70-80-lukujen lauantaiherkut

Lämpimät leivät oli herkkuiltapala, niissä oli yleensä lenkkimakkaraviipaleita, tomaattia, juustoa ja oreganoa.

70-luvun lauantai: sauna, Lauantaitanssit, Naapurilähiö, lämpimät voileivät, lottoarvona.

Tehtiin pirtelöä, lämpimiä leipiä tai pop cornia kattilassa. Joskus uunijäätelöä. Kauppa oli kaukana ja meni lauantaina jo kahdelta kiinni. Sunnuntaina ei ollut auki ollenkaan. Joskus herkkuhimoon tehtiin sellaista mössöä kattilassa, johon sulatettiin aika köntti voita, lisättiin sokeria, kaurahiutaleita ja kaakojauhoa. Hyvää oli. Pitäisi tehdä joskus. Jäätelöä syötiin usein myös. Sitä oli aina pakasteessa. Ja mehujäitä tehtiin myös.

Voi vitsi, kun tuli oma lapsuus mieleen. Lauantaikarkkipussi ja africolapullo saunan jälkeen ja sitten rupesikin nukuttamaan, kun napakympin sävel alkoi soida.

Köyhiä ritareita, lämpimiä voileipiä, hedelmäsalaattia, jotain limpparia jaffa, 7up, cokis, karkkina englanin laku, lontoonrae, lauantaipussi, tmv...

Siis ei noita kaikkia ollut kerralla vaan jotain noista. Tai sitten kiukalla paistettua lenkkiä tinapaperissa jossa myös sipulia ja tomattia

Meillä oli aina lauantaisin saunavuoron jälkeen jäätelöä. Se oli vaniljajäätelöä, josta syötiin aina puoli litraa kerrallaan ja toinen puolikas jätettiin seuraavalle lauantaille. Meitä lapsia oli kolme ja lapsille leikattiin vähän isommat siivut kuin aikuisille. Ja sääntö oli, että jakaja ottaa vikana, joten todella tarkkaa puuhaa se jäätelön leikkaaminen oli ja sitä seurattiin silmä kovana. Joskus vaniljajäätelön kanssa oli myös mansikkahilloa.

Ankeisiin lapsuusmuistoihini kuuluu myös Mignon-muna - ja tällä tarinalla olen omaakin lastani piinannut monesti. Pääsiäisen alla teki kovasti mieli Mignon-munaa ja kysyin äidiltä, voitaisiinko ostaa. Äiti päivitteli niiden kovaa hintaa. Mutta myöhemmin heltyi kuitenkin ostamaan sellaisen. Yksi Mignon koko perheelle. Ehkä olin kiittämätön lapsi kun en muista kiitollisuudella saaneeni maistaa suurta herkkua. Mielessä on vain se ankeuden tunne mikä tuli siitä, että yksi suklaamuna oli koko perheen yhteinen ja jaettiin viiden hengen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Tehtiin pirtelöä, lämpimiä leipiä tai pop cornia kattilassa. Joskus uunijäätelöä. Kauppa oli kaukana ja meni lauantaina jo kahdelta kiinni. Sunnuntaina ei ollut auki ollenkaan. Joskus herkkuhimoon tehtiin sellaista mössöä kattilassa, johon sulatettiin aika köntti voita, lisättiin sokeria, kaurahiutaleita ja kaakojauhoa. Hyvää oli. Pitäisi tehdä joskus. Jäätelöä syötiin usein myös. Sitä oli aina pakasteessa. Ja mehujäitä tehtiin myös.

Se mössö on kaurahyve.

Meilläkin tehtiin lämpimiä voileipiä ja ateriaksi makkarakuppia perunamuussilla.

Lämpimät voileivät, teeleipä ja köyhät ritarit.

Lauantain ruoka oli yleensä jotain uuniruokaa, sai hautua rauhassa sillä välin kun siivottiin ja äiti leipoi pullaa. Ruoka oli usein uunilihaa ja kuorittuina keitettyjä perunoita, se oli herkkua, koska yleensä oli kuoriperunoita. Saunan (mellä oli pihasauna) jälkeen saatiin jokainen lapsi oma limsapullo, siihen aikaan 3,3 dl oli pullon koko, mun suosikki oli Aku Ankka-limsa, tuoretta pullaa saatiin myös ja ihanaa trio-jäätelöä. Koko ilta katsottiin telkkaria, en oikein muista mitä näkyi aiemmin illalla, paitsi että isäni katsoi aina Englannin liigaa ja sitten katsottiin Lauantai-tanssit. Myöhällä näkyi sitten se supersuosikki: Charlien enkelit!

