Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.
Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.
Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.
Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Kommentit (645)
Oikeesti, ihmisten pitäisi asua omassa talossa eikä rotankolossa päällekkäin.
On epänormaalia ettei ihmisellä ole omaa pihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän ihmiset autoilee, sen vähemmän on julkista liikennettä.
Heli...ruoho kasvaa itsekseen ja kukat. Mitä töitä siinä on?
On epänormaalia kiskoa ruohoa pois niin ettei luonto saa olla oikeata luontoa.
Ampiaiset ja mehiläiset tarvitsevat luonnonkukkia joissa vierailla!
Sitten ympätään ulkolaisia kukkia, kuten tulppaaneita jotka eivät kuulu Suomen luontoon!
Vierailija kirjoitti:
Omakotiasujat kyllä unohtavat säännönmukaisesti sen yhden kuluerän, joka siinä asumismuodossa on lähestulkoon pakollinen.
Auton tai nykyään oikeammin vähintään kaksi autoa.
Moista ajopeliä ei kerrostaloasuja kaupungin keskustassa tai sen liepeillä välttämättä tarvitse.
Ainakin meillä työmatkat sujuvat kävellen, lapsilla on kouluun joku 400 m, harrastuksiin kävellään tai pyöräillään, ruokakauppoja on kävelymatkan päässä useita, niinkuin kaikki muutkin palvelut ravintoloista elokuvateattereihin ja erikoisliikkeisiin. Ainoan poikkeuksen muodostavat kyllä nykyään kaikki perhanan huonekaluliikkeet ja kodinkoneliikkeet, jotka ovat paenneet jonnekin savipelloille kyhättyihin kauppakeskittymiin kauas kaupunkien keskustoista, mutta niissähän nyt ei kovin usein tarvitse asioidakaan.
Autot hankintahintoineen, vakuutuksineen, korjauksineen ja polttoaineineen muodostavat kyllä aikamoisen kuluerän omakotiasujan taloudenpitoon. Tämä teiltä tuntuu kovin usein unohtuvan ja mielestäni se tulee laskea pakollisena omakotiasumisen kulujen miinuspuolelle.
Tämä on itse asiassa se puoli, mitä minä en omakotiasumisessa ymmärrä.
Muutetaan väen vängällä jonnekin, josta sitten pitää kuitenkin aina autoilla pois.
Lasten kouluihin, työpaikoille, ruokakauppaan, lasten harrastuksiin, omiin harrastuksiin ja joka ikiseen muuhunkin paikkaan, koska omakotilähiö tarjoaa mahdollisuuksia vain omakotiasumiseen.
Sitten onkin kiva uhriutua työpaikan kahvipöydässä, kun bensan hinta nousee ja kaikki illat kuluvat ajeluihin jäähallille tai balettistudiolle ja supermarketin kautta takaisin.
Miksi kaupungeissa on sitten niin paljon autoja ja jopa niitten aiheuttamia ruuhkia, kun niitä ei tarvita?
Vierailija kirjoitti:
Onpas ärsyttävää. Itse asun maalla, siinä omakotitalossa mutta todellakin ymmärrän kaupunkikotien viehätyksen. Itseasiassa haluaisin vapaa-ajan asunnon kerrostalosta ihan ydinkeskustasta.
Onnea, kuulut valitettavan harvalukuiseen joustavaan ajatteluun pystyvien ihmisten joukkoon. Yksi ystäväni asuu Helsingin keskustassa pienessä asunnossa ja asioita pohdittuaan ymmärsi, että hän haluaa vapaa-ajan asunnon pikkukaupungin omakotialueelta. Pikkuinen talo pääkaupungin kriteereillä mitataen isolla tontilla irtosi helsinkiläisittäin pikkurahalla. Ja perille asti pääsee julkisilla.
