21-vuotias tamperelainen kolmen lapsen äiti Crista ei pääse koskaan mihinkään – isä juoksee juhlimassa

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tosi nuoria 3 lapsen vanhemmiksi. Ilmeisesti kummankaan vanhemmat eivät ole paljon tukeneet.

Ei se välttämättä mitään lasten elämää pilaa, jos vanhemmat on nuoria. Täällä on aika ilkeämielistä kirjoittelua. Äiti on varmasti väsynyt, toivoisin voivani auttaa. Asun Tampereella ja omia lapsenlapsia ei vielä ole. Voisin viedä Cristan lapsen/lapsia puistoon ja nukuttaa päiväunille rattaisiin ulkona.

Kyllä se siitä, hän ehtii vielä vaikka mitä. 10 vuoden päästä on jo yläasteelle menevät teinit ja kotona ihan toinen fiilis.

Tsemmpiä ja jaksamista vanhemmille.

Niin. Miettikääpä sitä.

"...10 vuoden päästä on JO...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miten näillä riittää rahat. Olen 26v lapseton nainen, enkä ymmärrä sitä että miten nämä voivat elää pelkkien yhteiskunnan tukien varassa? Eikös lapsiin mene aivan tolkuton summa rahaa, verrattuna siihen mitä tuet on? Lapsi kasvaa, syö, vaatii turvakaukaloa, vaunuja, rattaita.... Ja eikös tuet ole vain TUKIA muiden tulojen rinnalle, eikä mikään 100% elatus?

Ei lapsen perustarpeisiin mene mitenkään tolkuttomasti. Sosiaalitoimesta saa esim. vaunut, pesukoneet, kaukalot, harrastukset yms...

Ei sieltä nyt kaikkea automaattisesti saa. Ne voivat myöntää harkinnanvaraista tukea jonkun summan lastenvaunuja varten. Summa riittää nippa nappa käytettyihin. Sama juttu muun tuen kanssa. Aika yleisesti neuvovat menemään kierrätyskeskukseen. Näin ainakin meidän tavallisten tallaajien kohdalla.

Teiniäitiys ei taida olla mitenkään normi meidän tavallisten tallaajien kohdalla. Kyllä siellä taustalla on muitakin elämänhallinta ongelmia. Kuten esim. huostaanottoja, päihde- ja mielenterveys taustaa perheessä.

Aika usein, varmasti. Kommentillani tavallisista tallajista tarkoitin vain ja ainoastaan niitä, jotka eivät kuulu mihinkään erityisryhmiin, joita en tässä tyhdy nyt erikseen nimeämään. Aika monilla on virheellinen käsitys, että esim. yksinhuoltajaäideille sataa avustuksia sossusta. Näin ei ole. Tuet lasketaan samoilla perusteilla kuin muillekin.

Jos siitä yksinhuoltajaäidin lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus enää ei mikään menekään niin kuin tavallisilla tallaajilla. Maksetaan harrastus, välineet, hankikaan koulutuspaikka ja asunto kun tullaan 18 vuoden ikään.

Tuossa jaksossa ei ollut kyse siitä, että Christa ei olisi päässyt minnekään, vaan siitä, että hän ei olisi halunnut miehenkään menevän. Christa voisi aivan hyvin laittautua valmiiksi ja kun mies tulee kotiin, sanoa heippa, mä lähden nyt. Christa ei kuitenkaan tee näin, koska hänellä ei ole mitään haluja tehdä niin. Hän on aivan omasta vapaasta tahdostaan kotona, mutta toivoo, että mieskin olisi.

Omaa aikaa kyllä saa, jos ilmoittautuu lastensuojelun asiakkaaksi. Miksi tuossa ohjelmassa ei ohjata ja neuvota perheitä vaan mässäillään kurjuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miten näillä riittää rahat. Olen 26v lapseton nainen, enkä ymmärrä sitä että miten nämä voivat elää pelkkien yhteiskunnan tukien varassa? Eikös lapsiin mene aivan tolkuton summa rahaa, verrattuna siihen mitä tuet on? Lapsi kasvaa, syö, vaatii turvakaukaloa, vaunuja, rattaita.... Ja eikös tuet ole vain TUKIA muiden tulojen rinnalle, eikä mikään 100% elatus?

Ei lapsen perustarpeisiin mene mitenkään tolkuttomasti. Sosiaalitoimesta saa esim. vaunut, pesukoneet, kaukalot, harrastukset yms...

