Tuntuu kohtuuttomalta, että piip-testejä ollaan syyllistämässä koulun liikuntatunnilla tapahtuneen kuolemantapauksen vuoksi
Erittäin surullinen ja valitettava tapaus. Mutta kaikki liikuntatilanteet tulee tehdä kehon tuntemuksia kuunnellen. Jos tuntuu pahalta, pitää lopettaa ja jättää suoritus kesken.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässä testissähän on tarkoitus vetää täysillä niin pitkään kuin pystyy, välittämättä pahasta olosta.
Alkuun piip-testissä lähinnä lönkötellään. Sieltä viivan takaa kun ei saa lähteä liikkeelle ennen kuin kuuluu piippaus. Ei ole kyse siitä, miten pitkän matkan pystyt tietyssä ajassa juoksemaan vaan siitä, kuinka pitkään jaksat kiihtyvällä vauhdilla juosta. Ja siis se alku on oikeasti hidas, ehtii vaikka pysähtyä viivan taakse.
Mitä se alun hitaus auttaa kun lopussa vedetään kiihtyvällä tahdilla niin piippuun kuin pystyy?
Sehän on vaan itsestä kiinni, miten piippuun tuossa itsensä haluaa vetää. Voihan sen juosta koko ajan samalla vauhdilla, sitten vaan tulee nopeammin eteen se tilanne, jossa myöhästyy toisesta piippauksesta ja "joutuu pihalle". Kyllä omassa nuoruudessakin oli niitä, jotka juoksi cooperin alusta lähtien täysiä ja niitä, jotka kävelivät 11 ensimmäistä minuuttia ja juoksivat minuutin.
Täydet pisteet saa 8 lk tytöissä jo alle 5 min 30 sek juoksemisella, pojille sama raja on 7 min. Keskiarvon alaraja on 3 min 30 sek ja 5 min.
Urheilijalapsen äitinä nuo viiterajat ovat alhaiset, oman lapsen lajissa pitää juosta vähintään tuplaten. Eli ne oikeasti on tehty terveysliikunnan lähtökohdasta.
(verraten esim. testeihin, mitä oma 8lk urheilijalapsi teki viime viikolla: yläkropan voima mitattiin leuanvedoilla, Movessa tehdään naisten punnerruksia (tytöt). Vatsalihasten voima mitattiin puolapuissa roikkuen, jalat nostetaan yläpuolaan asti, Movessa tehdään ylävartalon nostoina siten, että lattiassa olevat kädet liukuvat viivan yli, eli käytännössä liikkuvat n. 10 cm lattiaa pitkin)
Ei se ole noin yksinkertaista. Koulussa näyttäisen/pärjäämisen paine on kova, etenkin huonokuntoisilla. Moni yrittää jatkaa vaikka olisi jo huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässä testissähän on tarkoitus vetää täysillä niin pitkään kuin pystyy, välittämättä pahasta olosta.
Alkuun piip-testissä lähinnä lönkötellään. Sieltä viivan takaa kun ei saa lähteä liikkeelle ennen kuin kuuluu piippaus. Ei ole kyse siitä, miten pitkän matkan pystyt tietyssä ajassa juoksemaan vaan siitä, kuinka pitkään jaksat kiihtyvällä vauhdilla juosta. Ja siis se alku on oikeasti hidas, ehtii vaikka pysähtyä viivan taakse.
Mitä se alun hitaus auttaa kun lopussa vedetään kiihtyvällä tahdilla niin piippuun kuin pystyy?
Ajattelepa, että mun aikana pojat juoksi Cooper -testin. Siinä vedetään täysiä/lähes täysiä 12 minuuttia. Mäkin olisin halunnut. Nykyään juoksen kerran vuodessa Cooperin - viimeksi meni 2800 m. N40
Kyllä tyttöjenkin piti juosta, ainakin 80-luvulla, joka vuosi. Oli myös uinti-Cooper kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki liikuntatilanteet tulee tehdä kehon tuntemuksia kuunnellen. Jos tuntuu pahalta, pitää lopettaa ja jättää suoritus kesken.
