PELKÄÄN synnyttämistä ja nyt on myöhäistä katua!

Kiva, että voin olla avuksi. Mä oon siitä hullu, että eniten mua kaihertaa lapsiluvun täyttymisessä se, etten enää KOSKAAN saa synnyttää. Että näinkin voi käydä ;)



Toivottavasti sinustakin tulee yhtä " hullu" synnytysfani ja saat kokea jotain mullistavaa. Tuo repeämispelko on ihan tuttua, mutta onneksi pahat repeämiset on tooosi harvinaisia. Episiotomia paranee nopeasti, sitä ei kannata jännittää. Mun synnytyksissä pahinta on ollut tipan laitto kädenselkään, sitä pelkäsin ja se oli hoitsuille hankalaa (molemmilla kerroilla lääkärin piti lopuksi laittaa). Siltäkin voi välttyä, jos ei tarvita käynnistystä ja oksitosiinia.



Ihanaa odotusaikaa!!



15, hiukkasen kade ;)

Ekassa repesi paikat, mutta parani tosi nopeesti ja mitään ei ole jäänyt vaivaamaan. Nyt jännitän tätä synnytystä, kun tiedän mitä se on, silti en anna mielikuville valtaa vaan tosiaan odotan pääsen synnyttämään rv40+0 tänään

Niin voi käydä sinullekin.



Ja nyt toista synnytytstä odotellessa olen valmentanut miestäni puhumaan puolestani, ettei minun tarvitse pienten asioiden takia vaivautua. Miehen tehtävä on olla koko ajan selvillä missä mennään ja mitä tapahtuu, kysellä kätilöiltä kaikkea ja tietää tarkalleen, mitä seuraavaksi. Ja kun mies hoitaa kyselemisen, minä saan vain kuunnella, eikä tarvi käyttää voimia rupatteluun. Samalla hän tulee pitäneeksi puoliani, ettei mitään ikäviä yllätyksiä pääse tulemaan nurkan takaa.



Eli mies voi hoitaa sen kontrollin pitämisen sinun puolestasi. Sinun vain täytyy tietenkin puhua miehesi kanssa etukäteen kaikki sinua askarruttavat asiat, jotta mies tietää sitten automaattisesti, mitä ainakin haluat. Lisäksi voit tehdä miehellesi selväksi, että hänen pitää ymmärtää aivan kaikki, koska jos hän ei ymmärrä, et välttämättä sinäkään.



Pitäkää te perheenä yhtä, luokaa hyvä, keskusteleva suhde kätilöihin, niin pääsette homman keskipisteiksi ja koko kokemuksesta tulee hieno.

ja kiitän kauniisti tähän asti vaivautuneita! mietin tässä juuri että alatiesynnytys on minulle kuitenkin ainoa vaihtoehto. sektiota en ainakaan pelon vuoksi halua, sillä siinä on kuitenkin riskinsä..



jos jotain menisi vikaan, en antaisi sitä ikinä itselleni anteeksi.

mies, jota rakastan yli kaiken ja joka on tulevan lapsemme isä, ei nauti luottamustani synnytykseen liittyvissä asioissa! tämä tuntuu niin pahalta sanoa näin, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu tältä.



mies ei ole todellakaan kokenut synnytystä aikaisemmin ja minä olen meistä se vahvempi. en kestäisi jos joutuisin huolestumaan hänen hyvinvoinnistaan synnytyksessä.



p.s. olen ollut mukana synnytyksessä muutamaan otteeseen opiskeljana ja nähnyt, miten miehet voivat olla myös avuntarvitsijoita..



- ap -

Se on ihan totta, että miehistä voi olla siellä enemmän haittaakin. Toki monesti varmasti aivan valtavasti iloa ja hyötyä ja miehelle itsellekin tärkeää olla paikalla.



Homeopatiasta voi saada apua paitsi siihen synnytyspelkoon, niin ihan konkreettisesti myös synnytykseen. Samoin tietysti myös raskaudenajan vaivoihin, jos sellaisia on.



Mulla on just kädessäni Ritva Lauraeuksen todella hyvä kirja " Homeopatiaa koko perheelle" , jossa käsitellään laajasti raskautta ja synnytystä. Kaikenlaista apua voi saada esim. pehmittämään kudosta, nopeuttamaan haavojen paranemista, imetystä tukemaan, masennusta auttamaan ja synnytystä käynnistämään. Myös rauhoittamaan 24/7 valvovaa hysteeristä äitiä...



