Maisterin työnhaku

Kaikki työkokumus on plussaa. Tarkoittaa myös niitä aspahommia. Mulla on käytännössä vaan siivousalan työkokemusta 15 vuodelta, muutamia palvelualan pätkähommia lukuunottamatta, ja silti onnistuin työllistymään oman alani projektiin suunnittelijana heti valmistuttuani maisteriksi. 

Miten?

- Olen aina ollut kova tekemään töitä (olkootkin siivous). En nyrpistele nokkaani tarjotuille työtehtäville, vaan tartun tuumasta toimeen ja teen työni hyvin - olipa kyseessä työ mikä hyvänsä. Olen työskennellyt 14-vuotiaasta lähtien aina opintojeni ohella, lomien aikaan ja viettäessäni muutamia välivuosia.

- Olen ollut aktiivinen yliopistossa. Enkä tarkoita edes ainejärjestöaktiivi tms., vaan kun on kysytty kiinnostuneita osallistumaan erilaisiin projekteihin jne., olen ilmoittautunut mukaan. Näin olen saanut paljon hyvää projektiosaamista ja tekstejäni on julkaistu niin lehdissä kuin artikkelijulkaisuissa jo ennen valmistumistani.

- Olen kartuttanut osaamistani opintojeni ulkopuolella. Tästä on oikeasti apua. Kun työhaastattelussa on kysytty mielenkiinnon kohteita, on ollut eduksi kertoa, että olen kiinnostunut siitä ja tästä (tieteen)alasta ja seuraan aiheita käsitteleviä artikkeleita.

- Olen ollut aktiivinen vapaa-ajallani. Harrastusten lisäksi olen ollut eri järjestöissä vapaaehtoisena jo vuosia, ja sitä kautta kerryttänyt valtavasti osaamista niin esiintymisestä, viestinnästä, kouluttamisesta, tiimityöskentelystä kuin organisoinnistakin. Suosittelen todella lämpimästi! Lisäksi järjestöaktiivina saat luotua mielettömät verkostot, joista voi olla etua työnhaussa.

- Verkostot, verkostot, verkostot. Kuinka tärkeitä ne ovat olleetkaan. Älä aliarvioi itseäsi ja osaamistasi, mutta älä myöskään aliarvoi verkostojen merkitystä nykypäivänä. Tämä EI tarkoita, että pitäisi olla ekstrovertti laajoine sosiaalisine verkostoineen. VAAN, että on ystävällinen ihmisille, keskustelee ja kuunteelee, ei kyräile kulmat kurtussa ja hymyilee. Mieti millaisen kuvan annat itsestäsi esim. ruokaillessasi ravintolassa, asioidessasi vakuutusyhtiössä. Ihmiset, joiden kanssa olet tekemisissä, saattavat olla tulevaisuuden kollegojasi. Tai jopa työnantajiasi. 

Hymyä huuleen ja tsemppiä kovasti. Älä pelkää. Kyllä se siitä!

Onko kukaan lausunut ap:lle taikasanaa EURES?

Sieltä löytyy eurooppalaisia työpaikkoja pilvin pimein!

Mieti mitä itse ajattelisit työnantajana työnhakijasta, joka ei ole tehnyt työttömyysjakson aikana muuta kuin työnhakua. Se kertoo ihmisestä aika paljon jos ei pysty joustamaan työnteossa niin, että ottaisi vastaan myös jotain muuta kuin juuri sitä unelmaduunia.

Mitä jos saatuasi työn saatkin jossain vaiheessa tehtävän, joka ei ole juuri sitä ominta sluettasi? Jätätkö homman tekemättä?

Minä ainakin arvostan ihmisiä, jotka ovat tehneet opiskeluiden lomassa suorittavan tason hommia eivätkä ylenkatso rehellistä työtä. Ihminen, joka on hiellään tiensnnut rlantonsa, on minun arvostukseni arvoinen.

