Miksi masentuneen aivot eivät osaa tehdä päätöksiä?

On fysikaalinen selitys. Masentuneen ihmisen tietoisuus kapenee, ns. omaelämäkerrallinen aines/tietoisuudenosa kapenee. Sama käy nk. kuva- ja taipumusavaruudelle, joka on ikään kuin edessämme (mieli suuntautuu sitä kohti) ja siihen olennaisesti liittyy nk. ennakoitu tulevaisuus, johon liittyy kaikki päätöksenteko. Masennushan on näköalattomuutta synnyttävää. Eli siinä, missä tulevaisuuden näkymät kapenevat, myös käytettävissä oleva muistiaines menneestä elämästä.

Kuvittele tilanne, jossa valot oikeasti sammutetaan ja tulee totaalipimeys eli vakava masennus, silloin noi alueet on tietoisuudesta totaalisesti off. On vain ydinitsen kokemus ja käytännössä pelkkä työmuisti käytössä, mikä selittää sen, että kahvikupin siirtäminenkin on ponnistus.

Näin aivotutkimus selittää yhdeltä osin sen ilmiön.

Niin ja se jäljelle jäävä ydinitsen eli ydin tietoisuus on se kokemus, mikä meillä on aina itsestämme, myös unessa. Siihen ei tule katkoa edes koomassa.

Tosi pahassa depressiossa, jos ihminen ajautuu suisidaaliseen tilaan, tuska ylittää sietokyvyn, ilman että pystyy palauttamaan mieleensä mitään selvytymistä tukevaa omasta menneestä, eikä näe mitään tulevaisuuteen viittaavaa ja on ehkä lähinnä vaan psykoottisia piirteitä, mieli pirstoutunut ja hajanainen, se todella pahimmillaanon moido. Sietämätöntä kärsimystä kestää aika heikosti, jos pahoja jaksoja on ollut useita. Viimeisellä kierroksella n. 6kk ja pam, köyden jatkoksi.

Ja se suididaqlinwn tila kehittyy nopeasti, kestää parista päivästä pariin viikkoon. Moni itsari olisi estettävissä, jos ensiapukoulutuksen osana opetettaisiin tunnistamaan se.

suisidaalinentila, sorry typot.

Evoluutiokin selittää sitä osin myös.

Tuo on helvetillisintä lievässä masennuksessa. Päätösten teko on niin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Itsensätyöllistäjällä vaikeaa, kun ei ole pomoa käskemässä.

Kun saa homman käyntiin, on vähän aikaa helpompaa.

Tosin hommasta toisren siirtyminen on minulle muutenkin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiokin selittää sitä osin myös.

Voitko selittää vähän tätä? ap

Assburger kirjoitti:

Tuo on helvetillisintä lievässä masennuksessa. Päätösten teko on niin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Itsensätyöllistäjällä vaikeaa, kun ei ole pomoa käskemässä.

Kun saa homman käyntiin, on vähän aikaa helpompaa.

Tosin hommasta toisren siirtyminen on minulle muutenkin vaikeaa.

Jep. Lievässäkin on tuota, mutta kuvasin vakavan, koska siinä se on totaalista. Lievässä lievää... mutta toi sun kuulostaa kyllä keskivaikealta tai vaikealta. Ja siltä, että tarvitset lääkityksen tai nykyinen ei toimi.

Tsemppiä!

Itse 4 vuotta itseäni kuntouttanut, remissiossa eläväa, 32 vuotta elämästä masennusta sairastanut, joka ei tule selviämään yhdestäkään vaikeasta masennuksesta enää. Jos uusii mua kutsuu Lapin luonto, sen joet ja viimeinen matka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiokin selittää sitä osin myös.

Voitko selittää vähän tätä? ap

No esim. pahoina katovuosina masennus on suojannut. Elimistö säästöliekille, käpertyminen, lähellä omaa asutusta pysyttely (energiankulutus minimiin) jne. Se on suojamekanismi.

Aivot jos oikein pahasti hirttää kiinni, se ei ole suja vaan vakava sairaus. Toisaalta kuitenkin kaikissa masennuksissa se on suojamekanismi liian haavoittavia asioita vastaan. Ihminen kestää kipua tiettyyn pisteeseen ja masennus tulee. Tällaisen hyvinvoinnin keskellä syyt on puhtaasti emotionaaliset, että toi mekanismi aktivoituu. Eli joku omassa elämässä stuttaa todella paljon, eikä sitä pysty kohtaamaan mielen tasolla.

Siis väännän rautalangasta, mieli uhkaa hajota ja siksi se alkaa suojautua. Se antaa aikaa annostella hitaasti tietoisuuteen niitä juttuja. Eli mieli todellakin annostelee ja pilkkoo kaiken valmiiksi. Se on kuin vauvaa totuttelisi kiintwään ruokaan, mutta mentaalisesti.