Ei sieltä nyt kaikkea automaattisesti saa. Ne voivat myöntää harkinnanvaraista tukea jonkun summan lastenvaunuja varten. Summa riittää nippa nappa käytettyihin. Sama juttu muun tuen kanssa. Aika yleisesti neuvovat menemään kierrätyskeskukseen. Näin ainakin meidän tavallisten tallaajien kohdalla.

Teiniäitiys ei taida olla mitenkään normi meidän tavallisten tallaajien kohdalla. Kyllä siellä taustalla on muitakin elämänhallinta ongelmia. Kuten esim. huostaanottoja, päihde- ja mielenterveys taustaa perheessä.

Aika usein, varmasti. Kommentillani tavallisista tallajista tarkoitin vain ja ainoastaan niitä, jotka eivät kuulu mihinkään erityisryhmiin, joita en tässä tyhdy nyt erikseen nimeämään. Aika monilla on virheellinen käsitys, että esim. yksinhuoltajaäideille sataa avustuksia sossusta. Näin ei ole. Tuet lasketaan samoilla perusteilla kuin muillekin.

Tavallisella työssä käyvälle tai työttömälle  ei maksetakaan, mutta kun kyse on lastensuojelunasiakkaasta tarina onkin jo ihan toinen.

Mies lienee alkoholisti, tai ainakin tuleva sellainen. Äiti haluaa olla kotiäitinä. Pelkona on lasten syrjäytyminen, ikävä kyllä. Nyt pienenä ne lapset tulevat vielä halvoiksi, mutta kun ikää tulee niin tarpeet kasvavat eikä 10 kertaa kierrätetyt vaatteekaan oikein enää kelpaa. Jos ei koskaan saa toivoa mitään mikä maksaa jotain niin ei se elämä kovin hyvin ala.

Vierailija kirjoitti:

Mies lienee alkoholisti, tai ainakin tuleva sellainen. Äiti haluaa olla kotiäitinä. Pelkona on lasten syrjäytyminen, ikävä kyllä. Nyt pienenä ne lapset tulevat vielä halvoiksi, mutta kun ikää tulee niin tarpeet kasvavat eikä 10 kertaa kierrätetyt vaatteekaan oikein enää kelpaa. Jos ei koskaan saa toivoa mitään mikä maksaa jotain niin ei se elämä kovin hyvin ala.

Monenkohan sukupolven perintö on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran Miisa (peitenimi minulle). Tapasi vain 19v iässä Matin (peitenimi miehelleni). Rakkaus syttyi ja juhlittiin. Opiskeltiin, haettiin paikkaa maailmassa. Muutettiin eri paikkakunnille parin vuoden seurustelun jälkeen. Toinen opiskelujen ja toinen sitten vielä työn perässä. Miisan ja Matin välillä oli parin vuoden ajan noin 500km välimatka. Oma elämä ja menot säilyi, luottamus pysyi, aikuistuttiin.

Kun koulut saatiin päätökseen ja työkokemusta hankittua tuli aika viiden vuoden seurustelun kohdalla muuttaa yhteen. Siitä kaksi vuotta eteenpäin mentiin naimisiin. Kun Miisa ja Matti olivat olleet naimisissa 9kk syntyi ensimmäinen toivottu lapsi. Sai alkunsa kertayrityksellä ja suunnitellusti - ei niin että Miisa olisi vain huomannut että hups raskaaksi tultiin. Lapsi syntyi tilanteeseen, joissa vanhempien jalka oli jo työelämän oven välissä ja menohalut rauhoittuneet. Nuoruus oli eletty.

Vauva aikana mentiin pankkiin, löydettiin oma koti, palattiin töihin. Neljä vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen syntyi toinen toivottu ja suunniteltu lapsi.

Nyt nämä lapset ovat 4v ja 8v. Miisa ja Matti ovat edelleen yhdessä. Pian 16-vuotta. Miisa hankki sterilisaation vajaa vuosi sitten, koska molemmista tuntui että perheen lapsiluku on täynnä. Parisuhde ja sänkykammarin puolella peuhaaminen tuntuvat paremmalta kuin koskaan, vaikka tukiverkkoja ei ole koskaan parilla ollut lähellä. Kerran kahdessa vuodessa Miisa ja Matti pääsevät yhdessä juhlimaan esim. jos ystävillä häät. Vuorotellen kyllä käydään ihan kavereiden kanssa juomassa ja baarissakin edelleen muutaman kerran vuodessa. Silloin toinen vanhempi on lasten kanssa kotona.