Hieno periaate. Ei vaan silloin 80-luvulla koulussa arvostettu tätä itsensä kuuntelemista! Yläasteella liikunnassa sijainen ei ollut tyytyväinen kuntotestin tulokseeni. Enkä muutenkaan pärjännyt liikunnassa niin hyvin kuin muut. Hengästyin helposti jne. Kuntotestin jälkeen sijainen tuli kähisemään korvaani aikovansa juoksuttaa minua tunnin päätteeksi, jospa ASENTEENI sillä paranisi. Luopui kuitenkin aikeestaan. Aikuisiällä minulla todettiin synnynnäinen poikkeama sydämen sähköisessä toiminnassa. En sitten tiedä miten tuo poikkeama noihin testeihin jne vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässä testissähän on tarkoitus vetää täysillä niin pitkään kuin pystyy, välittämättä pahasta olosta.
Alkuun piip-testissä lähinnä lönkötellään. Sieltä viivan takaa kun ei saa lähteä liikkeelle ennen kuin kuuluu piippaus. Ei ole kyse siitä, miten pitkän matkan pystyt tietyssä ajassa juoksemaan vaan siitä, kuinka pitkään jaksat kiihtyvällä vauhdilla juosta. Ja siis se alku on oikeasti hidas, ehtii vaikka pysähtyä viivan taakse.
Mitä se alun hitaus auttaa kun lopussa vedetään kiihtyvällä tahdilla niin piippuun kuin pystyy?
Ajattelepa, että mun aikana pojat juoksi Cooper -testin. Siinä vedetään täysiä/lähes täysiä 12 minuuttia. Mäkin olisin halunnut. Nykyään juoksen kerran vuodessa Cooperin - viimeksi meni 2800 m. N40
Kyllä tyttöjenkin piti juosta, ainakin 80-luvulla, joka vuosi. Oli myös uinti-Cooper kerran vuodessa.
Ok, on siis ollut alueellisia eroja.
Niiden kuntotestien idea on siinä että oppilas näkee itse missä kunnossa on. Jos kaikista saa huonon tuloksen niin silloin yleensä oppilas herää kyllä että nyt ehkä pitäisi tehdä asialle jotain jos ei enempään pysty.
Kyse ei ole siitä että pitäisi olla 10 arvoinen suoritus, mutta jos piippivatsoissakaan ei saa edes 20 vatsaa tehtyä niin mistä se kertoo? Ei ainakaan siitä että lihakset ovat kunnossa. Nykyään lapsille ei saisi teettää mitään ettei tule paha mieli ja tunnu epämiellyttävältä. Liikunnassa jos haluaa kehittyä, pitää silloin hiukan käydä siellä mukavuusalueen ulkopuolella. Arvosanaan nuo eivät saisi vaikuttaa, mutta kyllä minusta yläasteikäiselle on hyvä näyttää että missä mennään. Oppilas näkee myös että osa vetää paremmin ja hänellekin on siihen mahdollisuus jos haluaa ja kaikki ei ole kunnossa jos jokaisesta testistä tulee arvosana luokkaa 5 ja 6. Kyse on terveydestä ja kehosta huolehtimisesta.
Liikunta ei kaikkia kiinnosta eikä sitä kaikki harrasta, se tulee näkymään myöhemmin elämässä.
Ei ole testin vika että tämä poika kuoli. Jos tosiaan oli taustalla joku piilevä sairaus, se kohtaus olisi voinut tulla milloin vain isossa rasituksessa, treeneissä tai vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vika ole testissä koska jos olisi niin ruumiita olisi kaikkialla. Testi on kuitenkin erittäin laajasti käytössä maailmassa ja erilaisissa lajeissa niitä tehdään säännöllisesti lapsille ja nuorille. Oma lapsenikin tekee testin 2-3 kertaa vuodessa. Kuolemantapausesta ehkä tiedotetaan myöhemmin mutta sen taustalla on pakko olla synnynnäinen sydänvika jota ei ole havaittu aiemmin tai sitten erittäin harvinainen sairaskohtaus jostakin muusta syystä.
