Tuleeko sinulle koskaan mieleen "ihmisroska" -ajatuksia? Kuinka sivutat ne?

Ei tule mieleen. Olen kai sen verran iäkäs ja maailmaa sekä elämää nähnyt, että ymmärrän asiat laajemmin.

"Ihmisroska" ja muut vastaavat yleistävät muita ihmisiä solvaavat nimitykset ovat eri asia kuin se, että ei arvosta jotain tiettyä yksilöä (vaikkapa rikollista, tms.) tämän tekojen tähden.

Nimitys ihmisroska sen sijaan tuomitsee sattumanvaraisesti koko joukon ihmisiä, joita haukkumanimeä käyttävä ei edes tunne, ei tiedä heidän tekojaan tai elämäntarinaansa. Halventavaa nimitystä käytetään yleistävästi ja ennakoivasti - kuka tahansa voidaan lukea tähän ryhmään, jos sanoja niin haluaa.

Nimitykseen on myös sisäänrakennettu kuvitelma, että sanoja (ja se ryhmä, johon hän itse uskoo kuuluvansa) ovat kuin eri rotua, biologisesti eri porukkaa. Ihmisroskat ovat sitä "heikompaa ainesta", mutta heitä halventavasti haukkuvat ovat (muka) moraalisempaa, siistimpää ja parempaa väkeä.

Ihmisroskaksi kutsuminen ei vaan yleistä vaan leimaa ko. ryhmän sellaiseksi, joka ei kuulu yhteiskuntaan, jotka eivät ole ihmisiäkään, saati yksilöitä. Heitä verrataan roskaan, joka on kuollutta ainetta, joka likaisena, tarpeettomana pitää siirtää pois, tuhota. Termi ihmisroska tekee ryhmästä ihmisiä passiivisia esineitä, jotka voi tuhota.

Siksi se on mielestäni erittäin ikävä ilmaisu päättäjältä maassa joka on demokraattinen ja ylläpitää ihmisoikeuksia. Sana herättää hyvinkin karmaisevia kaikuja natsi-Saksan tuhoamisleireistä – siellähän toimi hyvin samanlainen ideologia.

Kaikkien elämä ei ole samanlaista, tiedä milloin itse tai lapsesi on kadulla ihmisroskana.

Minulle tulee mieleen termistä ihmisroska, kun jotkut ihmiset ovat välinpitämättömiä toisten hyvinvoinnista ja laittavat omat tarpeensa toisten edelle, vaikka toiset kärsisivät. Tai eivät vain välitä mistään, mistä pitäisi välittää, kuten ympäristöstä ja turvallisuudesta. Tällöin tulee mieleen että kyse on roskasakista.

Esimerkiksi nakkaavat tahallaan tai täyttä piittaamattomuuttaan lasipulloja maahan ja joku ihminen tai koira voi astua siruihin ja loukata itsensä.

Piinaavat esimerkiksi aineiden tai alkoholinkäytöllään muita sekoilemalla välittämättä muista.

Jos yritetään vaalia yhteistä hyvinvointia tekemällä jotain yhteiseksi hyväksi tarkoitettua niin roskasakki varastelee yhteiseksi tarkoitettuja asioita tai tekevät täysin turhia asioita sen tuhoamiseksi kuten ilkivaltaa.

Kun toiminnan motiivi on pelkästään tuottaa äärimmäistä mielipahaa toisille.

Tällainen tulee mieleeni sanasta ihmisroska. Joskus tuo ajatus saattaa nousta mieleen, kun näkee jotain vastaavaa, joka alkaa suututtaa.

Toki joskus siellä taustalla on todella suuri ongelmavyyhti, kaltoinkohtelua ja sairautta, huono elämänpolku. Ja tietenkin tätä puolta pitäisi ymmärtää käytöksen takana. Mutta joskus vain sitä on äärimmäisen hankala ymmärtää.

