Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Todella ala-arvoista kohtelua harjoittelupaikassa! Opiskelen kokiksi.
08.09.2018 |
Olen 31-vuotias aikuisopiskelija ja aloitin juuri ensimmäisen työharjoitteluni. Viikko töitä takana ja olen järkyttynyt, kohtelu on on ollut suoraan sanottuna ala-arvoista.
Olen reipas tekijä ja aiemmissa työpaikoissani erittäin pidetty. Olen työskennellyt markkinointitehtävissä.
Tässä muutamia satunnaisia esimerkkejä viikon varrelta:
Ensimmäisenä päivänä saavuin reilusti ajoissa paikalle ohjeistuksen mukaiset vaatteet mukanani. Jouduin odottelemaan pukuhuoneeseen pääsyä 30 min, viime hetkellä ennen vuoroni alkua. Kukaan ei kuulemma päässyt ohjeistamaan aiemmin, iso paikka. Ja yksin ei saanut tietty mennä.
Lopulta joku työntekijöistä tuli naama väärinpäin päästämään vaatteidenvaihtoon. Myöhästyin tietysti hieman, ja kun pääsin keittiöön, esimieheni mutisi hieman inhottavaan ja alentavaan sävyyn jotain myöhästymisestäni. Vaikka se ei edes ollut minun vika!
Esittelin reippaasti itseni ihmisille, mutta kaikki eivät edes vaivautuneet kunnolla tervehtimään. Osa ihan asiallisia.
Olen harjoittelija ja uudessa paikassa, joten en tietenkään voi osata kaikkea. Tuntuu, että kyselyni ärsytti joitakin työntekijöitä, osa ei edes vastannut, kun kysyin jotain, vaikka varmasti kuulivat. Kohtelivat kuin ilmaa.
Jos tein jotain väärin, sain osakseni silmien pyörittelyä, tiuskimista ja hapanta naamaa. Joskus harvoin asiasiallista neuvoa. Joku saattoi tulla ihan jopa huutamaan päin naamaa. Yhtenä päivänä olin tiskissä ja sain osakseni vittuilua ja huutoa, kun en älynnyt (kun ei kerrottu) missä järjestyksessä lounastiskit ko. paikassa tiskataan. Kuulemma kestää nyt ikuisuus purkaa tiski ja saada taas hommat rullaamaan. Liian hidaskin olin, vaikka ihan reippaasti tein. Talossa tosin alimiehitys.
Jos vein vaikka astiota vahingossa väärille paikoille, joku vakkareista pisti mielenosoituksellisen, passiivis-aggressiivisen shown pystyyn. Teki ensin ison numeron kadonneesta kattilasta ja tyyliin lopetti vastailemasta kysymyksiini tai puuttumasta asiaan, jos olin tekemässä jotain väärin ja huomasi sen.
Vuoroni lähestyessä loppua, siivosin työpisteeni ja aloin tehdä lähtöä. Esimieheni kysyi mihin olen menossa ja vastasin, että vuoroni loppuu 5 min. päästä. Hän viistoillen totesi, että enkös tullut tänään myöhässä, joten voin varmaan jatkaa siis pidempään, ja että muutenkin nyt on niin kiire, että vielä ei pääse lähtemään. En kuitenkaan tähän suostunut, sillä olin jo sopinut menoa. Seuraavana päivänä jouduin puhutteluun asiasta.
Monia asioita, joista jäi paha maku suuhun. Todella inhottava työilmapiiri, missään en ole törmännyt moiseen kyykytykseen. Tunsin olevani aivan alinta kastia. Perehdytys niin ja näin, paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joita tietty tietämättömyyttäni "rikoin". Tämä taas tuntui aiheuttavan jotain sairasta tyydytystä joillekin vakkareille.
Tänään kerroin kohtelustani ooettajalleni, joka vain kohautteli olkiaan. Sellaista se voi harmi kyllä olla joskus alussa, mutta skarppaat nyt vielä ja katsotaan ekassa arvioinnissa sitten uudestaan. What the f...
Onko muilla ollut tällaista, olen järkyttynyt?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Ihan ensimmäisenä pieni vinkki: työaika loppuu vasta silloin kun työvuorolistassa mainittu aika täyttyy - ei ennen eikä jälkeen, silloin vasta lähdetään vaihtamaan vaatteita, eikä olla siviilit päällä pihalla röökillä.
