Miten toimia kun pihapiirissä toisia kiusaava lapsi?

Ihmeellistä epäolennaisuuksiin tarttumista tässäkin aiheessa mutta kai se sitten on ihan kamalaa jos lapsi kuulee jonkin vähemmän kauniin sanan tuosta takalistosta kuin vaikkapa peppu toisin kuin se että lapsi oppisi vaikkapa sen että kiusaaja saa jatkaa kiusaamistaan tai mikä pahinta jopa jäädä paikalle kun itse täytyisi poistua.

Kyllä mättää ja pahasti tuo logiikka mutta makuasia kai sekin..

Ts minusta tuollainen on hieman turhaa " sievistelyä" ja ennenkaikkea aapeen pointin sivuuttamista.

Niin ja kylläpä olen itsekin sortunut perseen sanomaan niin että lapseni ovat sen kuulleet mutta eivätpä silti sitä sana aole sanavarastoonsa ja puhekieleensä omineet. Johtuisko sitten siitä että totesin sen olevan vähemmän kaunis sana käyttösanaksi.

Tosin hän oli nuorempi ja meille oli juuri syntynyt vauva, joten jonkinlaista huomionhakua se taisi olla. Osittain ainakin.



Lisäksi ajattelin, että tyttöni leikkitaidot eivät yksinkertaisesti ole niin kehittyneet, että hän osaisi nätisti hakea muiden lasten seuraa, vaan se piti tehdä näin. Tyttöni ei koskaan ollut muille lapsille vihainen, nauraen vain meni pukkaamaan tms. Mikä ei tietysti yhtään lievennä asiaa. Usein vain ajatellaan, että tälläinen käytös liittyisi agressiivisuuteen, mikä ei ainakaan meillä pätenyt.



Otin kamalasti stressiä tilanteesta. Etsin tietoa ja tuskailin, millä koko juttu loppuisi. Olin melko paljon lapseni kanssa puistoissa, joissa ei käynyt muita. Luin netistä tietoa, juttelin neuvolassa jne.



Meillä tilanne vielä paheni, kun ystäväni keksi alkaa kieltää oikein ankarasti tyttöä, siitäkös pirpana innostui. Vieraiden puuttuminenkaan ei siis välttämättä auta.



Nyt tyttö on vuoden vanhempi. Leikit kavereiden kanssa sujuvat hyvin, ainoastaan huonoina päivinä saatetaan vähän temppuilla. Toki uhmaikä jyllää lähes 4-vuotiaalla lujastikin, mutta kohdistuu lähinnä äitiin ja isään. Ja pikkuveljeä on mukava " vahingossa" kaataa.



Sinuna etsisin ehkä hetkeksi toisen leikkipaikan, kunnes tilanne rauhoittuu. Onko lähellä toista puistoa? Voisit myös kauniisti jutella pojan äidille, mielestäni ei kuitenkaan kannata välejä mennä rikkomaan pienen lapsen temppuilun vuoksi! Koeta miettiä tämän äidin tilannetta. Jos itselläsi on " helppoja" lapsia, ei ehkä heti tule mieleen, miten raskasta toisentyyppisen lapsen kanssa voi välillä olla.



Lasten täytyy oppia leikkimään yhdessä, rauhallisempien puolustamaan omia juttujaan ja vilkkaampien ottamaan muutkin huomioon. Ja sitä vartenhan vanhemmat ovat, että opettavat. Harva lapsi kai näitä taitoja opettelematta osaa.



Tulipas pitkä teksti, mutta asia on lähellä sydäntäni. ;)

pojalle voisi ihan kertoa, miten leikitään nätisti. Sanoa vaikka, että jos haluaa X:n kanssa leikkiä, voi kysyä leikkikaveriksi. Ja selittää, että leluja viemällä ja tönimällä toinen vaan menee kohta pois. :(

Voisi olla minunkin poikani, jolla on asperger piirteitä, mutta ihan normaalinkin uhmakkaan lapsen käytökseltä kuulostaa.

Tietysti toinen äiti voisi ehkä hanakammin puuttua. Meillä ainakin on jäähypenkki käytössä pihallakin tai sitten yritän kiinniittää pojan huomion muualle ja keksiä toisen leikin. Ja minun lapsiani ainakin saavat mielellään muutkin äidit komentaa.

