Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt säästämään.
23.09.2018 |
Soinähän se otsikossa tulikin. En jaksa venyttää penniä koko ajan ja joka paikassa. En kie iloa siitä että raahaisin eväitä kaupunkiretkellä/lomalla, en halua ravintolassa ostaa porukassa vain halvinta pääruokaa, en jaksaa kiertää kirppareita ja ostaa vasta viimeisessä hädässä. En jaksa leipoa leipää itse enkä syödä juuressosekeittoa tofurouheella viikkotolkulla.
Miten jotkut jaksaa pihistellä koko elämänsä vaikka olisi ok tulotkin?
Kommentit (82)
57, olet tyhmä ja tosikko.
Ikävä kyllä rahalla ei pysty ostamaan älykkyyttä ja mielikuvitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille nuukille ja säästäväisille ihmisille on turha yrittää selittää mitään muuta kuin heidän omaa ideologiaansa.
Siis yhtä turhaa kuin selittää niille (samoille?) jotka eivät halua tarjota kahvikupillasta naiselle treffeillä.
Ovat aivan oma rotunsa ja ihmislajinsa.
Onnea valitsemalleen tielle!
Vierailija kirjoitti:
Minua nauratti (ja ärsytti) kun kerran istuin iltaa kahden säästäväisen ja hyvin toimeentulevan kaverini kanssa.
Olen siis vähätuloinen ja varaa pelkästään pakolliseen.Sanoin, että haaveeni on jos joskus voitan paljon rahaa, että olisi ihanaa päästä sellaiselle loistoristeilylle jossa on kaikki palvelut ja saa vain nauttia ja ihailla hienoja maisemia ja tutustua moneen maahan.
Tämä on muuten ihan tottakin, mutta minulle mahdotonta.He molemmat suureen äänen alkoivat sanoa, että he eivät vaan sellaisesta välitä, eivät koskaan sellaiselle menisi ja miten siellä jaksaa ollakaan viikkoa ja ja ja....miljoona syytä ettei mitenkään viihtyisi taikka haluaisi.
Teki mieleni kiusallani sanoa, että hyvä tietää, olin juuri jatkamassa juttuani, että pyydän teidät sitten mukaan ja maksan koko lystin.
Mutta nyt sitten pyydänkin jonkun toisen, jos tärppää.Mietin, että elämä on kyllä kummallista. Se joka jotain haluaisi ja nauttisi saamastaaniin asiasta koko sydämestään ja tarjoaisi myös iloa muille ei todennäköisesti ikinä sitä tule saamaan.
Ja ne joille se olisi ihan mahdollista joutumatta luopumaan mistään eivät sitä (missään nimessä?) halua eivätkä edes nauttisi saati tarjoaisi sitä iloa myös muille.Tätä asiaa tätäkin juttua lukiessani ihmettelen ja luultavasti ihmettelen loppuelämäni.
Esimerkiksi minua ei tuollainen sattumus haittaisi lainkaan enkä kokisi sitä kiusantekona. Ihmettelysi ei kuitenkaan ole yllättävää koska säästäväisen ja sijoittajan asenne rahaan on pieni paradoksi. Rahan vaihtoarvo näyttäytyy pienenä mutta rahan aika-arvo tavattoman suurena. Toisin sanoen ei ole oikein hyödykkeitä eikä palveluita, elämyksiä, joihin haluaisi rahan vaihtaa. Toisaalta jos jostakin sattuu bongaamaan hyvätuottoisen sijoituskohteen, kuten minulle on taas tänä viikonloppuna käynyt, niin ei malta odottaa markkinoiden avautumista ja sijoituskohteen ostamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sekä asunto- että mökkilainaa ja kauhukuvat työttämyydestä (yli 45-v ei Suomessa työllisty) ja eläkeikään tarvittavista säästöistä ja pahan päivä varasta. Koen että olisi pakko säästää. ap
Pari tonnia riittää pahan päivän varalle. Eikä eläkkeellä tarvita ylimääräistä rahaa kun saa eläkettä. Lainat on maksettu ja rahaa ei jaksa enää tuhlata. Pieni asunto, pieni vastike. Ruokaa kuluu vähän, kun ei kuluta mihinkään.