Se on eri asia jos testiä tehdään säännöllisesti urheileville lapsille. Tämä on ensimmäinen syksy kun se tehdään kaikille kasiluokkalaisille ja heti kävi näin.
Ei kuolemantapauksella ole mitään tekemistä sen kanssa urheileeko vai ei tai testin vaarallisuus tai vaarattomuus ei riipu myöskään siitä. Huonokuntoinen juoksee vähemmän ja paljon urheileva enemmän. Siinä on ainoa ero. Molemmilla tuntuu pahalta jos testin tosissaan tekee. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoinen nuorimies kuoli 17-vuotiaana lenkillä ja syynä oli tosiaan sydänvika. Ainoa ongelma toestissä piilee siinä että se tehtäisiin sairaana tai sitten olisi tosiaan piilevänä esim. tuo sydänvika. Tällöinkin ongelmia voisi tulla missä tahansa rankassa liikunnssa.
On siinä isokin ero. Esim. urheiluharrastus on vapaaehtoinen, koulu ei. Toisaalta kukaan ei mene treeneihin flunssassa, mutta kouluun moni menee, eikä välttämättä saa vapautusta liikunnasta. LISÄKSI urheilun parissa nuo äärimmäiset testit tehdään usein niin että paikalla on terveydenhuoltohenkilökuntaa.
Urheiluharrastus on toki vapaaehtoinen, mutta tässä onkin kysymys siitä onko testi vaarallinen vai ei. Kuten sanoin vika ei siis ole testissä vaan muussa. Lisäksi testi ei vaikuta arvosanaan tms. joten kyseessä on vain oman kunnon kartoitus ja tietysti tällä kerätään tietoa nuorten terveydentilasta. Tosin tiedossa on että sehän on romahtanut, Piip-testejä tehdään jalkapallossa, jääkiekossa jne. varsin nuorista alkaen ja usein monta kertaa vuodessa ja voin kertoa että ikinä en ole nähnyt paikalla terveydenhuollon ammattilaisia valvomassa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten kaikki jalkapallopelit ja muut? Pitäisikö meidän kieltää lapsilta nyt kaikki liikuntalajit ja leikkimielisetkin kilpailut?
Joo, tässä oli tarkoitus vetää itsensä piippuun, mutta ei terve ihminen sellaisesta kuole. On inhottava totuus, että tämä nuori olisi voinut yhtä hyvin kuolla joku muu päivä kun juoksee vaikka bussiim tai pelaa kavereiden kanssa jalkapalloa vähänkin kauemmin.
Ei se ole yhden testin syy. Vai miksi maailmalla kuolee jatkuvasti ihan kunnon nuoria urheilijoita? Siksi, että jonkun kroppa vaan pettää aiemmin kuin toisen.
Leikkimielisissä kilpailuissa tai jalkapallopelissä ei vedetä kehoa äärirajoille. Aina välillä on palauttavia vaiheita, esimerkiksi pelitaukoja ja hetkiä, jolloin odotetaan pelin kehittymistä ja seistään tai kävellään kentällä.
Niisaä voi muös helpommin vetäytyä sivuun, jos siltä tuntuu.
PIIP-testissä taas nimenomana haetaan jaksamisen äärirajaa ja kehotetaan lasta olemaan välittämättä väsymyksestä.
Ei siinä tarvitse olla jotain piilevää, synnynnäistä sydänvikaa, jo pelkkä alkava flunssa altistaa sairaskohtaukselle.
Kuten tuossa jo alkupäässä ketjua todettiinkin, aikuisille ei tuollaista äärirajatestiä tehdä ilman lääkärintarkastusta ja monitorointia. Miksi kouluissa noita tehdään lapsille sillä periaatteella, että "vastuu on noilla alaikäisillä itsellään tietää, milloin pitää lopettaa"?!!
Sitä paitsi. En ylipäätään ymmärrä, miksi lasten peruskuntoa testataan liikunnassa. Liikuntanumeroon sen ei ainakaan pitäisi vaikuttaa, vaan aktiivisuuden liikuntatunneilla ja taitojen.
