Lue keskustelun säännöt.
Koittakaa nyt ymmärtää: kihloihin ei _mennä_ vaan niissä ollaan, kun ollaan menossa naimisiin!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.
Pälli. Te ette ole kihloissa.
Et sinä sitä päätä, pälli!
Ei päätäkään vaan laki, dorka. Ja se sanoo että nuo eivät ole kihloissa.
Näytäpä se laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minilex
Lakitieto Perintöoikeus Oikeus perintöön Kihlatun oikeus perintöön
Lakipuhelin neuvoo
Joka päivä klo 6 - 24
Soita 0600 12 450
Kihlatun oikeus perintöön
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Perintökaaressa on määritelty lakimääräinen perimysjärjestys, jota noudatetaan silloin, kun perittävä ei ole määrännyt omaisuudestaan testamentilla. Testamentistakin huolimatta rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan, joka on puolet kyseiselle perilliselle lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan tulevasta perintöosan arvosta. Perittävän kihlattu ei peri puolisoaan lain nojalla. Kihlattu perii vain siinä tapauksessa, että perittävä on tehnyt hänen hyväkseen testamentin.
Perintökaaren mukaan perinnön saavat rintaperilliset. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Jos perittävän lapsi on kuollut, hänen osuutensa jaetaan hänen jälkeläistensä kesken tasan. Jos perittävältä ei jäänyt rintaperillisiä, aviopuoliso perii kuolleen puolisonsa. Kihlakumppani ei kuulu perintökaaren lakimääräisen perimysjärjestykseen eikä kihlakumppania rinnasteta aviopuolisoon. Perittävän kihlattu perii vain, jos hänen hyväkseen on tehty testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirkoissa on luettu kuulutuksia kihlauksista ja lehdissäkin on ainakin aiemmin ollut "kihlauksensa ovat julkaisseet n.n. ja h.h."
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Onhan toki, mutta yleensä silloin lapsen nimi julkistetaan ihmisille. Toki lapsen nimen voi julkistaa kaikelle kansalle vaikka heti kun se on lisätty väestörekisteriin kauan ennen kastetta. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, julkistetaako nimi kastetraditiossa vai synnäriltä palattua. Tehköön jokainen miten haluaa, ja sama koskee kihloja.
Surullista, että ihmiset menevät näin sekaisin jonkun toisen tavasta toimia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Onhan toki, mutta yleensä silloin lapsen nimi julkistetaan ihmisille. Toki lapsen nimen voi julkistaa kaikelle kansalle vaikka heti kun se on lisätty väestörekisteriin kauan ennen kastetta. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, julkistetaako nimi kastetraditiossa vai synnäriltä palattua. Tehköön jokainen miten haluaa, ja sama koskee kihloja.
Surullista, että ihmiset menevät näin sekaisin jonkun toisen tavasta toimia. :D
Ai niin. Faktan jälkeisenä aikana kaikki totuudet ovat yhtä hyviä ja jos mä teen jollain tavalla, niin se on yhtä hyvä tapa kuin jonkun muunkin oikea tapa. Vähintään yhtä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Onhan toki, mutta yleensä silloin lapsen nimi julkistetaan ihmisille. Toki lapsen nimen voi julkistaa kaikelle kansalle vaikka heti kun se on lisätty väestörekisteriin kauan ennen kastetta. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, julkistetaako nimi kastetraditiossa vai synnäriltä palattua. Tehköön jokainen miten haluaa, ja sama koskee kihloja.
Surullista, että ihmiset menevät näin sekaisin jonkun toisen tavasta toimia. :D
No itse asiassa kihlajaisissakin on julkistettu pariskunnan avioitumisaikeet.
Samaan tapaan kun kasteessa julkistetaan lapsen nimi (sen uskontoonliittämisen lisäksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Ei kihloilla ole mitään juridisia vaikutuksia nykyään, höpöhöpö.
Perintökaaressa sekä perintö- ja lahjaverolaissa nyt ainakin.