Se on hyvä, jos uskallat kohdata pelkosi! Niinhän ne jotkut sanoo, että vaivat ja pelot kasvaa, jos niitä yrittää torjua, sen sijaan, kutsu ne kahville. Ja sitten toiset sanoo sitä hörhöjen hörinäksi, heh heh.



Rauhaa ja rakkautta vaan sulle, toivottavasti kohtaat asiallisia ihmisiä, jotka osaa kuunnella ja auttaa.

verrattuna alatiesynnytykseen.

jos sinua pelottaa, voit ihan hyvin pyytää pelon vuoksi suunniteltua sektiota! minusta siinä ei ole mitään hävettävää tai pelättävää!

lisäksi sektoidun lapsen tonus on heikompi.



jos kyseessä on hätäsektio, eihän sille tietenkään mitään voi. nukutus on kuitenkin AINA riski sekä lapselle että äidille!



toivottavasti kukaan ei tee sektiota tietämättä sen riskeistä?

Vaan pahempi ongelmasi on luottamuksen puute muihin ihmisiin. Et luota mieheesi synnytyksesi avustajana. Et luota kätilöihin synnytyksesi tukijoina. Et luota lääkäreihin sektion tekijöinä. Luotatko kehenkään muuhun kuin itseesi? Näin ajatellen ymmärrän nyt senkin, miksi kontrollin menettäminen on sinulle niin pelottavaa.



Ihan sitten keittiöpsykologina näin tuumiskelen...



Auttaisiko se, jos pääsisit juttelemaan jonkun kätilön kanssa, jolla olisi aikaa kertoa sinulle, mitä kaikkea kätilöt synnytyksestä tietävät. Jos joku esittelisi sinulle kätilöiden ammattitaitoa, niin ehkä pystyisit luottamaan kätilöiden ammattikuntaan niin paljon, että antaisit heidän hoitaa sinua synnytyksesi aikana.



Vaikka et mieheesi nyt luottaisikaan synnytyksesi avustajana, niin voit silti valmentaa häntä synnytystä varten. Ehkä hänestä onkin sitten apua, ehkä ei. Mutta mielestäni et menettäisi mitään, vaikka yrittäisittekin miehen osallistumista. Vai etkö halua miestäsi edes mukaan synnytyssaliin?



Aivan yksin sinä tuskin kuitenkaan haluat synnyttää, joten jonkun ihmisen apua tarvitset väkisinkin. Jos yksi ihminen pitäisi valita auttamaan, niin useimmat meistä varmaan valitsisivat sen kätilön.

ajattelin kirjoitustasi vähän aikaa ennenkuin kirjoitin tämän. juttuhan on niin etten ole tietääkseni väittänyt etten luota kätilöihin ja lääkäreihin. mistäköhän sait tuollaista päähäsi?



luottamuspula mieheen on totta kai sillä hänellä ei ole kokemusta synnytyssalissa olemisesta. ja mies, varsinkin sairastuessaan, on kuin pikkupoika niin luulen etten halua huolestua myös hänestä kun synnytyksen aika tulee.



kai ihmiset pelkäävät absurdimpiakin asioita, miksi synnytyspelossa olisi mitään sen ihmeellisempää? en voi kuvitella miten paljon sattuu kun jalkapalloa puserretaan ahtaan synnytyskanavan läpi..



- ap -

Sektion riskit... Sektiossa on todellakin riskejä, sitä en kiellä, onhan se iso leikkaus, mutta MIKSEI IKINÄ myönnetä, että myös alatiesynnytykseen liittyy isoja riskejä??? Ehkä jopa yhtä paljon kuin sektioon, mutta erilaisia...

Mulla kaksi lasta, mutta kyllä noita useemmankin synnyttäisi!



Tyhmää pelätä jotain mitä ei oo tapahtunu ja tosi loukkaavaa olis olla sun mies -ihmisiä ja tunteellisiakin ne on siinä missä naisetkin!!

Kuten joku jo kirjoitti, kannattaisi ehkä käsitellä sitä asiaa mahdollisimman pitkälle itse ja ammattilaisten kanssakin. Mikä siinä tilanteessa kammottaa? Liittyykö se joihinkin ulkoisiin seikkoihin, siihen, että kätilöt ja mies näkee sut avuttomana ja hysteerisenä? Kenties kammoat ajatusta siitä, että huudat, oksennat, kakkaat jne? Ajattele silloin niin, että kätilöt on varmasti nähneet jo ihan kaikkea mahdollista, se kuuluu niiden ammattiin. Varmaan yksi miljoonasta naisesta synnyttää täysin kontrolloidusti, kaunis ilme kasvoilla, rauhallisena ja siististi - synnytys vaan on alakukantainen tapahtuma, niin sen kuuluu ollakin.



