millä alalla on eniten psykopaatteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina vähän jännittää mennä kirurgin vastaanotolle, kun olen lukenut nuo tilastot ja mietin, ovatko he psykopaatteja. Ei sillä, suostun ihan mielellään psykopaatin leikattavaksi, mutta olisi jännä tietää kirurgin tavatessaan, onko mahdollinen empatia ja potilaan ymmärtäminen pelkkää näytöstä ja välttämätön paha. Olen ollut kolmessa leikkauksessa, joissa ainakin yhdessä oli toimessa monta kirurgia, ja kaksi leikkausta on vielä edessä. Jos olen ollut vaikka 10 eri kirurgin potilaana, niin kuinkahan todennäköistä on, että ainakin joku heistä on psykopaatti?

En osaa vastata kysymykseesi, kun en tunne tilastoja, mutta varmaan sellainen ammatti, johon psykopaatti sopii hyvin. Voi olla pätevämpikin kirurgina kuin ns. tavallinen tyyppi. Ainakin teknisesti ottaen, eikä varmasti panikoi hankalassakaan tilanteessa. Sinänsä mulle olis ihan sama leikkaustilanteessa, tunteeko kirurgi empatiaa. Tärkeintä että keskittyy faktoihin ja osaa hommansa. Joku hoitaja on sitten asia erikseen.

Mitenkähän muuten erottaa psykopaatin ja muuten vain tosi kylmähermoisen tyypin toisistaan? Mistä johtuu sellainen tietty kovuus ja teräshermoisuus? Kuinka iso osa siitä on perinnöllistä ja kuinka iso osa hankittua? Onko olemassa jotain puoli-psykopaatteja, joilla on keskimääräistä parempi hermorakenne, mutta jotka voivat olla myös empaattisia, pystyvät työntämään tunteet taka-alalle ja toimimaan tilanteen vaatiessa tehokkaasti ja järkevästi? Vai mistä tuollainen ominaisuus juontaa? Tällaiset on tietysti jo niin monen tekijän summa, että vaikea erotella. Kiinnostaa kuitenkin se, miksi jotkut harvat ovat erityisen toimintakykyisiä, vaikka eivät ole psykopaatteja.

Näin juuri, minullekin tärkeää on lopputulos eikä se, mitä kirurgi tuntee. Mutta leikatessa voi tulla eteen eettisiäkin päätöksiä, joten kaikkein mieluiten ottaisin kirurgin, joka on erittäin kylmähermoinen, mutta jolla on myös omatunto. Hän kokisi velvollisuudekseen esimerkiksi kirjata ja kertoa asiat totuudenmukaisesti.

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Minua askarruttaa tässä yhteydessä myös se, minkä verran kukin ihminen esittää ja tietää esittävänsä. Monelle psykopaatille diagnoosi on yllätys ja useimpia ei tietysti diagnosoida ollenkaan. Itse esitän tunteita monissa sosiaalisissa tilanteissa ja olen olettanut, että monet muutkin tekee niin, mutta jotkut ihmiset varmasti tuntee oikeasti paljon enemmän ja olettaa, että toisetkin tuntee, ja toiset menee mukana näytelmässä ja olettaa, että muillekin se on näyteltyä. Empatiakykyä itsellä olen tietysti huomannut.

Koetko olevasi hieman "alitunteellinen" muihin ihmisiin verrattuna? Reagoitko usein pidättyvämmin kuin muut tai ihmettelet, mistä moiset tunteenpurkaukset? Oletko itsekin tuollainen melko kylmähermoinen ja faktoihin keskittyvä tyyppi? Vaikka esitätkin tunteita, vierastatko kaikenlaista epäaitoutta ja sosiaalisia pelejä? Ihmetteletkö muiden voimakkaita reaktioita ja esim. shokkireaktioita "mitättömistä" syistä? Mutta tosiaan kuitenkin koet myös empatiaa ja pystyt asettumaan toisen asemaan ja sinulla on (kenties voimakaskin) omatunto ja moraalintaju? Koetko jopa, että osaat nähdä asiat keskivertoa objektiivisemmin ja oikeudenmukaisemmin, niin että et esim. vedä "kotiinpäin"?