Siis olet jo eläkkeellä? Me nelikymppiset (ja meitä nuoremmat) tuskin tulee moista luksusta ikinä saamaan.
En ole vielä. Tuskin eläke kokonaan koskaan poistuu. Ja onhan työttömyyskorvaus, asumistuki ja toimeentulotuki. Ei koko elämäänsä kannata säästää. Mutta kukin tyylillään, ei siinä mitään. Jääpä lapsille tuhlattavaa, kun on ahkera säästäjä.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pienituloisena olen vetänyt kuukausimenot minimiin. Asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen menee kuussa 280e. Loppu 1400e laitan arvopapereihin. En omista autoa ja kävelen joka paikkaan. Valintojen maailma, vaatii selkärankaa säästää ja elää edullisesti kun on pienet tulot.
Mitä ajattelit tehdä niillä arvopapereilla?
Oletko sä koskaan kuullut osingoista? Ne ovat sellaista kivaa passiivista tuloa jota tulee kerran vuodessa, puolivuosittain, kerran kvartaalissa tai kerran kuukaudessa riippuen siitä miten on rahansa sijoittanut.
Sitten kun ne sijoittaa uudelleen niin saa lisää osinkoja. Ja kun osinkoja alkaa tulla tarpeeksi, voi vaikka vaihtaa kokoaikaisesta työstä osa-aikaiseen talouden pahemmin kärsimättä tai pitää vaikka sapattivuoden.
ohis
Pärjään noin 2000€/kk. Jos olisin sapattivuodella, olisi enemmän vapaa-aikaa ja rahaa menisi vielä enenmmän. Sanotaan nyt vaikka 2500€/kk, mikä on 30.000€/vuodessa. Jos keskimääräinen osinko on noin 3,5%, niin sijoituksia pitäisi olla 860.000€:n arvosta.
Siihen saa aika kauan säästää ja sijoittaa osingot uudelleen tai kuukausisäästön pitää olla melkoinen. Nämä vinkit saavat säästämisen ja sijoittamisen aina kuulostamaan todella helpolta, riskittömältä ja tuottavalta. Oman, 20-vuotisen kokemukseni mukaan tie on pitkä ja kivinen.
Jokainen voi korkoa korolle-laskurilla tehdä laskelmia kun vielä muistaa ottaa verot ja inflaation huomioon.
Aika vaatimaton olet jos noin huonoon tuottoprossaan tyydyt....
Puhutaan, että keskimääräinen tuotto, eli arvonnousu plus osinko on noin seitsemän prosenttia. Siitä kun vähennetään inflaatio ja verot, niin ei siitä kovin paljon enempää enää jää. Eikä kyse ole minun tyytymisestäni. Minulla on passiivinen indeksirahasto (net return), joten tietysti toivon, että se tuottaisi tuplasti. Yritän kuitenkin olla realisti ettei tule pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sekä asunto- että mökkilainaa ja kauhukuvat työttämyydestä (yli 45-v ei Suomessa työllisty) ja eläkeikään tarvittavista säästöistä ja pahan päivä varasta. Koen että olisi pakko säästää. ap
Pari tonnia riittää pahan päivän varalle. Eikä eläkkeellä tarvita ylimääräistä rahaa kun saa eläkettä. Lainat on maksettu ja rahaa ei jaksa enää tuhlata. Pieni asunto, pieni vastike. Ruokaa kuluu vähän, kun ei kuluta mihinkään.
Siis olet jo eläkkeellä? Me nelikymppiset (ja meitä nuoremmat) tuskin tulee moista luksusta ikinä saamaan.
Mistä ihmeestä tällainen propaganda on saanut alkunsa? Miksi osin työnantajien ja työntekijöiden itsensä maksamasta eläkkeestä luovuttaisiin ennen kuin muista sosiaalituista? Minä väitän, että ennen eläkkeitä lopetettaisiin lapsilisät, asumistuet, toimeentulotuet muista tulonsiirroista puhumattakaan.