Voisit ostaa kaupunkikämpän ja vuokrata sitä osan aikaa. Tai palkkaat jonkun hostamaan AirBnb:n pyöritystä jos asut itse liian kaukana tai et muuten pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotiasujat kyllä unohtavat säännönmukaisesti sen yhden kuluerän, joka siinä asumismuodossa on lähestulkoon pakollinen.
Auton tai nykyään oikeammin vähintään kaksi autoa.
Moista ajopeliä ei kerrostaloasuja kaupungin keskustassa tai sen liepeillä välttämättä tarvitse.
Ainakin meillä työmatkat sujuvat kävellen, lapsilla on kouluun joku 400 m, harrastuksiin kävellään tai pyöräillään, ruokakauppoja on kävelymatkan päässä useita, niinkuin kaikki muutkin palvelut ravintoloista elokuvateattereihin ja erikoisliikkeisiin. Ainoan poikkeuksen muodostavat kyllä nykyään kaikki perhanan huonekaluliikkeet ja kodinkoneliikkeet, jotka ovat paenneet jonnekin savipelloille kyhättyihin kauppakeskittymiin kauas kaupunkien keskustoista, mutta niissähän nyt ei kovin usein tarvitse asioidakaan.
Autot hankintahintoineen, vakuutuksineen, korjauksineen ja polttoaineineen muodostavat kyllä aikamoisen kuluerän omakotiasujan taloudenpitoon. Tämä teiltä tuntuu kovin usein unohtuvan ja mielestäni se tulee laskea pakollisena omakotiasumisen kulujen miinuspuolelle.
Tämä on itse asiassa se puoli, mitä minä en omakotiasumisessa ymmärrä.
Muutetaan väen vängällä jonnekin, josta sitten pitää kuitenkin aina autoilla pois.
Lasten kouluihin, työpaikoille, ruokakauppaan, lasten harrastuksiin, omiin harrastuksiin ja joka ikiseen muuhunkin paikkaan, koska omakotilähiö tarjoaa mahdollisuuksia vain omakotiasumiseen.
Sitten onkin kiva uhriutua työpaikan kahvipöydässä, kun bensan hinta nousee ja kaikki illat kuluvat ajeluihin jäähallille tai balettistudiolle ja supermarketin kautta takaisin.
Miksi kaupungeissa on sitten niin paljon autoja ja jopa niitten aiheuttamia ruuhkia, kun niitä ei tarvita?
No tähän ei taida enää rautalankakaan riittää :D Etsi edellisestä kirjoituksesta vaikkapa sanat balettistudio, jäähalli ja supermarket. Ovatko ne omakotilähiössä? Muitakin paikkoja voi olla. Ja nyt ponnistele, että ymmärrät, että niiden sijainti voi olla ihan muu kuin sinun aluellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myös koskaan muuttaisi omakotitaloon. Ei kiinnosta ns. työleiri. Asun isossa kaupungissa keskustan läheisyydessä yksin kaksiossa. Minuutin kävelymatkan päässä on puisto ja järvi. Siinä on minulle tarpeeksi luontoa.
En tarvitse autoa, koska busseja kulkee koko ajan. Siinä säästää paljon. Ei ole rasittavia pihatöitä töiden jälkeen. Voin vaan olla.
Vanhemmilla on omakotitalo ja iso piha. Eli jatkuvasti tekemistä. Ei kiitos.
Haluan elää tämän elämäni suht rennosti ja nauttien. Eikä siihen kuulu pihatyöt. :DJotkut tykkäävät pihatöistä eli ihan harrastelevat pihan laittoa. Pakko pihatöitä ei ole tietenkään tehdä, pihan voi teettää helppohoitoiseksi myös jos ei halua jokaista hommaa teettää, sekin on toki mahdollista. Jopa postinkantajia on palkattu nurmikonleikkuuseen viime vuosina.
Miten huolellista työtä ne postijakajat tekevät? Ottavatko he myös kukkapenkkien ja pihakivetysten reunat vai ajavatko vain suurin piirtein? Mikä juju siinä omakotiasumisessa on, jos kaikki piha- ja huoltotyöt pitää ulkoistaa?
