Mitä hittoa teen, 14v juo joka perjantai

Kaverit on teini-ikäiselle tosi tärkeitä. Ehkä voisitte sopia silleen, että tytär pääsee muutaman kerran kuukaudessa ulos kavereiden kanssa. Annat tyttäresikin osallistua päätöksen tekoon, jolloin luottamus vahvistuu ja keskinäinen arvostus. Tietenkin, jos tilanne on aivan mahdoton, niin apuakin on saatavilla. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä perheneuvolaan.

komppaan

Täällä on ihan merkillisiä kommentteja, nuoren elämästä ja maailmasta totaalisesti vieraantuneita.

Ei tollaisessa tilanteessa kannata ottaa mihinkään viralliseen tahoon yhteyttä tai alkaa teiniä pakottamaan neljän seinän sisälle. Keinot menemiseen keksitään kyllä, ja luottamus omaan vanhempaan menetetään kokonaan, jos sossut tai muut sotketaan mukaan.

Juominen ja omien rajojen hakeminen on tuon ikäiselle aivan normaalia. Jos sitä luottamuksen ja avoimuuden sekä vapauden ja vastuun ilmapiiriä ei pysty oman lapsen kanssa muodostamaan, on kasvatuksessa menty pahasti metsään.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Meissä on se ero, että sinun vanhempasi olivat välinpitämättömiä. Eihän rakkautta voi tietenkään korvata millään.

Taitava vanhempi antaa vapautta sekä asettaa rajoja. Se on Ap:sta kiinni, osaako hän kasvattajana hoitaa tuon tilanteen yhtä hyvin kuin omat vanhempani. Ikävä kuulla, että teillä ei osattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Mieheni on hyvä esimerkki tästä ja on nyt alkoholisti.

Itselläni tiukka kuri, joka vatutti. Mutta jätti jäljen: juominen ei ok. Juon kerran kaksi viikossa. 0-7 annosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se juominen on mahdollista? Rahahanat kiinni ja perjantaisin ei lähdetä kylille riekkumaan. Pahasti on kasvatus laiminlyöty jos 14 vuotiaalle ei saa kuria ja järjestystä.

Tiedätkö miten helposti 14-vuotias tyttölapsi hankkii itselleen illan juomat kun vähän oikeassa seurassa hymyilee ja esittelee silmiä? Tiedätkö miten sinnikkäitä ne nuoret on viihteelle pyrkiessään? Voi lähteä vanhempien nukahdettua tai ollessa iltavuorossa töissä, tarvittaessa suoraan koulusta - miten normaali työssäkäyvä vanhempi sen estää?

Olen samaa mieltä että estää pitää, mutta en pitänyt viestisi syyllistävästä sävystä. Olen työni puolesta tekemisissä perheiden kanssa jotka toistuvasti itse etsii lasta, soittaa poliisit, soittaa kaverit, yrittää kaiken estääkseen, mutta eivät onnistu. Aina ei kyse ole vanhempien välinpitämättömyydestä tai yrityksen puutteesta. Kun omat keinot loppuu, on syytä kääntyä sosiaalityön puoleen.

Vapaakasvatus johtaa tähän kun ei jo lapsesta asti ole laitettu rajoja.

Oletko yhäri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Meissä on se ero, että sinun vanhempasi olivat välinpitämättömiä. Eihän rakkautta voi tietenkään korvata millään.

Taitava vanhempi antaa vapautta sekä asettaa rajoja. Se on Ap:sta kiinni, osaako hän kasvattajana hoitaa tuon tilanteen yhtä hyvin kuin omat vanhempani. Ikävä kuulla, että teillä ei osattu.

Vanhempi joka antaa 14-vuotiaan juoda jatkuvasti humalaan koska koulu sujuu, on välinpitämätön. Meillä oli ihan nuo samat säännöt mitkä sinäkin listasit, ja minäkin kuvittelin silloin että ne ovat välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Mieheni on hyvä esimerkki tästä ja on nyt alkoholisti.

Itselläni tiukka kuri, joka vatutti. Mutta jätti jäljen: juominen ei ok. Juon kerran kaksi viikossa. 0-7 annosta.

Miten voit juoda kerran tai kaksi kertaa viikossa 0 annosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Meissä on se ero, että sinun vanhempasi olivat välinpitämättömiä. Eihän rakkautta voi tietenkään korvata millään.

Taitava vanhempi antaa vapautta sekä asettaa rajoja. Se on Ap:sta kiinni, osaako hän kasvattajana hoitaa tuon tilanteen yhtä hyvin kuin omat vanhempani. Ikävä kuulla, että teillä ei osattu.

Vanhempi joka antaa 14-vuotiaan juoda jatkuvasti humalaan koska koulu sujuu, on välinpitämätön. Meillä oli ihan nuo samat säännöt mitkä sinäkin listasit, ja minäkin kuvittelin silloin että ne ovat välittämistä.

