Toiveena suunniteltu sektio - kertokaa kokemuksenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.

Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)

AP

Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.

Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.

Miten ihmeessä sinä voit tietää mikä on kenenkin asenteen takana? Synnytyksen hoidossa on tärkeää äidin ja koko perheen hyvinvointi. Turha prässääminen ja syyttely on ihan turhaa. Ja se on ihan eri fobia kun joku korkeanpaikankammo, kun synnytyksessä VOI kuolla sekä äiti että lapsi.

Ja miten ihmeessä ne toisten pelkosektiot voi näin paljon hiertää toisia? Kateus kun ei itse uskaltanut vaatia sektiota? Vai mikä se on?

No ei kyllä kukaan mistään leikkauksesta kateellinen ole. Jokainen synnyttänyt varmasti tunnistaa ensisynnyttäjän pelon, varmasti jokaisella ollut samaa pelkoa enemmän tai vähemmän. ja sitten kun itse huomasi että pelko oli turhaa niin haluaa rauhottaa. Tai ainakin toivoisi että sektiolietsojat jotka lietsoo muita pelkääviä vähän rauhottuis. Säkin kuulostat mun korviin enemmän trollilta enkä oo sataprosenttisen varma ettet olekin.

Itse olen synnyttänyt 5 alateitse ja edelleen viimeisenkin kohdalla oli tietty kunnioittava pelkotila ennen synnytystä. Se on ihan normaalia, varsinkin ekan kohdalla. Onhan se jotain ihan erilaista, mitä on ennen kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Sektio on vauvalle parempi vaihtoehto kuin alatiesynnytys - vähemmän kuolleita ja vammautuneita vauvoja. Mielummin otan ne sektion riskit itselleni kun saatan vauvani vaaraan. 

Ja jätät sitten lapsen ilman äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut on yks syy miksi naisena pidän edelleen kiinni ajatuksesta etten lapsia tee. Alatiesynntys ei tulisi kuuloonkaan. En edes pelkää synnytystä, mutta haluisin silti sektion ihan vain siitä syystä että se on hallittu kokonaisuus. Mä en todellakaan luottaisi lääkäriin ja kätilöön jotka hokisi kaiken menevän hyvin jo ennen synnytystä. Mistä he sen voisivat tietää? Löytyykö synnäriltä kristallipallo?

Alatiesynnytyksessä saa lisättyä hallintaa sillä että otat selvää tosi tarkkaan synnytyksen kulun ja kaikki kivunlievitykset ja/tai hankit doulan joka valvoo sun etuja eli lisää hallintaa. Opettelet rohkeasti sanomaan "haluan tätä, en halua tätä" ja pysyt liikkeellä eikä sängyssä.

Kyllä minua enemmän pelottaa se että vatsa aukaistaan sisäelimiin asti ja olen hereillä. Ajatuskin puistatti. Pelkäsin sektiota, ja hätäsektio pelotti vielä enemmän, sillä se tarkoittaa että jommalla kummalla tai molemmilla on hengenvaara.

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut on yks syy miksi naisena pidän edelleen kiinni ajatuksesta etten lapsia tee. Alatiesynntys ei tulisi kuuloonkaan. En edes pelkää synnytystä, mutta haluisin silti sektion ihan vain siitä syystä että se on hallittu kokonaisuus. Mä en todellakaan luottaisi lääkäriin ja kätilöön jotka hokisi kaiken menevän hyvin jo ennen synnytystä. Mistä he sen voisivat tietää? Löytyykö synnäriltä kristallipallo?

No luotatko yleensä lääkäreihin? Vai koetko osaavasi heidän työnsä heitä itseään paremmin?

Oletko lukenut tämän?

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo93493.pdf

Keisarileikkauksen riskit

Lapsen riskit

”Välittömät leikkaukseen liittyvät vaarat. Suo- messa suurin osa keisarileikkauksista tehdään spinaali- tai epiduraalipuudutuksessa, joihin jos- kus liittyvä äidin verenpaineen lasku heikentää istukan verenvirtausta nopeasti ja paljon. Vaik- ka lapsi syntyy vain muutamia minuutteja äidin verenpaineen laskun jälkeen, hän voi olla kärsi- nyt lyhytaikaisesta hapenpuutteesta (Rout ja Rocke 1994). Yleisanestesiassa nukutusaineet menevät istukan läpi ja lamaavat lapsen hengi- tystä ja ärtyvyyttä.