Mua kiinnostaa tämä, koska olen opettaja ja usein puhutaan avioliiton juridisista merkityksistä. Kysyin asiaa lakimiestuttavaltani ja hän sanoi, että on ääääääärimmäisen harvinaista, että kihlaus olisi syynä kohdella kuolleen puolisoa eri tavalla (siis tavalla, jolla häntä ei jo avoliiton tai yhteisten lasten takia kohdeltaisi). Hänen mukaansa kihlauksella ei nykypäivänä ole mitään juridista merkitystä, sillä vaikka joku tuollainen pikkukommentti lainsäädännössä olisikin, sitä ei sovelleta enää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Mutta eihän lapsen kastaminen ole nykyaikana enää tarpeen. Vanhentunut ja katoava tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jotakuta jaksaa niin kiinnostaa toisten kihloihin menemiset tai kosimiset tai mitkä lie. Joku kirjoitti, että kihloissa ollaan, kun on kosittu. No jos ei kosita, mutta mennään naimisiin, niin mites sitten. Ai niin, joo ollaanhan sitä sovittu mennä naimisiin. Mutta kun ei ole kosittu vai oliko se kihlattu, vai oltiinko menty kihloihin, vai oikeastaan kuuluuko se kellekkään, miten toiset parisuhteen etenemisen hoitaa.
Ehkä kun tarpeeksi kauan on parisuhteessa, niin sillä ei ole enää mitään merkitystä, tuliko kosinta oikeaoppisesti ja ollaanko kihlauduttu vai menty kihloihin, vai miten se nyt pitää niin oikein mennä. Kunhan ihmiset on onnellisia yhdessä ja hoitaa hyvin lapsensa, jos niitä meinaavat tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Lisätään kierroksia: lapsi ei saa kasteessa nimeä (vaikka näin ihmiset jopa lehdissä ilmoittelevat tapahtuneen), vaan sen-ja-sen niminen ihminen kastetaan kristilliseen uskoon ja otetaan seurakunnan jäseneksi. Se on kasteen merkitys.
Onhan toki, mutta yleensä silloin lapsen nimi julkistetaan ihmisille. Toki lapsen nimen voi julkistaa kaikelle kansalle vaikka heti kun se on lisätty väestörekisteriin kauan ennen kastetta. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, julkistetaako nimi kastetraditiossa vai synnäriltä palattua. Tehköön jokainen miten haluaa, ja sama koskee kihloja.
Surullista, että ihmiset menevät näin sekaisin jonkun toisen tavasta toimia. :D
Ai niin. Faktan jälkeisenä aikana kaikki totuudet ovat yhtä hyviä ja jos mä teen jollain tavalla, niin se on yhtä hyvä tapa kuin jonkun muunkin oikea tapa. Vähintään yhtä hyvä.
Jep. Eronnut voi yhtä hyvin nimittää itseään leskeksi kun "rakkaus on kuollut".
Mitäpä niillä faktoilla mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Ei kihloilla ole mitään juridisia vaikutuksia nykyään, höpöhöpö.
Perintökaaressa sekä perintö- ja lahjaverolaissa nyt ainakin.
Mua kiinnostaa tämä, koska olen opettaja ja usein puhutaan avioliiton juridisista merkityksistä. Kysyin asiaa lakimiestuttavaltani ja hän sanoi, että on ääääääärimmäisen harvinaista, että kihlaus olisi syynä kohdella kuolleen puolisoa eri tavalla (siis tavalla, jolla häntä ei jo avoliiton tai yhteisten lasten takia kohdeltaisi). Hänen mukaansa kihlauksella ei nykypäivänä ole mitään juridista merkitystä, sillä vaikka joku tuollainen pikkukommentti lainsäädännössä olisikin, sitä ei sovelleta enää nykyään.
Ovatko myös ne perintöveropäätökset, jossa perinnönsaajaa on kihlaliiton perusteella verotettu I veroluokan mukaisesti, äärimmäisen harvinaisia ja merkityksettömiä?
Voi kauheeta. Ollaan oltu kihloissa jo kolmekymmentä vuotta, eikä hääpäivää ole lyöty lukkoon. Miten me voidaan. Huonompia ihmisiä kuitenkin ollaan kuin ne, jotka on samassa ajassa jo kahdesti (tai kolmesti) kihlautuneet, naineet ja eronneet. Mut hei, he on toimineet oikein ikiaikaisen wikipediaprotokollan mukaan.
