Lue keskustelun säännöt.
Apua maailmankatsomuksellisista eroista johtuviin parisuhdeongelmiin
22.09.2018 |
Itse olen kristitty ja minulle usko on tärkeä asia. Mieheni puolestaan on muslimitaustainen, uskoo kyllä jumalan olemassa oloon, mutta luonnehtii itseään uskonnottomaksi. Maailmankatsomuksellisista eroista puhuttiin jo heti aluksi seurustellessamme. Miehelleni tämä ei ollut tuolloin ongelma. Mieheni pikemminkin osoitti kiinnostusta uskontoa kohtaan, kävimme yhdessä kirkossa ja luimme yhdessä Raamattua. Mieheni sanoi, että hänelle sopii hyvin että mahdolliset tulevat lapset kastetaan ja että he saavat kristillistä opetusta, itsekin hän sanoi voivansa liittyä kirkon jäseneksi. Vasta naimisiinmenomme jälkeen mieheni asenne on täysin muuttunut. Uskonnosta onkin tullut hänelle vastenmielinen asia. Hän kyllä pitkin hampain hyväksyy sen, että minä käyn kirkossa, mutta itse ei ole enää innostunut lähtemään enkä häntä tähän painostakaan. Minua kuitenkin surettaa, että mieheni ei esimerkiksi halua että kotonamme olisi esim. ristiä seinällä eikä hän tykkää, jos käytän ristikorua. Nyt joulun vietostakin on jo alkanut olemaan vääntöä. Osaatteko auttaa, mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Yhdessä olemme olleet viisi vuotta, naimissa kaksi. Meillä ei ole lapsia.
Kommentit (24)
Monikulttuurinen parisuhde on vaikea taitolaji, jossa seinien täytyy olla leveällä ja katon korkealla. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kumppania ja hänen vakaumustaan tulee voida kunnioittaa.
Valitettavasti särmät eivät välttämättä ajan saatossa hioudu, kuten muissa asioissa, vaan ihminen vanhemmiten alkaa yhä enemmän kaivata omia tapojaan, kulttuuriaan ja uskoaan. Siinä ei omien uskomusten tuputuksella ole sijaa.
Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Mekin olemme pärjänneet asian kanssa jo yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
Itsehän sen tiedät. Kumpi miehistä on mielestäsi se aito ja kumpi tavoitteli oleskelulupaa? Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Voitko kertoa raamatunpaikkoja, joihin viittaat? Tiedän kyllä, et Paavali opettaa naimisiinmenosta, että sen tulisi tapahtua Kristuksessa. Mut sekä Paavali (1. Kor. 7) että Pietari kirjeissään (1.Piet. 3) kehottaa kristittyjä naisia, ettei heidän tule jättää uskosta osattomia miehiään. Toki tiesin, ettei tilanne ollut siltä osin paras mahdollinen että mieheni ei esim, ollut käynyt kasteella, mutta ilmaisi kuitenkin halua tulla kanssani kirkkoon ja tutkia Jumalan sanaa. Ap
Viittasin 2. Kor 6. Nuo kohdat joihin sinä viittaat käsittelevät pikemminkin tilannetta, jossa nainen on tullut uskoon mutta mies ei. Eihän miehesi ollut edes uskossa, kun menitte naimisiin. Tuon tarkoittamani kohdan mukaan teidän ei olisi koskaan pitänyt mennäkään.
Tilanteesi ei tule ajan myötä helpottumaan, vaan miehesi tulee kiristämään elintilaa uskollesi aina vain ahtaammalle. Kuvitteletko, että hän rakastaa Jeesusta? Hänhän ei edes tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi, vaan hänen uskonsa pitää sellaista väitettä suurimpana mahdollisena syntinä, koska se on Al lah in ykseyden vastainen.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Eihän aloituksen mukaan mies edes kuulu mihinkään uskontoon, niin mitä sinä miehen uskonnosta tässä kirjoitat? Viestienne perusteella on parempi, että kiihkokristityt ovat vaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuohon pitäisi vastata?
Jos on näkökulmaa/kokemusta, voiko tällaisia erimielisyyksiä yhteensovittaa? Kannattaako jatkaa yhdessä?
Ap
Itsehän sen tiedät. Kumpi miehistä on mielestäsi se aito ja kumpi tavoitteli oleskelulupaa? Mikset kuunnellut mitä Raamattu sanoo uskovan ja uskottoman naimisiin menosta? Millainen kristitty jättää sen ohjeen noudattamatta?
Voitko kertoa raamatunpaikkoja, joihin viittaat? Tiedän kyllä, et Paavali opettaa naimisiinmenosta, että sen tulisi tapahtua Kristuksessa. Mut sekä Paavali (1. Kor. 7) että Pietari kirjeissään (1.Piet. 3) kehottaa kristittyjä naisia, ettei heidän tule jättää uskosta osattomia miehiään. Toki tiesin, ettei tilanne ollut siltä osin paras mahdollinen että mieheni ei esim, ollut käynyt kasteella, mutta ilmaisi kuitenkin halua tulla kanssani kirkkoon ja tutkia Jumalan sanaa. Ap
Viittasin 2. Kor 6. Nuo kohdat joihin sinä viittaat käsittelevät pikemminkin tilannetta, jossa nainen on tullut uskoon mutta mies ei. Eihän miehesi ollut edes uskossa, kun menitte naimisiin. Tuon tarkoittamani kohdan mukaan teidän ei olisi koskaan pitänyt mennäkään.
Tilanteesi ei tule ajan myötä helpottumaan, vaan miehesi tulee kiristämään elintilaa uskollesi aina vain ahtaammalle. Kuvitteletko, että hän rakastaa Jeesusta? Hänhän ei edes tunnusta Jeesusta Jumalan Pojaksi, vaan hänen uskonsa pitää sellaista väitettä suurimpana mahdollisena syntinä, koska se on Al lah in ykseyden vastainen.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Eihän aloituksen mukaan mies edes kuulu mihinkään uskontoon, niin mitä sinä miehen uskonnosta tässä kirjoitat? Viestienne perusteella on parempi, että kiihkokristityt ovat vaan keskenään.
Mikähän sinä sitten olet ellet kristitty?
Mieluummin uskomaton kuin uskoton.