Omakotiasumisessa on juju vaikka ei olisi pihaa ollenkaan. Suurin juju on se että kyseessä ei ole asunto-osakeyhtiö eli kommuuni vaan kyseessä on oma talo, jossa saat itse määrätä tekemisesi ja olemisesi, ei ole häiriöitä naapureista eikä tarvitse pelätä naapurien häiriintymistä jos vaikka harrastat musiikkia.
Kaikki meistä ei elä kuin elukat pellossa ja tarvitse omakotitaloa voidaksemme olla äänekkäitä.
Tämä vastaus oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset - halutessaan - puhuvat toistensa ohi. Ei haluta ymmärtää sitä, mitä toinen viestittää, vaan vedetään kaikki ääripäihin ja siitä sitten huudellaan.
Yksinkertainen totuus tässäkin kuitenkin on se, että omakotitalossa on oma vapaus. Naapureita ei tarvitse ottaa huomioon samalla tavalla kuin kerrostalossa. Jos tähän joku pystyy täysin vedenpitävän vasta-argumentin antamaan, niin siitä vaan yritystä peliin. Kerrostalon piha on kaikkien yhteinen. Koittakaa vääntää se valheeksi, jos voitte. Kerrostalon piha on yhteinen ja sillä siisti. Ja sillä on merkityksensä. Se on sitten eri asia, välittääkö ihminen siitä, että joutuu käyttämään kaikkien yhteistä pihaa. Tai että onko pihalla edes mitään merkitystä heille. Monille kuitenkin on, ja heille omakotitalo on silloin aivan verrattomasti miellyttävämpi asumismuoto.
Tässähän löytyi juuri yksi tärkeä pointti. Hyvä!
Kyse on pitkälti nimenomaan siitä, että minä en välitä "omasta pihasta". Enkä välitä siitäkään, että kerrostalomme piha (jonka ohitan päivittäin) on yhteinen. Asia on minulle aivan yhdentekevä, koska en sitä pihaa tarvitse yhtään mihinkään.
Joillekin sillä on jotain väliä ja jotkut tykkäävät jopa siellä jotain puskia ja nurmikoita rassata. Itse kun en moisesta tykkää, niin en oikein ymmärrä, että minkä takia minun pitäisi sitten omakotitalossa asuakaan.
Mutta sekin on hyvä tiedostaa, että omakotitalossakaan ei ole pakko niitä nurmikoita ja puskia rassata, jos ei halua. Pihaan ei ole pakko laittaa lainkaan nurmikkoa tai puskia. Toisaalta jos taas tykkää niistä puskista ja nurmikoista, mutta ei niiden hoitamisesta, niin sekin onnistuu omakotitalossa ihan samallalailla, kuin kerrrostalossakin, eli ne puskat ja nurmikot hoidetaan siinä tapauksessa ostopalveluna.
Omakotitalon paras puoli on vapaus ja nimenomaan vapaus valita. Voit valita sellaisen pihan kuin haluat, nysvätä, tai olla täysin nysväämättä sitä pihaa juuri niin paljon tai vähän, kuin haluat. Eli omakotiasukkaan ei tarvitse tehdä itse yhtään sen enempää kuin kerrostaloasukkaankaan, mutta halutessaan hän voi tehdä vaikka kaiken itse, jos vaan kiinnostusta ja ammattitaitoa riittää. Tätä valinnanvapautta ei kerrostaloasukkaalla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myös koskaan muuttaisi omakotitaloon. Ei kiinnosta ns. työleiri. Asun isossa kaupungissa keskustan läheisyydessä yksin kaksiossa. Minuutin kävelymatkan päässä on puisto ja järvi. Siinä on minulle tarpeeksi luontoa.