En silti lähtisi yleisesti julkisesti sanomaan ihmisiä ihmisroskiksi. Kaikilla on ihmisarvo. Onneksi sellaista täydellistä sikailua näkee hyvin harvoin. Haluan uskoa pääsääntöisesti siihen, että ihmiset ovat hyväntahtoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisroskaksi mielessäni ajattelen ihan tavallisia työssäkäyviä, hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka ylemmyydentunnossaan tietoisesti ilkeilevät ja kieroilevat työpaikoilla työkavereilleen, jotka eivät jostain syystä miellytä. Heillä tuntuu olevan joku oikeus painaa alas toista ihmistä ja heittää muka ”läpällä” satuttavia sanoja ilmoille.Nämä ihmisroskat tekevät käyttäytymisellään työpaikoista kaatopaikkoja, jotka lemuavat, joissa vaihtuvuus on suuri ja jossa voidaan pahoin. Näitä ihmisroskia on Suomen työpaikat pullollaan.

Onneksi heidän vastapainonaan on sinun kaltaisiasi empaattisia, avoimin mielin ja tuomitsematta muut kohtaavia kollegoita!

Meinasin sanoa samaa. Ei parane syyllistyä itse samaan halveksuntaan.

Seksuaaliset ahdistelijat ovat roskaa pahempia. Ihmissontaa.

Riippuu kuinka laajasti haluaa ajatella asiaa. Jos rehellisiä ollaan niin kaikki länsimaiset ihmiset ovat ainakin ihmisroskia maapallolle, kuluttamalla reilusti yli tarpeidensa ja elämällä vähemmän kehittyneiden maiden kustannuksella.

Kaikki ongelmajätteet huolella vaan dumpataan jonnekin aasiaan pois silmistä ja mielestä ja samoin tehdään lähes kaikkien kulutustavaroiden kohdalla, jossa kaikki ikävä ulkoistetaan sinne jonnekin, että asiaa ei sen enempää tarvitse miettiä.

Mitä tulee mieleen, kun ydinkesku stassa parvenilee sekaisin olevat narkkarit ja alkoholistit? Lähinnä turva ton olo.

Silloin kun näen tätä ihmisroskaa niin tietty tulee ajatuksia mieleen...

Myönnän että minua suututtaa ja turhauttaa nähdä päivittäin kerjäläisiä, pultsareita, narkkareita ja muuta vetelehtivää jengiä kaupungilla. Heistä saa sen vaikutelman, että eivät edes yritä sopeutua vaan kokevat oikeudekseen vallata julkisia tiloja häiriökäyttäytymisellä. Nyt kun termi ihmisroska on tullut julkiseen keskusteluun, niin assosioin sen tarkoittavan juuri tätä porukkaa. Vaikka jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, niin onko jokainen aidosti yhteiskunnalle yhtä arvokas?

Aika usein muuten törmää ylimieliseen ja halveksuvaan käsitykseen aivan tavallisia elämänmuotoja kohtaan. Esim. tunnen erään vapaan taiteilijan, joka on käytännössä yhteiskunnan tukien varassa ja tekee ajoittain pimeitä töitä ja pelaa uhkapelejä. Hän halveksuu suuresti sellaista 8-16 elämäntapaa ja pitää sitä jotenkin käsittämättömänä "lampailuna". Se halveksunta ja inho on käytännössä varmaan samanlaista kuin näissä ihmisroskapuheissa. Pohjimmiltaan kyse on aivan samasta asiasta eli ei arvosteta. Tällainen kunnioituksen puute ei ole yhtään tavatonta, mutta varmaan raja menee siinä, että sanoo ääneen, mitä ajattelee.

Tässäkin tapauksessa jotkut ihmiset ovat syvästi loukkaantueet siitä, "miten joku voi ajatella noin?". Aivan varmasti tällaisia ajattelijoita on yhteiskunnassa paljonkin, mutta he eivät puhu ajatuksistaan ääneen, koska nykyään vain tietyt arvot ovat oikein ja toiset vääriä.