Kyselen mielenkiinnosta, koska yritän löytää jotain kaavaa tälle edellä kuvaamalleni ihmistyypille. Meillä on suvussa näitä jonkin verran. Olisi kiva tietää, mistä tässä on kyse. Ovatko ne vain luonne-eroja, vai onko taustalla jokin rakenteellinen tai kulttuurillisesti peritty juttu vai mikä kumma?

Sanoisin kyllä lähes kaikkiin noihin. En kovin helposti järkyty, innostu tai näytä sitä. Tunne-elämäni on enimmäkseen hirveän tasainen, mutta jos minua on selvästi ja tahallaan väärinkohdeltu, niin vihani kestää kauan ja voi vaatia tilien tasaamista.

Olen itsekin huomannut, että tämä on tietynlainen ihmistyyppi ja tiedän toisia, joilla on lähes samanlainen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina vähän jännittää mennä kirurgin vastaanotolle, kun olen lukenut nuo tilastot ja mietin, ovatko he psykopaatteja. Ei sillä, suostun ihan mielellään psykopaatin leikattavaksi, mutta olisi jännä tietää kirurgin tavatessaan, onko mahdollinen empatia ja potilaan ymmärtäminen pelkkää näytöstä ja välttämätön paha. Olen ollut kolmessa leikkauksessa, joissa ainakin yhdessä oli toimessa monta kirurgia, ja kaksi leikkausta on vielä edessä. Jos olen ollut vaikka 10 eri kirurgin potilaana, niin kuinkahan todennäköistä on, että ainakin joku heistä on psykopaatti?

En osaa vastata kysymykseesi, kun en tunne tilastoja, mutta varmaan sellainen ammatti, johon psykopaatti sopii hyvin. Voi olla pätevämpikin kirurgina kuin ns. tavallinen tyyppi. Ainakin teknisesti ottaen, eikä varmasti panikoi hankalassakaan tilanteessa. Sinänsä mulle olis ihan sama leikkaustilanteessa, tunteeko kirurgi empatiaa. Tärkeintä että keskittyy faktoihin ja osaa hommansa. Joku hoitaja on sitten asia erikseen.

Mitenkähän muuten erottaa psykopaatin ja muuten vain tosi kylmähermoisen tyypin toisistaan? Mistä johtuu sellainen tietty kovuus ja teräshermoisuus? Kuinka iso osa siitä on perinnöllistä ja kuinka iso osa hankittua? Onko olemassa jotain puoli-psykopaatteja, joilla on keskimääräistä parempi hermorakenne, mutta jotka voivat olla myös empaattisia, pystyvät työntämään tunteet taka-alalle ja toimimaan tilanteen vaatiessa tehokkaasti ja järkevästi? Vai mistä tuollainen ominaisuus juontaa? Tällaiset on tietysti jo niin monen tekijän summa, että vaikea erotella. Kiinnostaa kuitenkin se, miksi jotkut harvat ovat erityisen toimintakykyisiä, vaikka eivät ole psykopaatteja.

Näin juuri, minullekin tärkeää on lopputulos eikä se, mitä kirurgi tuntee. Mutta leikatessa voi tulla eteen eettisiäkin päätöksiä, joten kaikkein mieluiten ottaisin kirurgin, joka on erittäin kylmähermoinen, mutta jolla on myös omatunto. Hän kokisi velvollisuudekseen esimerkiksi kirjata ja kertoa asiat totuudenmukaisesti.