En tarvitse autoa, koska busseja kulkee koko ajan. Siinä säästää paljon. Ei ole rasittavia pihatöitä töiden jälkeen. Voin vaan olla.
Vanhemmilla on omakotitalo ja iso piha. Eli jatkuvasti tekemistä. Ei kiitos.
Haluan elää tämän elämäni suht rennosti ja nauttien. Eikä siihen kuulu pihatyöt. :DJotkut tykkäävät pihatöistä eli ihan harrastelevat pihan laittoa. Pakko pihatöitä ei ole tietenkään tehdä, pihan voi teettää helppohoitoiseksi myös jos ei halua jokaista hommaa teettää, sekin on toki mahdollista. Jopa postinkantajia on palkattu nurmikonleikkuuseen viime vuosina.
Miten huolellista työtä ne postijakajat tekevät? Ottavatko he myös kukkapenkkien ja pihakivetysten reunat vai ajavatko vain suurin piirtein? Mikä juju siinä omakotiasumisessa on, jos kaikki piha- ja huoltotyöt pitää ulkoistaa?
Omakotiasumisessa on juju vaikka ei olisi pihaa ollenkaan. Suurin juju on se että kyseessä ei ole asunto-osakeyhtiö eli kommuuni vaan kyseessä on oma talo, jossa saat itse määrätä tekemisesi ja olemisesi, ei ole häiriöitä naapureista eikä tarvitse pelätä naapurien häiriintymistä jos vaikka harrastat musiikkia.
Kaikki meistä ei elä kuin elukat pellossa ja tarvitse omakotitaloa voidaksemme olla äänekkäitä.
Tämä vastaus oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset - halutessaan - puhuvat toistensa ohi. Ei haluta ymmärtää sitä, mitä toinen viestittää, vaan vedetään kaikki ääripäihin ja siitä sitten huudellaan.
Yksinkertainen totuus tässäkin kuitenkin on se, että omakotitalossa on oma vapaus. Naapureita ei tarvitse ottaa huomioon samalla tavalla kuin kerrostalossa. Jos tähän joku pystyy täysin vedenpitävän vasta-argumentin antamaan, niin siitä vaan yritystä peliin. Kerrostalon piha on kaikkien yhteinen. Koittakaa vääntää se valheeksi, jos voitte. Kerrostalon piha on yhteinen ja sillä siisti. Ja sillä on merkityksensä. Se on sitten eri asia, välittääkö ihminen siitä, että joutuu käyttämään kaikkien yhteistä pihaa. Tai että onko pihalla edes mitään merkitystä heille. Monille kuitenkin on, ja heille omakotitalo on silloin aivan verrattomasti miellyttävämpi asumismuoto.
Tässähän löytyi juuri yksi tärkeä pointti. Hyvä!
Kyse on pitkälti nimenomaan siitä, että minä en välitä "omasta pihasta". Enkä välitä siitäkään, että kerrostalomme piha (jonka ohitan päivittäin) on yhteinen. Asia on minulle aivan yhdentekevä, koska en sitä pihaa tarvitse yhtään mihinkään.
Joillekin sillä on jotain väliä ja jotkut tykkäävät jopa siellä jotain puskia ja nurmikoita rassata. Itse kun en moisesta tykkää, niin en oikein ymmärrä, että minkä takia minun pitäisi sitten omakotitalossa asuakaan.
Mutta sekin on hyvä tiedostaa, että omakotitalossakaan ei ole pakko niitä nurmikoita ja puskia rassata, jos ei halua. Pihaan ei ole pakko laittaa lainkaan nurmikkoa tai puskia. Toisaalta jos taas tykkää niistä puskista ja nurmikoista, mutta ei niiden hoitamisesta, niin sekin onnistuu omakotitalossa ihan samallalailla, kuin kerrrostalossakin, eli ne puskat ja nurmikot hoidetaan siinä tapauksessa ostopalveluna.