Kokonaisuuteen kuuluu varmaan paljon muutakin kuin se, mitä tänne palstalle kirjoitetuista teksteistä voi subjektiivisesti tulkita.

Älä heijasta omien vanhempiesi virheitä ja niistä sinulle syntyneitä ikäviä kokemuksia muiden lapsuuteen.

Kuten sanottua, rakkautta ei voi mikään korvata, mutta myöskään tiukka rajoittaminen tai ainakaan viranomaisten sotkeminen asiaan ei toimi. Ne mm. leimaavat lapsen (hänen omissa silmissään, kaveripiirissä, koulussa, ehkä perheessäkin), etäännyttävät lapsen ja saavat lapsen kapinoimaan kahta kauheammin. Maltti on valttia.

Meillä oli aika tiukat säännöt kotona ja silti join. Joskus juotiin jopa koulussa, koulupäivinä. Ei nuorelta ole helppo mitään estää.

Nykyään on kyllä paremmin tiedossa ne alkoholin haitat, siis aina se on tiedetty että se on epäterveellistä, mutta uusia on tarkemmat tutkimukset siitä, miten se tuhoaa aivot ja persoonallisuuden kehityksen sekä nostaa syöpäriskiä huomattavasti. Kiinnostaako nämä nuorta, on tietenkin toinen asia.

Onko kiinnostusta mihinkään tervehenkiseen harrastamiseen?

Mistä tiedät että juo ap? Oletko kysynyt mitä juo ja paljonko?

Toimisikohan se että antaisit teinille kaksi vaihtoehtoa: rahahanat menevät kiinni tai tyttö on perjantaisin viimeistään klo 19 kotona ja selvinpäin.

Estäisi varmaan karkailuakin tuollainen kun tietäisi että jos häipyy jonnekin niin ei saa enää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Toimisikohan se että antaisit teinille kaksi vaihtoehtoa: rahahanat menevät kiinni tai tyttö on perjantaisin viimeistään klo 19 kotona ja selvinpäin.

Estäisi varmaan karkailuakin tuollainen kun tietäisi että jos häipyy jonnekin niin ei saa enää rahaa.

Ei tule toimimaan. Kavereilta voi lainata, tai kaverit voivat tarjota myötätunnosta. Pari viikonloppua nätisti ja velat saa maksettua. Kotiarestit ym. ei toimi, koska lasta ei voi koko ajan vahtia eikä kotiin myöskään kahlita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aika tiukat säännöt kotona ja silti join. Joskus juotiin jopa koulussa, koulupäivinä. Ei nuorelta ole helppo mitään estää.

Nykyään on kyllä paremmin tiedossa ne alkoholin haitat, siis aina se on tiedetty että se on epäterveellistä, mutta uusia on tarkemmat tutkimukset siitä, miten se tuhoaa aivot ja persoonallisuuden kehityksen sekä nostaa syöpäriskiä huomattavasti. Kiinnostaako nämä nuorta, on tietenkin toinen asia.

Onko kiinnostusta mihinkään tervehenkiseen harrastamiseen?

Samoin minä. Ja poltin ja riehuin ja tein tyhmyyksiä. Tosin näin aikuisena olen monesti kiittänyt äitiäni siitä, että hän nuo teinivuodet jaksoi kanssani. Hän teki ihan kaikkensa pitääkseen minut turvassa ja asettaakseen rajoja. 14 vuotias on vielä oikeasti todella nuori. Jos olin karannut kotiarestista, äiti haki minut hiuksista keskustasta. Jokaisen kaverin jonka erehdyin esittelemään, hän hankki puhelinnumeron ja kavereiden kautta yleensä paikallisti minut. Saattoi istua öitä lukitun huoneeni edessä kun riehun ja haukun häntä kuin eläin, en päässyt bileisiin. Ikkunat teljettiin kun etten sieltä päässyt karkaamaan. Kun olin ollut rauhassa hetken, sain taas vähän siimaa ja jos mokasin, niin takaisin valvontaan. Ja mokaamisella tarkoitan siis konttauskunnossa himaan tuloa, olinpaikan ilmoittamatta jättämisen tai kotiintuloajan räikeää laiminlyöntiä. Kyllä äiti tiesi, että juon ja poltan eikä hän sitä pysty estämään. Rakastan ja arvostan äitiäni kuitenkin siitä, että hän ainakin pyrki kaikin mahdollisin keinoin tekemään sen minulle mahdollisimman hankalaksi.

Lasu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, onko muuten fiksu ja luotettava. Meillä juominen sallittiin, kunhan koulu tuli hoidettua kunnialla ja kerroin rehellisesti, mihin menen ja kenen kanssa. Puhelimeen piti myös aina vastata. Joskus tuli jopa soitettua porukat hakemaan jostain juhlista. Kotiin oli aina lupa tulla, vaikka kunto olisi ollut kuinka huono. Homma toimi ja säännöt pitivät, koska halu mennä kavereiden mukana oli niin suuri.