Tämä siis 70-luvun loppupuolella.

Lauantaimakkara ja Lauantaipussi...

Uunivoileiväthän ne taisi olla yleisiä siihen aikaan...

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina lauantaisin saunavuoron jälkeen jäätelöä. Se oli vaniljajäätelöä, josta syötiin aina puoli litraa kerrallaan ja toinen puolikas jätettiin seuraavalle lauantaille. Meitä lapsia oli kolme ja lapsille leikattiin vähän isommat siivut kuin aikuisille. Ja sääntö oli, että jakaja ottaa vikana, joten todella tarkkaa puuhaa se jäätelön leikkaaminen oli ja sitä seurattiin silmä kovana. Joskus vaniljajäätelön kanssa oli myös mansikkahilloa.

Ankeisiin lapsuusmuistoihini kuuluu myös Mignon-muna - ja tällä tarinalla olen omaakin lastani piinannut monesti. Pääsiäisen alla teki kovasti mieli Mignon-munaa ja kysyin äidiltä, voitaisiinko ostaa. Äiti päivitteli niiden kovaa hintaa. Mutta myöhemmin heltyi kuitenkin ostamaan sellaisen. Yksi Mignon koko perheelle. Ehkä olin kiittämätön lapsi kun en muista kiitollisuudella saaneeni maistaa suurta herkkua. Mielessä on vain se ankeuden tunne mikä tuli siitä, että yksi suklaamuna oli koko perheen yhteinen ja jaettiin viiden hengen kesken.

Olipa teillä tiukkaa! Meilläkin oli. Lauantaina saunan jälkeen oli joko jogurtti, limsapullo tai jäätelö. Litran paketista jaettiin. Ei kylläkään yhtä pakettia 10 osaan...

Ne lämpimät leivät. Eipä ole vuosiin tullut tehtyä silloista herkkua: paahtoleivälle kinkkusiivu, ananasrengas ja juustoa. Saunan jälkeen jäätelö ja limsaa. Meillä pieni pullo jaettiin kolmelle.

Höyrytettyä tai grillattua lenkkimakkaraa ja sinappia. Samaa syömme edelleen. Ja totta kai lämpimät voileivät, joita niitäkin harrastamme nykyään. Oikeastaan aivan samoja lauantaiherkkuja syömme kuin 70- ja 80-luvuillakin.

Kiuasmakkaraa, lämpöisiä voileipiä jossa ainakin tuo ananasrengas 😁, sittislimua.

Sitten oli superhyvää tämä; ranskanleipään tehtiin viiltoja, väliin voita ja lauantaimakkarasiivuja (tanko oli aina jääkaapissa) ja juustoa. Se uuniin ja riitti hyvin kaikille 5 hlölle.

Isä joi lasista saunapilsnerin ja katsoi jalkapalloa, äiti letitti meidät hiukset, äiti oli myös pitänyt pyykkipäivän ja päästiin aina pestyihin hyväntuoksuisiin lakanoihin nukkumaan letit päässä. Vieläkin muistan tuoksun 😊😊

Muistan, kun puolen litran jäätelöpaketti jaetttiin neljään osaan silloin 1970-luvulla. Suuri haave oli, että saisi syödä yksin koko paketin. Kerran sitten ostin tarjouksesta jotain nougatmaitojäätelöä omilla rahoilla ja söin itse koko valtavan puolen litran paketin, tuntui, että sitä riitti ja riitti. Myöhemmin opiskeluaikana sitten saatoimme nuorena parina syödä litran paketin jäätelöä puoliksi. Nyt ei enää saisi sellaista määrää uppoamaan kerralla.

Meillä oli saunapäivä perjantaina työ- ja kouluviikon jälkeen. Toinen syy oli se, että lauantaina saattoi taloyhtiössä olla ongelmia lämpimän veden kanssa, kun kaikki kävivät saunassa. Asuimme siis omistusasunnossa rivitalossa ja suurimmalla osalla oli oma sauna.