Omasta elämänkatsomuksesta nähden tuo ajatus, että elämässä ei ole elämystä, kokemusta tai nautintoa johon haluaisi omistamansa rahan tai varallisuutensa vaihtaa kuulosta aivan kamalalta.
Ja surulliselta, ei elämää ole tarkoitettu rahan palvontaan ja pelkästään sen keräämiseen.
Esimerkiksi naisena en pystyisi tuolla ajatusmaailmalla elävää
miestä ajatella kumppanikseni.
Voi kuinka paljon on hienoja paikkoja ja asioita, joista voisi nauttia ja laajentaa elämänkuvaansa ja mieltään.
Miksi ne ovat olemassa, jos niitä ei ole tarkoituseinkaan käyttää?
Ihmisen tunneskaala on laaja ja aina laajentuu kun niitä tunteita käyttää ja saa lisäelämyksiä.
Rahan ja sijoittamisen pelkkä ajatteleminen ja pelkästäån siitä nauttiminen on aika suppeajoin elämistä, minun mielestäni.
Jos se on tärkein elämänsisältö, niin tosi yksipuoliselta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
57, arvasin juuri, että näin vastataan.
Ei ole järjen häivääkäån jutussani, just, mutta niinhän se on, että *järki ja järkevyys* ovat avainsanoja nuukilla ja säästäväisillä ihmisillä.Eikö kosken tule mieleen, että raha, järki ja oma napa eivät tuo kuitenkaan sitä iloa, että olisit kuitenkaan rähän jo säästämääsi tyytyväinen ja että rahaa olisi koskaan tarpeeksi vaan aina tarvii miettiä jospa tuo ja tuo sijoitus toisi kuitenkin vielä enemmän tuottoa?
Ja mikä helvetinmoinen tilanne ja v.....tus kun sijoitus meneekin miinukselle.
Yöunet menee ja mahahaava ärtyy, vessassa saa istua kun maha reistailee, senkin ajan voisi miettiä parempia sijoituksia.
Ihminen muuttuu siitä ahneemmqksi ja itsekkäämmäksi mitä enemmän rahaa kertyy, senhän saa lukea miltei päivittäin lehdistä.
Bonukset ja järkyttävän suuret palkankorotukset eivät omaatuntoa soimaa.
Puhumattakaan nyt pienemmistä rahoistaja kansanedustajien kikkailuista.Ei kenenkään *kuulu* mitään kenellekään tarjota tai auttaa, se on selvää, mutta joskus auttamisen tai toisen elämän hetken helpottamisen ilo on suurempi kuin omistamisen ja omaisuuden keräämisen ilo.
Varsinkin kun omaisuutta on jo niin paljon, ettei itsekään keksi miksi sitä enää kerää.Mutta tämä on juuri se asia, jota tämäntyyppiset ihmiset eivät koskaan ymmärrä.
Kun se asia ei ole järkevää.
Voisi kokeilla joskus jotain järjetöntä, voisi olla yllättävä kokemus, ei huono, kuten sanoo Uotinen.
Kuten sanottu, käärinliinoissa ei ole taskuja.
On älyllisesti epärehellistä spekuloida, miten käyttäytyisi, jos olisi toisen ihmisen asemassa. Johan raamattukin oivallisesti opetti, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen. Vaikka uskonnoton olenkin, se on hyvin sanottu.
"Köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostaankaan." Niinpä, kyllä minäkin työttömänä, opiskelijana tai varusmiehenä tarjosin vaikka kahvit kaverilleni, vaikka se suoraan vaikutti rahatilanteeseeni. Tarjoan edelleen kahvit, muttei tulisi mieleenkään ostella kavereille ulkomaan matkoja, vaikka rahaa onkin. Vika on siinä, että kaverit ovat itse pistäneet rahansa sileäksi mm. matkustelemalla sillä aikaa kun minä olen säästänyt. Miksi minä heitä siitä palkitsisin?