Näin aikuisiällä en juo enää oikein ollenkaan, vaikka opiskelenkin yliopistossa, missä ympäristö tosiaankin siihen kannustaa. Että eipä tuo välttämättä ole tie turmioon. Avainsanat ovat luottamus ja avoimuus.

Minun nuoruudessani vanhemmat ottivat tämän linjan. Kamppailee edelleen niiden arvottomuuden tunteiden ja epävarmuuksien kanssa joita vanhempieni välinpitämätön kasvatus aiheutti. Kunhan hoidin koulun ja osani sekä perheen sisäisestä että ulospäin esitetystä kulissista niin vanhemmille oli yks hailee olenko turvassa tai mitä sillä viinalla turrutan. En tosin ajatellut sitä itsekään silloin niin olin vain iloinen ja ylpeä vapaudestani. Vasta omien lasten myötä olen tajunnut että olin monella tapaa heitteillä.

En juo nyt aikuisena ollenkaan ja olen muuten esimerkillinen aikuinen, kulissi kasassa, mutta turrutuskeinoksi on vaihtunut ylensyönti ja sisäiset solmut on edelleen olemassa.

Meissä on se ero, että sinun vanhempasi olivat välinpitämättömiä. Eihän rakkautta voi tietenkään korvata millään.

Taitava vanhempi antaa vapautta sekä asettaa rajoja. Se on Ap:sta kiinni, osaako hän kasvattajana hoitaa tuon tilanteen yhtä hyvin kuin omat vanhempani. Ikävä kuulla, että teillä ei osattu.

Vanhempi joka antaa 14-vuotiaan juoda jatkuvasti humalaan koska koulu sujuu, on välinpitämätön. Meillä oli ihan nuo samat säännöt mitkä sinäkin listasit, ja minäkin kuvittelin silloin että ne ovat välittämistä.

Kokonaisuuteen kuuluu varmaan paljon muutakin kuin se, mitä tänne palstalle kirjoitetuista teksteistä voi subjektiivisesti tulkita.

Älä heijasta omien vanhempiesi virheitä ja niistä sinulle syntyneitä ikäviä kokemuksia muiden lapsuuteen.

Kuten sanottua, rakkautta ei voi mikään korvata, mutta myöskään tiukka rajoittaminen tai ainakaan viranomaisten sotkeminen asiaan ei toimi. Ne mm. leimaavat lapsen (hänen omissa silmissään, kaveripiirissä, koulussa, ehkä perheessäkin), etäännyttävät lapsen ja saavat lapsen kapinoimaan kahta kauheammin. Maltti on valttia.

Teini-ikäisten lasten vanhempana en mitenkään miellä sellaisia vanhempia, jotka antavat alaikäisten lastensa juoda alkoholia, rakastaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aika tiukat säännöt kotona ja silti join. Joskus juotiin jopa koulussa, koulupäivinä. Ei nuorelta ole helppo mitään estää.

Nykyään on kyllä paremmin tiedossa ne alkoholin haitat, siis aina se on tiedetty että se on epäterveellistä, mutta uusia on tarkemmat tutkimukset siitä, miten se tuhoaa aivot ja persoonallisuuden kehityksen sekä nostaa syöpäriskiä huomattavasti. Kiinnostaako nämä nuorta, on tietenkin toinen asia.

Onko kiinnostusta mihinkään tervehenkiseen harrastamiseen?

Samoin minä. Ja poltin ja riehuin ja tein tyhmyyksiä. Tosin näin aikuisena olen monesti kiittänyt äitiäni siitä, että hän nuo teinivuodet jaksoi kanssani. Hän teki ihan kaikkensa pitääkseen minut turvassa ja asettaakseen rajoja. 14 vuotias on vielä oikeasti todella nuori. Jos olin karannut kotiarestista, äiti haki minut hiuksista keskustasta. Jokaisen kaverin jonka erehdyin esittelemään, hän hankki puhelinnumeron ja kavereiden kautta yleensä paikallisti minut. Saattoi istua öitä lukitun huoneeni edessä kun riehun ja haukun häntä kuin eläin, en päässyt bileisiin. Ikkunat teljettiin kun etten sieltä päässyt karkaamaan. Kun olin ollut rauhassa hetken, sain taas vähän siimaa ja jos mokasin, niin takaisin valvontaan. Ja mokaamisella tarkoitan siis konttauskunnossa himaan tuloa, olinpaikan ilmoittamatta jättämisen tai kotiintuloajan räikeää laiminlyöntiä. Kyllä äiti tiesi, että juon ja poltan eikä hän sitä pysty estämään. Rakastan ja arvostan äitiäni kuitenkin siitä, että hän ainakin pyrki kaikin mahdollisin keinoin tekemään sen minulle mahdollisimman hankalaksi.

Eihän sun äidillä ollut muuta vaihtoehtoa, jos meno oli noin holtitonta. Apn tarttis kuvailla lapsensa luonnetta vähän enemmän, niin olis helpompi yrittää neuvoa. Kaikki 14-vuotiaat ei ole samanlaisia.