Tosin en ihan ymmärtänyt tuota sinunkaan " homma haisee" kommenttiasi.

Ja ennen kaikkea ymmärrystä uhmakkaan lapsen äidille. On todella stressaavaa, kun ei tiedä uskaltaako lapsen kanssa edes leikkipaikalla käydä vai saako muiden äitien vihat niskaansa, vaikka parhaansa on lapsensa kanssa yrittänyt.

Ainoa mikä siinä jotenkin särähti korvaani oli tuo kuinka kehoitit meitä vaihtamaan leikkipaikkaa. Minusta asia on niinpäin että se kiusaaja pitäisi saada ruotuun ja hänen poistua paikalta ja jos ei muuten niin sitten vaikka niin että ulkoilu loppuu siltä erää jos ei muu auta. Omani ainakin veisin tietyn pisteen jälkeen kotiin ja ulkoilu loppuisi siihen, ei heillä ole oikeutta terrorisoida vain terrorisoinnin ilosta (siltä se vaikuttaa koska tuo lapsi käy pienen hetken välein rikkomassa leikin lapseltani ja repimäassä lelua tai joltakulta toiselta) muita ja toisinpäin. Tottakai mekin välillä leikimme muualla (paitsi nyt sekin vähä loppuu koska en kykene mahani kanssa pitkiä matkoja kulkemaan) mutta ei tässä pahemmin paikkoja ole mihin mennä eikä se siis ole se mitä haluan lapsilleni opettaa eli poistukaa kiusaajan tieltä koska " hänellä on oikeus tässä olla ja vaikka kiusata" .

Suhtaudun itsekin asiaan aika voimakkaasti ja tunteella mutta onhan kuitenkin omienkin lasteni hyvinvointi kyseessä sekä myös omat koulukiusaamismuistot pukkaavat pintaan.

Ja kyllähän sitä, ainakin yleensä ja normaalisti, 3v täyttänyt lapsi tiedostaa ettei toiselta revitä mitään käsistä, toista ei tönitä tai leikkejä rikota.

onko asiassa aistittavissa jonkinlaista " ymmärrä kiusaajaa ja hänen äitiään ja ummista silmiäsi" -henkeä? kun lapsi on varmaan kovin vaikea ja uhmaakin on ja äiti väsynyt niin koeta nyt sietää vaan ja lähde pois?

Mutta kuka ymmärtäisi kiusattua (ja hänen äitiään) muu kuin hlö itse?

Minusta kyseessä on pitkälti se kuinka lasta on kasvatettu ja miten ja mitä asioita hänelle on opetettu. Kyse on varmasti myös johdonmukaisuudesta, omasta " viitsimisestä" ja muusta vastaavasta.

Enkä tarkoita sitä etteikö noin käyttäytyviä lapsia olisi kasvatettu ja asioita opetettu mutta kyllähän siinä on jossakin pitänyt mennä vinoon, vaikka sitten siinä miten tuokin äiti toimii eli luovuttaa melkein heti ja antaa lapsen vain jatkaa kiusantekoaan ja kehottaa rauhassa leikkiviä ja muita poistumaan. Se on minusta väärin ja antaa lapsille väärän mallin miten toimia ja suhtautua kiusaaviin.

Ei meillä tuo todella pippurinenkaan 3v käyttäydy edellä mainituilla tavoilla eikä niin ole tehnyt esikoinenkaan sen jälkeen kun 2v iässä meni se " tämä on vain minun ja minun" ikävaihe ohi.

Luen mielenkiinnolla lisää kommentteja aiheesta.

Tietysti luontevampaa tämän toisen äidin olisi vaihtaa hetkeksi maisemaa, mutta jos hän ei sitä ymmärrä tehdä... Mikä kyllä vähän ihmetyttää; itse aikoinani halusin pois näistä tilanteista, sillä minusta oli äärimmäisen stressaavaa vahtia lakkaamatta tyttöäni. Meillä oli tosin ihanan ymmärtäväistä seuraa, eikä katsottu koskaan kieroon, mutta silti.



Lapsillesihan sinun ei olisi pakko kertoa, miksi menettekin tänään vähän eri puistoon kuin eilen. Sanoisit vaikka, että vaihtelu virkistää... ;)



Entä jos ulkoilisitte eri aikaan?