Omakotitalon paras puoli on vapaus ja nimenomaan vapaus valita. Voit valita sellaisen pihan kuin haluat, nysvätä, tai olla täysin nysväämättä sitä pihaa juuri niin paljon tai vähän, kuin haluat. Eli omakotiasukkaan ei tarvitse tehdä itse yhtään sen enempää kuin kerrostaloasukkaankaan, mutta halutessaan hän voi tehdä vaikka kaiken itse, jos vaan kiinnostusta ja ammattitaitoa riittää. Tätä valinnanvapautta ei kerrostaloasukkaalla ole.
Se tärkein valinta unohtui: itse kukin voi valita asumismuodon sen mukaan, onko omakotiasumisessa mitään itseä viehättävää. Kuten ketjussa on käynyt ilmi, aika moni on valinnut kerrostalon.
Itselleni vapaus tehdä asioita, joita en halua tehdä, on aikasta lailla turha. Joo, voisin myös lähteä vapaaehtoistöihin kehitysmaahan, kun olen lapseton, mutta kun en ollenkaan halua. Että se siitä. :D
Jokainen minuutti autossa ja pihahommien teko on minulle rahallista menetystä, ainakin henkisesti.
Pisin työmatka minulla kestänyt melkein 20minuuttia pyörällä. Enkä vois kuvitellakkaan että pitäs autolla ajaa joku tunti aamuisin ja sama takas iltapäivällä.Tai että pitäs kauppaa varten käydä pistään auto lämmitykseen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla valmistui talo vuonna 2009 kaupungissa missä asuin 4 vuotta. Sitten myin sen ja muutto rivitaloon maaseudulle eikä taloa tule ikinä vaikka rahaa on rakentaa tai ostaa.
AP, ymmärrän tuskasi. Olen maaseudun kasvatti Pohjois-Savosta, mutta asun nyt Helsingissä keskustassa. Meillä on ihan sama tilanne. Olemme tehneet harvinaisen selväksi, että meille tärkeää on asua lähellä kaikkea. Saimme tuon jakuvan sanomisen loppumaan, kun kerroimme oikein rautalangasta väänäen, miksi asumme kerrostalossa ja samalla sanoimme, että se on valinta, josta emme halua kuulla jatkuvaa huutoa. Sillä ne meillä uskoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutakinkuinsähkö kirjoitti:
Ok-talo asukkailta unohtunut suurinosa menoista:
-kiinteistövero
-jätemaksu
-vesimaksu
-nuohous
-remonttilainatKallistahan omakotiasuminen voi usein olla, mutta mikä on liian suuri hintalappu mielenterveydelle, rauhalle ja hiljaisuudelle?
Siis rehellisesti. Nykyiset postimerkki-omakotitalotontit eivät takaa mitään rauhaa tai hiljaisuutta. Niitä entisaikoijen rintamamiestaloja isoine puistoisine tontteineen ei rakenneta enää mihinkään kaupunkiin. Isommissa kaupungeissa tarjotaan jopa rahaa siitä hyvästä, jos suostuu pilkkomaan ison tonttinsa (postimerkeiksi).
Naapuri voi rauhassa leikata ruohikkoa klo 22:een tai aloittaa rälläkällä mekastamisen klo 8.00 viikonloppuna. Lasten rääkkyminen trampoliinilla ja mopoilla kaahailu on sekin kuulemma normaaliin elämään liittyvää. Kerrostalossa voi aina valittaa mekastuksesta tai muuttaa pois, jos naapuri käy hermoille. Omakotitalossa ei niinkään.
Oletkos muuten koskaan asunut sellaisen naapurin vieressä, jonka hallit haukkuvat 24/7? Sehän se on vasta metkaa.
Ainahan tietysti voi käydä paska säkä näissäkin. Ja aina syy siihen paskaan on toinen ihminen. Mitä kauemmas pystyy ihmisistä pääsemään eroon, sen parempi. Nyrkkisääntö nro 1. Seinän takana kerrostaloissa ainakin asustelee liian usein joku mulkku liian usein.
