Olisiko vanhemmilleen helpompi antaa anteeksi, jos...
Olen lähempänä viittäkymppiä käyvä nainen ja kaiken psykologian mukaan mun olisi pitänyt pystyä antaa vanhemmilleen anteeksi. Mun lapsuus oli omanlainen. Vanhempani eivät olleet kouluttautuneet ja he saivat minut nuorena. Varsinkin äitini lapsuus oli melko traumaattinen eikä hänellä ole koskaan kehittynyt tervettä itsetuntoa. Koko lapsuuden perheemme on kärsinyt siitä. Hän on ollut kateellinen kaikille, myös omille lapsilleen. Toisaalta hän on myös hävennyt lapsiaan. Varsin monimutkaista. Varhaislapsuudessani meillä käytettiin fyysistä väkivaltaa, isompana kuukausien mykkäkouluja. En olisi saanut opiskella, pyrkiä elämässä eteenpäin. Nykyään loukkaa äärimmäisesti, että äitini jännittää minua eikä pysty olemaan luonnollisesti seurassani.
Mietin, olisiko vanhemmilleen helpompi antaa anteeksi, jos heillä olisi diagnisoitu sairaus? Että he eivät voineet itselleen mitään? Nyt minusta tuntuu, että he eivät halunneet yrittää ja sitä on vaikea ymmärtää. Itse olen pyrkinyt tekemään kaikkeni, että tämä ketju ei enää jatkuisi omille lapsilleni. Miksi he eivät?
Toi on tavallaan ihan relevanttia pohdintaa, että aika oli erilainen ja että ovat aikansa lapsia. Niin olivatkin. Silti en tiedä yhtään ikätoveriani, jonka saman aikakauden vanhemmat olisivat kieltäneet opiskelemasta tai jotka eivät ole edes jossainmäärin kiinnostuneita lastensa ja lastenlastensa elämästä. Mun äitini ei tiedä mitä teen työkseni (on itse kertonut sen mulle naureskellen) eikä hän onnitellut, kun kerroin tytärten peruskoulun jälkeisistä opiskelupaikoista jne. Minusta tuo "aikakautensa tuote" ei vaan riitä selittämään tätä. /ap