No mitäpä jos toinen lapsi ei ole normaalisti kehittynyt. Liikenisikö sinulta enempi ymmärrystä, jos pojan otsassa olisi lappu:

Minulla on Aspergerin syndrooma ja puutteita sosiaalisissa taidoissa. Saatan yrittää saada huomiota ja kavereita täysin väärällä tavalla. Anteeksi !

Vai olisiko tuo entistä suurempi syy toisen lapsen pysyä poissa paikalta.

Välillä tekisi mieli nimittäin laittaa lappu oman pojan otsaan, kun asiasta tietämättömät katsovat kieroon.

Onhan toki mahdollista, että tämä hankala lapsukainen on sosiaalisessa tms kehityksessään jäljessä ikäistensä keskitasoa, mutta onhan myös mahdollista muut selitykset. Mielestäni liian usein haetaan diagnoosia ja lääkärin mielipidettä, kun lopulta palataan huopatossutehtaalle. Eli kasvatukseen ja rajojen asettamiseen.



Entä jos yrittäisit rakentavasti ja rauhallisesti puhua lapsen äidin kanssa. Sanot vaikka heti aluksi, ettet halua riitaa haastaa/pahoittaa mieltä, niin ehkä hänen koransa kuulevat asiasi paremmin. Jos äidillä ei ole otetta 3v poikaansa, miten hän pärjää sen kanssa murrosikäisenä? Kai hänkin haluaa, että lapsellaan on leikkikavereita ja muut lapset eivät ala pelätä/vihata lasta? Uskon, että tämäkin äiti haluaa lapselleen parasta ja hyvää, mutta keinoja tilanteen muuttamiseen ei ole hänelle avautunut.



Ei todellakaan ole oikein, että lapsi terrorisoi koko piha-aluetta oikuillaan. Ja ilman minkäänlaista puuttumista tilanne ei uskoakseni ainakaan helpotu lapsen voimien ja älyn karttuessa.



Olipa pitkä sepustus. Pisti vain harmittamaan kommentit, joissa kehotettiin teitä väistymään paikalta. No, ehkä se on hyvä siihen asti, että pystyt ja kykenet keskustelemaan asiasta ilman suuria tunteenpurkauksia ja tappelemista. Mutta lopullinen ratkaisu se ei todellakaan saa olla!

lapsi on niin sanotusti normaali ja terve eli siitä ei ole kyse.

Ja jos olisi niin tottakai se vaikuttaisi asioihin kuten siihen miten lapsen ja äidin käytökseen suhtautuisi (vaikkakaan silkkaa kiusantekoa tuskin on koskaan tarves hyväksyä tai niellä) ja miten asiaa selittäisi omallensa mutta siitä ei siis ole kyse.

Mitä tulee yleisellä tasolla erilaisuuteen ja lapsien mahdollisiin erityispiirteisiin niin minä olen suurinpiirtein suunapäänä integroitumisen kannalla:)

Oikein toivon että lapsieni päiväkotiryhmissä ja koululuokissa olisi erilaisia ja erivärisiä lapsia koska minusta se on vain hyvä ja hyväksi ja myöskin nykymaailmaa. Eli siitä ei ole kyse ettenkö erilaisuutta voisi " hyväksyä" !

eikä sitä voi VALITETTAVASTI myöskään kasvatuksella parantaa.

Diagnoosiakaan ei saa noi vaan vaan meilläkin on menossa pitkällinen prosessi, johon kuuluu useampia tutkimuksia ensin päiväkodin ja neuvolan päässä ja sitten parin viikon osastojakso Lastenlinnassa.

Ja elo pojankanssa takkuaa pahasti muuallakin kuin leikkipaikalla, joten

kyllä todellakin hain ymmärrystä sille äidille. Jos on todellakin niin, että äiti ei lastaan komenna on, niin on äidissäkin vikaa. Mutta jos tosiaan olisi jotain muusta kysymys niin, please, koettakaa edes yrittää ymmärtää, kuinka rasittavaa on kun lapsen kanssa kaikesta tapellaan myös kotona ja leikkipaikkojakin täytyy välttää. Siinä alkaa olla äitikin hermoromahduksen partaalla. Meidän puistossa muut onneksi tietävät poikani tilanteen ja ymmärrystä ja tukea löytyy äidillekin ja kaikki komentavat kaikkien lapsia ja kaikilla on samat säännöt ja ilmapiiri rento.

