Onko muita siivousneurootikkoja?
lasten jälkeen on minulla hiukan onneksi helpottanut siivousinto. Mutta edelleen imuroin päivittäin, lattiat pesen kerran viikossa, pölyjä pyyhin joka päivä, vaatteet pesuun yhden käytön jälkeen, keittiösiivous joka ruoan jälkeen, vessoja pesen kanssa melkein päivittäin... Aina pitää olla tiptop kaikki. Välillä raskastakin, mutta en pysty olla paikallani, jos on sotkua.
Kommentit (4)
ääneen. Eniten inhottaa, jos on likainen keittiö- eli ketsuppi tms tahroja tuoleissa ja lattialla, muruja lattialla ym. Ei minua kyllä oikeastaan häiritse muuten sotkuisuus, kuin omassa kodissa tai paikassa jossa olen pidempään.
Se on oikeesti tosi raskasta, kun sitä vaan alkaa siivoamaan, vaikka päättäisi, että ei nyt-- jalat vie mopille tai imurille:)
Joka päivä imuroin, pesin lattiat ja pyyhin pölyt. Koko ajan järjestelin järjestyksessä olevaa kotiamme. Muutimme vanhaan omakotitaloon, rempan keskelle. Siistiä meillä on edelleen mutta siivoon ainoastaan kerran viikossa. Lapset ovat jo isoja ja siivoovat omat jälkensä.
vaatteet pesuun yhden käytön jälkeen, samanlainen olen itsekin. Ei toki koske ulkovaatteita ja housuja tai hameita voi pitää pari kertaa, jos ei ole tahroja.
Muuten en ole noin tarkka siisteydestä, mutta aika tarkka kuitenkin. Lapset ovat muuttaneet minuakin, nyt ei koti voi olla niin siisti kuin ehkä haluaisi. Ja välillä meillä on sotkuistakin.
meillä on nytkin joka paikka hujan hajan. Mietin kyllä koko ajan, et pitäisi siivota. Lasten kaverit, tuttavat ja sukulaiset verkostuvat selkäni takana ja haukkuvat kun en siivoa.
Tuleeko sinulla arvosteltua siivottomien koteja, koska itselläsi tuo siisteys on kondiksessa?