Ei siis peruskunnon, vaan tunneilla osoitetun aktiivisuuden ja taitojen. Lukeaa vaikka täältä, jos ette usko. Kriteerit arvosanalle 8, löytyy sivun lopusta. Eikä yksikään kohta käsittele lapsen peruskuntoa!
https://www.edu.fi/perusopetus/liikunta/opetussuunnitelmat_kaytantoon/v…
"Osaa ylläpitää, arvioida ja kehittää toimintakykyään" ei sekään tarkoita peruskunnon tasoa ja sitä mittaavia testejä, koska kohta alleviivaa henkilökohtaista toimintakykyä, ei verrattavaa.
Näin ollen kaikki tuollaiset kuntotestit pitäisi kieltää koululiikunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässä testissähän on tarkoitus vetää täysillä niin pitkään kuin pystyy, välittämättä pahasta olosta.
Alkuun piip-testissä lähinnä lönkötellään. Sieltä viivan takaa kun ei saa lähteä liikkeelle ennen kuin kuuluu piippaus. Ei ole kyse siitä, miten pitkän matkan pystyt tietyssä ajassa juoksemaan vaan siitä, kuinka pitkään jaksat kiihtyvällä vauhdilla juosta. Ja siis se alku on oikeasti hidas, ehtii vaikka pysähtyä viivan taakse.
Mitä se alun hitaus auttaa kun lopussa vedetään kiihtyvällä tahdilla niin piippuun kuin pystyy?
Ajattelepa, että mun aikana pojat juoksi Cooper -testin. Siinä vedetään täysiä/lähes täysiä 12 minuuttia. Mäkin olisin halunnut. Nykyään juoksen kerran vuodessa Cooperin - viimeksi meni 2800 m. N40
Ei me nyt niin kivikaudelta olla, etteikö tytötkin olisi sitä joutuneet juoksemaan 80-90-luvulla.
Mutta täh, eihän siinä mitään tarvitse kovaa juosta? Siinä voi aivan hyvin juosta hitaasti, sillä matkaa siinä mitataan. Jos saa 100 metriä, niin sitten saa 100 metriä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo testit kuuluu terveydenhuoltoon ei kouluun. Koulussa oppilaat ovat diktaattoriopettajan armoilla, ja vielä ryhmäpaineen alla. Minulla on ystävä, jolla on synnynnäinen sydänvika, ja hyvinkin aikuisia ollaan. Tälläkin lapsella olisi voinut olla hyvä elämä edessään, jos ei olisi kohdannut tätä kidutustestiä. Testin käyttöönottanut taho syytteeseen ja tuo opettaja samoin.
Jos kyseessä on sydänvika syytteeseen pitäisi kai asettaa vanhemmat jotka eivät olleet selvittäneet lapsensa terveytta missään vaiheessa tai olivat altistaneet lapsensa liikkumattomuudelle. Toinen vaihtehto olisi tietysti lääkärit jotka eivät olleet löytäneet vikaa jos sitä oli tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vika ole testissä koska jos olisi niin ruumiita olisi kaikkialla. Testi on kuitenkin erittäin laajasti käytössä maailmassa ja erilaisissa lajeissa niitä tehdään säännöllisesti lapsille ja nuorille. Oma lapsenikin tekee testin 2-3 kertaa vuodessa. Kuolemantapausesta ehkä tiedotetaan myöhemmin mutta sen taustalla on pakko olla synnynnäinen sydänvika jota ei ole havaittu aiemmin tai sitten erittäin harvinainen sairaskohtaus jostakin muusta syystä.
Se on eri asia jos testiä tehdään säännöllisesti urheileville lapsille. Tämä on ensimmäinen syksy kun se tehdään kaikille kasiluokkalaisille ja heti kävi näin.
Ei kuolemantapauksella ole mitään tekemistä sen kanssa urheileeko vai ei tai testin vaarallisuus tai vaarattomuus ei riipu myöskään siitä. Huonokuntoinen juoksee vähemmän ja paljon urheileva enemmän. Siinä on ainoa ero. Molemmilla tuntuu pahalta jos testin tosissaan tekee. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoinen nuorimies kuoli 17-vuotiaana lenkillä ja syynä oli tosiaan sydänvika. Ainoa ongelma toestissä piilee siinä että se tehtäisiin sairaana tai sitten olisi tosiaan piilevänä esim. tuo sydänvika. Tällöinkin ongelmia voisi tulla missä tahansa rankassa liikunnssa.