Jos taas pelkäät nimenomaan erilaisia toimenpiteitä, makuuttamista ja pomottamista, hanki niin paljon tietoa synnytksestä esim. Aktiivisen Synnytyksen sivuilta (googleta aktiivinen synnytys ry) että tiedät, mitä haluat ja et halua. Esitä asiasi etukäteen, varaa vaikka aika synnärille jutellaksesi toiveistasi, ne voidaan kirjata ylös - ja sitten tietenkin varaudu siihen, että toiveet eivät välttämättä toteudu, synnytys voi mennä yllätyksellisesti. Voit toivoa, että vain välttämättömimmät tutkimukset tehdään, saat valita asentosi avautumis- ja ponnistusvaiheessa jne. Minua ainakin auttaa paljon, kun tiedän synnytyksestä paljon enkä ole vain ammattilaisten " armoilla" koska niitäkin on moneen junaan.

Yksi pelkää listeriaa, toinen vammaisuutta, kolmas synnytystä ja neljäs synnytyksenjälkeistä masennusta.



Kontrollifriikin on vaikea hyväksyä että elämässä ja erityisesti omassa kropassa tapahtuu jotain, jota ei voi kontrolloida, jotain uutta ja tuntematonta. (vauvan kasvu kokonaisuudessaan)



Jos neuvolaan et pääse soittamaan, niin yritä lähimmän synnytyssairaalan äitipolia ja pyydä sieltä pelkopoliklinan yhteystiedot ( HUS:n saattaa löytyä nettisivuilta)



Älä mieti mikä kaikki voi mennä pieleen vaan unelmoi siitä, mitä kaikkea uutta lapsi tuo elämääsi!

Sulle olisi varmaan apua jostakusta synnytyksen kokeneesta ja siihen teoriassakin perehtyneestä tukihenkilöstä eli doulasta. Hänen kanssaan voisitte jutella pelostasi ja toiveistasi synnytyksen suhteen ja miettiä eri vaihtoehtoja. Hän voisi astua remmiin jo nyt niin, että ehitistte tutustua hyvin ennen h-hetkeä. Neuvola ja kätilöt varmaan suhatutuvat vielä vähän niin, että hätäilet turhan aikaisin. Ja hän voi tulla myös avuksesi synnytykseen " pitämään puoliasi" - kätilöhän ei sinua vars. tunne ja mies ei tosiaan siinä tilanteessa luultavasti osaa paljoa järkevää sanoa.



Doulia voi kai yrittää löytää Kättärin kautta tai sitten voit kysellä jotain tuttuasi tähän rooliin.

Olen yksi niistä äideistä, jotka RAKASTAVAT synnyttämistä ja tekevät sitä mielellään! Olen aina sanonutkin (minulla on kolme lasta ja lisää saa tulla jos on tullakseen), että synnyttäisin vaikka päivittäin, jos joku olisi raskaana puolestani. :)



Synnytys ei siis välttämättä olekaan kivulias ja epämiellyttävä kokemus - päinvastoin. Harmi, että se kestää vain niin vähän aikaa. ;)



Tsemppiä sinulle, hyvin se menee!

etten ole aikeissa mennä pelkosektioon. ikävää jos et viitsi edes sen vertaa lukea näitä viestejä että tietäisit mikä oikeasti mieltäni painaa!



varasin juuri ajan neuvolaan kahden viikon päähän jossa ilmeisesti saan kertoa näistä tuntemuksista. ainoa huolenaiheeni on se, että neuvolassa suhtaudutaan minuun niinkuin tässäkin ketjussa osa suhtautuu. luottamus rakentuu vain sillä että jaksaa kuunnella mitä toisella on kerrottavanaan!



nyt pitää taas juosta pissalle! - ap -

onhan se synnyttäminen mukavaa. perse repiää kainaloihin saakka ja kun olet viimein pungertanut lapsosen pihalle niin et pysty pidättämään isoa etkä pientä hätää kuukausiin.

ja koska täällä näyttää olevan ainakin yksi räkänokka joka katsoo asiakseen kommentoida edellä näkyvällä tavalla, katson parhaimmaksi häipyä sivuilta.



kunnes jälleen tapaamme, ap