Lue keskustelun säännöt.
Työkkäri vaatii luopumaan opiskeluoikeudesta yliopistossa
21.09.2018 |
Minulla on opiskeluaika loppu, mutta opiskeluoikeus olemassa. En siis ole opiskelija, mutta työkkäri pitää minua sellaisena. Saadakseni työttömyyskorvausta joudun luopumaan opiskeluoikeudestani. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Ai googlaamalla tämä vuoden sääntö katoaisi jonnekin. :D :D :D Ja kuka tässä mieltänsä on vähän väliä muuttamassa.
Jos luet ketjua, niin tälle aloittajalle tämä asia on ilmeisesti tullut jonakin "yllätyksenä". Muutenkin ei ne opiskeluhalut varmaankaan vain yhtenä aamuna kadonneet, vaan asia on ollut luultavasti mielessä pidemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hölmö suostu. Minä suostuin, mielenterveys riekaleina, enkä valmistunut sitten lopulta miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Kommentti 155 ei siis ole sinun? "Minä olen hakenut kaikenlaista työtä jo yli kaksi vuotta. Ei vaan kukaan suostu palkkaamaan.
Elän vielä hetken säästöillä."
Olet siis tehnyt töitä viimeiset puoli vuotta? Jos olet ollut kokopäivätöissä puoli vuotta opintojen aikana, opiskelusi katsotaan sivutoimiseksi työssäolon perusteella.
Kerrotko mitä alaa opiskelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai googlaamalla tämä vuoden sääntö katoaisi jonnekin. :D :D :D Ja kuka tässä mieltänsä on vähän väliä muuttamassa.
Jos luet ketjua, niin tälle aloittajalle tämä asia on ilmeisesti tullut jonakin "yllätyksenä". Muutenkin ei ne opiskeluhalut varmaankaan vain yhtenä aamuna kadonneet, vaan asia on ollut luultavasti mielessä pidemmän aikaa.
Mitä ihmettä sä selität. :D Tässä ei ole kyse opiskeluhaluista laisinkaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Ilmoititko mt-ongelmista viranomaisille? Miten ohjaajasi kanssa on käyty myöhästymistä läpi?
Mitkä ovat suunnitelmasi nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Kommentti 155 ei siis ole sinun? "Minä olen hakenut kaikenlaista työtä jo yli kaksi vuotta. Ei vaan kukaan suostu palkkaamaan.
Elän vielä hetken säästöillä."
Olet siis tehnyt töitä viimeiset puoli vuotta? Jos olet ollut kokopäivätöissä puoli vuotta opintojen aikana, opiskelusi katsotaan sivutoimiseksi työssäolon perusteella.
Kerrotko mitä alaa opiskelet?
Ei ole minun kommenttini. Olen ollut osa-aikatyössä. En opiskele mitään alaa, koska minulla ei ole opiskeluoikeutta. Ja sillä mitä olen opiskellut ei ole mitään tekemistä tämän ongelman kanssa, koska ongelma on tuo typerä vuoden sääntö.
Siis.. itse ilmoittauduin työkkärin kirjoille ja päätöksen sain että estettä tuen maksamiselle ei ole, opiskelu ollut sivutoimista. Olen kuitenkin amk:n kirjoilla, tämän syksyn poissaolevana. Hain sovellettua päivärahaa. Näinköhän sitä kuitenkaan saan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Ilmoititko mt-ongelmista viranomaisille? Miten ohjaajasi kanssa on käyty myöhästymistä läpi?
Mitkä ovat suunnitelmasi nyt?
Minkä ihmeen ohjaajan? Suunnitelmani on käyneet jo todella moneen otteeseen tässä ketjussa esille. Haluan työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Ilmoititko mt-ongelmista viranomaisille? Miten ohjaajasi kanssa on käyty myöhästymistä läpi?
Mitkä ovat suunnitelmasi nyt?
Minkä ihmeen ohjaajan? Suunnitelmani on käyneet jo todella moneen otteeseen tässä ketjussa esille. Haluan työelämään.