No heipä hei.
Sen verran tarkennuksena, että en lähtenyt viittä vaille vaan aloin tehdä lähtöä eli siivoilin ja järkkäilin työpistettäni pois. Tiedän kyllä että vuoro loppuu, kun on merkattu listaan. Tasalta vasta olin lähdössä. Pahoittelut jos asia oli harhaanjohtavasti ilmaistu.
En myöskään polta ja ymmärrän työelämän säännöt (olenhan aikuinen, jo työelämää nähnyt ihminen), joten en ole pihalla siviilit päällä röökillä heti kun silmä välttää.
Asenteestasi ja ulosannistasi päätellen voisit olla harkkapaikkani pomo..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi, tuli ihan omat harjoittelut mieleen, kun opiskelin tarjoilijaksi aikuisopiskelijana. Juuri tuollaistahan se voi olla, valitettavasti.
Suurtalouspuolella (oman ja muutamien muiden tuttujen) kokemuksen mukaan voi olla normaalimpaa. Mutta pahimpia lienee a la carte-ravintolat. Mitä "parempi", sen huonommat työehdot ja kovempi stressi henkilökunnalla.
Minäkin sain kuunnella haukkuja, huutoa, ignooraamista, supattelua, naureskelua ym. Osa tyypeistä oli kyllä asiallisia ja hoiti esim. oikeaan toimintatapaan ohjaamisen kuten kuuluu, ja mukavia kaikille. Iso osa taas täysin elämänkoululaisia, käytöstavattomia möllejä. Työelämässä sama homma.
Veikkaisin, että kova kiire, stressi, kuormittavuus ja huono johtaminen osaltaan tekee ilmapiirin. Lisäksi alalle pääsee kuka tahansa, kouluihinkaan ei ole juuri mitään karsintaa, eikä töihin vaadita edes koulutusta välttämättä. Mutta ei sinne ainakaan ne terävimmät kärjet hakeudu..
Itse lähdin melko pian valmistumisen jälkeen opiskelemaan, kun en voinut kuvitellakaan jääväni alalle.
Ravintola-alalla pitää olla paksu nahka ja reippaasti pitää puoliaan alusta asti, parilla kirosanalla tehostettuna. Ala on kova ja vaatii luonnetta. Toisaalta myös nöyryyttä.
Uusia työntekijöitä arvioidaan ja testataan. Parasta olla nöyrä ja aluksi vaikka jäädä ihan suosiolla ylityönakkeihin, ennen kuin asema vakiintuu. Kaikki tekevät ylitöitä ja harvoin kukaan pääsee lähtemään kun vuoro listan mukaan päättyy. Miksi yksi saisi tehdä toisin? Hommia tehdään niin kauan että hommat on tehty. Sooloilu ärsyttää muita.
Ole reipas ja tee hommasi ripeästi ja kysy lisää töitä, naura mukana ja heitä läppää, mutta älä hypi varpaille. Pyydä anteeksi virheitä, vaikka tuntuisi että ei ollutkaan sinun vika. Pääset helpommalla. Näin sinua aletaan pitää hyvänä tyyppinä ja saatat saada lisää töitä kun harkkasi päättyy.
Tsemppiä! Ala ottaa paljon mutta antaa paljon myös.
Olin parikymppisenä henkilöstövuokrausfirman kautta monellakin keittiöllä ja tuota se juuri oli. Yhdessä paikassa nainen astiahuollon puolelta otti minut oikeen silmätikukseen ja sain joka päivä ulkonäöstäni kommenttia. Ei minulla silti mennyt noin tunteisiin. Totesin niihin "olet lihonutkin, eikö miehesi huomauta" kommentteihin että joo, näinpä on, ja että tyytyväisenä on pysynyt naurahtaen. Älä sinäkään välitä vaan naura niille raivoamisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa sun puolesta tosi paljon. Tein alan hommia lähes 30 vuotta mutta mittari tuli täyteen pari vuotta sitten ja nyt ihan muulla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppisenä henkilöstövuokrausfirman kautta monellakin keittiöllä ja tuota se juuri oli. Yhdessä paikassa nainen astiahuollon puolelta otti minut oikeen silmätikukseen ja sain joka päivä ulkonäöstäni kommenttia. Ei minulla silti mennyt noin tunteisiin. Totesin niihin "olet lihonutkin, eikö miehesi huomauta" kommentteihin että joo, näinpä on, ja että tyytyväisenä on pysynyt naurahtaen. Älä sinäkään välitä vaan naura niille raivoamisille.
