Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää niin nopeasti uuden puolison?
16.09.2018 |
En ymmärrä.
Kyllähän noita miehiä on, mutta ei kenenkä tahansa kanssa vaan kolahda.
Ihmettelen niitä, jotka hyppii suhteesta toiseen.
Kommentit (122)
Kaikki kelpaa tai on ollut jo valmiiksi katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, että ihmettelen myös tuota, jos kumppanit vaihtuu kuin lennossa. Tulee vähän sellanen olo, että eipä oo tainnu suhteet kovinkaan merkityksellisiä olla, jos heti aloitetaan suhde toisen kanssa. Missä suruaika? Vai onko uusi suhde vain laastarisuhde? Vai eikö kyseinen henkilö vain osaa olla yksin? Vai onko ollut uuden kumppanin kanssa jo ennen suhteen päättymistä?
Vaikea ymmärtää, kun oon itse sellanen ihminen, että sitoudun parisuhteeseen täysillä ja eron sattuessa tarvitsisin myös aikaa nuolla haavojani ennen uutta suhdetta.
Mun parisuhteiden kestot lasketaan vuosissa, joten en ole impulsiivinen suhteesta suhteeseen hyppääjä. Mä nyt vaan satun helposti löytämään laajasta ystävä- ja tuttavapiiristä ihania ihmisiä jotka tykkäävät musta takaisin. Win-win.
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Vierailija kirjoitti:
Mun parisuhteiden kestot lasketaan vuosissa, joten en ole impulsiivinen suhteesta suhteeseen hyppääjä. Mä nyt vaan satun helposti löytämään laajasta ystävä- ja tuttavapiiristä ihania ihmisiä jotka tykkäävät musta takaisin. Win-win.
Etkö ole koskaan hajalla suhteen loppumisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat varmaan helposti ihastuvaa sorttia, kun sopiva tuntuu heti löytyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kelpaa tai on ollut jo valmiiksi katsottuna.
Itsekin veikkaan tätä.
Seurasin läheltä erästä naista joka harrasti koko ajan kaverizonelle miesten keräämistä. Eli sillä oli jo valmiina iso joukko miehiä joihin vaihtaa jos nykyinen suhde kariutuu.
Luonnollisesti tällä naisella myös meni herne nenään kun en suostunut temputukseen ja "varalla pitoon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tuleva mies on jo mietittynä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Tässä taitaa tosiaan olla aika lailla erilaiset näkemykset nopeista käänteistä. Minusta vuosi ei ole kyllä kovinkaan pitkä aika pitkän suhteen päättyessä. Itse mietin eroa kuusi(!) vuotta ja eron jälkeenkin olin vuoden etten katsonutkaan kehenkään mieheen päin ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Eli ensimmäisestä eroajatuksesta meni 9 vuotta ennen kuin minulla oli uusi kumppani, joten tuo "jopa vuosi" kuulostaa minun korvaani naurettavan lyhyeltä.
Enkä puhuisi pelkästään suruajasta, vaan uuteen elämään totuttelusta ja uuden suunnan löytämisestä, toiveiden tunnistamisesta jne. Onko siitä vanhasta suhteesta opittu yhtään mitään, jos ei välillä malteta olla yksin ja miettiä, mikä siinä edellisessä suhteessa meni pieleen ja työstetä niitä ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Tässä taitaa tosiaan olla aika lailla erilaiset näkemykset nopeista käänteistä. Minusta vuosi ei ole kyllä kovinkaan pitkä aika pitkän suhteen päättyessä. Itse mietin eroa kuusi(!) vuotta ja eron jälkeenkin olin vuoden etten katsonutkaan kehenkään mieheen päin ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Eli ensimmäisestä eroajatuksesta meni 9 vuotta ennen kuin minulla oli uusi kumppani, joten tuo "jopa vuosi" kuulostaa minun korvaani naurettavan lyhyeltä.
