Pariterapia: kuinka saitte puolison mukaan, mitä maksaa, kuinka usein, mitä siellä tehdään, auttoiko?

Seuraan. Naiselleni olen monesti tätä tarjonnut mut aina kieltäytynyt jollain verukkeella.

Puoliso lähti mukaan, kun kerroin, että olen löytänyt sopivalta vaikuttavan terapeutin. Molemmilla meillä oli tarve aukaista solmuja ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Keskusteltiin tunti kerrallaan kolmisin (me + terapeutti), maksaahan se, halvimmillaan pääkaupunkiseudulla 80 e/h, kalleimmillaan yli 200 e/h. Me käytiin 10 kertaa, mutta joskus jopa 3 kertaa voi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso lähti mukaan, kun kerroin, että olen löytänyt sopivalta vaikuttavan terapeutin. Molemmilla meillä oli tarve aukaista solmuja ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Keskusteltiin tunti kerrallaan kolmisin (me + terapeutti), maksaahan se, halvimmillaan pääkaupunkiseudulla 80 e/h, kalleimmillaan yli 200 e/h. Me käytiin 10 kertaa, mutta joskus jopa 3 kertaa voi riittää.

Kiitos vastauksesta. Melko tyyristä kyllä. Millaisella välillä kävitte? Oliko kerta kuukaudessa, tuliko "kotiläksyjä"? Ja sovitaanko nuita käyntien määrää siinä alussa, vai todetaanko siinä sitten yhdessä tuumin jossain vaiheessa, että tämä oli tässä? Koitko että siitä oli apua?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso lähti mukaan, kun kerroin, että olen löytänyt sopivalta vaikuttavan terapeutin. Molemmilla meillä oli tarve aukaista solmuja ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Keskusteltiin tunti kerrallaan kolmisin (me + terapeutti), maksaahan se, halvimmillaan pääkaupunkiseudulla 80 e/h, kalleimmillaan yli 200 e/h. Me käytiin 10 kertaa, mutta joskus jopa 3 kertaa voi riittää.

Kiitos vastauksesta. Melko tyyristä kyllä. Millaisella välillä kävitte? Oliko kerta kuukaudessa, tuliko "kotiläksyjä"? Ja sovitaanko nuita käyntien määrää siinä alussa, vai todetaanko siinä sitten yhdessä tuumin jossain vaiheessa, että tämä oli tässä? Koitko että siitä oli apua?

Ap

Meillä prosessiin meni lähes puoli vuotta, kun välissä oli kesälomat. Tiheimmillään käytiin kahden viikon välein, välillä kolmen viikon, ja kesällä sitten tuli vähän pitempikin tauko. Ei "kotiläksyjä". En muista oliko käyntien määrästä heti alkuun joku sopimus vai lähdettiinkö vain siitä, että tarvittaessa käydään se 10 kertaa. Se oli kuitenkin hyvä raja, koska puolen vuoden jälkeen tuli itsellekin jo olo, että tästä pitää kyetä jatkamaan omin avuin eteenpäin. Ehdottomasti oli apua, mutta sitä se edellytti, että molemmat todella olimme valmiita ottamaan sitä vastaan ja avautumaan ajatuksistamme ja tunteistamme. Ensimmäiset kerrat olivat "helppoja", olimme varmaan kumpikin hyvin pinnallisia ja hyvin motivoituneita ja ajattelimme, että tämähän on helppo rasti. Puoliväli oli ihan hirveää etenkin minulle, mutta myös puoliso oli ahdistunut. Tuntui, että olin ihan vereslihalla. Sitten alkoi helpottaa ja muutosta alkoi näkyä arjessa. Puolison mielestä hyvin vähäistä, hän oli odottanut paljon isompaa muutosta ja että kaikki ongelmat olisivat ratkenneet kokonaan. Itse taas en odottanutkaan niin paljon, minä olin pikemminkin yllättynyt, että parisuhteemme muuttuminen todella alkoi näkyä eikä jäänyt vain puheiden tasolle.

Olen 25 vuotta aikaisemmin käynyt 2-4 parisuhdeterapiatapaamisessa silloisen puolisoni kanssa ja siitä taas ei ollut mitään hyötyä. Emme osanneet puhua eivätkä kemiat terapeutin kanssa kohdanneet lainkaan. Tämä oli ihan toisenlainen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso lähti mukaan, kun kerroin, että olen löytänyt sopivalta vaikuttavan terapeutin. Molemmilla meillä oli tarve aukaista solmuja ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Keskusteltiin tunti kerrallaan kolmisin (me + terapeutti), maksaahan se, halvimmillaan pääkaupunkiseudulla 80 e/h, kalleimmillaan yli 200 e/h. Me käytiin 10 kertaa, mutta joskus jopa 3 kertaa voi riittää.

Kiitos vastauksesta. Melko tyyristä kyllä. Millaisella välillä kävitte? Oliko kerta kuukaudessa, tuliko "kotiläksyjä"? Ja sovitaanko nuita käyntien määrää siinä alussa, vai todetaanko siinä sitten yhdessä tuumin jossain vaiheessa, että tämä oli tässä? Koitko että siitä oli apua?

