43 v ystäväni synnytty Down-lapsen ja mies lähti. Miten voisin lohduttaa ja olla avuksi?
Tyypillinen tarina: Uraa tekevä nainen odotti ensin "sitä oikeaa" miestä ja sitten "sitä oikeaa aikaa" vauvalle ja hups: ikää oli jo 40 vee eikä raskaus ottanutkaan alkaakseen.
Velkarahalla kävivät aina ulkomaita myöten tutkimuksissa ja hoidoissa. No tietysti pitkien hoitojen jälkeen sitten tärppäsi heikkoakin heikommat kaksi viivaa.
Tutkimuksessa paljastui Down-riski ja mies olisi halunnut abortin ja ystäväni ei. Down lapsi sai nähdä päivänvalon ja mies otti vannomansa eron.
Nyt ystäväni on vammaisen lapsen yh ja pahoissa veloissa. Ex-mies on ottanut paljon nuoremman naisen ja varmaan kohta saa kuulla sieltäkin vauvauutisia.
Mutta miten voisin olla avuksi ystävälleni? Hän on kietoutunut ahdistukseen ja suruunsa ja kieltää avuntarpeen... :(
Kommentit (24)
Mitäpä sitä vihollisilla tekee, kun on noin ihana ystävä kuin ap.
Tämä viritys ei aiheuta kuin myötähäpeää. Takaisin trollikouluun, mars.
Ystävän pitäisi ottaa vastuu päätöksistään ja lopettaa vellominen. Kai hän riskistä kuultuaan kävi läpi miten selviää vammaisen lapsen kanssa, eli suunnitelman luulisi olevan valmiina?
Tee miehet ja lähde hänen matkaansa.
Älä välitä ystävästäsi, huolehdi vain siitä että sinulla on hyvä olla ja karsi tuollainen negatiivinen ihminen elämästäsi.
Joo.... näinhän käy kaikille ikä-äideille😂🤣😃
Huono provo joltain teiniäidiltä. Et kuulosta ystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävän pitäisi ottaa vastuu päätöksistään ja lopettaa vellominen. Kai hän riskistä kuultuaan kävi läpi miten selviää vammaisen lapsen kanssa, eli suunnitelman luulisi olevan valmiina?
Kun ei ole mitään sellaista tilannetta kuin "riskistä kuuleminen". Downin syndrooma selviää nykyään helpolla verikokeella melko varhaisilla raskausviikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Joo.... näinhän käy kaikille ikä-äideille😂🤣😃
Huono provo joltain teiniäidiltä. Et kuulosta ystävältä.
Mikä he**tin "ikä-äiti"? Mene sinä itse äitisi helmoihin kasvamaan, kakara.
Liikaa ikää kirjoitti:
Tyypillinen tarina: Uraa tekevä nainen odotti ensin "sitä oikeaa" miestä ja sitten "sitä oikeaa aikaa" vauvalle ja hups: ikää oli jo 40 vee eikä raskaus ottanutkaan alkaakseen.
Velkarahalla kävivät aina ulkomaita myöten tutkimuksissa ja hoidoissa. No tietysti pitkien hoitojen jälkeen sitten tärppäsi heikkoakin heikommat kaksi viivaa.
Tutkimuksessa paljastui Down-riski ja mies olisi halunnut abortin ja ystäväni ei. Down lapsi sai nähdä päivänvalon ja mies otti vannomansa eron.
Nyt ystäväni on vammaisen lapsen yh ja pahoissa veloissa. Ex-mies on ottanut paljon nuoremman naisen ja varmaan kohta saa kuulla sieltäkin vauvauutisia.
Mutta miten voisin olla avuksi ystävälleni? Hän on kietoutunut ahdistukseen ja suruunsa ja kieltää avuntarpeen... :(
Sinun logiikalla, käyt piikittelemässä, että mitäs ootit liian pitkään;/
Vierailija kirjoitti:
Ystävän pitäisi ottaa vastuu päätöksistään ja lopettaa vellominen. Kai hän riskistä kuultuaan kävi läpi miten selviää vammaisen lapsen kanssa, eli suunnitelman luulisi olevan valmiina?
Mies teki suunnitelma ja toteutti sen: ERO!
Ystäväni tapasi elämänsä miehen 41-v ja sai hänen kanssaan kauniin terveen lapsen. Ovat hyvin onnellisia.
Mies varmasti tiesi mitä oli tekemässä kun lähti yrittämään vauvaa nelikymppisen naisen kanssa joten abortin vaatiminen ja eron ottaminen oli häneltä todella vastuutonta käytöstä. Jos ei ole valmis siihen että saattaa päätyä vammaisen lapsen isäksi niin riskiä voi vähentää etsimällä itselleen nuoremman naisen tai riskin voi poistaa olemalla kokonaan ilman.
Mutta tuollainen "minä en kyllä vammaisen lapsen isäksi rupea se on joko abortti tai ero" -kitinä on niin typerää. Varsinkin jos sitä lasta oli hedelmöityshoidoilla laitettu alulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävän pitäisi ottaa vastuu päätöksistään ja lopettaa vellominen. Kai hän riskistä kuultuaan kävi läpi miten selviää vammaisen lapsen kanssa, eli suunnitelman luulisi olevan valmiina?
Kun ei ole mitään sellaista tilannetta kuin "riskistä kuuleminen". Downin syndrooma selviää nykyään helpolla verikokeella melko varhaisilla raskausviikoilla.
No sitäkin suuremmalla syyllä - jos on TIENNYT tekevänsä vammaisen, niin onhan siinä ollut aikaa varautua.
Minusta mies teki ihan oikein, ja on naisen vastuulla jos ei tehnyt aborttia kuultuaan tilanteesta.
Lohduta ystävääsi näin. Teinistä asti pitää olla jalat levällään ilman ehkäisyä ja hankkia mahd. monta adhd lasta eri isille ja jättää koulut käymättä. Niin se onni löytyy.
Miesvihaprovot on näköjään oikeasti todellinen ilmiö tällä palstalla. Moneskohan tämä on ap:ltä?
- nainen
Olisihan se mies voinut vaikka kuolla ja nainen olisi silti jäänyt velkaiseksi vammaisen lapsen yksinhuoltajaksi. Olisi ehkä kannattanut miettiä etukäteen pystyykö huolehtimaan lapsesta tarvittaessa yksin oli se lapsi sitten terve tai vammainen ja tilanne tulevaisuudessa ihan mikä hyvänsä kuten ero, kuolema tai velkaloukku.
Ikävä juttu, mutta kikkelis kokkelis.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta! Kumpa naiset ymmärtäisivät roolinsa tässä yhteiskunnassa eivätkä esittäisi mitään urahössötyksiä niin noita downeja ei syntyisi niin paljoa koska normaali lusääntymisikä.
Pakkohan se on tehdä uraa kun miehet eivät enää halua elättää perhettään jos edes jaksavat ylipäänsä mennä töihin.
Mitä jos googlaisit sikiöseulontojen nykymenetelmät ja palaisit sitten trollailemaan.