Yliopistossa kun opiskellaan, niin sielä tehdän henkilökohtainen opintosuunnitelma ja jokuhan sinunkin opintojesi edistymistä on pitänyt seurata, ne henkilöt ovat niitä ohjaajia. Ja kun olet kandin kai tehnyt sitten aloitat tekemään maisteripapereita jos opinto-oikeutta kerran maisteriksi on ja silloin sinulle pitää nimittää henkilökohtainen gradunohjaaja.
Jos kerran haluat työelämään, etkä tehdä maisteriopintoja, miksi sitten roikut kiinni siinä opinto-oikeudessa? Tee se luopumisilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Mielestäni kyse ei ole siitä, että yhteiskunnan pitäisi tukea ikuisia opiskelijoita. Ap yrittää saada töitä. Hän on siis työtön työnhakija, jolla pitäisi olla oikeus työttömyysturvaan. Se, että hänellä on tallella hypoteettinen oikeus joskus tulevaisuudessa suorittaa opintonsa loppuun, ei tee hänestä opiskelijaa.
Työnhakija hän voi olla, mutta nykylainsäädännön mukaan hän ei ole työtön. Yrittäjäkin voi yrittää saada töitä tullakseen toimeen, mutta työtön hän ei silti yleensä ole.
Eduskuntaan vain viestiä kun lainsäädäntö on epäoikeudenmukaista. Ei ne asiat muuten muutu ja täällä taivastelu ei johda mihinkään.
Jos opiskeluajassa ei saa tutkintoa valmiiksi, kannattaa oikeasti miettiä syyt siihen + olisiko elämässä muita vaihtoehtoja.
Mitäköhän sinäkin tässä ketjussa teet? Kommenttisi on ihan yhtä tyhjän kanssa eikä edistä asiaa suuntaan eikä toiseen.
Tämä on keskustelupalsta, jossa saa ottaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, saada myötätuntoa ja vinkkejä silloin kun itse ei näe tilanteeseensa kaikkia vaihtoehtoja. Minusta täällä on tullut hyviä neuvoja ja itsellenikin uusia asioita. Ei mitenkään turhaa, vaikka tässä ei ihan heti kyetä muuttamaan lakia.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 155 ei siis ole sinun? "Minä olen hakenut kaikenlaista työtä jo yli kaksi vuotta. Ei vaan kukaan suostu palkkaamaan.
Elän vielä hetken säästöillä."
Pahoittelen sekaannusta. Minun piti lisätä tuohon, etten ole ap, joskin hieman samassa tilanteessa.
Ärsyttää suunnattomasti kaikki "mene töihin" -hokemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ole ole ongelmana nuo säädökset vaikka veemäisiä ovatkin vaan se, ettei ap kykene todistamaan tilannettaan työkkärille.
Jos muut ehdot eivät täyty, ja on tehnyt selvityksen tilanteestaan (esim. todistus opintotuen loppumisesta ja taloudellisesta tilanteesta ja siitä ettei ole 6 kk tehnyt opintoja) eikä se kelpaa, sitten on mahdollisuus tehdä se opinto-oikeudesta luopuminen.
Aina ei ole mahdollista syödä kakkua ja säilyttää kakkua. Elämä on.
Onko yliopistossa mahdollisuus hakea myöhemmin opiskeluoikeuden palautusta, jos eroaa oppilaitoksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Mielestäni kyse ei ole siitä, että yhteiskunnan pitäisi tukea ikuisia opiskelijoita. Ap yrittää saada töitä. Hän on siis työtön työnhakija, jolla pitäisi olla oikeus työttömyysturvaan. Se, että hänellä on tallella hypoteettinen oikeus joskus tulevaisuudessa suorittaa opintonsa loppuun, ei tee hänestä opiskelijaa.
AP ei ole työtön työnhakija, koska hänellä on opiskeluoikeus ja opinnot eivät ole olleet tarvittavaa vuotta keskeytyneenä. Lisäksi ei lainsäädäntö voi perusta siihen, että joku muutaman kuukauden välein muuttaa mieltään siitä, että haluaako hän opiskella vai ei.