Elektiiviseen keisarileikkaukseen liittyy suu- rentunut vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi, mitä aikaisemmin en- nen laskettua aikaa lapsi syntyy. Raskausviikol- la 37 vaara on seitsenkertainen (esiintyvyys 7,4 %), ja vielä 39. raskausviikolla, jolloin suu- rin osa elektiivisistä keisarileikkauksista teh- dään, riski on kuusinkertainen (esiintyvyys 1,8 %) (Jackson ja Paterson-Brown 2001). Kei- sarileikkauksella syntyneillä lapsilla on suurem- pi vaara joutua hoitoon vastasyntyneiden val- vonta- ja teho-osastolle myös veren pienen glu- koosipitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi (Wagner 1994). Synnytyksen aiheuttama katekoliamiinien erityksen käynnistyminen val- mistaa lasta syntymänjälkeistä sopeutumista (adaptaatiota) varten. Elektiivinen keisarileik- kaus ei käynnistä eritystä, ja koko adaptaatio- prosessin täytyy tapahtua syntymän jälkeen (Agata ym. 1995).

Kirurgiset komplikaatiot vaanivat myös las- ta; riski saada ihon laseraatio veitsestä kohtua avattaessa on 1,3–1,9 %, perätilassa olevalla si- kiöllä vielä suurempi (Goer 2001).

Keisarileikkauksen jälkeiseen synnytykseen liittyy lisääntyneitä vaaroja myös lapsen kan- nalta. Perinataalikuolleisuus on suurentuneen kohturuptuurariskin vuoksi kahdeksan kertaa suurempi verrattuna ensisynnyttäjien tai niiden uudelleensynnyttäjien lapsiin, joille ei ole aikai- semmin tehty keisarileikkausta (Smith ym. 2002).

Myöhempään terveyteen liittyvät riskit. Syn- nytystapa saattaa vaikuttaa vastasyntyneen im- munologiaan. Alateitse syntyneiden lasten ve- ressä on enemmän liuskatumaisia valkosoluja, monosyyttejä ja luonnollisia tappajasoluja kuin keisarileikkauksella syntyneillä. Lisäksi fago- syyttien toimintakyky on alateitse syntyneillä lapsilla parempi jopa vielä kuusi kuukautta syn- tymän jälkeen (Grönlund ym. 1999). Näillä te- kijöillä saattaa olla merkitystä myöhemmän ato- pian, astman tai infektiokierteen syntymisen kannalta (Xu ym. 2001).

”

”Keisarileikkaus on sekä laskimotukoksen että keuhkoveritulpan selkeä itsenäinen riskitekijä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileik- kauksen jälkeen on 26-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna (Greer 1997). ”

”Raskaus altistaa muillekin verisuonitukoksille, myös aivoverenkierron tukoksille (valtimo- tukoksesta johtuva aivoinfarkti tai laskimotromboosi), vaikka ne ovatkin harvinaisia. Lanskan ja Kryscion (2000) yli miljoona synnytystä sisältäneessä aineistossa aivoinfarktin esiintyvyys oli 13,1/100 000 synnytystä ja aivolaskimotukoksen esiintyvyys 11,6/100 000 synnytystä. Riskiä lisäsivät taustalla oleva hypertensio (sekä essentiaalinen että raskauden provosoima) ja synnytystapa: keisarileikkauksella synnyttäneillä oli 2,4-kertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimotromboosin vaara.”

”Uusintaleikkauksiin liittyvät vaarat. Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi (Kirkinen 1987, Chaim ym. 2000). Kirkisen aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdun- poisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän hysterektomian riski on 0,5 promillea (Rageth ym. 1999). Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty (Jackson ja Paterson-Brown 2001).”

Kumpi pelottaa enemmän näiden ylläolevien tietojen jälkeen?

Kyllä minua enemmän pelottaa tuo keisarinleikkaus.

Minulla on  kapea lantio ni luultavasti sitten joudun  sektioon.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi pelottaa enemmän näiden ylläolevien tietojen jälkeen?

Kyllä minua enemmän pelottaa tuo keisarinleikkaus.

Voi voi, nyt menit listamaan kiellettyjä asioita, kyllä av mamman pitää saada rauhassa suunnitella huoletonta sektiota ilman ikäviä faktoja.

Nyt vaan odottelemaan alapeukkujen vyöryä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti keskustelu ei nyt ajaudu taas perinteiseen eipäs-juupas-väittelyyn. Tämän takia pyysin vain ja ainoastaan omakohtaisen kokemuksen omaavia kommentoimaan. Tiedän varsin hyvin, että tämä aihe jakaa ihmiset herkästi kahteen leiriin. En vain ymmärrä, miksi asiasta pitää väitellä.

Kiitokset teille, jotka olette tähän mennessä jakaneet kokemuksenne. On helpottavaa kuulla, että olette myös saaneet toivomanne suunnitellun sektion - vaikka joku kommentoikin, että joutui siitä hieman taistelemaan herra/rouva ylilääkärin kanssa. :)

AP

Kyllä sen sektion saa jos ei pääse pelosta yli, mutta ei tunnu että olisit edes valmis paneutumaan asiaan ja yrittämään selvittää pelkoasi. Usein pelon taustalta voidaan löytää monenlaisia asioita, joista iso osa on selvitettävissä. Sen takia sinne pelkopolille mennään, ja on jotenkin todella hölmöä lähteä sinne sellaisella asenteella että en edes yritä.

