Lue keskustelun säännöt.
Koittakaa nyt ymmärtää: kihloihin ei _mennä_ vaan niissä ollaan, kun ollaan menossa naimisiin!
Kommentit (210)
Kyllä mua ainakin pyydettiin kihloihin. Tarkat sanat oli "Pitäskö meidän kihlautua" = pitäiskö pikkuhiljaa alkaa miettiä asettumista. Noin vuoden päästä alettiin miettiä, että niin milloinkas sitä sitten naimisiin ja 2kk päästä käväistiin maistraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vanhoillisuskovaiset jo öyhöttämässä ”oikeasta” kihlauksesta, vaikka täyteenkuuhun on vielä viikko aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.
Tämä on sinun itse keksimäsi malli. Yhteiskunta ei tunne tällästä pelle juttua . Lue vaik wikist, mitä kihlautuminen tarkoittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Avioliittolaissa mainitaan kihlauksen todellinen merkitys, että juridisessa mielessä kihlauksenne ei ole todellinen.
Ette toki tästä petoksesta kiinni jäisi eikä ketään kiinnostaisi. Mutta juridisesti kihlauksenne ei kuitenkaan olisi todellinen vaan oikeuden harhaanjohtamista. Eli leikkikihlauksen varjolla haluatte juridisia oikeuksia? Käyttekö useinkin käräjillä? Testamentti olisi huomattavasti järkevämpi ja turvallisempi diili.
Ei avioliittolaki kiellä menemästä kihloihin ilman avioaietta. Luepa uudelleen se laki.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vanhoillisuskovaiset jo öyhöttämässä ”oikeasta” kihlauksesta, vaikka täyteenkuuhun on vielä viikko aikaa.
Olisi kyllä mielenkiintoista pääsyä näiden höyryäjien pään sisään. :D Tai en tiedä... voisi olla ehkä liian traumaattinen kokemus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.
Tämä on sinun itse keksimäsi malli. Yhteiskunta ei tunne tällästä pelle juttua . Lue vaik wikist, mitä kihlautuminen tarkoittaa!
Tämä se teidän vaahtoajien ongelma varmasti onkin kun kuvittelette wikipedia olevan joku relevantti tietolähde yhtään mihinkään... Sinne voi, ystävä hyvä, kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa faktoista välittämättä. Kehottaisin sinua ja muitakin väärässä käsityksessä olevia tutustumaan nettisivustoon www.finlex.fi, josta löytyy Suomen ajantasainen lainsäädäntö
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ainakin pyydettiin kihloihin. Tarkat sanat oli "Pitäskö meidän kihlautua" = pitäiskö pikkuhiljaa alkaa miettiä asettumista. Noin vuoden päästä alettiin miettiä, että niin milloinkas sitä sitten naimisiin ja 2kk päästä käväistiin maistraatissa.
Samoin meillä. Mennäänkö kihloihin? No mentiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kihloissa 3v mutta naimisiin emme onneksi koskaan erehtyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös silloin mennä kihloihin kun kositaan ja vastataan myöntävästi? Kihla-aikahan on se aika kun on sovittu naimisiinmenosta mutta ei vielä olla menty naimisiin (lainmukainen määritelmä siis, eihän kaikki mene naimisiin ollenkaan vaikka ovat kihloissa).
Niin, kelle meidän (kihloissa vailla naimisiin aikomusta olevien) tulisi todistella, ettemme tosiaan pyri naimisiin?
Aika koomista ajatella, että yksi aikomus, joka voi kuitenkin olla täysin fiktiivinen, pitäisi meidät oikeutettuina kihloissa olemiseen sen kirjaimellisessa merkityksessä.
Minäkin sanon kaikille olevani raskaana, vaikka oikeasti en odota lasta enkä sellaista varmaan enää saisikaan. Sehän on vain sana ja ne ihmiset itse on tyhmiä, jotka kuvittelevat, että raskaana oleminen tarkoittaa sitä, että odottaisi vauvaa.
Mutta eihän tämä ole mitenkään verrannollista. :'D
Tervetuloa nykyaikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.