Meillä tilanne rauhoittui muutaman viikon poissaololla. Ei siinä mielestäni ole mitään punaisen näkemistä vaan ihan järkevää toimintaa. Tietysti tämän toisen äidin olisi kohteliaampaa tehdä se, mutta jos hän ei sitä tee, silloin ne, joita asia häiritsee, voisivat hetken vaivihkaa olla muualla.



Tällä tavalla tilanne voisi kesällä olla jo toinen. Jos kuvio pysyy samana, tilanne ei ehkä muutu mihinkään pitkään aikaan ja edessä voi olla pahakin kierre.



Toinen vaihtoehto, tosin työläämpi, on se, että lapsen vieressä ollaan jatkuvasti ja hänelle " kuvitetaan" tilanne: " Nyt menet X:n luo, pyydät kaveriksi ja leikitte yhdessä jne." Harvalla tosin riittää tähän aktiivisuutta, jos kyseessä on naapurin lapsi.



Kolmas vaihtoehto on välien pilaantuminen, kyräily ja se, että lapsetkin oppivat, ettei tilanteita tarvitsekaan ratkaista vaan toisia saa alkaa katsomaan kieroon.

eli en minäkään vaihtaisi leikkipaikkaa ihan hevillä....

Itselläni on 3 poikaa 8 vee, 5 vee ja 1 vee. Jokaisen kanssa on harjoiteltu enempi sun vähempi yhteisleikkiä muiden lasten kanssa. Mielestäni 3 ½ vee normaalilapsi, jolla on ollut mahdollista harjoitella yhteisleikkiä tulisi jo ymmärtää sosiaalisen leikin rajat ( leikkien rikkominen, lelun kädestä ottaminen). Mainittakoot nyt tähän, että vaikka kyseessä olisikin adhd, aspergin-oireyhtymä etc. lapsi, niin hänenkin tulee oppia sosiaaliset käyttäymissäännöt pärjätäkseen elämässä.

Kurjaahan se on jos koko ajan terrorisoidaan.

Meillä käytössä on ollut juuri jäähypenkki. Myös toiseen tekemisen houkuttelu on ollut hyvä. Viimeisenä niittinä olen kantanut poikani sisälle ja ulkoilu on loppunut siihen. Mutta nämähän ohjeet oikeastaan pitäisi saada sen toisen lapsen äiti ;-)



Olisi hyvä, jos pystyisitte rauhallisesti asiasta keskustelemaan ja sopimaan yhteiset säännöt ja käyttäytymisohjeet. Esim. meidän pihalla on aika selvät sävelet kaikilla äideillä ja perhepäivähoitajilla ja se aikuinen puuttuu tilanteeseen, joka sen ensiksi näkee. Kaipaisin muutenkin vähän enemmän tälläistä " yhteishuoltajuutta" pihoille ja puistoihin :-)



Hauskaa kesän odotusta ja toivottavasti asiat rauhoittuvat

En nyt todellakaan tarkoita, että teidäm pihanne pojalla olisi asperger, mutta saattaisi vaikka hvyin ollakin, sillä diagnoosia ei tehdä yleesä alle 5-vuotialle ja juuri tuossa 3.5-vuoden iässä, kun muut pääsevät eroon siitä parin vuotiaan tavaroinen käsistä repimisestä ja alkavat leikkiä yhdessä, alkavat asperger-lapset erottua joukosta ja koko homma tulla esiin.

Ja vähän hurskarstelulta kuulostaa toi, että suhtaudut suopeasti integrointiin teoriassa, mutta annas olla kun omia lapsia leikkipaikalla häiritään niin siihen loppuu suvaitsevaisuus

entä jos tämä poika ymmärtää kyllä, että leikkejä ei rikota tms. mutta ei välitä siitä? Millä sen lapsen saa pakotettua pahastumaan sisälle menosta tms.



