Voiko kunnianhimoa tai päättäväisyyttä kehittää enää aikuisena?
Eli ongelmani on ikuinen alisuoriutuminen jokaisella elämän osa-alueella. Menen aina sieltä, missä aita on matalimmalla ja tyydyn aina johonkin keskinkertaiseen tai huonoihin vaihtoehtoihin.
Tämä juontuu mielestäni jo ihan kasvatuksesta. Vanhemmat eivät mitenkään koskaan kannustaneet meitä lapsia parempiin suorituksiin ja kehuivat aina vuolaasti jos teimme asiat edes jotenkin sinnepäin. Minkäänlaiseen ahkeruuteen ei myöskään kannustettu eikä meiltä oikein mitään kummoisia vaadittu.
Omassa elämässä tämä näkyy juurikin siinä, että en uskalla tehdä mitään suuria päätöksiä, tyydyn huonoon parisuhteeseen, huonoon palkkaan ja paskaan työyhteisöön. Joten kysynkin teiltä, joilla löytyy päättäväisyyttä puskea läpi sen harmaan kiven, kuinka sen teette? Onko se jotenkin sisäsyntyistä? Olisiko antaa hyviä vinkkejä jo ihan aikuiselle, joka haluaisi olla rohkea ja kunnianhimoinen.