Koko ongelmaa ei edes olisi, jos AP olisi käyttänyt edes murto-osan siitä ajasta, minkä hän tässä ketjussa viettänyt asian tutkimiseen. Säädökset ja muut kriteerit ovat vain yhden googlehaun päässä.
Juuri sinunlaisten takia ihmisiä kyykytetään. Vetäydyt säädösten taakse ja väität ettei ongelmaa ole, jos tietää, mitä niissä säädöksissä sanotaan.
Toivottavasti sairastut pahasti etkä saa apua säädösten takia. Mutta hei, eihän sinulla mitään ongelmaa olekaan, koska tiedät, mitä laissa sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä ole ole ongelmana nuo säädökset vaikka veemäisiä ovatkin vaan se, ettei ap kykene todistamaan tilannettaan työkkärille.
Jos muut ehdot eivät täyty, ja on tehnyt selvityksen tilanteestaan (esim. todistus opintotuen loppumisesta ja taloudellisesta tilanteesta ja siitä ettei ole 6 kk tehnyt opintoja) eikä se kelpaa, sitten on mahdollisuus tehdä se opinto-oikeudesta luopuminen.
Aina ei ole mahdollista syödä kakkua ja säilyttää kakkua. Elämä on.
Niin, työttömyyskorvausta ei myönnetä sillä perusteella että tarvitsee rahaa ja se on nyt ongelma. Ilmiselvästi monen mielestä pitäisi.
Ja hetken päästä työkkäri vaatii opintoja, jotta työllistyisit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Mielestäni kyse ei ole siitä, että yhteiskunnan pitäisi tukea ikuisia opiskelijoita. Ap yrittää saada töitä. Hän on siis työtön työnhakija, jolla pitäisi olla oikeus työttömyysturvaan. Se, että hänellä on tallella hypoteettinen oikeus joskus tulevaisuudessa suorittaa opintonsa loppuun, ei tee hänestä opiskelijaa.
Työnhakija hän voi olla, mutta nykylainsäädännön mukaan hän ei ole työtön. Yrittäjäkin voi yrittää saada töitä tullakseen toimeen, mutta työtön hän ei silti yleensä ole.
Eduskuntaan vain viestiä kun lainsäädäntö on epäoikeudenmukaista. Ei ne asiat muuten muutu ja täällä taivastelu ei johda mihinkään.
Jos opiskeluajassa ei saa tutkintoa valmiiksi, kannattaa oikeasti miettiä syyt siihen + olisiko elämässä muita vaihtoehtoja.
Mitäköhän sinäkin tässä ketjussa teet? Kommenttisi on ihan yhtä tyhjän kanssa eikä edistä asiaa suuntaan eikä toiseen.
Tämä on keskustelupalsta, jossa saa ottaa esiin yhteiskunnan epäkohtia, saada myötätuntoa ja vinkkejä silloin kun itse ei näe tilanteeseensa kaikkia vaihtoehtoja. Minusta täällä on tullut hyviä neuvoja ja itsellenikin uusia asioita. Ei mitenkään turhaa, vaikka tässä ei ihan heti kyetä muuttamaan lakia.
Ap ei ole ollut kiinnostunut neuvoista, hän haluaa vain valittaa ja se oikeus hänellä on. Mitkä mielestäsi ovat ketjun hyvät neuvot?
Vierailija kirjoitti:
Onko yliopistossa mahdollisuus hakea myöhemmin opiskeluoikeuden palautusta, jos eroaa oppilaitoksesta?
