Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ketää alle 18-vuotiaana synnyttänyttä, jolla elämä äitinä on mennyt hyvin?
Nuorien äitien puolesta
19.09.2018 |
Nuoria äitejä syyllistetään ja säälitellään mikä on ihan hirveää. Ihmisiltä on unohtunut, että alle 18-vuotiaskin voi tulla raskaaksi ja hänellä on myös oikeus siihen kuin myös synnyttämiseen.
Ei ole myöskään oikein tietää toisen puolesta milloin tällä olisi "oikea" aika hankkia lapsia. Me kaikki olemme siihen valmiita eri tahtiin. Tulee jotenkin sellainen fiilis, että ikä-äidit ne vasta k...päitä ovatkin.
Media on antanut sellaisen kuva, että nuorien äitien elämä heittää häränpyllyä. Kuitenkin on unohtunut, että nuori äiti on vasta reilu 30-vuotias, kun lapsi muuttaa jo omilleen. Liekö siinä siemen ikä-äitien kateuteen?
Mulla on esimerkkinä 14-vuotiaana synnyttänyt sukulaistyttö. Alkujärkytyksen jälkeen hänestä kasvoi vastuullinen äiti ja nyt hänellä on ja kolme lasta, korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka. Tuntuu hirveältä ajatella, että jos nuo ihanat lapset eivät olisi saaneet elämää!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman tapauksen ja yksi pahimmista on oma äitini. Koko lapsuutemme elimme sisarusteni kanssa käytännössä heitteillejätettynä, eikä rakkautta ole lapsena saatu osaksi. Äidillä mielenterveysongelmia, väkivaltaisuutta ja alkoholismia, kun olimme pieniä. Kuitenkin selvisimme hengissä (ihme kyllä!) 30-vuotiaana äitini etsi nuoruuttaan ja nyt yli nelikymppisenä hän etsii itseään.
Mitä luulet,johtuvatko mt-ongelmat,alkoholismi ja väkivaltaisuus vain teiniäitiydestä ja olisiko äitisi ollut hyvä ja tasapainoinen äiti saatuaan lapset muutomaa vuotta myöhemmin? En oikein usko.
Oma äitinikään ei ollut mikään vuoden äiti,hän sai meidät vanhemmalla iällä(40v.) Joskus mietin,olisiko jaksanut paremmin jos olisi ollut vaikka edes 30v.meidät hankkiessaan. En kuitenkaan usko että ikä on varsinaisesti mikään selittävä tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anni Sinnemäki sai Siirin jotain 16-vuotiaana. Nelikymppisenä toinen lapsi. On ollut kansanedustaja, laulaja ja kait yliopistotutkinto.
Niin, mutta on vihervasuri, ei siitä pahempaa voi olla
Mä sanoisin, että liittyy enemmän taustaan. Jos elämänhallinta on persiillään, vanhempia ei kiinnosta kasvatus, mukana päihteitä, koulut ei nappaa ja vastuutonta suhtautumista ehkäisyyn ja lapsenkasvattamiseen, niin vaikeaa varmaan on.
Jos joku teini rakastetussa, tasapainoisessa, hyvätuloisessa ja kannustavassa perheessä tulee raskaaksi ja haluaa vielä pitää lapsen, niin varmaan ihan hyvin menee.
Ensimmäisiä tapauksia vaan taitaa olla enemmän kuin jälkimmäisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman tapauksen ja yksi pahimmista on oma äitini. Koko lapsuutemme elimme sisarusteni kanssa käytännössä heitteillejätettynä, eikä rakkautta ole lapsena saatu osaksi. Äidillä mielenterveysongelmia, väkivaltaisuutta ja alkoholismia, kun olimme pieniä. Kuitenkin selvisimme hengissä (ihme kyllä!) 30-vuotiaana äitini etsi nuoruuttaan ja nyt yli nelikymppisenä hän etsii itseään.
Mitä luulet,johtuvatko mt-ongelmat,alkoholismi ja väkivaltaisuus vain teiniäitiydestä ja olisiko äitisi ollut hyvä ja tasapainoinen äiti saatuaan lapset muutomaa vuotta myöhemmin? En oikein usko.
Oma äitinikään ei ollut mikään vuoden äiti,hän sai meidät vanhemmalla iällä(40v.) Joskus mietin,olisiko jaksanut paremmin jos olisi ollut vaikka edes 30v.meidät hankkiessaan. En kuitenkaan usko että ikä on varsinaisesti mikään selittävä tekijä.
On se selittävä tekijä, vaikka nyt yritetään tässäkin ketjussa väittää muuta.
Teiniäidit on varattomia, henkisesti kypsymättömiä ja myös aivojen kehitys on kesken, esim. impulssikontrolli on heikko, sen takia teiniäidit ovat usein myös väkivaltaisia lapsilleen. Muutaman vuoden kehitys kehittää jo aivojakin, ja sen lapsen tulevaisuus voi olla erilainen.
Nuo kaikki altistaa ongelmille ja tilastoissa tuo näkyy kyllä.
Teiniäitiys on tietoinen valinta saattaa maailmaan ihminen, jolle on varattu huono-osaisen ihmisen osa, todella moraalitonta, jos asiaa ei sokerikuorruteta.