Asukaa vaan siellä laatikoissanne. Ei käy kateeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asukaa vaan siellä laatikoissanne. Ei käy kateeksi.
Ei meillä kaikilla ole vaihtoehtoja.
Ystäväni asuvat maalla omakotitaloissa ja eivät edes tiedä mitä kukkia heidän pihallaan kasvaa taikka jaksaisivat niitä rikkaruohoja kitkeä. Sälekaihtimet ovat aina kiinni, ettei naapuri näe ja omalla pihalla ei keskustella mitään vakavaa, ettei naapuri kuule. Lisäksi, heidän talonsa vain rapistuu, koska eivät pidä taloaan kunnossa. Lisäksi valittavat siivouksen määrästä ja heillä onkin sekaista vaikka kaappitilaa kyllä löytyy. Tokihan sitä saa olla välitön, mutta näyttää että omakotitalo ei tuo heille sitä autuutta mitä haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, ihmisten pitäisi asua omassa talossa eikä rotankolossa päällekkäin.
On epänormaalia ettei ihmisellä ole omaa pihaa.
On epänormaalia määritellä normaali sen mukaan mikä itseään sattuu miellyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myös koskaan muuttaisi omakotitaloon. Ei kiinnosta ns. työleiri. Asun isossa kaupungissa keskustan läheisyydessä yksin kaksiossa. Minuutin kävelymatkan päässä on puisto ja järvi. Siinä on minulle tarpeeksi luontoa.
En tarvitse autoa, koska busseja kulkee koko ajan. Siinä säästää paljon. Ei ole rasittavia pihatöitä töiden jälkeen. Voin vaan olla.
Vanhemmilla on omakotitalo ja iso piha. Eli jatkuvasti tekemistä. Ei kiitos.
Haluan elää tämän elämäni suht rennosti ja nauttien. Eikä siihen kuulu pihatyöt. :DJotkut tykkäävät pihatöistä eli ihan harrastelevat pihan laittoa. Pakko pihatöitä ei ole tietenkään tehdä, pihan voi teettää helppohoitoiseksi myös jos ei halua jokaista hommaa teettää, sekin on toki mahdollista. Jopa postinkantajia on palkattu nurmikonleikkuuseen viime vuosina.
Miten huolellista työtä ne postijakajat tekevät? Ottavatko he myös kukkapenkkien ja pihakivetysten reunat vai ajavatko vain suurin piirtein? Mikä juju siinä omakotiasumisessa on, jos kaikki piha- ja huoltotyöt pitää ulkoistaa?
Omakotiasumisessa on juju vaikka ei olisi pihaa ollenkaan. Suurin juju on se että kyseessä ei ole asunto-osakeyhtiö eli kommuuni vaan kyseessä on oma talo, jossa saat itse määrätä tekemisesi ja olemisesi, ei ole häiriöitä naapureista eikä tarvitse pelätä naapurien häiriintymistä jos vaikka harrastat musiikkia.
Kaikki meistä ei elä kuin elukat pellossa ja tarvitse omakotitaloa voidaksemme olla äänekkäitä.
Tämä vastaus oli taas hyvä esimerkki siitä, kuinka ihmiset - halutessaan - puhuvat toistensa ohi. Ei haluta ymmärtää sitä, mitä toinen viestittää, vaan vedetään kaikki ääripäihin ja siitä sitten huudellaan.
Yksinkertainen totuus tässäkin kuitenkin on se, että omakotitalossa on oma vapaus. Naapureita ei tarvitse ottaa huomioon samalla tavalla kuin kerrostalossa. Jos tähän joku pystyy täysin vedenpitävän vasta-argumentin antamaan, niin siitä vaan yritystä peliin. Kerrostalon piha on kaikkien yhteinen. Koittakaa vääntää se valheeksi, jos voitte. Kerrostalon piha on yhteinen ja sillä siisti. Ja sillä on merkityksensä. Se on sitten eri asia, välittääkö ihminen siitä, että joutuu käyttämään kaikkien yhteistä pihaa. Tai että onko pihalla edes mitään merkitystä heille. Monille kuitenkin on, ja heille omakotitalo on silloin aivan verrattomasti miellyttävämpi asumismuoto.