Enkä puhuisi pelkästään suruajasta, vaan uuteen elämään totuttelusta ja uuden suunnan löytämisestä, toiveiden tunnistamisesta jne. Onko siitä vanhasta suhteesta opittu yhtään mitään, jos ei välillä malteta olla yksin ja miettiä, mikä siinä edellisessä suhteessa meni pieleen ja työstetä niitä ajatuksia?
Mikä sinä olet sanomaan, mikä on kenellekin sopiva suruaika? Sehän riippuu täysin suhteen laadusta ja kestosta. Eronneilla lapsettomilla naisilla voi uuden kumppanin löytymistä vauhdittaa ihan sekin, että halutaan saada lapsia. Ei kannata heittää koko elämää hukkaan yhden virhevalinnan takia. Jotkut taas löytävät uuden kumppanin pian yksinkertaisesti siitä syystä, että tutustuvat ja ihastuvat uusiin ihmisiin helposti ja haluavat elää parisuhteessa. Kaikki eivät ole samanlaisia jahkaavia surkimuksia ja menneessä eläjiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Tässä taitaa tosiaan olla aika lailla erilaiset näkemykset nopeista käänteistä. Minusta vuosi ei ole kyllä kovinkaan pitkä aika pitkän suhteen päättyessä. Itse mietin eroa kuusi(!) vuotta ja eron jälkeenkin olin vuoden etten katsonutkaan kehenkään mieheen päin ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Eli ensimmäisestä eroajatuksesta meni 9 vuotta ennen kuin minulla oli uusi kumppani, joten tuo "jopa vuosi" kuulostaa minun korvaani naurettavan lyhyeltä.
Enkä puhuisi pelkästään suruajasta, vaan uuteen elämään totuttelusta ja uuden suunnan löytämisestä, toiveiden tunnistamisesta jne. Onko siitä vanhasta suhteesta opittu yhtään mitään, jos ei välillä malteta olla yksin ja miettiä, mikä siinä edellisessä suhteessa meni pieleen ja työstetä niitä ajatuksia?
Mikä sinä olet sanomaan, mikä on kenellekin sopiva suruaika? Sehän riippuu täysin suhteen laadusta ja kestosta. Eronneilla lapsettomilla naisilla voi uuden kumppanin löytymistä vauhdittaa ihan sekin, että halutaan saada lapsia. Ei kannata heittää koko elämää hukkaan yhden virhevalinnan takia. Jotkut taas löytävät uuden kumppanin pian yksinkertaisesti siitä syystä, että tutustuvat ja ihastuvat uusiin ihmisiin helposti ja haluavat elää parisuhteessa. Kaikki eivät ole samanlaisia jahkaavia surkimuksia ja menneessä eläjiä kuin sinä.
Kerrankin asiaa. Kukaan ei voi toisen puolesta tietää millainen suhde on ollut ja kauanko siitä menee toipua. Jos suhde on ollut huono ja ero tullut, miksi oikeasti hyvän miehen pitäisi antaa kävellä ohi koska on vasta eronnut? Kuka sitä on määrittelemään milloin on käsitellyt eroa tarpeeksi? Hyviä kumppaneita ei tule vastaan noin vaan, siihen pitää tarttua silloin kun kohdalle tulee vaikka olisi eronnut 20 vuoden suhteesta kuukausi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Tässä taitaa tosiaan olla aika lailla erilaiset näkemykset nopeista käänteistä. Minusta vuosi ei ole kyllä kovinkaan pitkä aika pitkän suhteen päättyessä. Itse mietin eroa kuusi(!) vuotta ja eron jälkeenkin olin vuoden etten katsonutkaan kehenkään mieheen päin ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Eli ensimmäisestä eroajatuksesta meni 9 vuotta ennen kuin minulla oli uusi kumppani, joten tuo "jopa vuosi" kuulostaa minun korvaani naurettavan lyhyeltä.