Tätä asennetta ihmettelen todella. Miksi huono käytös pitäisi hyväksyä, tai sivuuttaa naureskellen?
Ymmärrän, että se on joskus helpompaa, mutta ihan turha syyllistää niitä, jotka eivät huonoa käytöstä hyväksy tai siitä loukkaantuvat.
Ravintola-ala on ohikulkuala nuorille ja opiskelijoille. Harva sinne haluaa jäädä, enkä ihmettele yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on itselläkin ollut. Ja monella muulla. Ilmaiseksi teet työtä ja saat palkaksi pahan mielen. Hyvät ravintola-alan työpaikat on harvassa. Siksi alalla on kova pula työntekijöistä. Tiedoksesi että ne jotka pärjää heikoimmin on kovimpia mollaajia!
älä pilaa elämääsi alistumalla tuohon, nyt eikä myöhemminkään. On väärin opettaa nuorille, että pitää vaan sietää ja purra hammasta ja sitten joskus 20 vuoden päästä pääset esimieheksi ja olet muuttunut itse samanlaiseksi kusipääksi... ei elämän tarvitse mennä niin!
Asiallisesti pidät kiinni normaaleista käytöstavoista - niitä voi edellyttää kaikilta myös harjoittelijaa kohtaan. Jollei onnistu, vaihdat harjoittelupaikkaa, uskoisin ravintola-alalla olevan melkoinen harjoittelija - ja työntekijäpula, johtuen juuri siitä mitä kuvailit ap... joten voit valita paikkasi, jollet asu Ivalon pohjoispuolella.
Koita jaksaa henkisesti. Muistan miten järkyttynyt olin ensimmäisissä työpaikoissa parikymppisenä. Olin luullut että aikuisten maailma olisi asiallisempi kuin koululaisten... ja se järkytys, kun aikuiset olivatkin vielä pahempia ilkeydessään & tyhmyydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmeessä mikä paikka, osaapahan välttää jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppisenä henkilöstövuokrausfirman kautta monellakin keittiöllä ja tuota se juuri oli. Yhdessä paikassa nainen astiahuollon puolelta otti minut oikeen silmätikukseen ja sain joka päivä ulkonäöstäni kommenttia. Ei minulla silti mennyt noin tunteisiin. Totesin niihin "olet lihonutkin, eikö miehesi huomauta" kommentteihin että joo, näinpä on, ja että tyytyväisenä on pysynyt naurahtaen. Älä sinäkään välitä vaan naura niille raivoamisille.
Mistä se edes tiesi, että sulla oli mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa Fazer-Amican paikalta. Lähde äkkiä lipettiin, vaihda harjoittelupaikkaa. Kaikki ravintolat ei todellakaan ole tuollaisia!
Mä oon vuokrafirman kirjoilla tehnyt ravintoladuunia ja Fazer-Amica paikat on just niitä, joihin en mene ja moni muukin extra kieltäytyy. Mutta olipa mikä hyvänsä, saat vaihdettua paikkaa kun kerrot harjoittelua ohjaavalle maikalle samoin, kuin kerroit meille nyt.
Olen juuri menossa töihin tuonne...
Alue: Aihe vapaa
Justiinsa. Kuulostaa junttien ja tyhmien ihmisten työpaikalta. Vaikea uskoa, että koko ravintola-ala olisi yksinkertaisten, kompleksisten pikkupullistelijoiden valtaama. Itse työskentelen akateemisten ihmisten kanssa ja ohjaan myös alalle tulevia harjoittelijoita. Todellakin joudun opastamaan monissa asioissa ja harjoittelijoita ei haukuta, ei pyöritellä silmiä ja kohdellaan ystävällisesti.
Miehellä on raksafirma ja sielläkään ei nuoria poikia lytätä, jos miehestäni on kiinni. Mies on aina rauhallisen ystävällinen kaikille. Vakityöntekijät on kilttejä ihmisiä nekin.