?

Olen 31v ja oon ollut neljissä hautajaisissa (kaikki kuolleet alle 35v) enkä yksissäkään häissä. Tätä se kai on