Vierailija kirjoitti:
Omasta elämänkatsomuksesta nähden tuo ajatus, että elämässä ei ole elämystä, kokemusta tai nautintoa johon haluaisi omistamansa rahan tai varallisuutensa vaihtaa kuulosta aivan kamalalta.
Ja surulliselta, ei elämää ole tarkoitettu rahan palvontaan ja pelkästään sen keräämiseen.
Esimerkiksi naisena en pystyisi tuolla ajatusmaailmalla elävää
miestä ajatella kumppanikseni.Voi kuinka paljon on hienoja paikkoja ja asioita, joista voisi nauttia ja laajentaa elämänkuvaansa ja mieltään.
Miksi ne ovat olemassa, jos niitä ei ole tarkoituseinkaan käyttää?
Ihmisen tunneskaala on laaja ja aina laajentuu kun niitä tunteita käyttää ja saa lisäelämyksiä.
Rahan ja sijoittamisen pelkkä ajatteleminen ja pelkästäån siitä nauttiminen on aika suppeajoin elämistä, minun mielestäni.
Jos se on tärkein elämänsisältö, niin tosi yksipuoliselta tuntuu.
Eli onnellisuutesi on sidoksissa rahaan? Koska ilman sitä, että saavuta noita unelmiasi. Et ole ehkä elämänkuvaltasi ja mieleltäsi edes kovin avoin ellet ole voinut kuluttaa riittävästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse säästän kuukausittain tietyn summan eläkevuosia/eutanasiamatkaa (Sveitsiin) varten ja toisen summan vuosittaisia lomamatkoja varten. Asun vuokralla yksin, ei lapsia.
Kumpikaan summa ei ole niin mahdottoman iso, että niiden vuoksi joutuisin elämään arkena suu säkkiä myöten. En tietenkään tuhlaa ylenpalttisesti, mutta ostan kyllä kalliitakin ruokia ilman, että ilmekään värähtää.
Jos jotakuta tuo eutanasiajuttu kummastuttaa, niin ainahan voi käydä niin, että sairastunkin ennen eläkeikää esimerkiksi vaikeaan syöpään tai Alzheimeriin. Silloin haluan mieluummin nopean ja siistin eutanasian kuin kidun suomalaisessa saatto"hoidossa" ties kuinka kauan.
Mulle jää palkan jälkeen niin vähän rahaa, siis alle 100 e, kun olen maksanut lainan, yhtiövastikkeen ja sen kuun osuuden sähköstä ja kotivakuutuksesta ja ruokaan olen varannut 300 e kk, lapset ovat joka toinen viikko isällään.
Nyt on niin paljon pakkasessa, vihanneksia ja marjoja, saadaan iso apu näistä, nyt menee ehkä 50 e kk, mutta viimeistään vappuna on varastot tyhjät.
Mä en käy ikinä esim kahvilla, joskus käydään laivalla, aina mukana omat eväät, itsestään selvyys. Nyt esim minulla on joka toinen viikko alivuokralainen, virolainen mies, maksaa 5 yöstä 100 e, on minulla silloin, kun lapset ovat isällään. Rahat säästän, niillä tehdään pientä remonttia ensi keväänä, on esikoisen rippijuhlat .
Joulua varten käyn mm ystävälläni pesemässä ikkunoita, olen ollut pari krt yökylässä , kun vanhemmilla on ollut menoa. Saan palkaksi heiltä kirppistavaraa. Kirppistavaroita haetaan minulta kotoa 2 x vuodessa , minulla on 10 laatikon kiintiö. Rahat tilitetään touko- ja marraskuussa.
Ei tämä ole mitään pihistelyä vaan totisinta totta, minun elämääni. Ilman lukuisia extroja ei palkkani riittäisi ja koska emme halua muuttaa, pitää tuloja lisätä.
Jos saisin rahaa 10 000 e, se menisi taatusti johonkin yhtiövastikkeiden ennakkomaksuun.
