Puolison lapsi ja ero

Itse päädyin katkaisemaan välit sekä exään että hänen lapsiinsa. Lapset olivat minulle tärkeitä, mutta heidän elämässään oli jo hurjasti tärkeitä aikuisia. Ja koin että myöhemmin välit olisivat saattaneet muuttua vaivaantuneiksi.

Ex-miehen lapsi oli eromme hetkellä 6-vuotias ja olin häneen usein yhteyksissä noin 7 vuotta eron jälkeen. Lapsi tuli murrosikään ja aloin selkeästi huomaamaan että häntä ei enää niin kiinnostanut tavata minua. Nyt hän on jo 18 ja viestittelemme satunnaisesti.

Jos lapsen elämässä on jo turvallisia aikuisia, ei mielestäni ole järkeä pitää yhteyttä (toki eri asia jos olet ollut käytännössä toinen vanhempi vuosikausien ajan)

Onko lapsi siis asunut teidän kans?

Muutamat tapaamiset ja heipat eron jälkeen pikkuhiljaa harventaen riittää kyllä. Tuonikäinen lapsi unohtaa ihmiset aika nopeasti jos valokuvat laitetaan pois eikä ihmisestä enää puhuta. Poissaolevasta lapselle puhuminenkin on aika typerää koska silloin ainoastaan muokataan lapsen mieltä, ei anneta oikeaa ihmissuhdetta tuon poissaolevan ihmisen kanssa. Joten jos et ole lapsen elämässä jatkossa niin hipsi pikkuhiljaa takavasemmalle, lapsi kyllä kivutta unohtaa sinut. 

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi siis asunut teidän kans?

Enimmäkseen meidän kanssa. Oli isällään aina joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun. AP

Menette lapsen ehdoilla. Jos lapsi selkeästi kaipaa sinua ja puhuu sinusta, ehkä voitte tavata silloin tällöin?

Kerron tämän sen "puolison" näkökulmasta. Seurustelin entisen mieheni kanssa 8 vuotta, seurustelin alkaessa lapset oli 8- ja 5-vuotiaat. Eron jälkeen tuntu kaikille luonnollisimmalta että he näkivät muutaman kerran ja sitten eivät enää. Joskus lapset puhuivat asiasta, mutta eivät sinänsä ikävöineet kovasti

Pidät heihin yhteyttä, mikäli isä, lapset ja heidän äitinsä näin ajattelee, että olisi hyväksi.

Olin itse 8v kun isä erosi äitipuolestani. Olen ollut äitipuoleni kanssa tekemisissä sen jälkeenkin siihen asti, kunnes äitipuoli kuoli reilu 80-vuotiaana. Oli minulle paljon tärkeämpi ihminen kuin itse edes ymmärsi. Ehkä tähän vaikutti myös se, että oma äitini ei ollut kuvioissa ja muu suku pieni.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi siis asunut teidän kans?

Enimmäkseen meidän kanssa. Oli isällään aina joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun. AP

Eli olet siis miespuolinen henkilö vai?

No eipä se silti asiaa miksikään muuta. Jos lapsi kaipaa sinua niin miksei ditä on jonkinlaista suhdetta, katsoa miten se kehittyy. Mutta jos exän kanssa on vaikeaa niin kannattaa pikkuhiljaa poistua lapsen elämästä.

Minä olen ihan normaalisti yhteydessä ja käydään edelleen esim syömässä ja sellasta. Tyttö sanoo faijaksi edelleen, vaikka erosin hänen äidistään 7 vuotta sitten. Tulin hänen elämään kun oli 3 vuotias ja nyt hän on 20 vuotias. Biologisen isän se on nähnyt viimeksi 2 vuotiaana ja ei muista siitä mitään ja sitä äijää ei kiinnosta ollenkaan. Olen pitänyt häntä ihan omana lapsena, vaikka ei sitä ole. EI häneltä ole ikinä mitään puuttunut ja tuen ja keskustelen hänen kanssaan opiskeluista. Ihan niinku oikea vanhempi.

Se oli hienoa ettei exä pakottanut katkaisemaan myös meidän välejä silloin. Nyt olen taas väleissä exän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan normaalisti yhteydessä ja käydään edelleen esim syömässä ja sellasta. Tyttö sanoo faijaksi edelleen, vaikka erosin hänen äidistään 7 vuotta sitten. Tulin hänen elämään kun oli 3 vuotias ja nyt hän on 20 vuotias. Biologisen isän se on nähnyt viimeksi 2 vuotiaana ja ei muista siitä mitään ja sitä äijää ei kiinnosta ollenkaan. Olen pitänyt häntä ihan omana lapsena, vaikka ei sitä ole. EI häneltä ole ikinä mitään puuttunut ja tuen ja keskustelen hänen kanssaan opiskeluista. Ihan niinku oikea vanhempi.

Se oli hienoa ettei exä pakottanut katkaisemaan myös meidän välejä silloin. Nyt olen taas väleissä exän kanssa.

♡

Vierailija kirjoitti:

Olin itse 8v kun isä erosi äitipuolestani. Olen ollut äitipuoleni kanssa tekemisissä sen jälkeenkin siihen asti, kunnes äitipuoli kuoli reilu 80-vuotiaana. Oli minulle paljon tärkeämpi ihminen kuin itse edes ymmärsi. Ehkä tähän vaikutti myös se, että oma äitini ei ollut kuvioissa ja muu suku pieni.  

Tuo on ehdottoman ratkaisevaa että onko lapsella molemmat vanhemmat ja sellaiset vanhemmat, joiden kanssa on tekemisissä. Vaikka toinen vanhempi olisi miten huono niin hänen paikkaansa isänä tai äitinä ei saa viedä. Jos toinen vanhempi on sitten kuollut tai lapsi on ollut naisen oma projekti niin sitten saa tietenkin isän tai äidin paikalle ryhtyä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan normaalisti yhteydessä ja käydään edelleen esim syömässä ja sellasta. Tyttö sanoo faijaksi edelleen, vaikka erosin hänen äidistään 7 vuotta sitten. Tulin hänen elämään kun oli 3 vuotias ja nyt hän on 20 vuotias. Biologisen isän se on nähnyt viimeksi 2 vuotiaana ja ei muista siitä mitään ja sitä äijää ei kiinnosta ollenkaan. Olen pitänyt häntä ihan omana lapsena, vaikka ei sitä ole. EI häneltä ole ikinä mitään puuttunut ja tuen ja keskustelen hänen kanssaan opiskeluista. Ihan niinku oikea vanhempi.

Se oli hienoa ettei exä pakottanut katkaisemaan myös meidän välejä silloin. Nyt olen taas väleissä exän kanssa.

Ajatella että näin hienoja miehiä on! Teit vaikutuksen! Omien lasteni biologinen isä häipyi eron jälkeen lastenkin elämästä. Olisipa ollut hienoa jos olisivat saaneet noin sitoutuneen isäpuolen elämäänsä.