Tässähän löytyi juuri yksi tärkeä pointti. Hyvä!
Kyse on pitkälti nimenomaan siitä, että minä en välitä "omasta pihasta". Enkä välitä siitäkään, että kerrostalomme piha (jonka ohitan päivittäin) on yhteinen. Asia on minulle aivan yhdentekevä, koska en sitä pihaa tarvitse yhtään mihinkään.
Joillekin sillä on jotain väliä ja jotkut tykkäävät jopa siellä jotain puskia ja nurmikoita rassata. Itse kun en moisesta tykkää, niin en oikein ymmärrä, että minkä takia minun pitäisi sitten omakotitalossa asuakaan.
Mutta sekin on hyvä tiedostaa, että omakotitalossakaan ei ole pakko niitä nurmikoita ja puskia rassata, jos ei halua. Pihaan ei ole pakko laittaa lainkaan nurmikkoa tai puskia. Toisaalta jos taas tykkää niistä puskista ja nurmikoista, mutta ei niiden hoitamisesta, niin sekin onnistuu omakotitalossa ihan samallalailla, kuin kerrrostalossakin, eli ne puskat ja nurmikot hoidetaan siinä tapauksessa ostopalveluna.
Omakotitalon paras puoli on vapaus ja nimenomaan vapaus valita. Voit valita sellaisen pihan kuin haluat, nysvätä, tai olla täysin nysväämättä sitä pihaa juuri niin paljon tai vähän, kuin haluat. Eli omakotiasukkaan ei tarvitse tehdä itse yhtään sen enempää kuin kerrostaloasukkaankaan, mutta halutessaan hän voi tehdä vaikka kaiken itse, jos vaan kiinnostusta ja ammattitaitoa riittää. Tätä valinnanvapautta ei kerrostaloasukkaalla ole.
Joo, tosi paljon näkee taajama-alueilla omakotitontteja, jotka on kokonaan vedetty asfaltiksi, hiekkakentäksi, tai täysin hoitamattomaksi ryteiköksi. Valinnan vapautesi on täyttä p**aa ja tiedät sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuminen on perusteltua jos on laiska tai köyhä.
Kaikki on suhteellista. En pidä itseäni köyhänä, enkä pidä pitkälti yli puolen miljoonan kerrostalohuoneistoani erityisen edullisena. Laiskakaan en ole, mutta haluan toki käyttää vapaa-aikani sellaisiin asioihin joista nautin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutakinkuinsähkö kirjoitti:
Ok-talo asukkailta unohtunut suurinosa menoista:
-kiinteistövero
-jätemaksu
-vesimaksu
-nuohous
-remonttilainatKallistahan omakotiasuminen voi usein olla, mutta mikä on liian suuri hintalappu mielenterveydelle, rauhalle ja hiljaisuudelle?
Siis rehellisesti. Nykyiset postimerkki-omakotitalotontit eivät takaa mitään rauhaa tai hiljaisuutta. Niitä entisaikoijen rintamamiestaloja isoine puistoisine tontteineen ei rakenneta enää mihinkään kaupunkiin. Isommissa kaupungeissa tarjotaan jopa rahaa siitä hyvästä, jos suostuu pilkkomaan ison tonttinsa (postimerkeiksi).
Naapuri voi rauhassa leikata ruohikkoa klo 22:een tai aloittaa rälläkällä mekastamisen klo 8.00 viikonloppuna. Lasten rääkkyminen trampoliinilla ja mopoilla kaahailu on sekin kuulemma normaaliin elämään liittyvää. Kerrostalossa voi aina valittaa mekastuksesta tai muuttaa pois, jos naapuri käy hermoille. Omakotitalossa ei niinkään.