On siinä isokin ero. Esim. urheiluharrastus on vapaaehtoinen, koulu ei. Toisaalta kukaan ei mene treeneihin flunssassa, mutta kouluun moni menee, eikä välttämättä saa vapautusta liikunnasta. LISÄKSI urheilun parissa nuo äärimmäiset testit tehdään usein niin että paikalla on terveydenhuoltohenkilökuntaa.
Urheiluharrastus on toki vapaaehtoinen, mutta tässä onkin kysymys siitä onko testi vaarallinen vai ei. Kuten sanoin vika ei siis ole testissä vaan muussa. Lisäksi testi ei vaikuta arvosanaan tms. joten kyseessä on vain oman kunnon kartoitus ja tietysti tällä kerätään tietoa nuorten terveydentilasta. Tosin tiedossa on että sehän on romahtanut, Piip-testejä tehdään jalkapallossa, jääkiekossa jne. varsin nuorista alkaen ja usein monta kertaa vuodessa ja voin kertoa että ikinä en ole nähnyt paikalla terveydenhuollon ammattilaisia valvomassa.
Niin, se ei silti tee siitä oikeaa käytäntöä, vaikka se onkin yleinen.
On myös aika lailla eri asia, puhutaanko aktiivisesti ja monta kertaa testiin osallistuneesta nuoresta vai keskivertolapsesta, joka joutuu testiin ekaa kertaa, ja jonka esim. piilevistä sydänvioista ei ole mitään tietoa, ei edes sillä kouluterkalla, joka on kenties nähny oppilana seiskalla, ja jonka arkistoja ei liikkaopettaja takuulla plärää läpi ennen PIIP-testin tekoa.
On oikeasti epäreilua myös sille liikkaopelle joutua vetämään tuota lapsille, joiden terveystaustaa ja senhetkistä terveydentilaa ei erkkikään tunne.
Koska testi ei edes saa vaikuttaa liikuntanumeroon, mitä vit..a sitä sitten pakolla tehdään lapsille? Ei minkään valtakunnan järkeä tuossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki liikuntatilanteet tulee tehdä kehon tuntemuksia kuunnellen. Jos tuntuu pahalta, pitää lopettaa ja jättää suoritus kesken.
Hieno periaate. Ei vaan silloin 80-luvulla koulussa arvostettu tätä itsensä kuuntelemista! Yläasteella liikunnassa sijainen ei ollut tyytyväinen kuntotestin tulokseeni. Enkä muutenkaan pärjännyt liikunnassa niin hyvin kuin muut. Hengästyin helposti jne. Kuntotestin jälkeen sijainen tuli kähisemään korvaani aikovansa juoksuttaa minua tunnin päätteeksi, jospa ASENTEENI sillä paranisi. Luopui kuitenkin aikeestaan. Aikuisiällä minulla todettiin synnynnäinen poikkeama sydämen sähköisessä toiminnassa. En sitten tiedä miten tuo poikkeama noihin testeihin jne vaikutti.
Tuon sijaisen asenne ei ole ok ja jos tuo sinulla myöhemmin todettu vika on vaikuttanut suorituksiin. On tilanteesi ymmärrettävä. Et kuitenkaan ilmeisesti tiedä onko se vika ollut sinulla jo lapsena vai puhjennut vasta aikuisiällä.
Jos sinulla ei olisi ollut sydänvikaa lapsena, hengästyit helposti luultavasti ihan sen takia että sinulla oli lapsena huono kunto. Näin on suurimmalla osalla helposti hengästyjistä. Se voi olla inhottava myöntää mutta se on se karu fakta eikä se kohene sillä että ei liikunnassa koskaan mene sen mukaavuusalueen ulkopuolelle.