Perheen kesken matkustellaan kotimaassa ja ensimmäinen ulkomaan matkakin on suunnitteilla, kunhan nuorempikin hieman vielä kasvaa. Lapsilla on rahastot, joihin kerätään pesämunaa tulevaisuutta varten.

Miisan ja Matin perhe on onnellinen.

Muutama juttuhan tässä meni erilailla kuin Cristalla. Ne on niitä omia valintoja.

Kertoisiko joku vielä, että mikä hinku ihmisillä on avautua elämäntarinoineen pointilla "olen parempi, koska..." ?

No ne hyvinkasvatetut perhetytöt ei hölmöile noin, ainakaan väännä kahta lasta lisää tuolle epäkypsälle pojulle. Vahingon vielä ymmärrän, himot ne on hiirelläkin, mutten kolmea lasta neljässä vuodessa, kun ei ole alunperinkään mitenkään hyvin sujunut. Maalaisjärjen puutetta.

Eli pistää miettimään, minkälainen tausta on tällaisella 21-vuotiaalla äidillä. Onko hänestä oikeasti välitetty ja opetettu tiettyjä tosiasioita? Onko saanut rakkautta ja neuvoja vanhemmiltaan, vai mikä kumma tarve on pariutua noin nuorena ja tehdä lapsia? Joku puute tunne-elämässä?

Ainakin itse sain sellaisen kasvatuksen, että kerrottiin, ettei kannata hölmöillä, ja vaikka ihmiset lupailee jotain, niin ei lupauksiin kannata sokeasti luottaa. Pitää käyttää aivojaan ja olla varovainen. Sekin kerrottiin, että ihmiset ei yleensä muutu, että jos jollekin pojalle viina ja juhliminen maistuu, niin kyllähän se maistuu eikä ketään voi siitä yhdessä yössä eikä kahdessakaan parantaa, se lopettaa itse, jos on lopettaakseen, ja joissain tapauksissa se ottaa 20-30 vuotta..... Koulut piti käydä ja ammatit hommata ennen lapsia, ja sitä korostettiin. Onko näille neuvottu mitään?

Mua säälittää tämä tytöt, mihin liemeen ovat itsensä saattaneet. Ja varsinkin heidän lapset. Itse ohjelmaa en katso, mutta sosiaalipornolta kuulostaa ja vielä enemmän surettaa. Mikä on se syy, että he tähän ohjelmaan edes hakeutuvat? Saadakseen lokaa niskaansa? Ei  heistä mitään tv-juontajia tule...

Ihmeettelen suuresti sarjan nimeä Toisenlaiset teiniäidit. Kun ovat juuri ihan tyypillisiä teiniäitejä. Surullista.

Paikoin Suomessa vesi maksaa kuluttajalle suoraan mittarin mukaan. Maksat jokaisesta pisarasta, jonka hanasta lasket ja vielä toiseen kertaan jätevesimaksuna saman veden, jonka lasket viemäriin. Ei puhettakaan tunnin mittaisista suihkusessioista pienituloisella.

Vierailija kirjoitti:

No ne hyvinkasvatetut perhetytöt ei hölmöile noin, ainakaan väännä kahta lasta lisää tuolle epäkypsälle pojulle. Vahingon vielä ymmärrän, himot ne on hiirelläkin, mutten kolmea lasta neljässä vuodessa, kun ei ole alunperinkään mitenkään hyvin sujunut. Maalaisjärjen puutetta.

Eli pistää miettimään, minkälainen tausta on tällaisella 21-vuotiaalla äidillä. Onko hänestä oikeasti välitetty ja opetettu tiettyjä tosiasioita? Onko saanut rakkautta ja neuvoja vanhemmiltaan, vai mikä kumma tarve on pariutua noin nuorena ja tehdä lapsia? Joku puute tunne-elämässä?