Syyt on inhimillisiä usein. hylkäys (ero), torjunta, henkinen- tai hengellinen väkivalta, menetys, sairaus, läheisen esim. oman lapsen kuolema, fyysinen väkivalta (uhriksi joutuminen tai sen näkeminen) YKSINÄISYYS ja kiusaaminen...

Myös oma historia altistaa. Asiat kumuloituu ja lasi onkin täynnä ja maito lattialla.

Vierailija kirjoitti:

On fysikaalinen selitys. Masentuneen ihmisen tietoisuus kapenee, ns. omaelämäkerrallinen aines/tietoisuudenosa kapenee. Sama käy nk. kuva- ja taipumusavaruudelle, joka on ikään kuin edessämme (mieli suuntautuu sitä kohti) ja siihen olennaisesti liittyy nk. ennakoitu tulevaisuus, johon liittyy kaikki päätöksenteko. Masennushan on näköalattomuutta synnyttävää. Eli siinä, missä tulevaisuuden näkymät kapenevat, myös käytettävissä oleva muistiaines menneestä elämästä.

Kuvittele tilanne, jossa valot oikeasti sammutetaan ja tulee totaalipimeys eli vakava masennus, silloin noi alueet on tietoisuudesta totaalisesti off. On vain ydinitsen kokemus ja käytännössä pelkkä työmuisti käytössä, mikä selittää sen, että kahvikupin siirtäminenkin on ponnistus.

Näin aivotutkimus selittää yhdeltä osin sen ilmiön.

Kuulin huhun että masennus on buddhan korkein saavutettu tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiokin selittää sitä osin myös.

Voitko selittää vähän tätä? ap

No esim. pahoina katovuosina masennus on suojannut. Elimistö säästöliekille, käpertyminen, lähellä omaa asutusta pysyttely (energiankulutus minimiin) jne. Se on suojamekanismi.

Aivot jos oikein pahasti hirttää kiinni, se ei ole suja vaan vakava sairaus. Toisaalta kuitenkin kaikissa masennuksissa se on suojamekanismi liian haavoittavia asioita vastaan. Ihminen kestää kipua tiettyyn pisteeseen ja masennus tulee. Tällaisen hyvinvoinnin keskellä syyt on puhtaasti emotionaaliset, että toi mekanismi aktivoituu. Eli joku omassa elämässä stuttaa todella paljon, eikä sitä pysty kohtaamaan mielen tasolla.

Hmm. Mutta eikö ne toiveikkaammat, ei niin masentuneet lähteneet helposti uusille kylille ja paremmille apajille, kun moni masentunut kuihtui mökkiinsä? Tietenkin moni retkeilijä kuoli yrittäessään ja osa masentuneista ei kuollut nälkään, mutta minusta tuo selitys vähän ontuu. Kuvaa  paremmin vaan sitä, että riskinottajia ja riskinvälttäjiä on molempia jäänyt lisääntymään edelleen, eri syistä.

Eläimiäkin arkoja ja rohkeampia. Ap

tasapainossa kuoleman kanssa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On fysikaalinen selitys. Masentuneen ihmisen tietoisuus kapenee, ns. omaelämäkerrallinen aines/tietoisuudenosa kapenee. Sama käy nk. kuva- ja taipumusavaruudelle, joka on ikään kuin edessämme (mieli suuntautuu sitä kohti) ja siihen olennaisesti liittyy nk. ennakoitu tulevaisuus, johon liittyy kaikki päätöksenteko. Masennushan on näköalattomuutta synnyttävää. Eli siinä, missä tulevaisuuden näkymät kapenevat, myös käytettävissä oleva muistiaines menneestä elämästä.

Kuvittele tilanne, jossa valot oikeasti sammutetaan ja tulee totaalipimeys eli vakava masennus, silloin noi alueet on tietoisuudesta totaalisesti off. On vain ydinitsen kokemus ja käytännössä pelkkä työmuisti käytössä, mikä selittää sen, että kahvikupin siirtäminenkin on ponnistus.

Näin aivotutkimus selittää yhdeltä osin sen ilmiön.

Kuulin huhun että masennus on buddhan korkein saavutettu tila.

Totta siinä mielessä, että todellakin omasta itsestä riippumattomat syytkin vaikuttaa taustalla. Masennus ja traumat periytyy ja alttius on nykyään jo lähes kaikilla. Nuorten masennus on kohta tapissa, ovat geneettisesti alttiita särkymään, pienemmästäkin. Henkistä kehitystä, juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiokin selittää sitä osin myös.

Voitko selittää vähän tätä? ap

No esim. pahoina katovuosina masennus on suojannut. Elimistö säästöliekille, käpertyminen, lähellä omaa asutusta pysyttely (energiankulutus minimiin) jne. Se on suojamekanismi.