Ihmiset, jotka ylenkatsovat rehellistä työtä ja ajattelevat, että korkeakoulutetun ei tarvitse tehdä ns. duunarihommia, ovat arvostusasteikollani alimpana. He ovat useimmiten niitä, jotka ovat työyhteisön hankalimpia ihmisiä eivätkä suostu minkäänlaisiin kompromisseihin.

Jos se aspa työ on yhtään sun alalla, niin mene ihmeessä. Tiedän monta tapausta, joissa tuollainen työ on toiminut ponnahduslautana muihin tehtäviin samassa organisaatiossa. Ylipäänsä, jos vaihtoehto on työttömyys, niin työn teko on aina parempi vaihtoehto tulevaisuuden työllistymistä ajatellen.

Millä alalla olet? Millaista erikoisosaamista sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ulkomailla on parempi työtilanne? Konkreettisia ehdotuksia kiitos.

Riippuu toki alasta. Itse muutin alankomaihin. Entisen "lähetä sata hakemusta ja pääse yhteen haastatteluun kymmenen muun kanssa" tilanteesta on tullut "pidä puhelin äänettömällä kun recruiterit soittelevat kesken päivän". Lisäksi nettopalkka aika lailla tuplaantui. Myös esim saksassa on tosi hyvä tilanne monella alalla, mutta useimmiten vaativat sujuvaa saksan puhumista.

Kiitos, että kerroit myös mitä alaa opiskelit! Oli todella uskottava ja informatiivinen vastaus!

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä ei ole ihan harvinaista, että haastateltavana istuu kolmekymppinen maisteri, jolla ei ole tet-jaksoa enempää työkokemusta, ei kesätöitä, ei vapaaehtoistyötä, ei mitään. Tutkinto on silloin kyllä aika tyhjän päällä. Hakija, jolla samantasoinen tutkinto ja mäkkäristä 2kk työkokemusta yhdeltä kesältä tai vaikka MLL:n vapaaehtoistyökokemusta menee kyllä ohi.

Sinä olet osasyyllinen monenkin hyvän ihmisen työttömyyteen. Työtä ei saa, jos ei ole kokemusta ja kokemusta ei saa, jos ei ole työtä. Tuomitset koulutuksen saaneen ihmisen sen takia, ettei hän joskus kymmen vuotta aiemmin ollut pikaruokapaikassa kesällä. Ihan oikeasti sillä ei ole merkitystä. 

Hyvä, että maksat veroja kuitenkin, niin muut saavat työttömyyskorvauksen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ylenkatsovat rehellistä työtä ja ajattelevat, että korkeakoulutetun ei tarvitse tehdä ns. duunarihommia, ovat arvostusasteikollani alimpana. He ovat useimmiten niitä, jotka ovat työyhteisön hankalimpia ihmisiä eivätkä suostu minkäänlaisiin kompromisseihin.

Et sinä ole yhtään sen parempi, jos luokittelet ihmiset arvoasteikkoihin. 

Eihän maisterintutkinto yleensä valmista mihinkään ammattiin, jos on humanistiselta hömppäalalta. Tietenkin luokanopettajat, aineopettajat, puheterapeutit, lakimiehet yms. valmistuvat, mutta miten muut...

Terv. Hömppämaisteri itsekin..

Kukaan vakavasti otettava maisteritason työnhakija ei ole tehnyt silppuhanttihommia tai ainakaan laita niitä CV:hen.

Tämä kertoo, että hakija arvostaa koulutustaan ja osaamistaan. Tämä henkilö pyrkii ylöspäin ja hänellä on unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatellaan ihmisistä, jotka eivät tutkinnosta huolimatta pysty työllistymään omalle alalleen? Tai ylipäätänsä hyödyntämään tutkintoaan konkreettisella tavalla?

Pidetäänkö minua ihan luuserina jos lähden tekemään ihan ruohonjuuritason aspa-työtä (jota tein myös oopiskeluaikoina) n. 2000e/kk palkalla.

