Kumman valitsisit: miljoona euroa käteen vai kyvyn syödä ruokaa lihomatta?

Ihan mielelläni lihoisin vähän, niin tottakai miljoona euroa.

Miljoona euroa. En liho, vaikka syön. 

Miltsi pöytään - olen jo valmiiksi lihava!

Miljoona euroa. Toinen vaihtoehto olisi kyllä terveellisempi. Mutta ehkä miljoonasta voisi sitten käyttää osan vaikkapa rasvaimuun, että saisi sekä miljoonan että syödä mitä haluaa

😁

Vaikee valinta.. musta on jopa ihan jees olla lievästi ylipainonen, mutta tiiän et jos voisin syödä niin paljon ku haluisin ni lihoisin todella lyhyessä ajassa vaikeasti/sairaalloisen ylipainoseksi eli kyllä sit varmaan se miljoona.. joudun kamppailla jo sen kanssa et pysyn edes vaan lievästi ylipainosena.

Jos normipainoon haluisin niin siihen vaatis jo nälkiintymistä. Kait mulla on aineenvaihdunta aivan ylipaska. Pitäis liikkua enemmän.

Nyt on paha! Varmaan ottaisin sen miljoonan. Toisaalta ajatus siitä että vois syödä mitä vaan niin paljon kun haluaa lihomatta olis kyllä myös todella houkuttelevaa!

Entisenä ruokariippuvaisena tiedän, että se dopamiinitykitys jota ylensyönnistä saa vie kiinnostuksen mistään muusta. Se on upea tunne ja sitä haluaa lisää ja lisää. Joten jos saisin syödä lihomatta niin tekisin vaan ja ainoastaan sitä - kamala elämä siis.

Joten miltsi, kiitos :)

Kyllähän näitä riittää, jotka elävät syödäkseen. Sen huomaa katukuvassa. Surullista on se. Itsekin kuulun tuohon surulliseen joukkoon ja ehdottomasti valitsisin syömisen. Se vaan on paras asia maailmassa. Kaikki tekeminen johtaa lopuksi siihen. Ihan kaikki.

Valitsisin lihoamatta syömisen, koska olen jo tarpeeksi varakas.

Huomaa että on persaukista porukkaa AV:lla. Ei se miljoona kovin pitkälle riitä, kokemusta on. Itse valitsisin syömisen ilman muuta.

Huonot vaihtoehdot, en huoli kumpaakaan. Ja ruokaa voi  syödä lihomatta kun muistaa kohtuuden.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että on persaukista porukkaa AV:lla. Ei se miljoona kovin pitkälle riitä, kokemusta on. Itse valitsisin syömisen ilman muuta.

Kyllä se miljoona ja varsinkin sen tuotot riittäisivät taviselämään ihan loppuiäksi. Eri juttu jos on joku  pakkomielle kylvää rahaa ympäriinsä kuten ehkä  sulla. Siihenkin auttanee terapia.

Miljoonan. Ei se lihominen nyt niin kamalaa ole.

Ikää melkein viisikymmentä ja paino on vaihdellut viimeisen 30 vuoden aikana välillä 47-50kg. niin otan sen miljoona euroa.

Tuo kyky on jo, niin että miljoona tänne, kiitos!

(ei liity aiheeseen, mutta olisipa kiva päästä tutkimukseen, jossa selviäisi, miksi en liho vaan olen virallisten taulukoiden mukaan alipainoinen, vaikka syön kuin hevonen.)

Olen ylipainoinen, mutta silti ottaisin miltsin. Sillä saisin ostettua talon ja järjestettyä elämäni muutenkin mukavaksi. Mahdollisuus syödä lihomatta toisi vain lisää syömistä, jos sitäkään, enkä ole siitä niin kiinnostunut. Syön elääkseni, vaikka tukeva olenkin.

Minä olen jo 130 kiloinen, enkä elä syödäkseni. En ole juurikaan lihonut 15 vuoteen, ja olen aina syönyt mitä haluan. En tiedä miksi pari kertaa elämässäni nuorempana lihoin lyhyessä ajassa paljon, en omasta mielestäni syönyt juurikaan enenpää kuin yleensä. 

Miljoonalla pelastaisin meidän talon pakkomyynniltä, saisin maksettua kaikki velat pois, omat, miehen, lapsen opintolainat, sisarustenkin asuntolainat, mies voisi jäädä pois inhoamastaan työstä. Multa ja mieheltä lähtisi lähes kaikki stressi pois, varmasti olisi terveellisempää vaikka ei edes laihduttaisi, luultavasti elettäisiin pidempään. Ehkä sitten kun ei olisi stressiä alkaisin kuitenkin laihtua, nukkuisin paremmin jne.

Rahat vai kolmipyörä? En halua syödä enempää kuin nykyisin syön, joten otan rahat.

Ei ole varaa tällä hetkellä syödä niin paljon, että lihoisi.

Joten miljoona euroa, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että on persaukista porukkaa AV:lla. Ei se miljoona kovin pitkälle riitä, kokemusta on. Itse valitsisin syömisen ilman muuta.

Hoikat valitsevat miljoonan, läskit kyvyn syödä ruokaa lihomatta. Mitä tämä kertoo sinusta? :)