Aivot jos oikein pahasti hirttää kiinni, se ei ole suja vaan vakava sairaus. Toisaalta kuitenkin kaikissa masennuksissa se on suojamekanismi liian haavoittavia asioita vastaan. Ihminen kestää kipua tiettyyn pisteeseen ja masennus tulee. Tällaisen hyvinvoinnin keskellä syyt on puhtaasti emotionaaliset, että toi mekanismi aktivoituu. Eli joku omassa elämässä stuttaa todella paljon, eikä sitä pysty kohtaamaan mielen tasolla.

Hmm. Mutta eikö ne toiveikkaammat, ei niin masentuneet lähteneet helposti uusille kylille ja paremmille apajille, kun moni masentunut kuihtui mökkiinsä? Tietenkin moni retkeilijä kuoli yrittäessään ja osa masentuneista ei kuollut nälkään, mutta minusta tuo selitys vähän ontuu. Kuvaa  paremmin vaan sitä, että riskinottajia ja riskinvälttäjiä on molempia jäänyt lisääntymään edelleen, eri syistä.

Eläimiäkin arkoja ja rohkeampia. Ap

Se masennus koski silloin useampaa kuin yhtä. Se riepotteli lähes jokaista siinä suljetussa ja pienessä yhteisössä.

En tiedä onko tämä nyt ihan kaukaa haettua, mutta mulle tuli tätä keskustelua lukiessa mieleen, että köyhyyteen liittyy vähän samantapaista mielen/ajatuskentän "supistumista" kuin masennukseen. Onkohan näillä asioilla jotain tekemistä keskenään, eli olisiko köyhyydellä ja masennuksella jotain samankaltaisia seurauksia aivotoimintaan? (Vai vallitseeko tuo tilanne vain, jos köyhä on samalla myös masentunut, jolloin syy on masennuksessa siinäkin?)

Kyse voi olla sekä välittäjäaineenvaihdunnan häiriöstä että ajatusvääristymistä. Nämä tuppaavat ruokkimaan toinen toisiaan ja seuraa klassinen "masentuneen jumi", pakkoajatukset ja ahdistuksen kierre.

Mutta miksi kaikki eivät reagoi masennuksella? Helposti kuitenkin tulee mieleen, että masennus on synnynnäistä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Tuo on helvetillisintä lievässä masennuksessa. Päätösten teko on niin vaikeaa, ellei mahdotonta.

Itsensätyöllistäjällä vaikeaa, kun ei ole pomoa käskemässä.

Kun saa homman käyntiin, on vähän aikaa helpompaa.

Tosin hommasta toisren siirtyminen on minulle muutenkin vaikeaa.

Jep. Lievässäkin on tuota, mutta kuvasin vakavan, koska siinä se on totaalista. Lievässä lievää... mutta toi sun kuulostaa kyllä keskivaikealta tai vaikealta. Ja siltä, että tarvitset lääkityksen tai nykyinen ei toimi.

Tsemppiä!

Itse 4 vuotta itseäni kuntouttanut, remissiossa eläväa, 32 vuotta elämästä masennusta sairastanut, joka ei tule selviämään yhdestäkään vaikeasta masennuksesta enää. Jos uusii mua kutsuu Lapin luonto, sen joet ja viimeinen matka.

Keskivaikean sairastin muutama vuosi sitten. Silloin oli itsetuho lähellä.

Työnteko tuntui melkein mahdottomalta, eikä mistään saanut iloa.

Essitalopraami ja tk:sta saatu keskusteluapu auttoivat pahimman yli. Välillä lievempänä nostelee päätään masennus.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä nyt ihan kaukaa haettua, mutta mulle tuli tätä keskustelua lukiessa mieleen, että köyhyyteen liittyy vähän samantapaista mielen/ajatuskentän "supistumista" kuin masennukseen. Onkohan näillä asioilla jotain tekemistä keskenään, eli olisiko köyhyydellä ja masennuksella jotain samankaltaisia seurauksia aivotoimintaan? (Vai vallitseeko tuo tilanne vain, jos köyhä on samalla myös masentunut, jolloin syy on masennuksessa siinäkin?)

Kyllä. Köyhyyteen liittyy niin paljon muutakin kuin pelkkä aineellinen puute. Tulee liitännäissairauksia, usein ulkopuolisuutta (yhteisön puute), ymyksinöisyyttä ym. ym. Silloin esim. lemmikin kuplema voi katkaista kamelinselmän.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikeaa? Onko asialle joku fysikaalinen selitys vai onko masentuneen joku tyypillinen ajatusprosessi omiaan tekemään päätöksenteon vaikeaksi?

Toisten mieli on joustavampi. Rakkaus suojaa ja sosiaaliset suhteet. Kaikki ei saa rakkautta koskaan elämässään. Esim. mä kasvoin persoonallisuushäiriöisen lapsena. Teki selväksi, ettei rakasta tai tule koskaan rakastamaan (sanoi monesti). Alkoi jo 6 vuotta vanhana mieli murenemaan mulla. Hyvä lapsuus suojaa... news flash! Kaikilla sitä ei ole. Eikä kaikkien elämänkulku ole sama.