En enää osaa tuhlata , enkä kaipaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
71, en ymmärrä mitä yrität sanoa, eli meni yli hilseen.
Voitko sanoa selkokielellä.
Taisit käsittää viestini ihan päinvastoin kuin tarkoitin.
En tunnista tseäni yhtään tuosta, yritin siis ymmärtää, mutta ilmeisesti en ymmärtänyt kuten et sinäkään minua.
Eli toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä. D
Vierailija kirjoitti:
57, olet tyhmä ja tosikko.
Ikävä kyllä rahalla ei pysty ostamaan älykkyyttä ja mielikuvitusta.
Mulla on kumpaakin - siksi mulla sitä rahaa onkin. Tyhmää olisi antaa omat rahansa veks jollekulle joka ei sitä ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pienituloisena olen vetänyt kuukausimenot minimiin. Asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen menee kuussa 280e. Loppu 1400e laitan arvopapereihin. En omista autoa ja kävelen joka paikkaan. Valintojen maailma, vaatii selkärankaa säästää ja elää edullisesti kun on pienet tulot.
Mitä ajattelit tehdä niillä arvopapereilla?
Oletko sä koskaan kuullut osingoista? Ne ovat sellaista kivaa passiivista tuloa jota tulee kerran vuodessa, puolivuosittain, kerran kvartaalissa tai kerran kuukaudessa riippuen siitä miten on rahansa sijoittanut.
Sitten kun ne sijoittaa uudelleen niin saa lisää osinkoja. Ja kun osinkoja alkaa tulla tarpeeksi, voi vaikka vaihtaa kokoaikaisesta työstä osa-aikaiseen talouden pahemmin kärsimättä tai pitää vaikka sapattivuoden.
ohis
Pärjään noin 2000€/kk. Jos olisin sapattivuodella, olisi enemmän vapaa-aikaa ja rahaa menisi vielä enenmmän. Sanotaan nyt vaikka 2500€/kk, mikä on 30.000€/vuodessa. Jos keskimääräinen osinko on noin 3,5%, niin sijoituksia pitäisi olla 860.000€:n arvosta.
Siihen saa aika kauan säästää ja sijoittaa osingot uudelleen tai kuukausisäästön pitää olla melkoinen. Nämä vinkit saavat säästämisen ja sijoittamisen aina kuulostamaan todella helpolta, riskittömältä ja tuottavalta. Oman, 20-vuotisen kokemukseni mukaan tie on pitkä ja kivinen.
Jokainen voi korkoa korolle-laskurilla tehdä laskelmia kun vielä muistaa ottaa verot ja inflaation huomioon.
Aika vaatimaton olet jos noin huonoon tuottoprossaan tyydyt....
5% osinkotuotosta jää verojen jälkeen 3,5% itselle. Ei tuo ole mitenkään vaatimaton tuotto-odotus, pikemminkin realistinen. Tällaisissa laskelmissa on aina hyvä pitää maltti mukana.
Vierailija kirjoitti:
57, arvasin juuri, että näin vastataan.
Ei ole järjen häivääkäån jutussani, just, mutta niinhän se on, että *järki ja järkevyys* ovat avainsanoja nuukilla ja säästäväisillä ihmisillä.Eikö kosken tule mieleen, että raha, järki ja oma napa eivät tuo kuitenkaan sitä iloa, että olisit kuitenkaan rähän jo säästämääsi tyytyväinen ja että rahaa olisi koskaan tarpeeksi vaan aina tarvii miettiä jospa tuo ja tuo sijoitus toisi kuitenkin vielä enemmän tuottoa?
Ja mikä helvetinmoinen tilanne ja v.....tus kun sijoitus meneekin miinukselle.
Yöunet menee ja mahahaava ärtyy, vessassa saa istua kun maha reistailee, senkin ajan voisi miettiä parempia sijoituksia.
Ihminen muuttuu siitä ahneemmqksi ja itsekkäämmäksi mitä enemmän rahaa kertyy, senhän saa lukea miltei päivittäin lehdistä.
