Lue keskustelun säännöt.
Liikunnanopettajat = SADISTEJA
20.09.2018 |
En ole koskaan tavannut oikeasti lasten terveydestä ja hyvinvoinnista kiinnostunutta liikunnanopettajaa.
Haluavat vain nöyryyttää lapsia.
Kommentit (190)
Joskus toivoin, ettei Suomi olisi koskaan voittanut lätkän mm-kisoja.
Sitä ennen kouluissa harrastettiin muutakin, mutta tällä koko pakka meni ketuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 80-luvulta, kun liikunnanopettaja (silloin sanottiin usein voimistelunopettaja) tuli pitkin käytävää, kun olin kaveriporukassa.
"Kirsi, olet lihonut... tarkkaile painoasi".
Seurue meni vähän hilajaiseksi ja minä tietysti eniten. Ja en edes ollut varsinaisesti lihonut. Siinä 13-15 vuoden välillä tapahtuu jotain kehonmuutoksia kropassa.
Menin paniikissa himassa puntariin ja näytti 54 kg. Pituutta tuossa vaiheessa kuitenkin 167 cm.
Okei, olin painanut vielä vuosi sitten muutaman kilon vähemmän, se on totuus.
Mutta eikö ole törkeätä? Hyvä vain, jos nuoret ovat tietoisempia oikeuksistaa ja tämäkin olisi pitänyt laittaa tilille sanomisistaan. Todistajia oli monta.
Kotitalousopettajat ne vasta mukavia oli ennen. Ruoanvalmistusta harrastava hyväkäytöksinen poika ei enempää seiskaa voinut arvosanaksi saada. Tytön ei tarvinnut edes vettä osata laittaa kiehumaan omatoimisesti, mutta silti ysi napsahti.
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että olisiko joku liikunnanopettaja joskus OPETTANUT jotain tiettyä lyöntiä, potkua, juoksutyyliä tai edes punnerrusta??
Ei. Tämä ihmetyttää suuresti, kun urheiluseurojen vapaaehtoisvalmentajat kuitenkin pystyy siihen. Olisiko lajituntemuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin olemaan ala-asteella ilman paitoja joka liikuntatunti? Se vasta nöyryyttävää oli.
M30
Meilläkin joutui pojat koripallossa yms. toinen joukkue aina pelaamaan ilman paitaa "jotta olisi helpompi tunnistaa oma joukkue". Vieläköhän tätä nöyryytystä harrastetaan?
Minun on vaikea hahmottaa nöyryytystä tässä tavassa. Mikä tekee nahat vastaan paidat -jaosta nöyryyttävää?
Onhan tuo vähän inhottavaa pojalle, joka on epävarma lihakkuudestaan ja ehkä vähän löysyyttä rintojen alueella tms.
Mutta en minäkään tuota nyt pahana pitäisi, käydäänhän koulussa uimassakin jne.
Eli nöyryytys on liian vahva sana. Tässä tapauksessa ope ei tarkoittanut varmaan mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ei pitäisi olla arvioitava kouluaine, vaan harrastustunti, minkä ajaksi oppilas voisi itsenäisesti valita itselleen sopivan liikuntamuodon ja liikunnanohjaajan tehtävänä olisi lasta tässä auttaa.
Toivottavasti tulevaisuudessa mennään tähän suuntaan.
Liikkamaikkojen sijaan voisi olla ammattivalmentajat tai sitten vaan vuokrattaisiin urheiluseuroilta lajivalmentajat. Esim. uimatunnin ajaksi pätevä valmentaja uimaseurasta opettamaan alkeet.
Minua koski liikunnanopettaja luvatta; en todellakaan toivo hänelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin olemaan ala-asteella ilman paitoja joka liikuntatunti? Se vasta nöyryyttävää oli.
M30
Meilläkin joutui pojat koripallossa yms. toinen joukkue aina pelaamaan ilman paitaa "jotta olisi helpompi tunnistaa oma joukkue". Vieläköhän tätä nöyryytystä harrastetaan?
Minun on vaikea hahmottaa nöyryytystä tässä tavassa. Mikä tekee nahat vastaan paidat -jaosta nöyryyttävää?
Ei kaikille vanhemmillekaan ole mukava kokemus esiintyä ilman paitaa ja olla kontaktissa muiden kanssa. Saati epävarman kasvuiässä olevan nuoren muiden luokkalaisten edessä.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopettajan pesti on helpoin mitä koulussa on. Syksyllä ja keväällä pakolliset lihaskunto/juoksutestit ja muuten pelataan joukkuepelejä kausien mukaan 👍 Pilli kaulassa ja jalkapallo kainalossa vaan hengailla 😁
Eivät muuten osanneet vetää edes alkulämmittelyjä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me jouduttiin olemaan ala-asteella ilman paitoja joka liikuntatunti? Se vasta nöyryyttävää oli.
M30
sama meillä yläasteella
nainen30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että olisiko joku liikunnanopettaja joskus OPETTANUT jotain tiettyä lyöntiä, potkua, juoksutyyliä tai edes punnerrusta??
Ei. Tämä ihmetyttää suuresti, kun urheiluseurojen vapaaehtoisvalmentajat kuitenkin pystyy siihen. Olisiko lajituntemuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Meille opetettiin ainakin punnerrus, vatsa- ja selkälihasliike ym. lihaskuntoa parantavia perusjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole minullakaan yhtään hyvää kokemusta liikunnanopettajista tai mukavaa muistoa liikuntatunnista.