Ainakin itse sain sellaisen kasvatuksen, että kerrottiin, ettei kannata hölmöillä, ja vaikka ihmiset lupailee jotain, niin ei lupauksiin kannata sokeasti luottaa. Pitää käyttää aivojaan ja olla varovainen. Sekin kerrottiin, että ihmiset ei yleensä muutu, että jos jollekin pojalle viina ja juhliminen maistuu, niin kyllähän se maistuu eikä ketään voi siitä yhdessä yössä eikä kahdessakaan parantaa, se lopettaa itse, jos on lopettaakseen, ja joissain tapauksissa se ottaa 20-30 vuotta..... Koulut piti käydä ja ammatit hommata ennen lapsia, ja sitä korostettiin. Onko näille neuvottu mitään?

Mua säälittää tämä tytöt, mihin liemeen ovat itsensä saattaneet. Ja varsinkin heidän lapset. Itse ohjelmaa en katso, mutta sosiaalipornolta kuulostaa ja vielä enemmän surettaa. Mikä on se syy, että he tähän ohjelmaan edes hakeutuvat? Saadakseen lokaa niskaansa? Ei  heistä mitään tv-juontajia tule...

Missä on yksilön vastuu omasta käyttäytymisestään? Itse tulen huonosta perheestä ja olin huostaanotettu, en silti ole jättänyt kouluja kesken tai alkanut teiniäidiksi. Alkoholia en käytä ollenkaan. Sijaiskodissani oli monta muutakin huonoista oloista tullutta tyttöä jotka käyttäytyivät järkevästi ja aikuismaisesti. Oli myös niitä tyttöjä jotka tulivat hyvistä perheistä joita ei kiinnostanut koulunkäynti vaan bilettäminen ja päihteet.

Siinähän niittää sitä mitä on kylvänyt, valintakysymys tuokin. Harmittaa veronmaksaja kustantaa tollasta lapsitehtailua ilman päämäärää. Tollai kun lähtee täysin käsistä, niin pakollinen sterilisaatio olisi hyvä juttu, sekä miehelle että naiselle.

Mua kyllä harmittaa tää monen nuoria äitejä viihava asenne. Tämä kyseinen ohjelma on täyttä sosiaalipornoa, josta tietenkin nauttii eniten ihmiset jotka haluavat päästä vihaamaan kaikkea erilaista ja pönkittää omaa egoa, joka ei ehkä ole kuitenkaan niin kehuttava. Nää tapaukset on ihan hirveitä ja vastuuttomia ja mielenterveysongelmaisia ja vaan hirveitä. Itse odotin ohjelmaa innolla kun musta Toisenlaiset äiditkin oli hyvä ja ihanan positiivinen sarja. Olen itse saanut esikoisemme 20-vuotiaana ja kohdannut paljon ennakkoluuloja ja oletuksia huonosta äitiydestä pelkän ikäni perusteella. Toivoin, että tässä keskityttäisiin näyttämään tavallisia nuoria äitejä, eikä vain ankeita sosiaalitapauksia, yhteiskunnan elättejä, surkimuksia. Luulin, että tässä myös keskityttäisiin niihin ennakkoluuloihin ja stereotypioihin ja niiden purkuun, mutta tässä ohjelmassa vain törkeällä tavalla vahvistetaan niitä. On siis valittu mitä 12 nuorta äitiä, joista ei kenestäkään ole mitään hyvää sanottavaa. Kyllä varmaan satuttaa monta naista, jotka pitävät hyvää huolta lapsistaan ja toimivat vastuullisesti. Kuten moni on kertonut oman tarinansa nuorena äidiksi tulemisesta niin suurimman osan todellisuus on ihan erilaista kuin näillä. Mekin tullaan miehen kanssa toimeen hyvin omilla tuloillamme, ihan keskiluokkaa ollaan tällä hetkellä ja talous on kasvussa vain. Kumpikaan ei käytä mitään päihteitä tai kulje muualla kuin harrastuksissa. Tietenkin itsekin tajusin, että äitiyden, opiskelun, työnteon ja talon rakentamisen yhteensovittaminen ei ole aikataulullisesti mahdollista ja keskitynkin lähivuodet vain lapsiin (kun ovat kerran vain pieniä), yrityksen kasvattamiseen ja kotiin, opiskelut saa odottaa sinne lähemmäs 30 v jos kyseinen ala vielä silloin kiinnostaa, on elämästä löytynyt nimittäin paljon muutakin sisältöä. Eikä todellakaan olla mitään pohjasakkaa, kyllä yleensä äidit haluavat lapsilleen parasta :) Meilläkin muuten lasten tekoon nuorena vakutti pelko, että ei niitä välttämättä helposti saataisi. Tämäkin varmasti raivostuttaa niitä, joilla 40 v tärppää kierrosta 56 ja siksi haluavat uskoa kaikki yleistykset mitä televisiossa näytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ne hyvinkasvatetut perhetytöt ei hölmöile noin, ainakaan väännä kahta lasta lisää tuolle epäkypsälle pojulle. Vahingon vielä ymmärrän, himot ne on hiirelläkin, mutten kolmea lasta neljässä vuodessa, kun ei ole alunperinkään mitenkään hyvin sujunut. Maalaisjärjen puutetta.