Tuttu mies meni naimisiin. Neljäs nainen, jonka kanssa hänellä on joko lapsi tai jonka kanssa on ollut naimisissa. Perinteet rules ja tää on (taas) se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kihlakulttuuri on kyllä outo. Olen itse puoliksi venäläinen, ja Venäjällä kihloihin mennään sen jälkeen kun kosintaan on vastattu myöntävästi ja avioliitosta sovittu. Yleensä kihloissa ollessa tiedossa on tietty päivämäärä jolloin mennään naimisiin (ja kirkot ym. valittu) eikä kihlaus kestä edes kuukausia. Se on nimenomaan se välitila, muutama päivä-viikko, ennen naimisiinmenoa.
Suomessa taas kihloissa ollaan vuosikausia, naimisiin ei välttämättä ole aikomustakaan mennä ja jopa teinit kihlautuvat. Vaikka muuten en venäläistä mentaliteettia ole omakseni kokenut, niin tämä asia ihmetyttää kyllä ja paljon. Miksi pitää mennä kihloihin, jos ei olla menossa naimisiin lähikuukausina? Mitä se kihlaus muuttaa?? Tuoko se suhteelle jotain lisäarvoa?
Itse tunnen miehen joka menee kihloihin _jokaisen_ seurustelukumppaninsa kanssa. Eikä ole aikomustakaan naida heitä. Olen kysynyt tälle selitystä. Mies otti tästä selvästi nokkiinsa, vastasi kuitenkin, että haluaa kihlauksella osoittaa kumppanille ja muille, että suhde on enemmän kuin "pelkkää seurustelua", että kyse on ylimaallisesta rakkaudesta ja kuolemattomasta siteestä kumppaniin.
No muuten tuon joten kuten vielä ymmärtäisinkin, mutta kun ne kihlat on tosiaan pakko vaihtaa _jokaisen_ kumppanin kanssa, ja ne kumppanit vaihtelevat melko tiuhaan tahtiin. No, mikäs siinä jos elämässä on oikeasti noin monta rakkautta ja sielunkumppania. Huomattavasti mukavampi tilanne kuin heillä, joilla on sellaisia vain yksi.
Ok, nyt meni taas sivuraiteille tämä keskustelu. Mutta ihan samaa mieltä AP:n kanssa. En ymmärrä kihloihin menoa jos ei ole oikeasti menossa naimisiin ja lähiaikoina. En tosin myöskään ymmärrä vuosien avoliitossa asumista. Että miksi ei sitten mene kunnolla naimisiin, jos kuitenkin rakastaa toista, on tosissaan ja asuukin yhdessä. Onko tässä taustalla taloudelliset/tukiin liittyvät seikat vai mitä?
Venäjällä avoliittoa pidetään yleisesti vitsinä, tai ainakin sellaisena ei-vakavana suhteena johon ei voi luottaa. Toki sielläkin on tämä suhdemuoto pikkuhiljaa yleistymään päin ja saa hyväksyntääkin joltain tahoilta.
Venäjä, tuo modernin yhteiskunnan ja tasa-arvon kehityksen lippulaiva! Eiku...
Kyse ei ole siis mistään "suomalaisesta kihlakultturista" vaan yleisesti länsimaissa tapahtuneesta tasa-arvokehityksestä, jossa myös naisen yhteiskunnallinen asema tunnustetaan hänen itsensä eikä hänen miehensä/ isänsä kautta.
On loukkaavaa kutsua kahden aikuisen ihmisen välistä kihlaliittoa ”teiniliitoksi”. Avioliitto ei enää ole oletusarvo, vaan synnissäkin voi elää :) Get over it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Ei kihloilla ole mitään juridisia vaikutuksia nykyään, höpöhöpö.
Perintökaaressa sekä perintö- ja lahjaverolaissa nyt ainakin.
Mua kiinnostaa tämä, koska olen opettaja ja usein puhutaan avioliiton juridisista merkityksistä. Kysyin asiaa lakimiestuttavaltani ja hän sanoi, että on ääääääärimmäisen harvinaista, että kihlaus olisi syynä kohdella kuolleen puolisoa eri tavalla (siis tavalla, jolla häntä ei jo avoliiton tai yhteisten lasten takia kohdeltaisi). Hänen mukaansa kihlauksella ei nykypäivänä ole mitään juridista merkitystä, sillä vaikka joku tuollainen pikkukommentti lainsäädännössä olisikin, sitä ei sovelleta enää nykyään.