Ja aina sitä samaa, joko koripalloa sisällä tai pesäpalloa ulkona. Joskus sitten suunnistusta tai hiihtoa. Ja ah, ne pakolliset uimiset...
Nykyisen pullamössökansan mielestä liikuntaan yllyttävät ovat sadisteja. Lapset on surullisen ylipainoisia ja huonovointisia.
80- luvulla oli ihan normaalia että aikuiset naisetkin oli jotain 50- kiloisia.
Nykyään on jotain lihavuuden ihannointia ja entinen Normaali on nykyään "anorektikko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan 90-luvulta, nykyään kai tuosta nousisi somessa melu , että pistettiin nilkka tohjona pelaamaan jalkapalloa tai kuumeessa hiihtämään . Kannustamisen sijaan myös käytetiin haukkumista , vähättelyä ja vit""lua , muistan aina miten erään suunnistustunnin jälkeen opettaja heläytti minut nähdessään "Kas katsokaa, Tiina ei eksynytkään tällä kertaa!"
Itse en ole peruskoulun jälkeen suksia enkä luistimia jalkaani laittanut, pesistäkään en pelaisi edes ase ohimolla.
Tuntuu, että se oli melkein tavoite, että liikuntaa harrastajia tuetaan ja harrastamattomien kaikki into pyritään tuhoamaan loppu iäksi. Jos innostuit jostain, niin se into kyllä tapettiin äkkiä siirtämällä esim. taaperosta saakka harrastaneiden kilpailijoiden kanssa samaan ryhmään ja sitten nälvimällä päälle kun et taikaiskusta ollut yhtä hyvä. Sillä ei ollut väliä saiko tuloksia parannettua ja yrittämisellä ja vaivannäöllä ei myöskään ollut väliä. Jos olit hyvä jossain, jossain toisessa huonous laski silti numeroa, urheilijoille tällä ei tietenkään ollut väliä kun heillä ei ole aikaa kuin omaan lajiinsa.
Koskaan, ei ala-asteella, lukiossa tai ammattikoulussa, ei ole kerrottu yhdenkään lajin sääntöjä ennen pelaamista ja kuntosalikäynneillä ei ollut mitään hajua mitä joillakin laitteilla edes tehdään. Pääasia että laitetta vaihdettiin aina äänimerkistä.
Ja koululiikuntaan sopimattomat lajit, nehän ei ole liikuntaa ollenkaan, pärstäkerrointa sai vain tietyistä lajeista, esim. melonta on aivan höpönlöpöä pesäpallon rinnalla.
Lasten liikkuminen tosi tärkeää. On tärkeää pysyä lapsesta asti normaalipainoisena. Toivottavasti lääkärit ja terveydenhoitajat osaavat puuttua ajoissa lasten ylipainoon. Ylipainoinen lapsi on erittäin todennäköisesti ylipainoinen myös aikuisena.
Mulla oli yläasteella kiva liikunnanope! Sari jotain... n 35 v silloin. Olen nainen itsekin.
Ala-asteella sen sijaan oli hirveää . En ollut lapsena rohkea, vaan arka ja kömpelö liikunnassa muuten, paitsi juoksussa olin hyvä.
Ala-asteen maikka väänsi kiepille jne väkisin kun pelkäsin telinevoimistelua....
Uhkaili myös numeron alentamisella jollen lähde mukaan juoksukilpailuun.
Ei vain silloin olisi huvittanut osallistua, mutta siellä sitten juoksin kumpparit jalassa koulujenvälisissä ( tennarit olin jättänyt kotiin).
Ihme kyllä nykyään aikuisena tykkään liikkua, ei onneksi opettaja onnistunut tappamaan intoani lopullisesti.
Kouluni kävin 80- 90 lukujen taitteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, että olisiko joku liikunnanopettaja joskus OPETTANUT jotain tiettyä lyöntiä, potkua, juoksutyyliä tai edes punnerrusta??
Ei. Tämä ihmetyttää suuresti, kun urheiluseurojen vapaaehtoisvalmentajat kuitenkin pystyy siihen. Olisiko lajituntemuksella jotain tekemistä asian kanssa?
Meille opetettiin ainakin punnerrus, vatsa- ja selkälihasliike ym. lihaskuntoa parantavia perusjuttuja.
Lucky you. Itse opin nuo vasta aikuisena tekemään oikein.
Vielä 2000-luvun alun liikkatunneillakin tuntui, ettei tarkoitus ollut opettaa mitään sääntöjä tai tekniikoita eri peleissä/urheilulajeissa. Kylmiltään vaan testaamaan, mitä kukakin osaa tai pelailemaan mitenkuten (huonot, kuten minä, aina puolustamassa ja hyvät hyökkäämässä). Ymmärsin vasta aikuisena, että liikuntaakin voi harjoitella, esim. opettelin kestävyysjuoksemaan eikä vika ollutkaan ollut aikoinaan huonossa kunnossani, vaan siinä etten osannut motivoida itseäni eivätkä lihakseni olleet tottuneet tietynlaiseen ärsytykseen. Varmaan vika on juuri tuossa, mitä joku ketjussa aiemmin arvelikin: ne aina liikunnassa hyvät oppilaat ja liikuntatieteelliseen päätyneet eivät osaa lainkaan samaistua oppilaaseen, joka ei liikuntaa ole juuri harrastanut.
Minun on vaikea hahmottaa nöyryytystä tässä tavassa. Mikä tekee nahat vastaan paidat -jaosta nöyryyttävää?