Enkä puhuisi pelkästään suruajasta, vaan uuteen elämään totuttelusta ja uuden suunnan löytämisestä, toiveiden tunnistamisesta jne. Onko siitä vanhasta suhteesta opittu yhtään mitään, jos ei välillä malteta olla yksin ja miettiä, mikä siinä edellisessä suhteessa meni pieleen ja työstetä niitä ajatuksia?
Mikä sinä olet sanomaan, mikä on kenellekin sopiva suruaika? Sehän riippuu täysin suhteen laadusta ja kestosta. Eronneilla lapsettomilla naisilla voi uuden kumppanin löytymistä vauhdittaa ihan sekin, että halutaan saada lapsia. Ei kannata heittää koko elämää hukkaan yhden virhevalinnan takia. Jotkut taas löytävät uuden kumppanin pian yksinkertaisesti siitä syystä, että tutustuvat ja ihastuvat uusiin ihmisiin helposti ja haluavat elää parisuhteessa. Kaikki eivät ole samanlaisia jahkaavia surkimuksia ja menneessä eläjiä kuin sinä.
Miksi näin aggressiivinen ja henkilökohtaiselle tasolle menevä vastaus kommenttiin, jossa rauhallisesti pohditaan asiaa ketään syyttelemättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde ei yleensä pääty siihen, kun muutetaan erilleen, vaan se on alkanut hiipua jo ehkä vuosia aiemmin. Tällöin uusi kumppani voi löytyä eron jälkeen nopeastikin.
En ymmärrä miten entinen kumppani vaikuttaa uuden kumppanin löytymiseen
Joku voi olla eron jälkeen valmis uuteen suhteeseen, koska on tehnyt eroa ja surutyötä jo vaikka vuoden ennen erilleen muuttamista. Jos on toipunut erosta, uusi parisuhde löytyy helpommin kuin tilanteessa, jossa surutyö on vielä kesken.
Tässä taitaa tosiaan olla aika lailla erilaiset näkemykset nopeista käänteistä. Minusta vuosi ei ole kyllä kovinkaan pitkä aika pitkän suhteen päättyessä. Itse mietin eroa kuusi(!) vuotta ja eron jälkeenkin olin vuoden etten katsonutkaan kehenkään mieheen päin ja kolme vuotta eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Eli ensimmäisestä eroajatuksesta meni 9 vuotta ennen kuin minulla oli uusi kumppani, joten tuo "jopa vuosi" kuulostaa minun korvaani naurettavan lyhyeltä.
Enkä puhuisi pelkästään suruajasta, vaan uuteen elämään totuttelusta ja uuden suunnan löytämisestä, toiveiden tunnistamisesta jne. Onko siitä vanhasta suhteesta opittu yhtään mitään, jos ei välillä malteta olla yksin ja miettiä, mikä siinä edellisessä suhteessa meni pieleen ja työstetä niitä ajatuksia?
Mikä sinä olet sanomaan, mikä on kenellekin sopiva suruaika? Sehän riippuu täysin suhteen laadusta ja kestosta. Eronneilla lapsettomilla naisilla voi uuden kumppanin löytymistä vauhdittaa ihan sekin, että halutaan saada lapsia. Ei kannata heittää koko elämää hukkaan yhden virhevalinnan takia. Jotkut taas löytävät uuden kumppanin pian yksinkertaisesti siitä syystä, että tutustuvat ja ihastuvat uusiin ihmisiin helposti ja haluavat elää parisuhteessa. Kaikki eivät ole samanlaisia jahkaavia surkimuksia ja menneessä eläjiä kuin sinä.
Miksi näin aggressiivinen ja henkilökohtaiselle tasolle menevä vastaus kommenttiin, jossa rauhallisesti pohditaan asiaa ketään syyttelemättä?
Taitaa olla itse näitä suhteesta toiseen hyppijiä ja innokkaita uusperheiden perustajia oma onni edellä. Tällaisia selityksiä näiltä aina kuulee. Ja virheet toistavat itseään, koska mitään ei opita.
Jos on ihan jees peruspirkko, niin helposti ihan jees perusjampan löytää.