Lue keskustelun säännöt.
Vaimon outo käytös synnytyksen jälkeen
15.09.2018 |
Synnytys meni hyvin, mutta kotiinpäästyä on alkanut käyttäytymään oudosti. Käy keskellä yötä tarkistamassa onko joku ovella ja on ihan varma, että joku on ikkunan takana.
Kommentit (23)
Nro 21 korjaa, siis valtaosa pahaksi menneistä sekoamisista on sellaisia jotka voitaisiin hoitaa ennen suuria ongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan lapsen syntymästä on? Nainen on ihan hormoneiden takia "luonnollisesti" sekaisin noin pari viikkoa, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Uhkia näkyy kaikkialla ja huoli vauvasta/turvallisuudesta voi olla kovakin. Tämä on ihan luonnon järjestämä systeemi, että tuore äiti ei ensimmäiseksi hylkää vastasyntynyttään tai vain unohda sitä jonnekkin. Sitä kauempaa sen ei pitäisi kestää eikä mennä ihan psykoottiseksi (tyyliin nurkista tulee vihreitä miehiä). Toki nainen on väsynyt ja erilainen, ihan koska elämässä on edelleenkin se vauva, myös sen parin viikon jälkeenkin, mutta kuitenkin tasapainoisempaan päin pitäisi mennä.
Itse olin ensimmäisen viikon ihan sekaisin, keskittymiskyky aivan nollissa kaiken muun kuin vauvan suhteen. Touhuilin aamuyöllä kaikkea kun olisi pitänyt voida nukkua jne..
Siitä on kaksi viikkoa. Tämä kysymys jäi välistä jotenkin.
-apSuosittelisin, että otatte neuvolaan yhteyttä ja sitä kautta lääkäriin. Jos tuo vaimon käytös menee vielä "normaalin" rajoihin, niin siitä ei ole mitään haittaa vaikka olette terveydenhuoltoon yhteydessä. Jos taas ei mene "normaaliin", niin vaimo saa apua ja elämä palaa ruotuunsa. Kaikista pahin vaihtoehto on se, ettette tee mitään ja vaimo sekoaa kokonaan ja kärsii pitkäkestoisia ongelmia. Hänellä menee vähintään vuosia pilalle elämästä, ehkä koko loppuelämä, lapsella menee vähintään alku pilalle ja sinä menetät sen ihmisen jota olet rakastanut.
Vaikkei todellinen sekoaminen olekaan ihan tavallista synnytyksen jälkeen, niin sitä tapahtuu. Se pieni disorientoituminen normaaliyhteiskunnasta on ihan tavallista (ei toki äänien varsinainen kuuleminen tai harhojen näkeminen). Valtaosa ellei kaikki tapauksista on sellaisia, jotka voitaisiin tarpeeksi nopeasti reagoiden lievittää ennen suuria ongelmia. Synnytys on kokemuksena sellainen, että ei-raskaana-oleva ihminen sukupuolesta riippumatta luultavasti sekoaisi siihen, luonto vaan douppaa äidin jo raskaana ollessa kestämään sen. Toki optimitilanteessa synnytys on nopea ja suhteellisen kivuton (synnytykseksi), mutta monille ensisynnyttäjille se ei sitä ole. Se aika jonka vietät nukkumatta, kivun määrä, muiden armoilla oleminen, hormonimyrsky ja ennenkaikkea se, että meidän lääketieteellinen proseduuri sotii kokonaan sitä vastaan mitä meidän elimistö yrittää tehdä...ei se ole kumma jos joku mieli ottaa osumaa siitä ja hetkellisesti hajoaa.
Kyllä sitä pitää mennä, kun nyt on mennyt huonompaan suuntaan.
-ap
Suosittelisin, että otatte neuvolaan yhteyttä ja sitä kautta lääkäriin. Jos tuo vaimon käytös menee vielä "normaalin" rajoihin, niin siitä ei ole mitään haittaa vaikka olette terveydenhuoltoon yhteydessä. Jos taas ei mene "normaaliin", niin vaimo saa apua ja elämä palaa ruotuunsa. Kaikista pahin vaihtoehto on se, ettette tee mitään ja vaimo sekoaa kokonaan ja kärsii pitkäkestoisia ongelmia. Hänellä menee vähintään vuosia pilalle elämästä, ehkä koko loppuelämä, lapsella menee vähintään alku pilalle ja sinä menetät sen ihmisen jota olet rakastanut.
Vaikkei todellinen sekoaminen olekaan ihan tavallista synnytyksen jälkeen, niin sitä tapahtuu. Se pieni disorientoituminen normaaliyhteiskunnasta on ihan tavallista (ei toki äänien varsinainen kuuleminen tai harhojen näkeminen). Valtaosa ellei kaikki tapauksista on sellaisia, jotka voitaisiin tarpeeksi nopeasti reagoiden lievittää ennen suuria ongelmia. Synnytys on kokemuksena sellainen, että ei-raskaana-oleva ihminen sukupuolesta riippumatta luultavasti sekoaisi siihen, luonto vaan douppaa äidin jo raskaana ollessa kestämään sen. Toki optimitilanteessa synnytys on nopea ja suhteellisen kivuton (synnytykseksi), mutta monille ensisynnyttäjille se ei sitä ole. Se aika jonka vietät nukkumatta, kivun määrä, muiden armoilla oleminen, hormonimyrsky ja ennenkaikkea se, että meidän lääketieteellinen proseduuri sotii kokonaan sitä vastaan mitä meidän elimistö yrittää tehdä...ei se ole kumma jos joku mieli ottaa osumaa siitä ja hetkellisesti hajoaa.