Ei ole vaaraksi jos liikunnassa tuntuu hieman epämiellyttävältä. Hengästyminen ja lihaksissa tuntuminen on täysin normaalia. Jopa venyttely voi tuntua joissain määrin epämiellyttävältä varsinkin jos haluaa päästä esimerkiksi spagaatit. Silloin on venytyksessä pakko mennä sille alueelle että se venytys ei tunnu kauhean kivalta. Sietämättömäksi ei tietenkään saa mennä, mutta nykyään tuntuu ettei kukaan ole valmis menemään sinne epämukavuusalueelle mutta samalla halutaan kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vika ole testissä koska jos olisi niin ruumiita olisi kaikkialla. Testi on kuitenkin erittäin laajasti käytössä maailmassa ja erilaisissa lajeissa niitä tehdään säännöllisesti lapsille ja nuorille. Oma lapsenikin tekee testin 2-3 kertaa vuodessa. Kuolemantapausesta ehkä tiedotetaan myöhemmin mutta sen taustalla on pakko olla synnynnäinen sydänvika jota ei ole havaittu aiemmin tai sitten erittäin harvinainen sairaskohtaus jostakin muusta syystä.
Se on eri asia jos testiä tehdään säännöllisesti urheileville lapsille. Tämä on ensimmäinen syksy kun se tehdään kaikille kasiluokkalaisille ja heti kävi näin.
Ei kuolemantapauksella ole mitään tekemistä sen kanssa urheileeko vai ei tai testin vaarallisuus tai vaarattomuus ei riipu myöskään siitä. Huonokuntoinen juoksee vähemmän ja paljon urheileva enemmän. Siinä on ainoa ero. Molemmilla tuntuu pahalta jos testin tosissaan tekee. Tiedän tapauksen jossa hyväkuntoinen nuorimies kuoli 17-vuotiaana lenkillä ja syynä oli tosiaan sydänvika. Ainoa ongelma toestissä piilee siinä että se tehtäisiin sairaana tai sitten olisi tosiaan piilevänä esim. tuo sydänvika. Tällöinkin ongelmia voisi tulla missä tahansa rankassa liikunnssa.
On siinä isokin ero. Esim. urheiluharrastus on vapaaehtoinen, koulu ei. Toisaalta kukaan ei mene treeneihin flunssassa, mutta kouluun moni menee, eikä välttämättä saa vapautusta liikunnasta. LISÄKSI urheilun parissa nuo äärimmäiset testit tehdään usein niin että paikalla on terveydenhuoltohenkilökuntaa.
Urheiluharrastus on toki vapaaehtoinen, mutta tässä onkin kysymys siitä onko testi vaarallinen vai ei. Kuten sanoin vika ei siis ole testissä vaan muussa. Lisäksi testi ei vaikuta arvosanaan tms. joten kyseessä on vain oman kunnon kartoitus ja tietysti tällä kerätään tietoa nuorten terveydentilasta. Tosin tiedossa on että sehän on romahtanut, Piip-testejä tehdään jalkapallossa, jääkiekossa jne. varsin nuorista alkaen ja usein monta kertaa vuodessa ja voin kertoa että ikinä en ole nähnyt paikalla terveydenhuollon ammattilaisia valvomassa.
Niin, se ei silti tee siitä oikeaa käytäntöä, vaikka se onkin yleinen.
On myös aika lailla eri asia, puhutaanko aktiivisesti ja monta kertaa testiin osallistuneesta nuoresta vai keskivertolapsesta, joka joutuu testiin ekaa kertaa, ja jonka esim. piilevistä sydänvioista ei ole mitään tietoa, ei edes sillä kouluterkalla, joka on kenties nähny oppilana seiskalla, ja jonka arkistoja ei liikkaopettaja takuulla plärää läpi ennen PIIP-testin tekoa.
On oikeasti epäreilua myös sille liikkaopelle joutua vetämään tuota lapsille, joiden terveystaustaa ja senhetkistä terveydentilaa ei erkkikään tunne.
Koska testi ei edes saa vaikuttaa liikuntanumeroon, mitä vit..a sitä sitten pakolla tehdään lapsille? Ei minkään valtakunnan järkeä tuossa!