Eli pistää miettimään, minkälainen tausta on tällaisella 21-vuotiaalla äidillä. Onko hänestä oikeasti välitetty ja opetettu tiettyjä tosiasioita? Onko saanut rakkautta ja neuvoja vanhemmiltaan, vai mikä kumma tarve on pariutua noin nuorena ja tehdä lapsia? Joku puute tunne-elämässä?

Ainakin itse sain sellaisen kasvatuksen, että kerrottiin, ettei kannata hölmöillä, ja vaikka ihmiset lupailee jotain, niin ei lupauksiin kannata sokeasti luottaa. Pitää käyttää aivojaan ja olla varovainen. Sekin kerrottiin, että ihmiset ei yleensä muutu, että jos jollekin pojalle viina ja juhliminen maistuu, niin kyllähän se maistuu eikä ketään voi siitä yhdessä yössä eikä kahdessakaan parantaa, se lopettaa itse, jos on lopettaakseen, ja joissain tapauksissa se ottaa 20-30 vuotta..... Koulut piti käydä ja ammatit hommata ennen lapsia, ja sitä korostettiin. Onko näille neuvottu mitään?

Mua säälittää tämä tytöt, mihin liemeen ovat itsensä saattaneet. Ja varsinkin heidän lapset. Itse ohjelmaa en katso, mutta sosiaalipornolta kuulostaa ja vielä enemmän surettaa. Mikä on se syy, että he tähän ohjelmaan edes hakeutuvat? Saadakseen lokaa niskaansa? Ei  heistä mitään tv-juontajia tule...

Missä on yksilön vastuu omasta käyttäytymisestään? Itse tulen huonosta perheestä ja olin huostaanotettu, en silti ole jättänyt kouluja kesken tai alkanut teiniäidiksi. Alkoholia en käytä ollenkaan. Sijaiskodissani oli monta muutakin huonoista oloista tullutta tyttöä jotka käyttäytyivät järkevästi ja aikuismaisesti. Oli myös niitä tyttöjä jotka tulivat hyvistä perheistä joita ei kiinnostanut koulunkäynti vaan bilettäminen ja päihteet.

Tähän voisi lisätä vielä sen että on niitä kolmi- ja nelikymppisiä joiden ei ikinä olisi pitänyt saada lapsia sekä niitä teini-iässä äidiksi tulleita jotka ovat maailman parhaita vanhempia.

Yleistäminen on aina typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran Miisa (peitenimi minulle). Tapasi vain 19v iässä Matin (peitenimi miehelleni). Rakkaus syttyi ja juhlittiin. Opiskeltiin, haettiin paikkaa maailmassa. Muutettiin eri paikkakunnille parin vuoden seurustelun jälkeen. Toinen opiskelujen ja toinen sitten vielä työn perässä. Miisan ja Matin välillä oli parin vuoden ajan noin 500km välimatka. Oma elämä ja menot säilyi, luottamus pysyi, aikuistuttiin.

Kun koulut saatiin päätökseen ja työkokemusta hankittua tuli aika viiden vuoden seurustelun kohdalla muuttaa yhteen. Siitä kaksi vuotta eteenpäin mentiin naimisiin. Kun Miisa ja Matti olivat olleet naimisissa 9kk syntyi ensimmäinen toivottu lapsi. Sai alkunsa kertayrityksellä ja suunnitellusti - ei niin että Miisa olisi vain huomannut että hups raskaaksi tultiin. Lapsi syntyi tilanteeseen, joissa vanhempien jalka oli jo työelämän oven välissä ja menohalut rauhoittuneet. Nuoruus oli eletty.

Vauva aikana mentiin pankkiin, löydettiin oma koti, palattiin töihin. Neljä vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen syntyi toinen toivottu ja suunniteltu lapsi.