On, mutta se tapahtuu uuden haun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta perittiin päivärahat takaisin sen perusteella, että olin kerran vuodessa käynyt Otaniemessä. Mitään opintosuorituksia ei ollut yli viiteen vuoteen ja olin elättänyt itseni työnteolla jo muutaman vuoden ja sen jälkeen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Ne säännöt vaan on jäykät eivätkä kaikilta osin noudata hallituksen esitystä. Minulla tuo "opiskelu" ei millään muotoa estänyt olemasta täysipäiväisesti työmarkkinoiden käytössä, olinhan ollut sitä jo useamman vuoden. Ja elantoni tuli ennen hoitovapaan jälkeistä työttömyyttä töissäkäynnistä, joten sekin täytti hallituksen esityksessä kuvatun tilanteen. Mutta muodollisesti olin täysipäiväinen opiskelija ja jouduin maksamaan takaisin 18000€. (Ystävällisesti hallinto-oikeus antoi 6000€ alennusta alkuperäisestä 24000€ summasta).
Ap näkee aivan turhana peikkona tuon opinto-oikeudesta luopumisen. Jos myöhemmin tulee kipinä, niin onko muka aivan mahdotonta hakea sitä opiskeluoikeutta maisterihaussa? Eikö maisteriohjelmiin ole omat hakunsa, sitä kauttahan esim. AMK:sta valmistuneet jatkavat maisteriksi.
Minäkin roikuin nuorena pitkään tuollaisessa välitilassa, että en opiskellut enkä osannut mennä töihinkään. Masennuksen vuoksi meni hukkaan monta vuotta ja pari vuotta meni ilman mitään tukia, tilapäisten osa-aikatöiden varassa. Vasta kun minut heitettiin HOASilta ulos, pääsin jollain tapaa eteenpäin tuosta jumitilanteesta. Ei minusta ollut opiskelijaksi, mutta oli vaikea hyväksyä se ja siksi roikuin niin pitkään siinä välitilassa. Vielä senkin jälkeen kun HOAS irtisanoi asuntoni, tein vuoden töitä osa-aikaisena siinä toivossa, että saisin jatkettua opintoja ja vasta sen jälkeen pystyin luopumaan siitä haihattelusta ja jatkoin töissä kokoaikaisena.
Tuollaiset kesken jääneet opinnot vievät ihan kauheasti energiaa, vaikkei niiden eteen tekisi yhtään mitään. Ne painostaa siellä taustalla ja koko ajan se asia painaa. Tuo on vähän sama kuin että olisi parisuhteessa, mutta pitäisi ovea raollaan sille, että löytää jonkun mukavamman kumppanin. Opinnoissa kiinni roikkuminen ajatuksen tasolla on poissa niistä ponnisteluista, joita pitäisi tehdä työllistymisen eteen. Nyt kun ap haluaisi päästä töihin, niin pitäisi pystyä sulkemaan tuo opinto-ovi ja laittamaan kaikki energia työllistymisen eteen.
Jos sitten jossain vaiheessa työuraa tulee se kipinä, että haluaa suorittaa maisterintutkinnon, niin siinä vaiheessahan voi olla jo oikeus aikuisopintorahaan ja kova motivaatio, jonka avulla siitä maisterihaustakin selvitään. Tai ehkä matkan varrella löytyy jotain muita vaihtoehtoja koulutuksen täydentämiseen työuran vaatimalla tavalla. Ei se peli ole pelattu, vaikka tässä kohtaa taloudellisen tilanteen sanelemana joutuisi opinto-oikeudesta luopumaan. Sen voi saada myöhemmin takaisin, jos tahtoa löytyy.
Tätä yritin myös ap:lle sanoa, että ei pidä takertua siihen illuusioon maisteritutkinnosta vaan mennä eteenpäin. Aina voi palata myöhemmin jos tilanne muuttuu. Ap ei ole sairas, mutta puoleen vuoteen hän ei ole tehnyt mitään, pari kurssia siellä jossain ja kaksi vuotta hakenut töitä. Jokin mättää mutta hän ei kerro mikä. Hän ei myöskään kerro edes viitteellisesti mitä opiskelee, vaikka neuvot varmaan paranisivat jos tiedettäisiin onko kyse folkloristiikasta vai lääkiksestä.