SIlle monta kertaa testinkin tehneellä on se eka kerta ollut joskus ja yksi tapaus ei tarkoita että testissä on vikaa vaan tuo olisi voinyt tapahtua milloin vain jos kyseessä siis diagnisoimaton sydänvika ja oireita ei ole havaittu koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän vika ole testissä koska jos olisi niin ruumiita olisi kaikkialla. Testi on kuitenkin erittäin laajasti käytössä maailmassa ja erilaisissa lajeissa niitä tehdään säännöllisesti lapsille ja nuorille. Oma lapsenikin tekee testin 2-3 kertaa vuodessa. Kuolemantapausesta ehkä tiedotetaan myöhemmin mutta sen taustalla on pakko olla synnynnäinen sydänvika jota ei ole havaittu aiemmin tai sitten erittäin harvinainen sairaskohtaus jostakin muusta syystä.
Se on eri asia jos testiä tehdään säännöllisesti urheileville lapsille. Tämä on ensimmäinen syksy kun se tehdään kaikille kasiluokkalaisille ja heti kävi näin.
Tämä, ei säännöllisesti kilpaurheileville tarkoitettua rasitustestiä voi vetää normaalissa koululiikunnassa. Tuollaiset ovat omiaan juurikin herättämään piilevät sydänsairaudet ihan eri tavalla kuin tavallinen liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tässä testissähän on tarkoitus vetää täysillä niin pitkään kuin pystyy, välittämättä pahasta olosta.
Alkuun piip-testissä lähinnä lönkötellään. Sieltä viivan takaa kun ei saa lähteä liikkeelle ennen kuin kuuluu piippaus. Ei ole kyse siitä, miten pitkän matkan pystyt tietyssä ajassa juoksemaan vaan siitä, kuinka pitkään jaksat kiihtyvällä vauhdilla juosta. Ja siis se alku on oikeasti hidas, ehtii vaikka pysähtyä viivan taakse.
Mitä se alun hitaus auttaa kun lopussa vedetään kiihtyvällä tahdilla niin piippuun kuin pystyy?
Ajattelepa, että mun aikana pojat juoksi Cooper -testin. Siinä vedetään täysiä/lähes täysiä 12 minuuttia. Mäkin olisin halunnut. Nykyään juoksen kerran vuodessa Cooperin - viimeksi meni 2800 m. N40
Pojat juoksi, missä päin Suomea? Mä olen sua kaksi vuotta vanhempi ja kyllä Lahden peruskoulussa juoksi yhtä lailla tytötkin Cooperin testin.
Kyllä huonokuntoinen tietää sitä olevansa ilman testiäkin. Pullea lapsi tietää hengästyvänsä juostessa ilman, että asiasta saa paperille numeron. Itse pärjäsin kuntotesteissä hyvin ja olin urheilussa melkoinen ylisuorittaja. Mitään nautintoa en liikunnasta kuitenkaan saanut.
Nyt olen vasta aikuisena joutunut opettelemaan ettei terveysliikunta ole numeroita, lenkin km määriä tai muuta mitattavissa olevaa. Terveysliikunta on sitä että liikun aktiivisesti arjessa tavalla, josta itse pidän. Tavalliselle ihmiselle liikunnan tulisi olla arjessa voimavara. Ei mikään numerokilpailu. Onneksi opein aikuisena nauttimaan liikunnasta koululiikunnasta huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kaikki liikuntatilanteet tulee tehdä kehon tuntemuksia kuunnellen. Jos tuntuu pahalta, pitää lopettaa ja jättää suoritus kesken.
Hieno periaate. Ei vaan silloin 80-luvulla koulussa arvostettu tätä itsensä kuuntelemista! Yläasteella liikunnassa sijainen ei ollut tyytyväinen kuntotestin tulokseeni. Enkä muutenkaan pärjännyt liikunnassa niin hyvin kuin muut. Hengästyin helposti jne. Kuntotestin jälkeen sijainen tuli kähisemään korvaani aikovansa juoksuttaa minua tunnin päätteeksi, jospa ASENTEENI sillä paranisi. Luopui kuitenkin aikeestaan. Aikuisiällä minulla todettiin synnynnäinen poikkeama sydämen sähköisessä toiminnassa. En sitten tiedä miten tuo poikkeama noihin testeihin jne vaikutti.