Miksi vuonna 2018 jollekulle on niin tärkeää sanoa olevansa kihloissa, vaikka ei ole? Nykyään avioliitto ei ole enää niin tärkeä asia, muunkinlaiset suhdemuodot ovat hyväksyttyjä. Miksei voi olla ylpeä siitä omasta suhteestaan ihan sellaisena kuin se oikeasti on?
Juuri tuossa ylempänä selitettiin, että kihlauksella on juridisia vaikutuksia suhteen tilaan. Jospa vaikka siksi? Ja te jotka tulette sanonaan että "niin niin mutta saahan ne oikeusvaikutukset muullakin tavalla". Toki saa mutta kihlaus on yksi (ja varmaan vaivattomin) tapa.
Avioliittolaissa mainitaan kihlauksen todellinen merkitys, että juridisessa mielessä kihlauksenne ei ole todellinen.
Ette toki tästä petoksesta kiinni jäisi eikä ketään kiinnostaisi. Mutta juridisesti kihlauksenne ei kuitenkaan olisi todellinen vaan oikeuden harhaanjohtamista. Eli leikkikihlauksen varjolla haluatte juridisia oikeuksia? Käyttekö useinkin käräjillä? Testamentti olisi huomattavasti järkevämpi ja turvallisempi diili.Ei avioliittolaki kiellä menemästä kihloihin ilman avioaietta. Luepa uudelleen se laki.
Siellä taas varsinainen oman elämänsä mammajuristi vauhdissa.
On kyll saivartelun huippu. Pakkohan siihen on mennä ihan konkreettisesti, mites muutenkaan se kävisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kai nyt jokaisen alle satavuotiaan tuttavapiirissä jo useita pariskuntia, jotka ovat kihloissa ilman avioaikeita. Miten tästä vielä jaksetaan vääntää 😂
Miten joku voi olla noin vanhanaikainen?? Kihloissa voi olla vaikka elinikänsä menemättä naimisiin jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kirkoissa on luettu kuulutuksia kihlauksista ja lehdissäkin on ainakin aiemmin ollut "kihlauksensa ovat julkaisseet n.n. ja h.h."
Suomalainen kihlakulttuuri on kyllä outo. Olen itse puoliksi venäläinen, ja Venäjällä kihloihin mennään sen jälkeen kun kosintaan on vastattu myöntävästi ja avioliitosta sovittu. Yleensä kihloissa ollessa tiedossa on tietty päivämäärä jolloin mennään naimisiin (ja kirkot ym. valittu) eikä kihlaus kestä edes kuukausia. Se on nimenomaan se välitila, muutama päivä-viikko, ennen naimisiinmenoa.
Suomessa taas kihloissa ollaan vuosikausia, naimisiin ei välttämättä ole aikomustakaan mennä ja jopa teinit kihlautuvat. Vaikka muuten en venäläistä mentaliteettia ole omakseni kokenut, niin tämä asia ihmetyttää kyllä ja paljon. Miksi pitää mennä kihloihin, jos ei olla menossa naimisiin lähikuukausina? Mitä se kihlaus muuttaa?? Tuoko se suhteelle jotain lisäarvoa?
Itse tunnen miehen joka menee kihloihin _jokaisen_ seurustelukumppaninsa kanssa. Eikä ole aikomustakaan naida heitä. Olen kysynyt tälle selitystä. Mies otti tästä selvästi nokkiinsa, vastasi kuitenkin, että haluaa kihlauksella osoittaa kumppanille ja muille, että suhde on enemmän kuin "pelkkää seurustelua", että kyse on ylimaallisesta rakkaudesta ja kuolemattomasta siteestä kumppaniin.
No muuten tuon joten kuten vielä ymmärtäisinkin, mutta kun ne kihlat on tosiaan pakko vaihtaa _jokaisen_ kumppanin kanssa, ja ne kumppanit vaihtelevat melko tiuhaan tahtiin. No, mikäs siinä jos elämässä on oikeasti noin monta rakkautta ja sielunkumppania. Huomattavasti mukavampi tilanne kuin heillä, joilla on sellaisia vain yksi.
Ok, nyt meni taas sivuraiteille tämä keskustelu. Mutta ihan samaa mieltä AP:n kanssa. En ymmärrä kihloihin menoa jos ei ole oikeasti menossa naimisiin ja lähiaikoina. En tosin myöskään ymmärrä vuosien avoliitossa asumista. Että miksi ei sitten mene kunnolla naimisiin, jos kuitenkin rakastaa toista, on tosissaan ja asuukin yhdessä. Onko tässä taustalla taloudelliset/tukiin liittyvät seikat vai mitä?