Tunnen paljon alkoholisteja ja narkomaaneja, en heistä ajattele negatiivisesti. Mutta on tietty naisjoukko, joilla on piirteitä tietystä maasta, en itsekään ole varma mistä enkä sitä sanoisikaan, koska en muuten kyllä tykkää rasismista, mutta heistä joskus valitettavasti tulee mieleen sana "alakasti". Puhuvat julkisissa todella kovalla äänellä, yrittävät pukeutua tyylikkäästi mutta lopputulos on jotain muuta, yleensä pyörivät päihdepiireissä ja ovat hirveitä juntteja, vaikkeivät itse sitä tiedosta. Ja en siis puhu romaneista, jos joku sitä ajatteli. Toki myös romani voi tuohon joukkoon kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun näen tätä ihmisroskaa niin tietty tulee ajatuksia mieleen...

Samoin. Siinä Valkean edessähän ne Oulussa päivystävät. Kesällä yksi naispuolinen ihmisroska pissahädän yllättäessä astui pari askelta syrjemmälle, toki edelleen kadulla, laski housunsa ja virtsasi asfaltille.

Tätä ryhmäähän se kaupunginvaltuutettu juuri tarkoitti osuvalla kuvauksellaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljon alkoholisteja ja narkomaaneja, en heistä ajattele negatiivisesti. Mutta on tietty naisjoukko, joilla on piirteitä tietystä maasta, en itsekään ole varma mistä enkä sitä sanoisikaan, koska en muuten kyllä tykkää rasismista, mutta heistä joskus valitettavasti tulee mieleen sana "alakasti". Puhuvat julkisissa todella kovalla äänellä, yrittävät pukeutua tyylikkäästi mutta lopputulos on jotain muuta, yleensä pyörivät päihdepiireissä ja ovat hirveitä juntteja, vaikkeivät itse sitä tiedosta. Ja en siis puhu romaneista, jos joku sitä ajatteli. Toki myös romani voi tuohon joukkoon kuulua.

Siis jolla on piirteitä, ei joilla

Ei koskaan. Jokaisen ihmisen mittaamaton arvo, joka ei palaudu ominaisuuksiin, varallisuuteen, yhteisön hyväksyntään tai tekoihin, on aina ollut minulle itsestään selvää.

Osittain ymmärrykseni varmaan palautuu vanhempiini, joiden en muista koskaan puhuneen halveksivaan sävyyn tuntemattomistakaan ihmisistä.

Yksi tärkeä periaate on, että erottaa ihmisen ja hänen tekonsa. Tekoja saa, ja monissa tilanteissa pitääkin, esim. arvioida moraalisesti ja mahdollisesti tuomita (sekä omia että muiden), mutta ihmisyys ja ihmisarvo ei palaudu tekoihin tai tekemättä jättämisiin.

Faith kirjoitti:

Ei koskaan. Jokaisen ihmisen mittaamaton arvo, joka ei palaudu ominaisuuksiin, varallisuuteen, yhteisön hyväksyntään tai tekoihin, on aina ollut minulle itsestään selvää.

Osittain ymmärrykseni varmaan palautuu vanhempiini, joiden en muista koskaan puhuneen halveksivaan sävyyn tuntemattomistakaan ihmisistä.

Yksi tärkeä periaate on, että erottaa ihmisen ja hänen tekonsa. Tekoja saa, ja monissa tilanteissa pitääkin, esim. arvioida moraalisesti ja mahdollisesti tuomita (sekä omia että muiden), mutta ihmisyys ja ihmisarvo ei palaudu tekoihin tai tekemättä jättämisiin.