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Minua askarruttaa tässä yhteydessä myös se, minkä verran kukin ihminen esittää ja tietää esittävänsä. Monelle psykopaatille diagnoosi on yllätys ja useimpia ei tietysti diagnosoida ollenkaan. Itse esitän tunteita monissa sosiaalisissa tilanteissa ja olen olettanut, että monet muutkin tekee niin, mutta jotkut ihmiset varmasti tuntee oikeasti paljon enemmän ja olettaa, että toisetkin tuntee, ja toiset menee mukana näytelmässä ja olettaa, että muillekin se on näyteltyä. Empatiakykyä itsellä olen tietysti huomannut.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan esitä tai peitä tunteita, ei ole normaali. Esimerkiksi autismin kirjon häiriöit voivat oireilla tuolla tavalla, että ihminen kokee pakottavaa rehellisyyden tarvetta eikä kykene muuttamaan käytöstä tilanteesta riippuen. Jokainen on varmasti ainakin teeskennellyt ilahtumista jonkun henkilön tavatessaan tai lahjan saadessaan. Sehän on vain merkki empatiasta; emme halua pahoittaa toisen mieltä paljastamalla, ettei lahja ole mieluinen tai että emme ole kiinnostuneita tapaamaan. Tunteiden teeskentelyllä ei välttämättä ole mitään tekemistä psykopatian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaiset alat jyllää tässäkin.

Johan vitsin murjaisit, vankilasukupuolen edustaja.

Kaffepulla kirjoitti:

Tällainen löytyi:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suuri-brittitutkimus-naissa-ammateis…

Ja tosiaan kokit oli mainittu tuolla listalla, yllättäen myös papit.

Miksi papit on yllätys? Esimerkiksi lahkojen perustajat ovat useimmiten persoonallisuushäiriöisiä. Asema jotenkin pyhänä ja erityisenä ihmisenä, jollaisena jotkut edelleen pappia pitävät, saattaa kutkutella.

Lapseton33Vuotias kirjoitti:

Olen itse työskennellyt siivoojana kahdessa eri yrityksessä.

Ja yhden pienemmän siivousyrityksen johtajaa epäilen psykopaatiksi. Ja samassa yrityksessä oli työntekijänä tämän psyko-pomon tytär. Hänkin vaikutti psykopaatilta.

Sitten siirryin toiseen yritykseen ja siellä yhdellä työkaverillani oli psykopaattisia piirteitä. Kaikki olivat naisia. Pomo-Psykosta olin aivan varma, että on psykopaatti. Ihan sairas tapaus. Elämäni paras päivä, kun irtisanouduin ja pääsin eroon. Mutta mielenkiintoista, että tyttärelläkin oli samoja psyko-piirteitä. Ottanut mallin äidistään. 

On aika epätodennäköistä, että törmäilet jatkuvasti psykopaatteihin. Toisekseen psykopatia ei synny mallioppimisella, vaan on synnynnäinen ominaisuus. Jos psykopaattilasta kohdellaan rakastavasti ja hänellä on normaali lapsuus, hänestä voi tulla päällisin puolin tavallinen yhteiskunnan jäsen, jolla ei ole väkivaltaisia tai rikollisia impulsseja, vaikka hän onkin tunteeton. Jos mainitsemasi äiti ja tytär todella ovat psykopaatteja, kyseessä on geneettinen piirre, jonka tytär on perinyt äidiltä.

Veikkaan, että poliitikkoina ja toimittajina.

Sarjamurhaajat taitavat olla ihan kaikki psykopaatteja. Kiduttajat, raiskaajat ja monet muut rikolliset myös.

Tunneköyhä, empatiakyvytön, joka nauttii toisten kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä voi olla myös sosiopaatti ja narsisti. Missähän se raja kulkee? Olen katsonut todella paljon amerikkalaisia sarjoja, joissa arvioidaan sarjamurhaajia ja muita psykopaatteja. Joku oli kehittänyt asteikonkin rikollisuuden hirveyden mukaan, muistaakseni asteikko oli 1-21. Pahin oli psykoottinen psykopaatti, joka kärsi vielä sekavuustilasta psykopaattisen luoteen lisäksi. Lapsuus noilla rikollisilla on lähes poikkeuksetta hirveä: hyväksikäyttöä, hylkäämistä, haukkumista, pahoinpitelyä, valehtelemista ja ennen kaikkea rakkauden ja hyväksynnän puutetta on kaikissa tapauksissa. Joskus pääsevät koulussa ns kovisroolin vuoksi valtaan, joten kovisrooli ja alamaailma kiehtoo ja vetää puoleensa. Mafian ammattitappajat ovat juuri tällaisia, joilla ei ole mitään tunnesidettä tuhottavaan henkilöön. Ulospäin voivat olla arvostettuja kirkossakäyviä virkamiehiä tai liikemiehiä, mutta todellisuus on jotakin muuta.