Ap

Meillä prosessiin meni lähes puoli vuotta, kun välissä oli kesälomat. Tiheimmillään käytiin kahden viikon välein, välillä kolmen viikon, ja kesällä sitten tuli vähän pitempikin tauko. Ei "kotiläksyjä". En muista oliko käyntien määrästä heti alkuun joku sopimus vai lähdettiinkö vain siitä, että tarvittaessa käydään se 10 kertaa. Se oli kuitenkin hyvä raja, koska puolen vuoden jälkeen tuli itsellekin jo olo, että tästä pitää kyetä jatkamaan omin avuin eteenpäin. Ehdottomasti oli apua, mutta sitä se edellytti, että molemmat todella olimme valmiita ottamaan sitä vastaan ja avautumaan ajatuksistamme ja tunteistamme. Ensimmäiset kerrat olivat "helppoja", olimme varmaan kumpikin hyvin pinnallisia ja hyvin motivoituneita ja ajattelimme, että tämähän on helppo rasti. Puoliväli oli ihan hirveää etenkin minulle, mutta myös puoliso oli ahdistunut. Tuntui, että olin ihan vereslihalla. Sitten alkoi helpottaa ja muutosta alkoi näkyä arjessa. Puolison mielestä hyvin vähäistä, hän oli odottanut paljon isompaa muutosta ja että kaikki ongelmat olisivat ratkenneet kokonaan. Itse taas en odottanutkaan niin paljon, minä olin pikemminkin yllättynyt, että parisuhteemme muuttuminen todella alkoi näkyä eikä jäänyt vain puheiden tasolle.

Olen 25 vuotta aikaisemmin käynyt 2-4 parisuhdeterapiatapaamisessa silloisen puolisoni kanssa ja siitä taas ei ollut mitään hyötyä. Emme osanneet puhua eivätkä kemiat terapeutin kanssa kohdanneet lainkaan. Tämä oli ihan toisenlainen kokemus.

Eli molempien pitää olla valmiita puhumaan. Tuota hieman pelkään, kun puoliso ei oikein tahdo puhua hankalista asioista, että olisiko tuosta sitten apua. Ja hyvä tietää tuosta prosessin etenemisestä, että ei ole niin helppoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso lähti mukaan, kun kerroin, että olen löytänyt sopivalta vaikuttavan terapeutin. Molemmilla meillä oli tarve aukaista solmuja ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Keskusteltiin tunti kerrallaan kolmisin (me + terapeutti), maksaahan se, halvimmillaan pääkaupunkiseudulla 80 e/h, kalleimmillaan yli 200 e/h. Me käytiin 10 kertaa, mutta joskus jopa 3 kertaa voi riittää.

Kiitos vastauksesta. Melko tyyristä kyllä. Millaisella välillä kävitte? Oliko kerta kuukaudessa, tuliko "kotiläksyjä"? Ja sovitaanko nuita käyntien määrää siinä alussa, vai todetaanko siinä sitten yhdessä tuumin jossain vaiheessa, että tämä oli tässä? Koitko että siitä oli apua?

Ap

Meillä prosessiin meni lähes puoli vuotta, kun välissä oli kesälomat. Tiheimmillään käytiin kahden viikon välein, välillä kolmen viikon, ja kesällä sitten tuli vähän pitempikin tauko. Ei "kotiläksyjä". En muista oliko käyntien määrästä heti alkuun joku sopimus vai lähdettiinkö vain siitä, että tarvittaessa käydään se 10 kertaa. Se oli kuitenkin hyvä raja, koska puolen vuoden jälkeen tuli itsellekin jo olo, että tästä pitää kyetä jatkamaan omin avuin eteenpäin. Ehdottomasti oli apua, mutta sitä se edellytti, että molemmat todella olimme valmiita ottamaan sitä vastaan ja avautumaan ajatuksistamme ja tunteistamme. Ensimmäiset kerrat olivat "helppoja", olimme varmaan kumpikin hyvin pinnallisia ja hyvin motivoituneita ja ajattelimme, että tämähän on helppo rasti. Puoliväli oli ihan hirveää etenkin minulle, mutta myös puoliso oli ahdistunut. Tuntui, että olin ihan vereslihalla. Sitten alkoi helpottaa ja muutosta alkoi näkyä arjessa. Puolison mielestä hyvin vähäistä, hän oli odottanut paljon isompaa muutosta ja että kaikki ongelmat olisivat ratkenneet kokonaan. Itse taas en odottanutkaan niin paljon, minä olin pikemminkin yllättynyt, että parisuhteemme muuttuminen todella alkoi näkyä eikä jäänyt vain puheiden tasolle.

Olen 25 vuotta aikaisemmin käynyt 2-4 parisuhdeterapiatapaamisessa silloisen puolisoni kanssa ja siitä taas ei ollut mitään hyötyä. Emme osanneet puhua eivätkä kemiat terapeutin kanssa kohdanneet lainkaan. Tämä oli ihan toisenlainen kokemus.

Eli molempien pitää olla valmiita puhumaan. Tuota hieman pelkään, kun puoliso ei oikein tahdo puhua hankalista asioista, että olisiko tuosta sitten apua. Ja hyvä tietää tuosta prosessin etenemisestä, että ei ole niin helppoa.

Ap

Helppoa se ei ole ja jos toinen ei puhu, niin en tiedä voivatko solmut avautua. Ehkä silloin olisi hyödyllisempää käydä yksin, koska myös pariterapiassa voi käydä yksin. Silloin siinä työstetään parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä ja toimintamalleja mutta ilman puolisoa.