Vierailija kirjoitti:
Tapauksen jossa teiniäidin vanhemmat hoitavat ja maksavat, antavat lapsen (=teiniäidin) harrastaa ja hoitavat lapsenlapsia kuin omiaan. Teiniäiti pitää itseään vuoden äitinä, yksin ei pärjäisi viikkoakaan, mm kela-asiat, veroilmoitukset jne oma äiti hoitaa
Mielestäni aika luonnollista,että teiniäiti tai nuori äiti saa enemmän apua vanhemmiltaan kuin kolmekymppinen. En ymmärrä asennetta,että rankaisuna siitä että teini on raskaana,hänen tulisi pärjätä omillaan ja osata yhtäkkiä itsenäisesti kaikki mitä ikäisensä eivät osaa.
Tuskin vanhemmat hoitavat kaikkia Kelan asioita lapsensa puolesta, en tiedä onko se mahdollistakaan? Hyvä että opastavat ja ovat apuna. Vanhemman äidin kohdallakin korostetaan harrastusten ja oman ajan tärkeyttä vauva-aikaa jaksaakseen,yleensä vaan se on lapsen isä joka tämän mahdollistaa. Teiniäideillä ei usein lapsen isä ole kuvioissa,joten teinin vanhemmat auttavat. Rakastava teko vanhemmilta,että tukevat ja auttavat nuortaan jotta hän pääsisi itsenäisen elämän alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan nuoruudestani kaksi teiniäitiä. Toinen kävi lukion loppuun normaalisti ja pääsi jatko-opintoihin.
Toinen lopetti koulun, teki yhden tai kaksi lasta lisää ja vapaa-aikansa vietti lähinnä alkon parissa. Tarvinneeko edes kertoa, että tämän vähän säälittävämmän tapauksen omat vanhemmat olivat alkkiksia. Tukea ei kotoa tullut.
Kaikki joita mä tiedän, ovat ihan täysiä wt-retardeja. Siis juuri sellaisia ihmisiä, joista ei voi ikinä tulla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskanvatkaaja kirjoitti:
Kaikki joita mä tiedän, ovat ihan täysiä wt-retardeja. Siis juuri sellaisia ihmisiä, joista ei voi ikinä tulla mitään.
Sinähän sen tiedät kenestä mitäkin tulee. Saanko kysyä kuinka ihmeellinen itse olet? Aika ihmisroskalta haiset...
2 tätiäni, molemmat olivat 17 kun saivat lapsensa. Kumpikin opiskellut korkeakoulututkinnon, lapset kunnolliset (myös opiskelleet), toisen parisuhde lapsen isän kanssa kesti kuolemaan asti, toinen erosi lapsen isästä mutta seuraava suhde onkin sitten kestänyt yli 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän entisen työkaverini joka sai lapsensa 16- ja 17- vuotiaana. Lapset ovat jo aikuisia, käyvät töissä ja opiskelevat. Heillä on hyvät välit ainakin äitiinsä joka oli fiksu nainen itsekin. Eipä se synnyttäjän ikä kaikkea kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini on saanut esikoisen 17v. ja 2.lapsen 19v.
Ihan tavallinen elämä, vakityöpaikka ja ovat yhä naimisissa ja on jo lapsenlapsiakin.
Yhden tiedän. Tuli lukion aikana raskaaksi 17-vuotiaana. Pitkä-aikaisen poika-ystävän kanssa oli yhdessä. Yhdessä ovat edelleen. Nykyään naimisissa. Molemmat suorittivat kunnialla koulut loppuun ja nyt 23-vuotiaina lapsia on hankittu lisää. Yksi tasapainoisimmista pariskunnista ketä tiedän. Tiedän kyllä myös etäisesti teini-äidin, jonka lapsen isä joutui vankilaan jolloin tyttö hirtti itsensä. Aika paljon riippuu siitä, millaiset tukiverkot ympärillä on ja millainen on nuoren äidin elämäntilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kaksi teininä äidiksi tulleita. Kummallakin on elämänhallinta täysin hukassa. Siitä huolimatta uskon että joukosta löytyy myös niitä jotka onnistuvat oikein hyvin. Ei kaikilla täysi-ikäisillä äideilläkään ole asiat aina niin hyvin.
Tunnen erään teiniäidin. Nykyään suurperheen äiti. Presidentti palkitsi ansiomitalilla pari vuotta sitten. Hänellä on omien lasten lisäksi sijaislapsia.
On se hyvä, että edes jotkut vielä tekevät lapsia, kun tuntuu, että nykynuoret eivät enää halua lapsia tehdä. Kukahan meitä hoitaa, kun olemme vanhoja ja kuka maksaa veroja?
Itseni:) Me pärjättiin ihan hyvin minimi äitiyspäivärahalla ja mies kävi töissä. Jopa niin hyvin että oli varaa tehdä toinen lapsi.
Toisen lapsen aikana kävin sitten koulun loppuun ja menin töihin kuopuksen olessa 3.v
Nyt asutaan omakotitalossa ja molemmat töissä ja ollaan edelleen onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun teini tekis lapsen, elatus loppuisi siihen. Hoitakoot kakrunsa itse.
Oi, mikä äidin rakkaus ja tuki. :D En haluaisi mummoksi tuollaista ihmistä.
En ihan täytä teiniäidin määritelmää, sillä olin 18-vuotias, kun lapseni syntyi. Olen nyt 38-vuotias. Minulla on korkeakoulututkinto ja olen koulutustani vastaavassa työssä. Elän tavanomaista keskiluokkaista elämää. Ei päihde-, talous- tai elämänhallintaongelmia. "Lapsi" on nyt siis jo aikuinen. Hän ei syntynyt aikanaan vanhempien seurustelusuhteeseen, mutta lapsen suhde isään on silti muodostunut hyväksi ja kiinteäksi.
Tiedän useitakin. Eihän tuo edes muutaman vuosikymmentä taaksepäin olisi ollut liian nuori ikä.