Nyt nämä lapset ovat 4v ja 8v. Miisa ja Matti ovat edelleen yhdessä. Pian 16-vuotta. Miisa hankki sterilisaation vajaa vuosi sitten, koska molemmista tuntui että perheen lapsiluku on täynnä. Parisuhde ja sänkykammarin puolella peuhaaminen tuntuvat paremmalta kuin koskaan, vaikka tukiverkkoja ei ole koskaan parilla ollut lähellä. Kerran kahdessa vuodessa Miisa ja Matti pääsevät yhdessä juhlimaan esim. jos ystävillä häät. Vuorotellen kyllä käydään ihan kavereiden kanssa juomassa ja baarissakin edelleen muutaman kerran vuodessa. Silloin toinen vanhempi on lasten kanssa kotona.

Perheen kesken matkustellaan kotimaassa ja ensimmäinen ulkomaan matkakin on suunnitteilla, kunhan nuorempikin hieman vielä kasvaa. Lapsilla on rahastot, joihin kerätään pesämunaa tulevaisuutta varten.

Miisan ja Matin perhe on onnellinen.

Muutama juttuhan tässä meni erilailla kuin Cristalla. Ne on niitä omia valintoja.

Kertoisiko joku vielä, että mikä hinku ihmisillä on avautua elämäntarinoineen pointilla "olen parempi, koska..." ?

Ihan ohiksena kysyn, haluaisitko omalle tyttärellesi Cristan vai Miisan elämän ja valinnat ja kumppanin?

Cristalla olisi helpompaa ilman tota neljättä lasta. Plus oisko kierukan asennus synnärillä mitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran Miisa (peitenimi minulle). Tapasi vain 19v iässä Matin (peitenimi miehelleni). Rakkaus syttyi ja juhlittiin. Opiskeltiin, haettiin paikkaa maailmassa. Muutettiin eri paikkakunnille parin vuoden seurustelun jälkeen. Toinen opiskelujen ja toinen sitten vielä työn perässä. Miisan ja Matin välillä oli parin vuoden ajan noin 500km välimatka. Oma elämä ja menot säilyi, luottamus pysyi, aikuistuttiin.

Kun koulut saatiin päätökseen ja työkokemusta hankittua tuli aika viiden vuoden seurustelun kohdalla muuttaa yhteen. Siitä kaksi vuotta eteenpäin mentiin naimisiin. Kun Miisa ja Matti olivat olleet naimisissa 9kk syntyi ensimmäinen toivottu lapsi. Sai alkunsa kertayrityksellä ja suunnitellusti - ei niin että Miisa olisi vain huomannut että hups raskaaksi tultiin. Lapsi syntyi tilanteeseen, joissa vanhempien jalka oli jo työelämän oven välissä ja menohalut rauhoittuneet. Nuoruus oli eletty.

Vauva aikana mentiin pankkiin, löydettiin oma koti, palattiin töihin. Neljä vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen syntyi toinen toivottu ja suunniteltu lapsi.

Nyt nämä lapset ovat 4v ja 8v. Miisa ja Matti ovat edelleen yhdessä. Pian 16-vuotta. Miisa hankki sterilisaation vajaa vuosi sitten, koska molemmista tuntui että perheen lapsiluku on täynnä. Parisuhde ja sänkykammarin puolella peuhaaminen tuntuvat paremmalta kuin koskaan, vaikka tukiverkkoja ei ole koskaan parilla ollut lähellä. Kerran kahdessa vuodessa Miisa ja Matti pääsevät yhdessä juhlimaan esim. jos ystävillä häät. Vuorotellen kyllä käydään ihan kavereiden kanssa juomassa ja baarissakin edelleen muutaman kerran vuodessa. Silloin toinen vanhempi on lasten kanssa kotona.

Perheen kesken matkustellaan kotimaassa ja ensimmäinen ulkomaan matkakin on suunnitteilla, kunhan nuorempikin hieman vielä kasvaa. Lapsilla on rahastot, joihin kerätään pesämunaa tulevaisuutta varten.

Miisan ja Matin perhe on onnellinen.

Muutama juttuhan tässä meni erilailla kuin Cristalla. Ne on niitä omia valintoja.

Kertoisiko joku vielä, että mikä hinku ihmisillä on avautua elämäntarinoineen pointilla "olen parempi, koska..." ?