"Enää nykyään" Hmmm. lakimuutokset esim. Perintökaareen koskien kihlatun asemaa on tehty tällä paraikaa kuluvalla kymmenluvulla. Eli ovat varsin tuoreita. Ja perusteina nimenomaan se, että nykyään (toisin kuin ennen) pariskunnat elävät avioliiton sijaan avo- ja kihlaliitoissa huomattavasti aiempaa useammin. Että mikähän karvalakkilakimies tuo sun tuttavasi oikein on ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Ei kihloilla ole mitään juridisia vaikutuksia nykyään, höpöhöpö.
Perintökaaressa sekä perintö- ja lahjaverolaissa nyt ainakin.
Mua kiinnostaa tämä, koska olen opettaja ja usein puhutaan avioliiton juridisista merkityksistä. Kysyin asiaa lakimiestuttavaltani ja hän sanoi, että on ääääääärimmäisen harvinaista, että kihlaus olisi syynä kohdella kuolleen puolisoa eri tavalla (siis tavalla, jolla häntä ei jo avoliiton tai yhteisten lasten takia kohdeltaisi). Hänen mukaansa kihlauksella ei nykypäivänä ole mitään juridista merkitystä, sillä vaikka joku tuollainen pikkukommentti lainsäädännössä olisikin, sitä ei sovelleta enää nykyään.
"Enää nykyään" Hmmm. lakimuutokset esim. Perintökaareen koskien kihlatun asemaa on tehty tällä paraikaa kuluvalla kymmenluvulla. Eli ovat varsin tuoreita. Ja perusteina nimenomaan se, että nykyään (toisin kuin ennen) pariskunnat elävät avioliiton sijaan avo- ja kihlaliitoissa huomattavasti aiempaa useammin. Että mikähän karvalakkilakimies tuo sun tuttavasi oikein on ;)
Ja sen verran vielä että lakialanammattilainen ei kyllä kutsu lakipykäliä "tuollainen pikkukommentti lainsäädännössä". Seuraavaa provokommenttiasi varten vaan vinkiksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Ollaan oltu kihloissa jo kolmekymmentä vuotta, eikä hääpäivää ole lyöty lukkoon. Miten me voidaan. Huonompia ihmisiä kuitenkin ollaan kuin ne, jotka on samassa ajassa jo kahdesti (tai kolmesti) kihlautuneet, naineet ja eronneet. Mut hei, he on toimineet oikein ikiaikaisen wikipediaprotokollan mukaan.
Tuttu mies meni naimisiin. Neljäs nainen, jonka kanssa hänellä on joko lapsi tai jonka kanssa on ollut naimisissa. Perinteet rules ja tää on (taas) se oikea.
Mutta ettehän te ole kihlapari, vaan parisuhteessa/avoliitossa. Kyllä me uskotaan, että rakastat kumppaniasi, vaikka papin aamenet ei teitä kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kauheeta. Ollaan oltu kihloissa jo kolmekymmentä vuotta, eikä hääpäivää ole lyöty lukkoon. Miten me voidaan. Huonompia ihmisiä kuitenkin ollaan kuin ne, jotka on samassa ajassa jo kahdesti (tai kolmesti) kihlautuneet, naineet ja eronneet. Mut hei, he on toimineet oikein ikiaikaisen wikipediaprotokollan mukaan.
Tuttu mies meni naimisiin. Neljäs nainen, jonka kanssa hänellä on joko lapsi tai jonka kanssa on ollut naimisissa. Perinteet rules ja tää on (taas) se oikea.
Mutta ettehän te ole kihlapari, vaan parisuhteessa/avoliitossa. Kyllä me uskotaan, että rakastat kumppaniasi, vaikka papin aamenet ei teitä kiinnosta
Parisuhteen voi määritellä vain pariskunta itse, ei ulkopuolinen av-mamma.
Haasta oikeuteen ♥️