Tästä huomaan tulleeni keski-ikäiseksi, alan muistuttaa äitiäni

Huomaan että olen alkanut möläytellä samaan tyyliin suoraan ihmisille asioita, enkä jaksa olla niin myötätuntoinen ja hienovarainen, kuin nuorena vielä olin.

Silloin häpesin äitini tapaa ja sitä, että ihmiset loukkaantuivat ja pitivät äitiäni tahdittomana.

Nykyään huomaan tekeväni ihan samaa itse, mutta ymmärrän nykyään äitiäni. Kun ihmiset tulevat sääliä kerjäten valittamaan ihan typeristä asioista, jotka ovat itse tyhmyyttään itselleen aiheuttaneet, ei jaksa vaan silittää taas sadatta kertaa päätä ja voivotella. Tekee mieli herätellä ihminen näkemään oma osuutensa hommaan ja TEKEMÄÄN asioille jotain, eikä vaan jatkuvasti/loputtomasti valittamaan. Ei vaan kertakaikkiaan löydy enää sympatiaa tuollaiseen. Oikeisiin ongelmiin kyllä.