Saunaherkkuina olivat pullo limsaa 1/3l, lapselle mieluummin jotakin muuta kuin Jaffaa tai sitruunasoodaa ja jotakin muuta esim. jäätelöä juuri tuon jaon mukaan, keksipaketti, sipsipussi tms. jaettuna neljään osaan. Korillinen limsaa kesti kuusihenkisessä perheessä kuukauden. Suuri muutos tapahtui, kun joku kertoi, että pop corneja voi tehdä myös itse. Sitä tehtiin sitten aina pari kattilallista eli ämpärillinen.

Lauantaina sitten oli karkkipäivä ja karkkia sai ostaa aluksi markalla, myöhemmin kahdella tai kolmella rahan arvon muuttuessa inflaation vuoksi. Yleensä sitä sitten osti 5-10 pennin irtokarkkeja koko rahalla.

Joskus paistoimme takassa makkaraa tai joskus harvemmin kiuasmakkaraa tinapaperipussissa. Lauantaina oli silloin tällöin lounaalla paahdettua ranskanleipää joko paistettujen lauantaimakkarasiivujen tai paistettujen pitkittäin leikattujen lenkkisiivujen ja paistettujen kananmunien kanssa.

Olimme ihan hyvintoimeentuleva perhe, mutta tapana ei ollut mässyttää koko aikaa jotakin herkkuja, kuten nykyään, itselläkin.

Olen syntynyt -69.

Lauantaisin meillä oli saunavuoro aina klo 18.

Tämän jälkeen katsottiin aina lauantai-tanssit. Siskon kanssa syötiin samalla lauantai-karkit ja juotiin jaffaa lasipullosta, jossa sellainen aukivedettävä metallikorkki.

Iltapalaksi äiti teki usein lämpöisiä voileipiä.

Lämpimät voileivät olivat se meidänkin perheen joskus tehty herkku. Ranskanleipä, lauantaimakkara, ananassiivu ja juustoa. Useimmiten la iltana oli kaalilaatikkoa tai janssoninkiusausta.

Jauhelihapizza oli erittäin harvinaista ja ranut vieras asia.

Yleisin herkku lauantaina saunan jälkeen oli appelsiini-banaani mössö, joka juotiin hienoista korkeista laseista pillillä. Myös vaniljajäätelöä oli joskus. Usein syötiin herukoita, karviaisia tai omenoita.

Karkkia tai limsaa ei meillä käytetty, eikä yleensä naposteltu.

Isäni oli (on) erittäin pihi ja tiukka. Esim. sähköuunin lämmittäminen pelkkiä lämpimiä voileipiä varten oli kiellettyä. Hassua, kun edelleen näin yli nelikymppisenä kuulen isäni äänen, jos lämmitän uunin pelkkää pakastepizzaa tms. varten. Eikä oltu edes köyhia. Tämä paljastui minulle vasta myöhemmin.

Meilläkin oli usein lämpimiä voileipiä tai vielä useammin la-iltana grillattu broileri ja riisiä. Limsaa meillä ei ollut koskaan. Mummolassa sitä sai aina silloin tällöin ja juhlissa. Jätski oli nougatjäätelöä joka oli rapisevassa pienessä muovikassissa, iskä kävi joskus ostamassa lauantaina kioskilta, ruokakaupat taisi mennä aika aikaisin kiinni... telkkarista kateltiin Valioliigaa, lauantaitansseja, Bergerac, Napakymppi. ❤️

Tehtiin itse pizzaa tai lämpimiä voileipiä, ostettiin irtokarkkeja tai Lauantapussi. Juomaksi oli Africolaa.

Arvostan sitä, ettei ruuan tai herkkujen kanssa pihistelty, niistä sai nauttia. Oli kyllä karkkipäivä ja muuten syötiin hyvin herkullista kotiruokaa.

Äitini on aina osannut nauttia elämästä ja opettanut lapsille saman taidon. Mitään jäätelönmittauksia meillä ei tehty, koska äidin mielestä se oli typerää. 💜

Meillä oli tuolloin jo "ribsejä". Äiti oli K-kaupan lihatiskillä töissä, ja toi kotiin lauantaisin luita, joita jäi yli kun lihat leikattiin ja laitettiin lihatiskiin. Niitä sitten paistettiin uunissa. Lisäksi oli "roippeita" joita laitettiin pitsaan. Leikkelemakkaratankojen päätyjä, joita ei laitettu tiskiin, sai ilmaiseksi tuoda kotiin.