Ahdistaa kauheasti tämä valmistuminen kun kaverit ovat jo saaneet hyviä ja mielenkiintoisia työpaikkoja. Tuntuu että osa jopa naureskelee tilanteelleni.

Oman kokemukseni mukaan (olen myös maisteri, joka ei koskaan työllistynyt omalle alalleen pidemmäksi aikaa ja tällä hetkellä teen muun alan työtä, josta kyllä pidän) ja ystävä- ja tuttavapiiriäni tarkkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että verkostot ja tuleva työpaikka pitäisi jollakin lailla pedata jo opiskeluaikana. Jos valmistut ja aloitat työnhaun nollasta, ovat mahdollisuudet päätyä oman alan työhön jo huonontuneet. Sinuna menisin mihin tahansa työhön ja hakisin samalla koko ajan aktiivisesti oman alan töitä. Mitä kauemmin valmistumisesta kuluu aikaa, sitä huonommiksi menevät mahdollisuudet työllistyä omalle alalle, valitettavasti.

Mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajatellaan ihmisistä, jotka eivät tutkinnosta huolimatta pysty työllistymään omalle alalleen? Tai ylipäätänsä hyödyntämään tutkintoaan konkreettisella tavalla?

Pidetäänkö minua ihan luuserina jos lähden tekemään ihan ruohonjuuritason aspa-työtä (jota tein myös oopiskeluaikoina) n. 2000e/kk palkalla.

Ahdistaa kauheasti tämä valmistuminen kun kaverit ovat jo saaneet hyviä ja mielenkiintoisia työpaikkoja. Tuntuu että osa jopa naureskelee tilanteelleni.

Oman kokemukseni mukaan (olen myös maisteri, joka ei koskaan työllistynyt omalle alalleen pidemmäksi aikaa ja tällä hetkellä teen muun alan työtä, josta kyllä pidän) ja ystävä- ja tuttavapiiriäni tarkkailtuani olen tullut siihen tulokseen, että verkostot ja tuleva työpaikka pitäisi jollakin lailla pedata jo opiskeluaikana. Jos valmistut ja aloitat työnhaun nollasta, ovat mahdollisuudet päätyä oman alan työhön jo huonontuneet. Sinuna menisin mihin tahansa työhön ja hakisin samalla koko ajan aktiivisesti oman alan töitä. Mitä kauemmin valmistumisesta kuluu aikaa, sitä huonommiksi menevät mahdollisuudet työllistyä omalle alalle, valitettavasti.

Mikä avuksi?

Tämä viesti meni näköjään pieleen, no toivottavasti sait selvää.

Kiitos vastauksista t. AP.

Minulla on siis jo työkokemusta oman alan aspa ja myyntityöstä (olen siis kohta KTM). Ehkä tilanne ei ole niin huono kuin kuvittelin. Alkupalkkasuosituksiin on kyllä vielä reilu tonni matkaa.

Itse en ainakaan ole hakiessa hyötynyt mitään aiemmin hankkimastani osaamisesta. Onneksi kävi tuuri töitä hakiessa.

Ei niitä koulutusta vastaavia töitä vain riitä kaikille. Suhteet ja oma osaaminen vaikuttaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tuurillakin on osansa.

Pieni on ero menestyjän ja ihmisroskan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oman elantonsa ansaitseminen omalla työnteolla tee kenestäkään luuseria, olipa se työ mitä tahansa. Päinvastoin. Työn vieroksuminen ja yhteiskunnan tuilla eläminen sillä perusteella, että tarjolla olevat työ ei ole mukamas tarpeeksi fiiniä on noloa. Tulevat työnantajatkin arvostavat sitä, että työnhakija on tehnyt ihan mitä tahansa töitä sen sijaan, että tutkinnon jälkeen työhistoriassa olisi pitkä tyhjä jakso.

Itselleni on silti usein mainittu ettei hankittu työkokemus + tutkinto auta mitään, sillä joku pelkästään tietyssä työssä saatava kokemus puuttuu. Näinkin voi siis olla.