Olen lakimies ja toimin työoikeuden parissa. Jos tietäisitte, millaisia ihmisiä tällä yhdistelmällä tulee vastaan...

Jos feminismi ois ammatti niin mulla on vastaus sulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen lakimies ja toimin työoikeuden parissa. Jos tietäisitte, millaisia ihmisiä tällä yhdistelmällä tulee vastaan...

Lainaan itseäni ja jatkan. Olen toiminut todella kylmien ihmisten kanssa niin paljon, että olen oppinut ainoan tavan hoitaa asioita ja tulla toimeen heidän kanssaan: pysy pelkässä asiassa ja puhu pelkistä faktoista ja niistä perustellusti vedettävistä johtopäätöksistä. Kaikki muu on turhaa. Inhimillistä kanssakäymistä on hyödytöntä yrittää hakea ja sen hakeminen vain turhauttaa vastapuolen.

Tulen toimeen, koska olen hyvä lukemaan ihmisiä ja osaan myös itse vetää tunteet nolliin asioita käsitellessäni. Mielestäni se kuuluukin ammattimaiseen toimintaan, mutta joistakin ihmisistä näkee, että se ei ole pelkästään työhön tai siihen tilanteeseen liittyvä rooli, vaan puhdas persoona.

Tuomarit ja lakimiehet

Sosiaalityöntekijät

Pörssimeklarit yms

Kaikki missä on mahdollisuus valtaan ja rahaan

nosto

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina vähän jännittää mennä kirurgin vastaanotolle, kun olen lukenut nuo tilastot ja mietin, ovatko he psykopaatteja. Ei sillä, suostun ihan mielellään psykopaatin leikattavaksi, mutta olisi jännä tietää kirurgin tavatessaan, onko mahdollinen empatia ja potilaan ymmärtäminen pelkkää näytöstä ja välttämätön paha. Olen ollut kolmessa leikkauksessa, joissa ainakin yhdessä oli toimessa monta kirurgia, ja kaksi leikkausta on vielä edessä. Jos olen ollut vaikka 10 eri kirurgin potilaana, niin kuinkahan todennäköistä on, että ainakin joku heistä on psykopaatti?

En osaa vastata kysymykseesi, kun en tunne tilastoja, mutta varmaan sellainen ammatti, johon psykopaatti sopii hyvin. Voi olla pätevämpikin kirurgina kuin ns. tavallinen tyyppi. Ainakin teknisesti ottaen, eikä varmasti panikoi hankalassakaan tilanteessa. Sinänsä mulle olis ihan sama leikkaustilanteessa, tunteeko kirurgi empatiaa. Tärkeintä että keskittyy faktoihin ja osaa hommansa. Joku hoitaja on sitten asia erikseen.

Mitenkähän muuten erottaa psykopaatin ja muuten vain tosi kylmähermoisen tyypin toisistaan? Mistä johtuu sellainen tietty kovuus ja teräshermoisuus? Kuinka iso osa siitä on perinnöllistä ja kuinka iso osa hankittua? Onko olemassa jotain puoli-psykopaatteja, joilla on keskimääräistä parempi hermorakenne, mutta jotka voivat olla myös empaattisia, pystyvät työntämään tunteet taka-alalle ja toimimaan tilanteen vaatiessa tehokkaasti ja järkevästi? Vai mistä tuollainen ominaisuus juontaa? Tällaiset on tietysti jo niin monen tekijän summa, että vaikea erotella. Kiinnostaa kuitenkin se, miksi jotkut harvat ovat erityisen toimintakykyisiä, vaikka eivät ole psykopaatteja.