Kuten sanoin niin sen sektion kyllä saa jos pelkoa ei onnistuta voittamaan, mutta kyllä kätilöt ja lääkärit myös siellä huomaavat jos sinne potilas saapuu minä vaadin-asenteella, ja silloin sektion saanti ei ole ihan niin itsestäänselvää. Pelosta on puhuttava ja sen syihin paneuduttava, ei se ole sen kummempi kuin mikä tahansa fobia.

Tietysti voi olla mahdollista, että loppujen lopuksi päädynkin alatiesynnytykseen. Tämähän voi tapahtua vaikkapa olosuhteiden pakosta (ennenaikainen synnytys) tai sitten siitä, että pelkopolilla kokisin "heräämisen" alatiesynnytyksen puoltamiseen.

En siltikään ymmärrä, miksi tuntemattoman hlön synnytystavan valinta voi ärsyttää ketään. En siis koe tarpeelliseksi puolustella mitään.

AP

Kun ns. pelkosektiot hoidetaan jo valmiiksi ruuhkautuneella, alimiehitetyllä ja alirahoitetulla kunnallisella puolella on kritisointi ja ärsyyntyminen ihan sallittua.

Jos hoidat asian rasittamatta yhteiskuntaa omakustanteisesti yksityisellä, saat toivoa vaikka sektiota kuuraketissa.

Lol. Kuulitteko, naiset? Suut suppuun ja saunaan synnyttämään! Mitä sitä nyt julkista puolta rasittamaan, ei se ole naisia varten. Ei naisen kivuilla, alapään terveydellä tai sillä, tuleeko vauva terveenä tai edes elävänä ulos ole yhtään tärkeää.

Totta, teidän peloillanne ei ole paskankaan vertaa väliä, niin kauan kuin se maksetaan verorahoista. Kuinka monta kuollutta vauvaa Suomessa syntyy normaalilla synnytyksellä? Aivan. Ei pahemmin uutisessa ole juttua noista. Kyllä kirjoitettaisiin jos vauvoja alkaisi kuolla normaalilla synnytyksellä.

Jos kipu ja toosan kunto pelottaa niin kovasti, säästäkää rahat yksityissairaalaa varten. Julkisella puolella verorahoin noita ei tule hoitaa.

Hei!

Minulle tehtiin suunniteltu sektio rv 39+1. Terve poika syntyi, pisteet 9/9. Kaikki meni toimenpiteen osalta todella hyvin, mies sai olla mukana salissa, sain heti pojan rinnalleni hetkeksi ja mies lähti sitten pojan kanssa osastolle ihokontaktiin, kun minut vietiin heräämöön. Heräämössä jouduin kuitenkin odottamaan liian pitkään osaston kiireiden vuoksi :( se on ainoa asia mikä jäi harmittamaan...

Toimenpide tehtiin keskiviikkona, ja perjantaina aamupäivästä olin jo kotona. Särkylääkkeeksi tarvitsin ainoastaan Paracetamolia muutaman päivän ajan, sen jälkeen ei enää mitään. Imetys lähti hyvin käyntiin myöskin. Mitään ongelmia ei tullut jälkikäteenkään. Valitsisin suunnitellun sektion heti uudelleen synnytystavaksi. Itse asiassa pojan synnyttyä kätilö sanoikin minulle, että jos alatiesynnytykseen olisi lähdetty, huonosti olisi käynyt sillä napanuora oli todella lyhyt...ymmärtääkseni ei olisi päässyt synnytyskanavasta edes ulos. Joten meidän osalta meni hyvin.

Minun mielestä ongelma on se, että synnytystapa-arvioita ei tehdä kunnolla jos ollenkaan. Sellainen ihminen, joka ehkä haluaisi pelkosektion saattaisi kuitenkin uskaltaa yrittää alateitse, mikäli tehtäisiin huolellinen synnytystapa-arvio, ja siinä todettaisiin, että sikiö ei ole erityisen iso, napanuora on normaalin pituinen, lantio riittävän iso jne. Tieto vähentäisi pelkoja. Nyt joutuu pelkäämään, että entä jos sikiö onkin iso tai entä jos napanuora onkin kaulan ympäri jne, ja siksi noiden pelkojen vuoksi haluaa pelkosektion. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku olisi kateellinen siitä, että joku vaatii isoa leikkausta ilman lääketieteen perustetta? Pikemminkin ehkä yritetään kertoa, että synnytyspelosta voi päästä yli, yrittää ainakin kannattaa.