Jälkeenpäin mietittynä en edes haluaisi olla töissä noin kapeakatseisessa yrityksessä.

Rekrytointitilanteissa siellä pöydän toisella oma vakiokysymykseni on aina, että mitä hakija on tehnyt ja kuinka käyttänyt aikansa niiden aukkojaksojen aikana. Yllättävän usein miehet unohtavat papereissaan mainita sen varusmiespalvelusjaksonsa, kun ehkä ajattelevat että se on niin itsestään selvää. Mutta kyllä minua kiinnostaa, että missä palvelivat ja mitä mahdollista erikoiskoulutusta ovat saaneet. Välivuosi matkustellen ei ole missään nimessä miinusta, mutta se voi olla isoakin plussaa, jos matkakohteet ovat soveltavasti avartavia jne. Varotusvalot vilkkuu, jos kysymykseen ei osata tarjota vastausta. Jos on ollut kotona kirjoittamassa runoja pöytälaatikkoon ja pitämässä ruokablogia niin sekin on aina ööönootuota parempi. 

Tänä päivänä ei ole ihan harvinaista, että haastateltavana istuu kolmekymppinen maisteri, jolla ei ole tet-jaksoa enempää työkokemusta, ei kesätöitä, ei vapaaehtoistyötä, ei mitään. Tutkinto on silloin kyllä aika tyhjän päällä. Hakija, jolla samantasoinen tutkinto ja mäkkäristä 2kk työkokemusta yhdeltä kesältä tai vaikka MLL:n vapaaehtoistyökokemusta menee kyllä ohi.

Onhan se mäkkäri tyhjää parempi, mutta käytännössä sekin on työnantajalle samantekevää. Vain oman alan työkokemuksella on väliä, edes harjoittelulla.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä koulutusta vastaavia töitä vain riitä kaikille. Suhteet ja oma osaaminen vaikuttaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tuurillakin on osansa.

Pieni on ero menestyjän ja ihmisroskan välillä.

Ja jos saa tuurilla yhden sopivan työpätkän, muuttuu yllättäen ihmisroskasta tavoiteltavaksi henkilöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä koulutusta vastaavia töitä vain riitä kaikille. Suhteet ja oma osaaminen vaikuttaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tuurillakin on osansa.

Pieni on ero menestyjän ja ihmisroskan välillä.

Ja jos saa tuurilla yhden sopivan työpätkän, muuttuu yllättäen ihmisroskasta tavoiteltavaksi henkilöksi.

Tämäkin on varsin totta.

Kun aikoinani valmistuin maisteriksi, hain kaikkia mahdollisia oman alani töitä ympäri Suomen, mutta hyvistä papereista huolimatta ei tärpännyt. Niinpä sitten lähdin naapurimaahan parkettikosmetologiksi, sillä tienasihan siinäkin enemmän kuin työttömyyskorvauksella. Tein sitä työtä muutaman kuukauden ja sittenpä löysinkin oman alani töitä. Olin etukäteen ajatellut, että viivyn naapurimaassa vuoden verran ja palaan sitten kotimaahan, mutta aika venähtikin useammaksi vuodeksi. Lopulta sitten kuitenkin päätin hakea työtä taas kotimaasta ja nyt tärppäsi kerralla. Olen aina ollut sitä mieltä, että parempi työ kuin työ kuin sohvankannella makoilu. Työkokemus karttuu ja siitä on hyötyä omankin alan töitä hakiessa. Nirsot jäävät aina lehdellä soittelemaan.

Tsemppiä AP hakuun. Ajat ovat edelleen vaikeat. Kannattaa ottaa vastaan jotain edes omaa alaa liippaavaa toimistotyötä. Kaupan kassailu valitettavasti tunnu kerryttävän ns. oikeaa työkokemusta.

Itse aloitin pankin kassapalveluissa 2000e/kk ja sieltä ahkeralla hakemisella sain kuin sainkin parempaa työtä.