Vuoden jeesustelupalkinnon voittaja lienee selvillä. Voihan sitä puhua jakamattomasta ihmisarvosta, mutta mitä käytännössä tarkoitetaan teoista täysin irrallaan olevalla ihmisarvolla? Otetaan esimerkkitilanne: maapalloa on kohdannut luonnonkatastrofi ja maanalaiseen bunkkeriin turvaan mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä. Viimeisestä paikasta kilpailee huippulahjakas, pian lääkäriksi valmistuva 25-vuotias opiskelija ja 70-vuotias, useita kertoja tuomittu väkivaltarikollinen. Rikollinen on kuitenkin sovittanut kaikki aiemmat rikoksensa. Koska ihmisarvo pitää erottaa teoista, ovatko nämä kaksi kandidaattia samalla viivalla?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ei koskaan. Jokaisen ihmisen mittaamaton arvo, joka ei palaudu ominaisuuksiin, varallisuuteen, yhteisön hyväksyntään tai tekoihin, on aina ollut minulle itsestään selvää.

Osittain ymmärrykseni varmaan palautuu vanhempiini, joiden en muista koskaan puhuneen halveksivaan sävyyn tuntemattomistakaan ihmisistä.

Yksi tärkeä periaate on, että erottaa ihmisen ja hänen tekonsa. Tekoja saa, ja monissa tilanteissa pitääkin, esim. arvioida moraalisesti ja mahdollisesti tuomita (sekä omia että muiden), mutta ihmisyys ja ihmisarvo ei palaudu tekoihin tai tekemättä jättämisiin.

Vuoden jeesustelupalkinnon voittaja lienee selvillä. Voihan sitä puhua jakamattomasta ihmisarvosta, mutta mitä käytännössä tarkoitetaan teoista täysin irrallaan olevalla ihmisarvolla? Otetaan esimerkkitilanne: maapalloa on kohdannut luonnonkatastrofi ja maanalaiseen bunkkeriin turvaan mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä. Viimeisestä paikasta kilpailee huippulahjakas, pian lääkäriksi valmistuva 25-vuotias opiskelija ja 70-vuotias, useita kertoja tuomittu väkivaltarikollinen. Rikollinen on kuitenkin sovittanut kaikki aiemmat rikoksensa. Koska ihmisarvo pitää erottaa teoista, ovatko nämä kaksi kandidaattia samalla viivalla?

Kyllä, molemmilla on sama ihmisarvo.

Narsistit, psykopaatit ja sadistit ovat mielestäni ihmisroskaa. Heillä ei ole mitään virkaa, ei mitään hyötyä. Tuhoavat vain kaiken ympäriltään. Mahdottomia hoitaa, täysin menetettyjä tapauksia.

Tulee, mutta lähinnä itseäni kohtaan. Olen tällainen hapen ja resurssien tuhlaaja josta ei taida koskaan tulla mitään hyödyllistä.

Ihaninta on olla vain kotona, harrastella, liikkua luonnossa ja välttää mahdollisimman paljon kontakteja ihmisroskan kanssa, joita kaikki paikat pursuavat, sielläpähän tappelevat keskenään ja tuhoavat toisensa, hah.

Vierailija kirjoitti:

Tai vastaavia syviä halveksunnan ja arvostamisen puutteen tuntemuksia joitain tiettyjä ihmisryhmiä tai ihmisiä kohtaan? Kuinka pystyt torjumaan nuo ajatukset mielestäsi? Pelkäätkö, että lipsautat jossain?

Mulle henkilökohtaisesti esim. toistuvasti rikoksia tekevät, lapsiinsekaantujat ja raiskauksiin syyllistyvät aiheuttavat todella voimakkaita inhon ja halveksunnan tunteita. Voin olla kutsumatta heitä julkisesti epäasiallisilla nimityksillä, mutta ei se vissiin muuta noita pohjimmaisia ajatuksia miksikään. Oma mormaali on vaikkapa sellainen, että toiseen ihmiseen kajoaminen on väärin, ja yhteisön etu ylittää usein yksilön vapaudet.

Turha jeesustella ihmisroskasta tällä palstalla.

Tällä palstalla on ihmisroskaa jo jos on matkamuistoja ja/tai viinapulloja Sotkan kirjahyllyssä olohuoneessa.