Näin juuri, minullekin tärkeää on lopputulos eikä se, mitä kirurgi tuntee. Mutta leikatessa voi tulla eteen eettisiäkin päätöksiä, joten kaikkein mieluiten ottaisin kirurgin, joka on erittäin kylmähermoinen, mutta jolla on myös omatunto. Hän kokisi velvollisuudekseen esimerkiksi kirjata ja kertoa asiat totuudenmukaisesti.

Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Minua askarruttaa tässä yhteydessä myös se, minkä verran kukin ihminen esittää ja tietää esittävänsä. Monelle psykopaatille diagnoosi on yllätys ja useimpia ei tietysti diagnosoida ollenkaan. Itse esitän tunteita monissa sosiaalisissa tilanteissa ja olen olettanut, että monet muutkin tekee niin, mutta jotkut ihmiset varmasti tuntee oikeasti paljon enemmän ja olettaa, että toisetkin tuntee, ja toiset menee mukana näytelmässä ja olettaa, että muillekin se on näyteltyä. Empatiakykyä itsellä olen tietysti huomannut.

Koetko olevasi hieman "alitunteellinen" muihin ihmisiin verrattuna? Reagoitko usein pidättyvämmin kuin muut tai ihmettelet, mistä moiset tunteenpurkaukset? Oletko itsekin tuollainen melko kylmähermoinen ja faktoihin keskittyvä tyyppi? Vaikka esitätkin tunteita, vierastatko kaikenlaista epäaitoutta ja sosiaalisia pelejä? Ihmetteletkö muiden voimakkaita reaktioita ja esim. shokkireaktioita "mitättömistä" syistä? Mutta tosiaan kuitenkin koet myös empatiaa ja pystyt asettumaan toisen asemaan ja sinulla on (kenties voimakaskin) omatunto ja moraalintaju? Koetko jopa, että osaat nähdä asiat keskivertoa objektiivisemmin ja oikeudenmukaisemmin, niin että et esim. vedä "kotiinpäin"?

Kyselen mielenkiinnosta, koska yritän löytää jotain kaavaa tälle edellä kuvaamalleni ihmistyypille. Meillä on suvussa näitä jonkin verran. Olisi kiva tietää, mistä tässä on kyse. Ovatko ne vain luonne-eroja, vai onko taustalla jokin rakenteellinen tai kulttuurillisesti peritty juttu vai mikä kumma?

Sanoisin kyllä lähes kaikkiin noihin. En kovin helposti järkyty, innostu tai näytä sitä. Tunne-elämäni on enimmäkseen hirveän tasainen, mutta jos minua on selvästi ja tahallaan väärinkohdeltu, niin vihani kestää kauan ja voi vaatia tilien tasaamista.

Olen itsekin huomannut, että tämä on tietynlainen ihmistyyppi ja tiedän toisia, joilla on lähes samanlainen ajatusmaailma.

Kiinnostavaa! Entä huumorintaju? Introversio-ekstroversio? Sosiaaliset taidot ja muiden lukeminen? Puheliaisuus? Kokonaisuudet vai yksityiskohdat? Itsenäisyys?

Näistä en ole ihan varma, liittyvätkö tuohon vai ovatko erillisiä asioita. Ehkä sulkisin selkeät ekstrovertit pois, mutta introvertit ja välimuodot pitäisin. Itsenäisyys voi olla yksi avaintekijä.

Osaako kukaan kertoa, onko tämä "elokuvan sankarityyppi" vain yksi normaalin ihmisen variaatio vai onko tämä jokin "häiriö", jolle on nimi? Tai liittyykö lapsuuden kokemuksiin? Pidättyväinen ja hieman tunnekylmä koti? Toisaalta jos olisi kyseessä eläin, sitä pidettäisiin erittäin hyvä- ja vahvaluonteisena.

Lakimiehet, meklarit, toimitusjohtajat. 

Nää on valkokauluspsykopaatteja.

Puolue- ja järjestötoiminnassa. Tämä näkyy jo opiskeluissa opiskelijajärjestöissä. Puoluetoiminnan kautta voi helposti päästä hyvään asemaan verkostojen kautta vaikka oikeasti olisi minkäänlaista kompetenssia tai koulutusta. Esim tämän Pihlajanlinnan tapaus.