Ap:n ongelmat ovat muualla kuin systeemissä, vaikka siinäkin toki on parantamisen varaa, eiköhän se tullut selväksi. Toisaalta, onko yhteiskunnan tarpeen tukea ns ikuisia opiskelijoita? Onko kymmenen vuotta yliopistolla roikkuminen ihmisoikeus.
Sulla menee nyt kyllä pahasti puurot ja vellit sekaisin.
1. opintoja tehty viimeksi puoli vuotta sitten
Kyllä, samaa mieltä.2. maisterin tutkinnosta suoritettu pari kurssi ja kandi kokonaa
Kyllä, samaa mieltä.
3. ap ei ole sanonut että ei olisi tehnyt puoleen vuoteen mitään, ainoastaan opintoja ei ole tehty puoleen vuoteen
Mitä sitten on tehty?4. apn ongelma on juurikin systeemi
Ei ole. Ongelma on siinä, että opinto-oikeusaikana on saatu vain kandi valmiiksi.
5. maisterin tutkinto ei ole illuusio vaan vaaditaan monissa työpaikoissa pätevyysvaatimuksena ja siksi oikeudesta ei haluta luopua
Monessa paikassa käy alempi tai ylempi korkeakoulututkinto.6. silloin ei voi palata opiskelemaan, jos on koulusta eronnut
Voi hakea maisteriohjelmaan, tuskin on ongelma jos motivaatio riittää.7. ap hakee kyllä töitä, mutta ei ole hakenut töitä kahta vuotta, mistä ihmeestä tämänkin revit?
Hän kertoi itse.
8. ap ei ole ikuinen opiskelija, koska hänellä ei ole opinto-oikeutta eikä myöskään oikeuksia opiskelijaetuuksiin
Hän on ikuinen opiskelija koska haluaa pitää opiskelupaikkansa, vaikka opintojen loppuunsaattaminen on vaikeaa.
9. Sinä vaikutat erittäin yksinkertaiselta ihmiseltä.Kiitos 😁
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap
Ilmoititko mt-ongelmista viranomaisille? Miten ohjaajasi kanssa on käyty myöhästymistä läpi?
Mitkä ovat suunnitelmasi nyt?
Minkä ihmeen ohjaajan? Suunnitelmani on käyneet jo todella moneen otteeseen tässä ketjussa esille. Haluan työelämään.
Yliopistossa kun opiskellaan, niin sielä tehdän henkilökohtainen opintosuunnitelma ja jokuhan sinunkin opintojesi edistymistä on pitänyt seurata, ne henkilöt ovat niitä ohjaajia. Ja kun olet kandin kai tehnyt sitten aloitat tekemään maisteripapereita jos opinto-oikeutta kerran maisteriksi on ja silloin sinulle pitää nimittää henkilökohtainen gradunohjaaja.
Jos kerran haluat työelämään, etkä tehdä maisteriopintoja, miksi sitten roikut kiinni siinä opinto-oikeudessa? Tee se luopumisilmoitus.
Voi sinua, ainoa, joka seuraa yliopisto-opiskelijan opintojen editymistä on opiskelija itse. :D Kelaa kiinnostaa sen verran, että katkaisee tuet tarpeen mukaan. Graduohjaaja nimetään siinä vaiheessa, kun ilmoittautuu graduseminaarin samoin kandiohjaaja nimetään, kun ilmoittautuu kandiseminaariin. Nämä ohjaavat vain sen tutkielman tekoa, ei muuta.
Hienosti sinullakin on keskustelun pointti mennyt ohi.
3. töitä
4. kamppailin opiskeluaikana itsemurhahaluja vastaan ja siksi opinnot eivät edenneet. Opintojeni huono eteneminen ei ole se ongelma tässä vaan tämä typerä vuoden sääntö.
5. Ja monessa vaaditaan ylempi.
7. En ole missään sanonut hakeeni töitä kahta vuotta.
8. vain jossakin oppilaitoksessa opiskeleva voi olla opiskelija. Hypoteettinen mahdollisuus joskus opiskella ei tee minusta opiskelijaa.
ap