Ihan ohiksena kysyn, haluaisitko omalle tyttärellesi Cristan vai Miisan elämän ja valinnat ja kumppanin?

Miten typerä täytyy ihmisen olla jos kuvittelee että nämä kaksi ovat ne ainoat vaihtoehdot??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen miten näillä riittää rahat. Olen 26v lapseton nainen, enkä ymmärrä sitä että miten nämä voivat elää pelkkien yhteiskunnan tukien varassa? Eikös lapsiin mene aivan tolkuton summa rahaa, verrattuna siihen mitä tuet on? Lapsi kasvaa, syö, vaatii turvakaukaloa, vaunuja, rattaita.... Ja eikös tuet ole vain TUKIA muiden tulojen rinnalle, eikä mikään 100% elatus?

Ei lapsen perustarpeisiin mene mitenkään tolkuttomasti. Sosiaalitoimesta saa esim. vaunut, pesukoneet, kaukalot, harrastukset yms...

Mikään noista ei ole toimeentulon kannalta pakollinen. Pyykätä voi käsin tai taloyhtiön koneella. Jos on varaa autoon, on kyllä varaa kaukaloonkin. Harrastaa voi ilmaiseksi. Vaunujen sijasta voi kääräistä piltin lakanasta tehtyyn liinaan, jos ei kierrätyksestäkään löydä ilmaisia tai halpoja rattaita/vaunuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran Miisa (peitenimi minulle). Tapasi vain 19v iässä Matin (peitenimi miehelleni). Rakkaus syttyi ja juhlittiin. Opiskeltiin, haettiin paikkaa maailmassa. Muutettiin eri paikkakunnille parin vuoden seurustelun jälkeen. Toinen opiskelujen ja toinen sitten vielä työn perässä. Miisan ja Matin välillä oli parin vuoden ajan noin 500km välimatka. Oma elämä ja menot säilyi, luottamus pysyi, aikuistuttiin.

Kun koulut saatiin päätökseen ja työkokemusta hankittua tuli aika viiden vuoden seurustelun kohdalla muuttaa yhteen. Siitä kaksi vuotta eteenpäin mentiin naimisiin. Kun Miisa ja Matti olivat olleet naimisissa 9kk syntyi ensimmäinen toivottu lapsi. Sai alkunsa kertayrityksellä ja suunnitellusti - ei niin että Miisa olisi vain huomannut että hups raskaaksi tultiin. Lapsi syntyi tilanteeseen, joissa vanhempien jalka oli jo työelämän oven välissä ja menohalut rauhoittuneet. Nuoruus oli eletty.

Vauva aikana mentiin pankkiin, löydettiin oma koti, palattiin töihin. Neljä vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen syntyi toinen toivottu ja suunniteltu lapsi.

Nyt nämä lapset ovat 4v ja 8v. Miisa ja Matti ovat edelleen yhdessä. Pian 16-vuotta. Miisa hankki sterilisaation vajaa vuosi sitten, koska molemmista tuntui että perheen lapsiluku on täynnä. Parisuhde ja sänkykammarin puolella peuhaaminen tuntuvat paremmalta kuin koskaan, vaikka tukiverkkoja ei ole koskaan parilla ollut lähellä. Kerran kahdessa vuodessa Miisa ja Matti pääsevät yhdessä juhlimaan esim. jos ystävillä häät. Vuorotellen kyllä käydään ihan kavereiden kanssa juomassa ja baarissakin edelleen muutaman kerran vuodessa. Silloin toinen vanhempi on lasten kanssa kotona.

Perheen kesken matkustellaan kotimaassa ja ensimmäinen ulkomaan matkakin on suunnitteilla, kunhan nuorempikin hieman vielä kasvaa. Lapsilla on rahastot, joihin kerätään pesämunaa tulevaisuutta varten.

Miisan ja Matin perhe on onnellinen.

Muutama juttuhan tässä meni erilailla kuin Cristalla. Ne on niitä omia valintoja.

Kertoisiko joku vielä, että mikä hinku ihmisillä on avautua elämäntarinoineen pointilla "olen parempi, koska..." ?

Ihan ohiksena kysyn, haluaisitko omalle tyttärellesi Cristan vai Miisan elämän ja valinnat ja kumppanin?

Miten typerä täytyy ihmisen olla jos kuvittelee että nämä kaksi ovat ne ainoat vaihtoehdot??

Taidat olla melko helposti provosoituva ihminen.