Venäjällä avoliittoa pidetään yleisesti vitsinä, tai ainakin sellaisena ei-vakavana suhteena johon ei voi luottaa. Toki sielläkin on tämä suhdemuoto pikkuhiljaa yleistymään päin ja saa hyväksyntääkin joltain tahoilta.
Ja kädet pitää pestä ennen ruokailua eikä vasta sen jälkeen.
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.
Pälli. Te ette ole kihloissa.
Et sinä sitä päätä, pälli!
Jossain Venäjällä tai Lähi-idässä uskontokunnilla on vielä paljon vaikutusta ihmisten seksuaalimoraaliin ja yleensäkin arkeen. Ei oikein voi Suomeen verrata, tai ehkä johonkin kärsämäkeen ym. raamattuvyöhykkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kihlakulttuuri on kyllä outo. Olen itse puoliksi venäläinen, ja Venäjällä kihloihin mennään sen jälkeen kun kosintaan on vastattu myöntävästi ja avioliitosta sovittu. Yleensä kihloissa ollessa tiedossa on tietty päivämäärä jolloin mennään naimisiin (ja kirkot ym. valittu) eikä kihlaus kestä edes kuukausia. Se on nimenomaan se välitila, muutama päivä-viikko, ennen naimisiinmenoa.
Suomessa taas kihloissa ollaan vuosikausia, naimisiin ei välttämättä ole aikomustakaan mennä ja jopa teinit kihlautuvat. Vaikka muuten en venäläistä mentaliteettia ole omakseni kokenut, niin tämä asia ihmetyttää kyllä ja paljon. Miksi pitää mennä kihloihin, jos ei olla menossa naimisiin lähikuukausina? Mitä se kihlaus muuttaa?? Tuoko se suhteelle jotain lisäarvoa?
Itse tunnen miehen joka menee kihloihin _jokaisen_ seurustelukumppaninsa kanssa. Eikä ole aikomustakaan naida heitä. Olen kysynyt tälle selitystä. Mies otti tästä selvästi nokkiinsa, vastasi kuitenkin, että haluaa kihlauksella osoittaa kumppanille ja muille, että suhde on enemmän kuin "pelkkää seurustelua", että kyse on ylimaallisesta rakkaudesta ja kuolemattomasta siteestä kumppaniin.
No muuten tuon joten kuten vielä ymmärtäisinkin, mutta kun ne kihlat on tosiaan pakko vaihtaa _jokaisen_ kumppanin kanssa, ja ne kumppanit vaihtelevat melko tiuhaan tahtiin. No, mikäs siinä jos elämässä on oikeasti noin monta rakkautta ja sielunkumppania. Huomattavasti mukavampi tilanne kuin heillä, joilla on sellaisia vain yksi.
Ok, nyt meni taas sivuraiteille tämä keskustelu. Mutta ihan samaa mieltä AP:n kanssa. En ymmärrä kihloihin menoa jos ei ole oikeasti menossa naimisiin ja lähiaikoina. En tosin myöskään ymmärrä vuosien avoliitossa asumista. Että miksi ei sitten mene kunnolla naimisiin, jos kuitenkin rakastaa toista, on tosissaan ja asuukin yhdessä. Onko tässä taustalla taloudelliset/tukiin liittyvät seikat vai mitä?
Venäjällä avoliittoa pidetään yleisesti vitsinä, tai ainakin sellaisena ei-vakavana suhteena johon ei voi luottaa. Toki sielläkin on tämä suhdemuoto pikkuhiljaa yleistymään päin ja saa hyväksyntääkin joltain tahoilta.
Venäjällä tämän ymmärtääkin kun naisen elämän ainoa tarkoitus on päästä naimisiin. Suomessa näin ei ole.
Minäkin sanon kaikille olevani raskaana, vaikka oikeasti en odota lasta enkä sellaista varmaan enää saisikaan. Sehän on vain sana ja ne ihmiset itse on tyhmiä, jotka kuvittelevat, että raskaana oleminen tarkoittaa sitä, että odottaisi vauvaa.