Bonukset ja järkyttävän suuret palkankorotukset eivät omaatuntoa soimaa.
Puhumattakaan nyt pienemmistä rahoistaja kansanedustajien kikkailuista.Ei kenenkään *kuulu* mitään kenellekään tarjota tai auttaa, se on selvää, mutta joskus auttamisen tai toisen elämän hetken helpottamisen ilo on suurempi kuin omistamisen ja omaisuuden keräämisen ilo.
Varsinkin kun omaisuutta on jo niin paljon, ettei itsekään keksi miksi sitä enää kerää.Mutta tämä on juuri se asia, jota tämäntyyppiset ihmiset eivät koskaan ymmärrä.
Kun se asia ei ole järkevää.
Voisi kokeilla joskus jotain järjetöntä, voisi olla yllättävä kokemus, ei huono, kuten sanoo Uotinen.
Kuten sanottu, käärinliinoissa ei ole taskuja.
Auttaa voi ilman rahaakin. Maksullinen ystävyys on asia jota kartan, koska se ei ole todellista ja aitoa.Toisen hetkellinen auttaminen mikä ei johda mihinkään aiheuttaa vaan veetutusta, joten mieluummin jaan neuvoja kuin rahaa. Nuorempanaja vähävaraisempana maksoin parin kaverin pikavipit mutta he eivät siitä mitään oppineet joten omalta osaltani olen lopettanut vähävaraisten auttamisen varsinkin jos itse ovat täysin itse syypäitä omaan tilanteeseensa.Jos niitä ruokkii, ne eivät opi mitään itse.
Ei mun tarvitse miettiä sijoitusten arvoa eikä niiden laskeminen saa mua hermostumaan.Ne kehittyvät miten kehittyvät eikä niillä ole päivittäisvaikutuksia elämääni. Toiset saavat iloa elämäänsä lahjomalla kavereita, minä en. En kaipaa sellaista rahalla ostettavaa hyväksyntää vaan nautin ihan muista tavallisista jutuista.
Sä olet aika pahasti harhapoluilla nyt ja kärjistät.
Vierailija kirjoitti:
Olis mielenkiintoista kuulla tähän jotain Martina A. -tyyppistä elämää viettävien näkökohtia. Kun nimittäin millään puolison perityllä pääomatulotasollakaan en käsitä miten tuohon elämäntyyliinnon kellään varaa. Omassa kaveripiirissä on muutama todella hyvätuloinen (> 600 000€/vuosi) eikä heilläkään eletä mitään luksusta. Varallisuus näkyy muttei ole ökyilyä
Jos on 600 000 euron vuositulot, niin miksei olisi ökyelämään varaa? Hyvin on varaa ostaa millin asunto tai huvila ja ottaa joku hyvä auto alle. Eikös ero Martsuun ole vain siinä, että perinteisesti hyvätuloiset eivät leveile rahoillaan, vaan niistä ja elämäntyylistä pidetään matalampaa profiilia.
Minun mielestä se ei ole lahjontaa jos joskus kutsuu ystävän syömään ravintolaan.
Se on normaalia kanssakäymistä.
Esimerkiksi voisi ajatella, että vähävaraisille ystävälleni synttärilahjana tai ystävänpäivänä tajoaiain juuri ruokailun, lahjakortin kampaamoon tai hierontaan jne.
Miksi antaisin hänelle esimerkiksi kukkia tai jonkun maljakon jos häntä ilahduttaa joku enemmän?
Mulla menee kaikki elämiseen. Säästöjä ei ole.
Maksullinen ystävyys ei ole aitoa, jopa joo, tämä on se aina nuukien virsi jaa puolustelu.
Maksullisen ystävyyden ja ilahduttamisen raja on iso, jollei sitä tajua, niinkuiniin ei haluakaan tajuta, ei voi mitään.
Niin, ne on usein pariskuntia, jotka jakaa asumisen kulut. En millään yksin asuvana saa säästöön kuin muutaman kymppiä kuussa.