43 v ystäväni synnytty Down-lapsen ja mies lähti. Miten voisin lohduttaa ja olla avuksi?
Tyypillinen tarina: Uraa tekevä nainen odotti ensin "sitä oikeaa" miestä ja sitten "sitä oikeaa aikaa" vauvalle ja hups: ikää oli jo 40 vee eikä raskaus ottanutkaan alkaakseen.
Velkarahalla kävivät aina ulkomaita myöten tutkimuksissa ja hoidoissa. No tietysti pitkien hoitojen jälkeen sitten tärppäsi heikkoakin heikommat kaksi viivaa.
Tutkimuksessa paljastui Down-riski ja mies olisi halunnut abortin ja ystäväni ei. Down lapsi sai nähdä päivänvalon ja mies otti vannomansa eron.
Nyt ystäväni on vammaisen lapsen yh ja pahoissa veloissa. Ex-mies on ottanut paljon nuoremman naisen ja varmaan kohta saa kuulla sieltäkin vauvauutisia.
Mutta miten voisin olla avuksi ystävälleni? Hän on kietoutunut ahdistukseen ja suruunsa ja kieltää avuntarpeen... :(
Kommentit (24)
Provo tää on. Vaikka down riski kasvaa iän myötä, se on yli nelikymppisenäkin tosi pieni. Ainoat down lapset tiedän syntyneen lestadiolaisäideille, jolloin ei ole kyse lasten hankkimisen lykkäämisestä vaan kaikkien lasten vastaanottamisesta.
Th
Ap:lle, iloa päivään! Voimia katkeruuteesi!
t. 43-v terveen poikavauvan äiti
En mäkään kyllä jäisi jos tietoisesti haluaisi vammaisen lapsen.
Sen lisäksi, että olet surkea provoilija, et tiedä mitään nykypäivän sikiödiagnostiikasta.
T. Onnellinen nelikymppinen terveen vauvan äiti.