Meillä oli pahimmillaan juuri tätä; tyttö ei edes välittänyt vaikka pois lähdettiinkin. :/ Tosin, hän oli kyllä vuoden nuorempikin kuin tämä poika. Mutta lapset ovat erilaisia, kuka meistä osaa tarkalleen sanoa, mitä tuollaisen 3-vuotiaan päässä liikkuu?

aivan myös AS ja ADHD lasten pitää oppia sosiaaliset taidot, jotta pärjäisivät elämässä. Heillä oppiminen vaan kestää kauemmin kuin muilla ja senpä takia olisi hyvä, ettei heitä savustettaisi ulos leikkipuistoista vaan annettaisiin niitä taitoja harjoitella.

Helppoa arkipäivän hyväntekeväisyttä ja erityislasten perheitä, lapsia ja vanhempia kohtaan olisi suvaitsevaisuus leikkipaikoilla etc.

Ei ne suuret sanat suviatsevaisuudesta vaan pienet teot.

Olen ADHD-AS-lapsien vartaisryhmässä tutustunut vanhempiin, jotka ovat todella loppu kun ovat joutuneet suorastaan eristäytymään lastensa janssa kun eivät uskalla edes leikkipuistoissa tai kerhoissa käydä. Ja ymmärtänette, ettei se tee hyvää näille (koti)-äideille ja sen myötä lapsillekaan.

en ole mielestäni hurskastellut yhtään vaan nuo ovat 2 eri asiaa. Siis se että lapsi kiusaa siksi ettei muuta osaa esim jonkin fyysisen tai psyykkisen syyn/kehityshäiriön vuoksi ja se että kiusaa vain sen kiusaamisen " ilon" ja tavan vuoksi ja siksikin ettei vanhempi aseta hänelle rajoja ja kuria.

Mielestäni sanoin jo aiemmin että myös se syy lapsen käytökseen vaikuttaa siihen kuinka häntä (ja hänen äitiään) ymmärretään ja lapsen touhuja otetaan vastaan ja niellään.

Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse normaalista ja sen ikäisestä lapsesta jolla PITÄISI olla nämä, mielestäni perusasiat-ja tavat, jo hallussa.

Ja muotoilit siellä hieman erilailla tuon " homma haisee" .... Miten se oli? " ihan perseestä" ?

Kyllä minäkin voisin pahoittaa mieleni, jos lapseni käytöstä noin kommentoitaisiin. Toisaalta, en hyväksy kiusaamista, josta lapsesi kärsivät. Voisiko tilannetta käydä läpi rauhassa, asiallisesti, avoimesti ja neuvotella jatkosta?

Eivät nuo ADHD ja AS näy päällepäin ja siinähän se ongelma onkin !

Ja senpä takia olen sitä lappua otsassa harkinnut :-)

Ja ton ikäisen ongelmia siis tuskin on vielä edes tutkittu (jos niitä siis olisi) ja jos välisi siihen äitiin ovat vähän viileähköt niin tuskin hän sinulle ekana lapsensa ongelmista sydäntään purkaisi.

Eli onko käytös hyväksyttäväämpää, jos sinulle on tiedotettu ongelmista, kuin jos et vain satu niistä tietämään.

Ja tietty olen edelleen sitä mieltä, että jos kyse on vaan äidin laiskuudesta puuttua, niin vika on äidin ja minusta voit itse komentaa lasta - jos äiti vaikka tajuaisi - tai vaikka malliksi näytät äidille, kuinka lapsen voi vaikka houkutella hiekkikseltä toisia häiritsemästä keinumaan.

sanoin aiemmin myös sen että en tarkoita sitä etteikö lasta joka kiusaa olisi kasvatettu. Mutta onhan siinä jotakin mennyt " vikaan" tai jätetty liian vähälle jos lapsi kuukaudesta toiseen katsoo asiaksensa ja oikeudeksensa kiusata muita eikä lapsen vanhempi pahemmin eväänsä liikauta ei ainakaan niin että käytöksen muuttuminen näkyisi pihalla. Ei sekään ole ihan oikea linja että vastaavia käytösmalleja vain hyssyteltäisiin ja hyväksyttäisiin siltä varalta että lapsessa voisi olla jotakin " vialla" .

Ja huom, puhun nyt niistä normaaleista terveistä lapsista aivan kuten jo ap kirjoituksessani!!