Oletkos muuten koskaan asunut sellaisen naapurin vieressä, jonka hallit haukkuvat 24/7? Sehän se on vasta metkaa.
Mun veli asuu tällaisessa omakotitalossa. Ei sillä pihalla ole mitään virkaa. Naapurit istuvat kylpypaljussa harva se viikonloppu 10 metrin päässä heidän terassistaan, pitävät ryyppybileitä. Korkeita aitoja ei saa rakentaa, joten esteetön näköyhteys. Eivät itse ole kovin sosiaalisia, joten kärsivät huomattavasti tilanteesta. Siksi ovat aina innoissan tulossa meille iltaa istumaan, kun meidän iso huoneen kokoinen lasitettu parveke tarjoaa omaa rauhaa ja pois naapurien katseilta.
Erikoista on jos ei saa toimenpidelupaa korkealle aidalle, yleensä se on ilmoitusasia, toki vaatii luvan jos on riittävän korkea, matala olikohan se 120cm tai alle aita ei tarvitse edes toimenpidelupaa. Pensasaidan saa kasvattaa vaikka kuinka korkean tai vaikka tuija-aidan, toki menee aikaa että kasvaa.
Pihasuunnittelulla voidaan vaikuttaa asiaan, toki jossain Helsingissä on tosiaan näitä 500m2 tontteja, mutta yleensä tontit ovat uusissakin taloissa sen melko yleisen 1000m2 pintaan kuten ovat olleet kaavoituksissa jo 80-luvulta saakka, ei ne uusien tontit ole usein tai välttämättä sen pienempiä kuin 35 vuotta vanhojenkaan.
Omakotiasujat kyllä unohtavat säännönmukaisesti sen yhden kuluerän, joka siinä asumismuodossa on lähestulkoon pakollinen.
Auton tai nykyään oikeammin vähintään kaksi autoa.
Moista ajopeliä ei kerrostaloasuja kaupungin keskustassa tai sen liepeillä välttämättä tarvitse.
Ainakin meillä työmatkat sujuvat kävellen, lapsilla on kouluun joku 400 m, harrastuksiin kävellään tai pyöräillään, ruokakauppoja on kävelymatkan päässä useita, niinkuin kaikki muutkin palvelut ravintoloista elokuvateattereihin ja erikoisliikkeisiin. Ainoan poikkeuksen muodostavat kyllä nykyään kaikki perhanan huonekaluliikkeet ja kodinkoneliikkeet, jotka ovat paenneet jonnekin savipelloille kyhättyihin kauppakeskittymiin kauas kaupunkien keskustoista, mutta niissähän nyt ei kovin usein tarvitse asioidakaan.
Autot hankintahintoineen, vakuutuksineen, korjauksineen ja polttoaineineen muodostavat kyllä aikamoisen kuluerän omakotiasujan taloudenpitoon. Tämä teiltä tuntuu kovin usein unohtuvan ja mielestäni se tulee laskea pakollisena omakotiasumisen kulujen miinuspuolelle.
Tämä on itse asiassa se puoli, mitä minä en omakotiasumisessa ymmärrä.
Muutetaan väen vängällä jonnekin, josta sitten pitää kuitenkin aina autoilla pois.
Lasten kouluihin, työpaikoille, ruokakauppaan, lasten harrastuksiin, omiin harrastuksiin ja joka ikiseen muuhunkin paikkaan, koska omakotilähiö tarjoaa mahdollisuuksia vain omakotiasumiseen.
Sitten onkin kiva uhriutua työpaikan kahvipöydässä, kun bensan hinta nousee ja kaikki illat kuluvat ajeluihin jäähallille tai balettistudiolle ja supermarketin kautta takaisin.