Synnytyspelko, horror partus, on lääketieteellinen peruste sektiolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut on yks syy miksi naisena pidän edelleen kiinni ajatuksesta etten lapsia tee. Alatiesynntys ei tulisi kuuloonkaan. En edes pelkää synnytystä, mutta haluisin silti sektion ihan vain siitä syystä että se on hallittu kokonaisuus. Mä en todellakaan luottaisi lääkäriin ja kätilöön jotka hokisi kaiken menevän hyvin jo ennen synnytystä. Mistä he sen voisivat tietää? Löytyykö synnäriltä kristallipallo?

Alatiesynnytyksessä saa lisättyä hallintaa sillä että otat selvää tosi tarkkaan synnytyksen kulun ja kaikki kivunlievitykset ja/tai hankit doulan joka valvoo sun etuja eli lisää hallintaa. Opettelet rohkeasti sanomaan "haluan tätä, en halua tätä" ja pysyt liikkeellä eikä sängyssä.

Otan selvää synnytyksen kulun? Mistä saan tietää miten minun synnytys menee? En mistään...sen näkisi sitten vasta kun olisi toiminta päällä. Kaikkien synnytys ei mene oppikirjan mukaan. Lapsia vammautuu ja kuolee alatiesynnytyksissä. Omassa lähipiirissä noin on käynyt kolmelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää ketjut on yks syy miksi naisena pidän edelleen kiinni ajatuksesta etten lapsia tee. Alatiesynntys ei tulisi kuuloonkaan. En edes pelkää synnytystä, mutta haluisin silti sektion ihan vain siitä syystä että se on hallittu kokonaisuus. Mä en todellakaan luottaisi lääkäriin ja kätilöön jotka hokisi kaiken menevän hyvin jo ennen synnytystä. Mistä he sen voisivat tietää? Löytyykö synnäriltä kristallipallo?

No luotatko yleensä lääkäreihin? Vai koetko osaavasi heidän työnsä heitä itseään paremmin?

Miten he voivat alakautta synnyttävää naista auttaa? Eivät mitenkään muuten kuin antamalla kipulääkettä ja repimällä lapsen ulos. Sektiossa tilanne suunnitellaan ja se on hallittu. Alatie synnytyksessä et ikinä tiedä miten se tulee lopulta menemään. Joudutko lopulta hätäsektioon et voi tietää.

Onneksi AP synnytys ja sektio ovat vapaaehtoisia. Ei ole pakko jos ei halua.

Vaikka puhutaan suunnitellusta sektiosta, harvoin synnytykset sujuvat suunnitelmien mukaisesti. Itselläni on ollut kaksi sektiota, jotka ovat sujuneet hyvin eri lailla eikä voi sanoa että ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen leikkaus oli suunniteltu jo hyvissä ajoin perätilan vuoksi, minulla oli kyllä raskausmyrkytyskin, mutta itse leikkaus sujui hyvin ja vauvalla kaikki hyvin. Oma toipumiseni oli hidasta ja todella kivuliasta. Meinasin pyörtyä vessaan mennessä vielä muutama päivä sektion jälkeenkin ja pelkästään kyljen kääntäminen imettämistä varten sattui aivan perkeleellisesti pitkään, saati käveleminen.

Toisessa raskaudessa vauvan asento oli normaali, joten pyrittiin normaaliin alatiesynnytykseen mitä toivoinkin, mutta minulla oli taas raskausmyrkytys ja vointini niin huono loppuvaiheessa että synnytystä yritettiin käynnistää siinä onnistumatta, lopulta tehtiin kiireellinen sektio. Leikkaus meni taas hienosti, ja sillä kertaa toipumisessa ei ollut mitään ongelmaa. Pystyin saman tien nousemaan istumaan ja seisomaan, jätin kipulääkkeet parin päivän päästä pois koska haava ei vaan tuntunut miltään. Pääsin heti liikkumaan ja toivuin loistavasti. 

Kysyin leikanneelta lääkäriltäkin, mistä johtuu että ensimmäisellä kerralla leikkaushaava oli niin kivulias ja toisella kerralla ei yhtään, hänkään ei osannut siihen antaa muuta selitystä kuin että joskus vaan sattuu osumaan juuri johonkin hermoon ja joskus ei. Synnytystä suunnittelevalle sanoisin, että voit toki suunnitella ja varautua parhaasi mukaan, mutta älä kuvittele että voit päättää ja tietää, mitä tulee tapahtumaan. Jokainen synnytys on kuitenkin erilainen. Liikaa odotuksia ei kannata olla, ja minusta kätilöt ja lääkärit ovat Suomessa keskimäärin niin hyviä (ja kaikki tapaamani kätilöt todella IHANIA), että heihin voi tukeutua ja heidän ammattitaitoonsa luottaa. Paljon tsemppiä vauvan tuloon!