Vaikea henkilö rakastaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko tämä sun vahvuus esiin esimerkiksi niin että ilmaiset reippaalla tavalla tyytymättömyytesi, jos mies sellaiseen antaa aihetta?

Tuo jos mikä säikyttää ah niin sensitiivisiä miehiä.

Mä olen reilu ihminen ja vaadin myös sitä muilta. Kysyn asiat suoraan enkö lähde pelaamaan ihmissuhdepelejä. Tiedän, että luultavasti vaadin ihmisiltä paljon, mutta annan myös paljon.

Tunnen itseni hyvin (kiitos monivuotisen psykoterapian), pystyn sanoittamaan ja analysoimaan tunteitani äärimmäisen hyvin.

Huonoina puolin tässä on se, että vaadin ihmiseltä perusteluja teoilleen ja vaadin myös, että ihmiset käyttäytyvät hyvin toisia kohtaan.

Ihmiset yleensä kääntyvät puoleeni kun tarvitset ongelman ratkaisemiseksi apua tai kun he eivät itse saa suuta auki.

Olen ystävällinen kaikille, mutta tiedostan, että minua saatetaan pelätä sen takia, että avaan suuni tarvittaessa.

Kaikki tuo on kuin olisin itse kirjoittanut tekstisi. Olen ollut aika pettynyt ihmisiin ja itseeni viime vuosina. Tosin kyseessä saattaa olla ihan vain tyyli toimia ihmissuhteissa, osittain luonnekin. Myös kotikasvatus vaikuttaa todella paljon. Monilla suomalaisilla on sulkeutuneempi, välttelevä tyyli, ja he kokevat asioiden käsittelyn pelottavana. Olen itse tosin mies enkä etsi kumppania, mutta muuten tunnistan asiat joista kerroit myös ihmisten lähestymiseen liittyen.

Lisäksi vielä: minulle tuli ap kirjoittamastasi sellainen olo, että olet joidenkin ihmisten viestit päästänyt ihon alle siten, että ne ehkä turhaan määrittävät identiteettiäsi tällä hetkellä. Moni ihminen puolustusmekanismina antaa ymmärtää toisessa olevan jotain vikaa, jos ei kestä tai halua haastaa itseään tai kohdata keskustelussa tai muuten (viittaan kirjoittamaasi siitä, miten ihmiset ottavat etäisyyttä). Olen itsekin tottunut jo kotona aika suoraviivaiseen ja reiluuttakin vaativaan tyyliin. Moni taas ei. Kannattaa miettiä omia rajojaan, miksi sinun pitäisi muuttua ja tehdä vain enemmän kelvataksesi, jos kohtelet muita hyvin? Ehdotan myös lukemaan kiintymyssuhteista, usein ihminen vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Sinun kohdallasi ehkä kyseessä ovat juuri ne, jotka herkästi pelästyvät ja ottavat etäisyyttä, ehkä sitoutumiskammoiset? Vai ovatkohan nämä ihmiset niitä, jotka eivät siedä itseään haastettavan ja tilanteita, joissa heidän pitäisi tulla vastaan ja huomioida toinen? Vastavuoroisuus on ainakin hyvä ohjenuora ihmissuhteissa. Pyydän anteeksi, jos arvioni menevät kohdallasi ihan metsään, mutta kirjoitin kuitenkin heränneitä ajatuksiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko tämä sun vahvuus esiin esimerkiksi niin että ilmaiset reippaalla tavalla tyytymättömyytesi, jos mies sellaiseen antaa aihetta?

Tuo jos mikä säikyttää ah niin sensitiivisiä miehiä.

Mä olen reilu ihminen ja vaadin myös sitä muilta. Kysyn asiat suoraan enkö lähde pelaamaan ihmissuhdepelejä. Tiedän, että luultavasti vaadin ihmisiltä paljon, mutta annan myös paljon.

Tunnen itseni hyvin (kiitos monivuotisen psykoterapian), pystyn sanoittamaan ja analysoimaan tunteitani äärimmäisen hyvin.

Huonoina puolin tässä on se, että vaadin ihmiseltä perusteluja teoilleen ja vaadin myös, että ihmiset käyttäytyvät hyvin toisia kohtaan.

Ihmiset yleensä kääntyvät puoleeni kun tarvitset ongelman ratkaisemiseksi apua tai kun he eivät itse saa suuta auki.

Olen ystävällinen kaikille, mutta tiedostan, että minua saatetaan pelätä sen takia, että avaan suuni tarvittaessa.

Kaikki tuo on kuin olisin itse kirjoittanut tekstisi. Olen ollut aika pettynyt ihmisiin ja itseeni viime vuosina. Tosin kyseessä saattaa olla ihan vain tyyli toimia ihmissuhteissa, osittain luonnekin. Myös kotikasvatus vaikuttaa todella paljon. Monilla suomalaisilla on sulkeutuneempi, välttelevä tyyli, ja he kokevat asioiden käsittelyn pelottavana. Olen itse tosin mies enkä etsi kumppania, mutta muuten tunnistan asiat joista kerroit myös ihmisten lähestymiseen liittyen.