Tuon sijaisen asenne ei ole ok ja jos tuo sinulla myöhemmin todettu vika on vaikuttanut suorituksiin. On tilanteesi ymmärrettävä. Et kuitenkaan ilmeisesti tiedä onko se vika ollut sinulla jo lapsena vai puhjennut vasta aikuisiällä.
Jos sinulla ei olisi ollut sydänvikaa lapsena, hengästyit helposti luultavasti ihan sen takia että sinulla oli lapsena huono kunto. Näin on suurimmalla osalla helposti hengästyjistä. Se voi olla inhottava myöntää mutta se on se karu fakta eikä se kohene sillä että ei liikunnassa koskaan mene sen mukaavuusalueen ulkopuolelle.
Ei ole vaaraksi jos liikunnassa tuntuu hieman epämiellyttävältä. Hengästyminen ja lihaksissa tuntuminen on täysin normaalia. Jopa venyttely voi tuntua joissain määrin epämiellyttävältä varsinkin jos haluaa päästä esimerkiksi spagaatit. Silloin on venytyksessä pakko mennä sille alueelle että se venytys ei tunnu kauhean kivalta. Sietämättömäksi ei tietenkään saa mennä, mutta nykyään tuntuu ettei kukaan ole valmis menemään sinne epämukavuusalueelle mutta samalla halutaan kehitystä.
Itse asiassa synnynnäiset sydänviat aiheuttavat normaalia herkempää hengästymistä ja vaativat joskus erityistä varovaisuutta rankassa urheilussa. Ei aina tarkoita huonokuntoista lasta. T.sydänlapsen äiti
Ei meillä ainakaan saanut testejä lopettaa koulussa kesken. Piti vain jatkaa.
Olen ihan aikuisenakin kesken erään kuntosalijumpan pyörtynyt, en tajunnut kuinka poikki jo olin ja ryhmä sai ikäänkuin jaksamaan lisää. Sitähän ne jumppapirkot kirkuu koko ajan "jaksaa, jaksaa. Ei luovuteta! Vielä, vielä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin surullinen ja valitettava tapaus. Mutta kaikki liikuntatilanteet tulee tehdä kehon tuntemuksia kuunnellen. Jos tuntuu pahalta, pitää lopettaa ja jättää suoritus kesken.
Ei niitä anneta lopettaa kesken. Kidutusta tuommoinen on. Moisten testien keksijöitä ja teettäjiä saisi roikuttaa puun oksassa peukaloistaan muutaman päivän.
Öö, kaikkihan tuon lopettaa kesken, siinä vaiheessa kun ei enää pysy piippien perässä.
Testi ei ollut syy kuolemaan. Sairauskohtaus olisi tullut ennemmin tai myöhemmin. Kenties oli parempi, että kohtaus tuli turvallisessa ympäristössä ja poika sai pian apua. Kuvitelkaa, jos sairauskohtaus olisi tullut vaikka ensimmäisellä rakastelukerralla! Partneri olisi saanut järkyttävät traumat. Tai jos kohtaus olisi tullut vaikka pojan ollessa jossakin syrjäisessä paikassa yksin. Nyt ainakin tehtiin kaikki voitava pojan pelastamiseksi.
Traaginen tapaus, mutta piilevälle synnynnäiselle sydänsairaudelle ei ole voinut mitään. Olisi ollut onnekasta, jos se olisi sattumalta selvinnyt aikaisemmin, tai jos poika olisi selvinnyt kohtauksesta, mutta nyt kävi näin.
Nuo testit kuuluu terveydenhuoltoon ei kouluun. Koulussa oppilaat ovat diktaattoriopettajan armoilla, ja vielä ryhmäpaineen alla. Minulla on ystävä, jolla on synnynnäinen sydänvika, ja hyvinkin aikuisia ollaan. Tälläkin lapsella olisi voinut olla hyvä elämä edessään, jos ei olisi kohdannut tätä kidutustestiä. Testin käyttöönottanut taho syytteeseen ja tuo opettaja samoin.