Lisäksi vielä: minulle tuli ap kirjoittamastasi sellainen olo, että olet joidenkin ihmisten viestit päästänyt ihon alle siten, että ne ehkä turhaan määrittävät identiteettiäsi tällä hetkellä. Moni ihminen puolustusmekanismina antaa ymmärtää toisessa olevan jotain vikaa, jos ei kestä tai halua haastaa itseään tai kohdata keskustelussa tai muuten (viittaan kirjoittamaasi siitä, miten ihmiset ottavat etäisyyttä). Olen itsekin tottunut jo kotona aika suoraviivaiseen ja reiluuttakin vaativaan tyyliin. Moni taas ei. Kannattaa miettiä omia rajojaan, miksi sinun pitäisi muuttua ja tehdä vain enemmän kelvataksesi, jos kohtelet muita hyvin? Ehdotan myös lukemaan kiintymyssuhteista, usein ihminen vetää tietynlaisia ihmisiä puoleensa. Sinun kohdallasi ehkä kyseessä ovat juuri ne, jotka herkästi pelästyvät ja ottavat etäisyyttä, ehkä sitoutumiskammoiset? Vai ovatkohan nämä ihmiset niitä, jotka eivät siedä itseään haastettavan ja tilanteita, joissa heidän pitäisi tulla vastaan ja huomioida toinen? Vastavuoroisuus on ainakin hyvä ohjenuora ihmissuhteissa. Pyydän anteeksi, jos arvioni menevät kohdallasi ihan metsään, mutta kirjoitin kuitenkin heränneitä ajatuksiani.

On totta, että loputtomiin ei voi yrittää muuttua, koska eihän sua silloin rakastettaisi omana itsenäsi. Sitä minä ainakin toivon, että juuri minut haluttaisiin.

Tietenkin se tuntuu pahalta, että kerta toisensa jälkeen käy samalla tavalla. Se luo tunnetta, että itsestä puuttuu jotain. Sen takia sitä haluaa, että muut ottavat kantaa, jotta saa erilaisia näkökulmia.

Mä en varmasti ole maailman helpoin ihminen, sanavalmiina ihmisenä en yleensä myös jää sanattomaksi. Ihmiset ei aina tunnu tajuavan, että myös ristiriitatilanteissa se toimii, mutta silloin ei välttämättä hyvällä tavalla.

On totta, että kohtelen muita hyvin ja pyrin ystävällisyyteen. Ennen terapiaa tämä oli ehkä liikaakin, koska olin hajoittanut itseni täysin muiden ongelmilla.

Kiitos kun kirjoitat. Ihana saada erilaisia huomioita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

AP, aloittaisin pienistä asioista siinä tarvitsevuudessa. Ei tarvitse heti avautua vaikeista taustoista, mutta pienet huomiot toiselle, silloin kun siltä tuntuu, tyyliin: sun kanssa on hyvä olla, ihanaa kun taas nähdään, olen ajatellut sinua, olen ikävöinyt. Puhutko miehillesi koskssn tähän tyyliin? En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan. Läheisyyden ja tarvitsevuuden avaamista pienin askelin. Toiselle tulee tunne että hän on tärkeä ja erityinen, mutta et heti ole "liikaa".

Kiitos konkreettisista esimerkeistä. En varmasti ole tälleen puhunut. Olen kehunut ulkonäköä, olemusta ja esim. Tuonut jonku suklaamunan kaupasta todeten, että mietin sua.

Tämä oli tosi hyvä. Kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko tämä sun vahvuus esiin esimerkiksi niin että ilmaiset reippaalla tavalla tyytymättömyytesi, jos mies sellaiseen antaa aihetta?

Tuo jos mikä säikyttää ah niin sensitiivisiä miehiä.

Mä olen reilu ihminen ja vaadin myös sitä muilta. Kysyn asiat suoraan enkö lähde pelaamaan ihmissuhdepelejä. Tiedän, että luultavasti vaadin ihmisiltä paljon, mutta annan myös paljon.

Tunnen itseni hyvin (kiitos monivuotisen psykoterapian), pystyn sanoittamaan ja analysoimaan tunteitani äärimmäisen hyvin.

Huonoina puolin tässä on se, että vaadin ihmiseltä perusteluja teoilleen ja vaadin myös, että ihmiset käyttäytyvät hyvin toisia kohtaan.

Ihmiset yleensä kääntyvät puoleeni kun tarvitset ongelman ratkaisemiseksi apua tai kun he eivät itse saa suuta auki.

Olen ystävällinen kaikille, mutta tiedostan, että minua saatetaan pelätä sen takia, että avaan suuni tarvittaessa.

Kaikki tuo on kuin olisin itse kirjoittanut tekstisi. Olen ollut aika pettynyt ihmisiin ja itseeni viime vuosina. Tosin kyseessä saattaa olla ihan vain tyyli toimia ihmissuhteissa, osittain luonnekin. Myös kotikasvatus vaikuttaa todella paljon. Monilla suomalaisilla on sulkeutuneempi, välttelevä tyyli, ja he kokevat asioiden käsittelyn pelottavana. Olen itse tosin mies enkä etsi kumppania, mutta muuten tunnistan asiat joista kerroit myös ihmisten lähestymiseen liittyen.

Kiitos, että kerroit.

Toisaalta osaan kyllä puhua asioista ja pystyn keskustelemaan, mutta näköjään sitten olen parempi negatiivisten asioiden käsittelyssä mitä positiivisten. Kysymys: onko teille tullut puolisosi kanssa yhteen törmäyksiä tästä?

Ap

Onko vielä mielipiteitä